Skinkorna är vi allihoppa - Seinäjoki kv 30.10

Christina Perri - A Thousand Years

Lauantaipäivä kului Lulun puunaamiseen. Trimmaus, pesu ja föönaus. Ja aika kivan lyhyeksi ton turkin sain, tosin vielä sitä vois nyppiä...sitten kun jaksaa. Illalla lähdin sitten Jennyn luokse ja jäin sinne yöksi.
Sunnuntai aamuna mukavasti herätys kello 5.00. Saatiin ittemme kuitenkin hereille ja oltiin juna-asemalla 6.10. Äiti toi Lulun, häkin ja kärryt ja sitten lähdettiin junalla Pasilaan. Oli tosi pimeetä ja oltiin syventyneitä juttelemaan, niin meinattiin mennä Pasilan ohi! Onneks sitten huomattiin ja rymisteltiin vauhdilla ulos junasta. Käytettiin koirat ulkona ja sitten mentiin odottelemaan meidän junaa Seinäjoelle. Lemmikkivaunu oli onneksi tilava ja saatiin vallata se kokonaan Tampereelle asti! Me oltiin Lulun kanssa ekaa kertaa pitkänmatkan junassa ja kummatkin käyttäydyttiin oikein kivasti! Meillä oli oikeen mukavaa Jennyn kanssa. Juteltiin, naurettiin ja laulettiin. Tampereelta tuli pari ihmistä ja Juni liittyi meidän seuraan. Matka meni oikein sutjakasti ja perille päästiin. Juna-asemalta yritettiin sitten kartan avulla Jennyn kanssa suunnistaa näyttelyhallille ja hyvinhän se onnistui. Pystytettiin leiri ja moikattiin kaikkia tuttuja.

Tuomarimuutoksen takia junnut tuomaroi Jasna Matejcic Kroatiasta. Vanhempia oli paikalla n. 30. Meidän suoritus ei mun mielestä mennyt kovinkaan vahvasti. Lulu seisoi ihan ok, mutta sitä sai taas vetää perässä kuin kuollutta lahnaa. Päästiin kuitenkin yllätyksekseni jatkoon. Jatkossa tuomari juoksutti meitä monta kertaa yhdessä ympäri. Sitten tehtiin parittain L-kirjain. Itse mokasin tässä kohtaa. Oon oppinut tekemään parittain L:llän niin että kummatkin tekee sen samaan suuntaan. Tämä tuomari halusi kuitenkin, että tehdään tavallaan T eli kummatkin tekee oman L-kirjaimen. Tehtiin se sitten vielä uudestaan niinkuin tuomari sen halusi. Sitten tuomari valitsi 5 jatkoon ja me putosimme. Noh 12 parhaan joukkoon on ihan hyvin!

Ei perkule toi näyttää hyvältä! Kuva: Jeena Kantasalo

Jatkossa oli kuitenkin kolme tuttua: Jenny, Ira ja Tuisku. Ira sijoittui hienosti nöffillä viidenneksi ja Tuisku neljänneksi villakoiralla. Lopulta jäljellä oli enää kaksi ja toinen oli Jenny. Siinä vaiheessa alko jännittää ihan hirveästi. Lopulta tuomari teki fiksun päätöksen ja ojensi Jennylle punaisen ruusukkeen! Siinä vaiheessa rynnättiin kehään ja kuvaajat joutu hätistelemään iloista tyttölaumaa pois tieltä. Jenny sai järkättyä Päivän paras-kisan käytäväksi heti, jotta ei myöhästyttäisi junasta. Siinä oli sitten jännitystä kerrassaan. Puristin Sannia kädestä koko ajan ja panikoitiin siinä kaikki yhdessä. Viimeinen juoksukierros....ja tuomari ojentaa...JENNYLLE PUNAISEN RUUSUKKEEN! Kaikki alkaa kiljumaan ja mä purskahdan itkuun. Sen jälkeen rynnäköllä kehään ja halimaan meidän voittajaa. Huhhuh, että mä oon niin ilonen Jennyn puolesta! Se jos kuka ansaitsi ton osarivoiton! ONNEA VIELÄ KERRAN ♥ Ja kiitos kaikille mahtavasta Seinäjoki-päivästä!

WINNER

Zorro teki sen taas!

23. lokakuuta, noin kuukausi Zorron ensimmäisen pentunäyttelyn jälkeen, suunnattiin taas kohti Lohjaa ja poitsun toista pentunäyttelyä. Tällä kertaa grandeja oli 3 ja tuomaroinnin hoiti Marianne Holm. Zorron kanssa pikkupoikien luokassa kisasi kasvattajamme Mian 5 kuukautinen Kille. Zorro esiintyi loistavasti huolimatta toisen koiran läsnäolosta samaan aikaan kehässä (viimeksi siis Zorro oli ainoa grandi). Ensimmäinen asia mitä tuomari totesi olikin "Vau! Miten tää pentu esiintyy näin hyvin? Onko tää seissyt näin syntymästä asti?" Zorron yksilöarvostelu meni oikein hyvin. Tällä kertaa tuomari ei ollut ihan niin pelottava, mutta hampaiden katsominen oli vieläkin vähän pelottavaa. Liikkeet ja seisominen meni oikein mallikkaasti. Kilpailuluokassa Zorro ei välittänyt takana juoksevasta Killestä, vaan liikkui hienosti ja tuomari osoitti sen ykköseksi KP:n kera. ROP kehässä Zorro oli siskoaan Sadea vastassa ja meillle annettiin yhden juoksukierroksen jälkeen ROP-pentu ruusuke.

Sitten jäätiinkin taas odottelemaan ryhmäkehiä. Aika kului mukavasti Vilman, Jennyn, Janinan ja Lindan seurassa. Mitään odotuksia ryhmien kohdalla ei todellakaan ollut, sillä ajavia oli ryhmässä 8. Tällä kertaa Zorron ryhmässä esiintyminen ei mennyt pomppimiseksi, vaan se näytti parastaan. Ryhmässä soi taustamusiikkina Tao Taon tunnari, siksi toi linkki :D. Tuomari juoksutti kaikki yhdessä ympäri ja vielä yksitellen edestakaisin. Sitten alkoi sijoittaminen. Neljänneksi sijoittui beagle. Kolmanneksi kipusivat jälleen Hanna& Marsie petit. Siinä vaiheessa olin jo ihan varma, ettei Zorro enää sijoituksille yltäisi kun yksi karvabasset siellä jo oli. Meille kuitenkin annettiin käteen sininen ruusuke! Että mä oon ylpeä tosta pojasta! Ajavien voiton vei sama hieno basset hound pentu. Kiitos kaikille kivasta ja mahtavasta päivästä!

KUVIA TULOSSA!

Tunnustus!

Tunnuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Noh mekin sitten! Kiitoksia tunnustuksen antaneelle Nealle! Oliko tää joku salakavala suunnitelma, että päivittäisin blogia?

Vaikeeta keksiä kelle tän tunnustuksen antaa, kun tosi moni on tän jo tehny! Mutta haastetaampas vaikka seuraavat bloggaajat tunnustamaan: Sanni, Annina, Johanna, Miitta, Hanna, Satu, Linnea ja Linda!

Sitten itse asiaan, eli tunnustuksiin!
1. Mun suurin unelma tällä hetkellä, on päästä joskus Messarin isoon kehään! Mä oon kerran kokenut ehkä jotain hieman sen kaltasta Aptuksessa v. 2009, mutta Messarin iso kehä! Oishan se kiva sinne isoon kehään JH-finaalin merkeissä päästä, mutta mulle riittäis kun jonkun koiran kanssa sinne pääsis juoksemaan :)!

2. Zorro on olevinaan kova jätkä, mutta oikeasti sen on draamaqueen isolla D:llä! Mm. näyttelyissä kasvattajan trimmiin joutuessaan ollaan kuultu herran hyvinkin neitimäistä kiljuntaa "mutta äiti mua sattuu!".

3. Kutsun koiria lempinimillä Mömmiäinen ja Mömmsi. Lulu on useimmiten myös Pupsi tai Skuubi tai Lurtsa, myös Lutsa ja Zorro on Zorppa, Zorpeliini, Zope... no ehkä mä lopetan tän lempinimien luettelemisen ennen kuin lista paisuu liian pitkäksi!

4. Lulu ja Zorro on tosi äänekkäitä ja puheliaita koiria. Niistä lähtee mitä ihmeellisimpiä möngerryksiä, örinöitä ja ininöitä. Voisin vaikka joskus ottaa videon siitä, kun tullaan lenkiltä kotiin ja Zorro pitää riehuntakohtauksen mun sängyllä äänitehosteiden kera. 

5. Odotan Messaria hyvin ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta se on yksi vuoden kohokohdista, mahtava viikonloppu ihanien ystävien ja upeiden koirien parissa... Mutta siellä kisaan myös viimeisen junior handler kisani...ikinä... Sinne se loppuu. Pöh, en tykkää tästä aikuistumisesta!

6. Mulla on ollut mun eka järkkäri nyt jo vuoden, enkä vieläkään osaa käyttää sitä kunnolla! Noh ehkä me löydetään vielä joskus yhteinen sävel!

7. Lulu on pelottava saalistaja. Noh ei todellakaan, kun likka pelkää kaikkea hamstereista lemmikkikaneihin! Sillä on traumat siitä, kun meidän pieni kääpiöhamsterimme Nepsu tarrasi sitä kirsusta pari vuotta sitten. Saalistajan itsetuntoa on varmaankin myös kolhaissut edesmennyt temperamenttinen "kääpiö"luppakorvamme Pompula, jolta Lulu sai pari kertaa kunnon tömähdyksen kylkeen ja murinat.

8. Vaikka kuinka rakkaita noi haukut onkin, niin lenkkeily niiden kanssa on syvältä! Kummatkin kiskoo niin kovaa kun pystyy ja tekee kaikkensa, jotta mulla palais pinna vähintäänkin kerran per lenkki. Autot on myös niiden mielestä tosi kivoja, niitä on niin mukava koittaa syödä liikkeestä. Ja toiset koirat, aina pakko uhota "me ollaan hurjat karvaturrit, vapiskaa"!

Mutta on ne aivan ihania otukaisia, rakastan yli kaiken ♥

Zorppa ♥

Joo siis mulla on tää blogi nyt lipsahtanut melkeinpä kokonaan vain näyttelytulosten puolelle. Ja kun kotoa löytyy tommonen pentu, niin veikkaan että ihmisiä kiinnostaa myös mitä kakaralle kuuluu ja miten yhteiselo sujuu. Zorro on kasvanut ihan hirveesti, se on kohta jo Lulun korkunen! Samanlainen riehupetteri edelleen ja touhuaa koko ajan siellä missä me ollaan, ja varsinkin siellä missä on ruokaa. Zorro on suunnilleen sisäsiisti, joskus käy pikku vahinkoja, mutta muuten asia on sisäistetty. Zorro ja Lulu tulevat hyvin toimeen, mutta on poitsu saanut Luluta pari kertaa turpiin. Elokuun lopulla Lulu nappas Zorroa niin, että silmän alaluomi repesi, mutta se saatiin korjattua ja pojan silmä on nyt ihan kunnossa. Hirveästi ne ei leiki, kun Lulu on tollanen laiskimus, mutta kyllä se vanha rouvakin välillä innostuu!

Hihnakäyttäytyminen ei olekkaan sitten kovin kehuttavaa. Koko ajan veto päällä ja poitsu haluais jahdata autoja(kiitos Lulu kun opetit!), ihmisiä, koiria, pyöräilijöitä, lintuja jne. Metsässä Zorro on ihan innoissaan kun se pääsee vapaaksi ja kyllähän se pysyy ihan hyvin siinä lähettyvillä...paitsi jos näköpiiriin ilmestyy pyöräilijöitä, ihmisiä tai toisia koiria... Tai no itseasiassa pelkät pyörän jäljet saa jätkän pään sekaisin (mikä huomattiin eilen). Yks päivä Lulu tais lähteä jäniksen hajujen perään metsässä (ainakin kuulu ajohuuto) ja saatiin Zorro huudettua heti pois ja Lulukin tuli aika pian. Zorro on edelleen käsittämättömän ahne. Pöydille ei voi jättää mitään tai ne on pian Zorron herkuteltavana. Mä en oikeen tiedä miten ton sais kouluttetua pois, kun se ei meinaa mitenkään uskoa.

Mömmiäiset mökillä

Zorro on myös aloittanut näyttelyuransa hienoin tuloksin! Ensimmäisenä oltiin Kivenlahden match show:ssa 28.8 ja Zorro esiintyi hienosti ollen PUN4 pennuissa :). Toinen koitos olikin sitten Lohjalla pentunäyttely, jossa Zorro oli upeasti KP, ROP-pentu, RYP2!! Emma myös kävi Zorron kanssa mätsärissä Kilossa 25.9 ja Zorro oli SIN4 pennuissa. Luvassa on vielä kolme pentunäyttelyä, ennen kuin jätkä suuntaa virallisiin kehiin!

Palkintojen ROPinaa

Tänä viikonloppuna luvassa ei ollut junnukisoja, vaan omat karvaturvat suuntasivat kehiin! Viikonlopun seura oli loistava ja ei ole kyllä tuloksissa valittamista! Nyt onkin sitten luvassa hyyyvin pitkä näyttelytauko, seuraavat kisat on vasta lokakuun lopulla! Saa nähä miten saa ton ajan kulumaan! Noh ainakin suunnitelmissa ois nähä noita lähellä asuvia koiraihmisiä ettei tässä ihan liikaa koirajutuista vieroituta. Tai kyllähän tossa noi kaks karvaista kaveria koko ajan on menossa mukana, mutta kun ei ne ymmärrä jos niille selittää jostain hienoista näyttelykoirista ja ei ne mua auta loppuvuoden kisoihin junnukoiria hankkimaan yms.

17.9 HYVINKÄÄ RN
Lauantaina lähdettiin Vilman, Lulun, tätini Tuijan sekä Arska ja Vellu belggarien kanssa kohti Hyvinkäätä. Hyvinkäällä järjestettiin ryhmänäyttely ja siellä grandit tuomaroi Erja Nummi. Kisaajia oli huimat yksi, Lulu, mutten silti ollut kovinkaan varma, että saataisiin SA. Lulu esiintyi hyvin kuten yleensäkkin, mutta miksiiii voi miksii se neiti on niin hidas? Tuomari testasi Lulun turkin monta kertaa ja totesikin mulle, että tää on sieltä täältä aika pehmeä ja mä olin varma, että tähän se SA nyt kaatus. Mutta ei, kun arvostelu oli loppu tuomari totesi "Anna sille kaikki, kaikki mitä ne haluaa". Tuloksena siis ERI1, SA, pn1, ROP! Siitä edellisestä ROP:ista onkin jo aikaa ja oli kiva tietää että pääsee taas ryhmiin iltapäivällä. Päivä kuluikin siinä kehiä seuraillessa ja Vilman ottaessa hienoja...ja ei niin hienoja kuvia :D. Sitten kun ryhmät vihdoin alkoi meillä vaihtui ryhmätuomari, alun perin piti olla Maret Kärdi, mutta tuomarointitehtävän hoitikin Esko Nummijärvi. Siinä vaiheessa jo tiesin, ettei tulla ryhmässä pärjäämään, sillä Lulu on aiemminkin ollut Nummijärvellä ja ei tullut ryhmässä sijoitusta. Tuomari arvosteli koirat suoraan liikkeestä, joten jouduttiin juoksemaan ihan urakalla ja olin tosi iloinen huomatessani Lulun juoksevan oikein kauniisti ja sopivalla vauhdilla! Ehkä sen pitäs päästä useammin ryhmäkisoihin, kun se siellä juoksee niin nätisti! Ja mä olin kyllä niin puulla päähän lyöty, kun meidät pyydettiin 7 parhaan joukkoon! Sen jälkeen pudottiin, mutta voi että mä oon tohon neitiin tyytyväinen! Nyt sytty semmonen pieni rotukehien kipinä, että ehkä se ei sitten maailmanloppu oo, että ens vuonna mua nähdään vaan rotukehien puolella. Kiva päivä siis oli ja päästiin sadettakin suojaan ja se loppuikin juuri sopivasti ennen ryhmiä. Näyttelyn jälkeen Vilma tuli vielä meille yöksi ja oli kyllä hauska ilta (Kato kuuu...se on oranssi...niinku juustonaksu!.. Mä olen muotitietoinennn....sun pitää tulla sieltä kotelosta pois). Tässä jotain Vilmun räpsimiä kuvia:

Roosa

Vellu

Mun hieno ROP-neiti

ryhmässä

tää oli Vilman mielestä tosi hyvä kuva?

18.9 LOHJA PN
Sunnuntai oli suuri ja kauan odotettu päivä. Pikku Zorro poitsu aloitti näyttelyuransa. Oltiin siis Lohjalla Musti&Mirri Puppy Cupissa. Tänään matkassa olivat mukana Zorro, Vilma, Jenny ja äiti. Oltiin ajoissa paikalla ja kehä oli vielä kaiken lisäksi myöhässä, joten saatin odotella pitkään ja ehtihän se jännityskin mut löytää. Saatiin kuitenkin aika kulumaan naureskellen ja hauskaa oli. Ja Vilma oli taas koko ajan kamera kädessä.

Jenny ♥

Kun oli jäljellä enää pari koiraa ennen meitä, nostin poitsun pöydälle ja aloin laittaa turkkia järjestykseen. Zorron mielestä "piikkisian" (karsta) hyökkäys oli todella inhottava ja se teki kaikkensa luikerrellakseen pois tästä tilanteesta. Noh turkin laitto jäikin sitten vähemmälle, kun en halunnut aiheuttaa jätkälle mitään ylimääräistä stressiä tästä tilanteesta. Meidän tuomarina toimi Marjo Nygård ja Zorro oli ainoa grandi. Kehässä alkoi sitten ihan kunnolla jännittämään. Ensin juostiin kierros ympäri ja siihen asti kaikki meni hyvin. Sen jälkeen ei. Asettelin Zorron pöydän eteen ja tuomari tuli mittatikku kädessä ja yritti mitata Zorron. Tästäpä poika järkyttyi ihan hirveästi, "mitä toi akka mua jollain kepukalla tökkii"? Sen jälkeen Zorro ei oikein antanut tuomarin tutkia itseään ja sain pitää siitä kunnolla kiinni ettei se lähtenyt karkuun ja että tuomari sai edes jotain tutkittua. Sen jälkeen juostiin ja seisottiin ja ne meni kyllä putkeen, kunhan tuomari mittatikkuinensa pysyi kauempana. Noh itse olin jo todellakin varautunut siihen, että KP jää tulematta aristelun takia, mutta ei poitsu nappas KP:n ja oli ROP-pentu tälläisellä arvostelulla:

"Tasapainoisesti rakentunut urospentu, jolla oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa. Hyvä pää ja korvat. Oikea purenta. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Ikäisekseen hyvä runko. Varsin hyvät eturajat, hieman litteät etukäpälät. Hyvä häntä. Riittävän karkea turkki ikään nähden. Liikkuu vielä kovin ahtaasti takaa, edestä ja sivusta hyvin. Tänään ujostelee hieman käsittelyä, mutta ystävällinen."

Sitten jäätiin odottelemaan ryhmäkehiä, josta en todellakaan odottanut mitään. Ajavia oli ryhmässä vain 5 ja ajattelin meidän olevan ne, jotka kätellään pois. Miksikö en odottanut mitään? Koska Zorro oli rotukehässä niin arka, lisäksi yksi ajavista oli petit-pentu ja harvoin tuomari sijoittaa sekä grandin että petitin. Zorro asteli ryhmäkehään vauhdilla ja hypellen, mutta seisoi kuitenkin hienosti. Suomenajokoira käteltiin pois ja meitä jäi jäljelle dalmatiankoira, basset hound, petit ja Zorro. Olin siinä vaiheessa jo super tyytyväinen, oma pikku Zorro otukseni sijoittuisi ryhmässä ensimmäisessä näyttelyssään! Lopulta jäi jäljelle vain Zorro ja basset hound. Teimme viimeisen kierroksen ja kun Zorro äkkäsi houndi pennun takanaan, se aloitti riehumisen kesken juoksun. Sijoituimme toisiksi! Täytyy sanoa, että oli itku kyllä todella lähellä, pikku herra riiviö ensimmäisessä näyttelyssään ja tuloksena RYP2!!

see Showlink

see Jenny

Ja nyt oon laiska enkä jaksa kirjottaa Porvoon näyttelyistä erikseen (ja lisäksi tää meidän blogi on muuttunut tosi näyttelytulosmaiseksi), joten laitan tähän vaan lyhennettynä vähän juttua sieltä! Lauantaina kisasin Eijan Tico-grandilla. Tico oli aika haastava kisakaveri, sillä se oli vasta 1-vuotais eikä kokemusta ollut vielä nin paljon. Siihen nähden meillä meni todella hyvin. Pääsimme SM-osarissa 30:stä kilpailijasta 11 parhaan joukkoon! Tuomari Johnny Nilsson antoi seuraavanlaista palautetta: "Olit tosi hyvä, mutta olisit saanut ottaa tuomaria enemmän huomioon eli asetella koiran nopeammin ja lähteä liikkeelle nopeammin". Lisäksi tuomari mainosti paljon sitä, että kannattaa ottaa junnuihin helppoja koiria... Sunnuntaina kisasin taas grandilla, tällä kertaa Eijan Paavo-grandilla. Meillä meni hyvin, Paavo on varma esiintyjä, tosin taisi herralla hieman hormonit hyrrätä kun oli niin hulluna narttujen hajujen perään. Noh pudottiin sitten heti ja tuomari sanoi tänään palautteeksi, että olin liian ripeä. Noh, on tää laji niin tuomaririippuvaista ja vaikea tietää etukäteen mistä kukakin tuomari tykkää... Kiitos Eijalle vielä koirien lainasta :). Esitin sunnuntaina myös rotukehässä petit basset griffon vendeen "Ekan" tuloksena ERI2, ei SA:ta. Vein kehään myös jämtlanninpystykoira "Junon" tuloksena ERI1, ei SA:ta. Kiitos kaikille viikonlopun seurasta!

Humisevan Harjun You're The One "Eka"

Pakkalan Juno "Juno"

Bravo Van Tum-Tum's Vriendjes "Paavo"

Minskuhoff's Grand Olivier "Tico"

Eliasta kuulemassa ♥ 20.8 ja 2.9 ♥

Kerro mulle ettei sulle vaikeeta oo, lopulta rakastaa...
No Eliaksen lauluääntä, karismaa ja persoonaa ei kyllä voi olla rakastamatta, ainakaan itse en voi. Ja se on huomattu tässä puolentoista vuoden fanituksen aikana.

Edellisestä keikasta ehtikin kulua aikaa ennen Vantaan keikkaa. Viimeksi olin kuuntelemassa Eliasta Musiikkimessuilla 29.10.2010! Onhan Eliksella noita keikkoja ollut, mutta aina liian kaukana tai sitten K18 keikkoja lähellä. Nyt vihdoin siis pääsin pitkän ajan jälkeen kuuntelemaan Eliasta, ja vielä kahteen kertaan kahden viikon sisään!

Musiikkimessut 2010

Elias siis esiintyi Vantaalla Myyrmannissa 20.8. Hsl.fi auttoi löytämään paikan päälle enkä eksynyt vaikka yksin sinne matkasin. Edellisenä päivänä oli sattunut koirien kanssa haaveri (Lulu repäisi Zorrolta alaluomen ja äiti vietti koko yön Viikissä) joten jäin kuuntelemaan vain ensimmäisen setin, kun piti sen jälkeen kiirehtiä äidin avuksi koirien luokse. Montaa biisiä ei kuultu, mutta ne parikin olivat mahtavia ja oli taas niin mahtava fiilis kun pääsi Eliasta kuulemaan ja näkemään. Elias soitti yhdessä veljensä Markuksen kanssa ja veljesten soitto ja laulu kuulosti todella hienolta kaikuvassa kauppakeskuksessa. Sitä kuunnellessa kaikki ympärillä oleva katosi hetkeksi ja vain Elias ja upea ääni täyttivät pääni.

Keikan jälkeen vaihdettiin pari sanaa Eliaksen kanssa. Kysäsin siinä että vieläkö Elias muistaa kun viime keikasta on niin pitkä aika niin siihen Elias vastasi "Tottakai muistan, justhan mä kommentoin sitä sun Pariisi kuvaa". Hihi ;). Itsellä kun ei tällä kertaa ollut mukanaraahattavaa valokuvaajaa, niin Leena ystävällisesti räpsäisi meistä yhteiskuvan, joka mielestäni onnistui oikein hyvin! Sitten vielä loppuhali ja odottelemaan seuraavaa keikkaa...

...joka tulikin pian eli 2.9! Korkeasaaressa järjestettiin Kissojen yö, jossa Elias ja Markus olivat esiintymässä uhanalaisten kissapetojen hyväksi. Veljekset vetivät tällä kertaa vain omaa tuotantoaan ja itse tekemiään biisejä. Ja vaikka kaikki Eliaksen keikat ovat olleet huikeita, niin tämä kyllä veti pisimmän korren ja vei tähän menessä parhaimman keikan tittelin. Vaikea sanoa, että mikä juuri tässä keikassa oli se mikä sykähdytti...siinä oli vaan sitä jotain. Omalla kohdallani ensimmäinen ulkoilmakonsertti kylläkin, en tiedä oliko sillä sitten jotain vaikutusta asiaan? Tunnelma oli aivan mahtava ja Hämäläiset nauttivat jälleen kerran lavalla olemisesta. Ja kyllähän tietysti me fanitkin siinä lavan edessä nautittiin! Elias on kyllä omasta mielestäni parantanut esiintymistään huimasti. Ensimmäisillä keikoilla Elias lauloi suuren osan ajastaan silmät kiinni, mutta nykyään silmät on aika paljonkin auki. Toki on mukava nähdä kuinka rakas artistimme heittäytyy kunnolla biisiin silmät kiinni tunteella laulaen, mutta tuleehan siinä aina sellainen pieni sykähdys vatsanpohjassa kun katseet Eliaksen kanssa kohtaa ;).

Keikan jälkeen matkaseuralaiseni äiti ja Ekku hoputtivat lähtemään ja itseä harmitti hirveästi, että tässäkö se Elias nyt missataan kun noi yhet ei jaksa jäädä odottamaan. Vänkäsin siinä sitten, että jos kierretään takakautta jos Elias olisi siellä? Äiti sitten siihen sanoi että ei se siellä oo turhaan kierretään, mutta sain ne kuitenkin sinne raahattua ja kyllä kannatti. Olin oikeassa ja pääsin moikkaamaan Eliasta ja vaihtamaan pikaisesti pari sanasta :).

Mahtavia keikkoja olivat siis kummatkin ja nyt jään innolla odottamaan, että keikkakalenteriin ilmestyisi lisää keikkoja :)! Ja vois vaikka tulla Helsinkiin K18 keikka 18.1 kun sillon täytän 18, jonka jälkeen pääsee enemmän Eliaksen keikoille ♥ Ehkä siinä täysi-ikäisyydessä sitten jotain hyvääkin on....

Let's Go!

Syyskuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin mahtavan porukan kanssa Vantaalla Hakunilan urheilupuistossa. Siellä järjestettiin kaksipäiväinen Let's go-näyttely. Kummallekkin päivälle oltiin ilmottauduttu junior handleriin.

LAUANTAI
Lauantaina aamulla lähdettiin Emman ja Sirjan kanssa tätimme Tuijan kyydillä Vantaalle. Junnut tuomaroi Riina Niemi ja nuorempia oli 12 ja vanhempia 16. Paikan päällä näin taas pitkästä aikaa taas hyviä ystäviäni ja treenasin junnukoirani, faaraokoira Bondin, kanssa. Emma kisasi nuoremmissa mittelspitz Papulla ja sijoitukseksi tuli hienosti JH2! Onnea :)!

Kultajyvän Kahvi Kehrä "Papu"

Itselläni oli ekaa kertaa hihnan päässä faaraokoira. Bondi oli tosi kiva kisakaveri ja meillä ainakin oli hauskaa kehässä! Seisotus sujui mukavasti, mutta sähläsin liikkeissä aika pahasti ja meidän T näytti pikemminkin F:ltä. Karsiuduttiin sitten jatkosta, mutta silti tyytyväinen olen muuhun paitsi siihen omaan T sählinkiin. Sovittiin Bondin omistajan kanssa, että otan Bondin Porvooseen sunnuntaina. Mieltä aika paljon piristi, kun Jenny tuli kehänlaidalla sanomaan "Mä olin äsken ihan varma että te voitatte"! Kävin vielä kysymässä tuomarilta palautetta ja tuomari ei ollut mun suorituksesta hirveästi tykännyt. "Teit T:n jotenkin tosi hassusti ja muutenkin oisit saanut käyttää liikkeissä enemmän tilaa hyväksesi. Sait koiran seisomaan hyvin. Koirasta näki selvästi että se osaa kehäjutut, mutta susta ei. Olisin halunnut enemmän nähdä, että hallitset koiran ja että olisit esittänyt sen myös käsistä". Noh, eipäs me tuosta masennuta ens kerral sitten tsempataan kunnolla ja toivotaan, että kehä ois iso! Mutta oikein mukava päivä kuitenkin :)

.

Sawhorse's Dance Revolution "Bondi"

SUNNUNTAI
Sunnuntaina lähdettiin taas Vantaalle. Junnut tuomaroi Jenni Rajala ja nuorempia oli 16, vanhempia 18. Emma kisasi tutulla mäyräkoira Göstalla. Suoritus meni oikein loistavasti ja Emma sijoittui viidenneksi! Onnea :)!

Red Top's Malaco "Gösta"

Sunnuntaina kisaisin ystäväni Nean suursnautseri Diegolla. Diego ei ollut ehkä koira mistään helpoimmasta päästä, mutta siihen nähden että Diego on vasta nuori, meillä meni mielestäni hienosti. Olin kyllä ihan mahdottoman ällistynyt kun meidät otettiin 11 parhaan joukkoon. Tässä vaiheessa tuomari teetti kaikilla edestakaisin ja seisotuksen. Meillä meni hyvin, tosin vapaa seisotus ei ihan ollut toimiakseen, mutta kai sekin jotenkin onnistui? Ainakin tuomari poimi meidät viiden parhaan joukkoon! Viiden parhaan kesken tuomari vaihdatti koiria. Sain vaihdossa löwchen Ricon, jonka kanssa meni ihan ok. Saatiin vielä omat koirat takaisin, kun tuomari alkoi miettiä sijoituksia. Diegolle riitti eikä se oikein jaksanut enää seistä, kuikuili vaan Nean perään. Annoin Diegon olla ihan rauhassa, kun sijoituksille asti yllettiin niin ihan sama mikä sija sieltä tulee ja jos koira ei jaksa niin antaa sen sitten olla. Sijoituimme kuitenkin huimasti sijalle 3!! Kiitos Nealle Diegosterin lainasta! Tuomarilta saatiin vielä tälläinen palaute: "Koira oli nuori ja esitit sen siihen nähden hyvin. Esitit tosi luonnollisesti ja vaihtokoirankin kanssa meni hyvin".

Gigabit Krupp Diamond "Diego"

Vietettiin loppupäivä seuraillen kehiä, pitäen hauskaa kavereiden kanssa ja kuvailtiin ryhmiä. Sain myös testata ihanaa afgaani neito Mangoa! KIITOS KAIKILLE IHANASTA VIIKONLOPUSTA! Ja maanantaina ei meinannu koulussa pysyä silmät auki :D...

Mango♥

Mä nauran, muut on vakavia?