Kajaanin kuplassa 12.1

Vuoden 2013 näyttelykausi avattiin Kajaanissa ja se oli mulle tähän menessä pisin ja pohjoisin näyttelyreissu. Alun perin mun ei ollut tarkoitus tonne lähteä, mutta kun mä oon niin helppo suostuteltava... Tai no mua ei ees tarvitse suostutella, pelkkä kysyminen riittää :D...
Kajaani on näin etelässä asuvan näkökulmasta osa Lappia, eli sinne on piiiiiitkä matka. Ja siellä on kylmä! No mutta mitä sitä  ei rakkaan harrastuksensa puolesta tekisi...kun näyttelyyn on päästävä niin sinnehän mennään! Talviaikaan näyttelyitä on muutenkin niin vähän, joten parempi kerätä näyttelyfiilistä talteen sitä karmean pitkää taukoa varten!

Lähdin perjantaina aamupäivällä ajamaan Zorron kanssa kohti Porvoota, josta hypättiin Mian kyytin ja matka kohti Kajaania alkoi. Matka kului mukavasti rupatellessa ja oltiin jo hyvissä ajoin illalla hotellissa. Zorro oli aivan rakastunut Malliin, joten se piti hotelissa eristää, jotta vältyttäisiin vahingoilta. Yöksi se oli laitettava häkkiin, johon se loppujen lopuksi kävi nätisti nukkumaan.

Herättiin aamulla hyvissä ajoin, pakattiin tavarat ja suunnattiin Kajaanin pallohallille. Oli hyvä, että oltiin ajoissa paikalla niin saatiin auto lähelle näyttelypaikkaa. Aamupäivän tutisin toppavaatteissa kehän laidalla, mutta halli lämpeni sen mukaan kun paikalle tuli lisää ihmisiä ja koiria. Ja viimeistään kehään päästessä viileä ilma katosi ajatuksista...

Grandeja oli kisaamassa 6 kappaletta ja tuomarina toimi meille jo ennestään tuttu italiaano Massimiliano Manucci. Vähän kyllä jännitti, että vieläkö se poitsusta tykkää, sillä viime kerralla kisattiin junioreissa ja tällä kertaa oli luvassa ensimmäinen kilpailu avoimessa luokassa. Ensin Taavi ja Kille kävivät kehässä, kummatkin voittaen luokkansa SA:n kera.

Sitten oli meidän vuoro. Zorro ei ole koskaan aikaisemmin esiintynyt niin hyvin kun se tällä kertaa esiintyi. Liikkeissä se juoksi edellä (sai ilmeisesti puhtinsa rakkaasta Mallista kehän laidalla...) eikä seisomisessakkaan ollut mitään ongelmaa. Kuulin tuomarin arvostelusta sen verran, että se sisälsi aika paljon posiitivisia asioita ;). Erinomainenhan sieltä tuli ja SA sen seuraksi. Pablo käväisi vielä valioluokassa hakemassa erinomaisen ja SA:n. Sen jälkeen oli vuorossa pu-kehä. Tuomari seisotti meitä vain hetken, jonka jälkeen hän päätti sijoitusjärjestyksen juoksusta. Ja me juostiin se kehä ympäri enemmän kun pari kertaa... Neljänneksi sijoittui Kille ja kolmanneksi Taavi. Kahden parhaan välillä tuomarille tuli valinnanvaikeus. Minä ja Reetta juostiin poikien kanssa ympäri uudestaan ja uudestaan. Sitten tuomari pyysi koirat seisomaan ja yhdessä edestakaisin. Mutta vieläkään ei tärpännyt, vaan jouduttiin juoksemaan kehä ympäri vielä useaan kertaan, ennen kuin tuomari osoitti Pablon ykköseksi. Tuomari totesi meille kehän aikana moneen kertaan, että tässä on kaksi erinomaista koiraa ja että valinta on vaikea. Zorro sai sertin ja vara-cacibin ja tuomari tuli vielä sanomaan mulle, että mulla on käsissäni upea koira, jolla on aivan täydellinen turkki. Tällä kertaa hävittiin, koska Pablolla oli hänen mieleensä parempi pää ja Zorro nostaa hännän liikkeessä liian korkealle. Mutta tyytyväisiä me ollaan ja erityisesti tuomarin kauniit sanat jäivät mieleen :)

©Teijo Määttänen

©Teijo Määttänen

Uroksien jälkeen pääsin esittämään Namun (MG Neigeux) valioluokkaan. Namua oli kiva esittää, se liikkui niin nätisti! Tuloksena ERI2, SA, PN2 ja VA-CACIB. Esitettiin vielä kasvattajaryhmä, joka sai KPn. ROP oli tänään Malli ja VSP Pablo.

Ainiin tässä vielä Zorron arvostelu: Excellent pigmentation. Nice masculine head. Good ring temperament. Excellent chest and feet. Typical coat. Moves really fluently.

 Ei siis päästykkään aikasin lähtemään, koska Malli oli ROP. Päätettiin esittää myös kasvattajaryhmä isossa kehässä, kun kerta paikan päällä kuitenkin oltiin. Odotteluaika sujui mukavasti Minskulaisten kanssa ja hauskaa oli! Kasvattajaryhmissä käytiin vain näyttäytymässä, mutta Malli oli hienosti RYP3!

 Ryhmien jälkeen purettiin leiri ja otettiin suunta kohti Porvoota. Loppumatkasta alkoi kyllä väsymys painamaan päälle, mutta onneksi päästiin nukkumaan melkein heti kun saavuttiin takaisin Porvooseen!

Suuret kiitokset vielä Mialle ja muille Minskulaisille mukavasta Kajaanin reissusta :)!!

Ensi viikonloppuna onkin luvassa vielä Turun näyttely ennen pitkää näyttelytaukoa. Siellä pääsen muutaman kerran pyörähtämään kehään ja viettämään vaan aikaa tuttujen kanssa. Nähdään siellä!

P.S. Vinkkinä vielä kaikille, että tammikuun Lemmikki-lehdestä voi bongata tutun partasuun ;)

© Lemmikki

Matkan pitkän jos jaksan mä kulkea vaan, taas rakkaat kaikki nähdä mä saan - Seinäjoki kv 27.10

Meidän osalta vuoden pohjoisin näyttelyreissu on nyt takanapäin ja reissaajan reppuun jäi roppakaupalla mukavia muistoja sekä hauskoja hetkiä. Matka taittui tutussa porukassa, meidän pikku-Vilmaa lukuunottamatta :(. Noh innolla odotetaan seuraavaa reissua, jotta saadaan taas Vilma mukaan! Viikonloppu oli tällä kertaa hieman muita näyttelyreissuja pidempi, sillä oltiin Seinäjoella pe-su.

Matka alkoi perjantai-iltapäivällä, kun auto oli pakattu täyteen ja startattiin Jennyn pihasta. Seinäjoellehan ajaa sen vähän päälle neljä tuntia, mutta mä taitavana autoilijana sain siihen kulumaan kuusi tuntia... No ajelimpa ainakin mahdollisimman varovasti, jotta selvittäisiin kaikki yhtenä kappaleena Seinäjoelle (juuri meidän turvallisuuden takia reissun meinas käydä köpelösti, ylihuolehtivan äidin takia...). Matkan aikana pysähdyttiin tietysti jokaisen näyttelyihmisen tutun ystävän, ABC:n hellässä huomassa, jotta matka jatkuisi sujuvasti eteenpäin. Joskus illalla saavuttiin sitten vihdoin talviselle Seinäjoelle ja suunnattiin hotelliimme Cumulukseen. Ilta kului hysteerisissä merkeissä ja mulla oli epätoivoiset pesu/föönaushetket Zorron kanssa ahtaassa wc:ssä. Selvittiin koitoksesta kuitenkin hengissä, kummatkin.
Suoraan meidän hotellihuoneen alapuolella oli hotellin baari... joten saatiin kuulla alakerrasta siitä, kuinka kesää on vielä jäljellä ja anottiin armoa Rafaelin enkeliltä, tietysti jumputtavan basson säestyksellä, joka sai lattian tärisemään. Ei siis kovin hyvin nukuttu yö, mutta kai siinä pariksi tunniksi ainakin ne silmät sai ummistettua.

Lauantai-aamuna yritettiin saada kaikki kamat kerättyä hotellihuoneestaa, käydä syömässä ja sitten vielä ajoissa suunnata näyttelypaikalle. Oltiin onneksi ajoissa paikalla ja parkkipaikkakin löytyi helposti. Me suunnistettiin Zorron kanssa grandileirille. Grandeja oli kehässä 8 ja tuomarina toimi puolalainen Wieremiejczyk-Wierzchowska Malgorzata. Zorro kilpaili ensimmäistä kertaa nuorten luokassa ja meidän kanssa kehässä oli Kille. Zorro esiintyi tosi hienosti, kunnes tuomari otti mittatikun käteen. Mitta ehti tuskin koskea Zorron selkää, kun Zorro oli jo maassa. Ja sen mittaamisen perusteella Zorro oli kuulema 50cm tai jopa yli... EH sieltä sitten pamahti tuon koon takia. Tuomari vielä sanoi mulle seuraavasti "I'm sorry, I really like your dog but he's too high. If he would be 48cm or 49cm then I wouldn't mind but he's 50cm so...". (Myöhemmin mittasin sitten Zorron kotona ja Zorro on 47cm korkea...) Mutta meillä on kuitenkin ne kaksi sertiä jo kasassa, joten otetaan tämä vain treeninä ensi vuotta varten ;)

Arvostelu: Very big male. Excellent head. Good neck and topline. Skinny, not enough substance. Bit flat frontchest. Parallel angulations of legs. Too high, 50cm. Good movements.

©Jari Kunnari

Päivä kului mukavasti Minsku-porukan seurassa, treenattiin Emman kanssa myös Zorroa kehässä ja kierreltiin näyttelyhallia ryhmiä odotellessa. 

Yhteispotretti ©Jari Kunnari

Jäätiin seuraamaan ryhmät loppuun asti ja sitten lähettiin ettimään ruokapaikkaa. Pyörittiin samoja teitä varmaan neljä kertaa ennen kun löydettiin Rosso, jossa käytiin syömässä. Ruuan jälkeen suunnattiin Sokos hotelliin. Jätettiin kamat, Zorro ja Emma ja lähettiin Jennyn kanssa seikkailemaan autolla Seinäjoen hurjan suuressa keskustassa tavoitteena löytää joku aukioleva huoltoasema yms. Jenny paikansi vanhan ystävämme ABC:n nopeasti ja suuntasimme sinne iltapalaostoksille. Ilta hotellissa oli edellistä iltaa vielä paljon hysteerisempi. Naurettiin ihan älyttömille jutuille, sählättiin ihan tyhmiä juttuja ja puhuttiin vielä älyttömimmistä jutuista, joita en todellakaan halua jakaa teidän kanssanne :D jääköön ne matkaseurueen salaisuuksiksi...

Sunnuntaina alkoi lauman paluumatka kotia kohti. Tällä kertaa matkaan ei mennyt kuutta tuntia vaan se vähän päälle neljä! Kiitos kaikille osallisille otukaisille mahtiviikonlopusta (ei ehkä niinkään tulosten osalta, mutta muuten!) ♥ Seuraavaksi on vuorossa Best-In pentunäyttely, jossa käyn handlaamassa yhden pennun. Sitten onkin jo vuoden odotetuin tapahtuma, MESSARI ♥! Tähän loppuun vielä parit kuvatukset:

kyl se on oikeesti fiksu...

"Olo on ku ois ollu jossain Selviytyjät-ohjelmassa" - Kouvola&Heinola kr 2012

We Are - Keke Palmer

Vaikka viime viikonloppu olikin huikea kokemus, voin myöntää että oli aivan ihana fiilis vihdoin sunnuntai-iltana lösähtää omaan sänkyyn. Kahden päivän näyttelyturnee vei kaiken puhdin tästä tytöstä. Mutta oli se kyllä sen arvoista! Matkaseurueeseemme kuului tällä kertaa perusjäsenet Jenny, Vilma, Emma ja minä tietysti ratin takana. Lisäksi meillä oli mukana karvaturvat Zorro&Lulu sekä Jennyn lainanahka Laila (joka palasi Kouvolosta kotiin). Ja jotta kaikille selviäisi kukas tämä Laila mahtaa olla, tässä teille kuvatus tuosta hurmaavasta otukaisesta.

KOUVOLA 18.8.
Lauantaiaamusta auto starttasi Espoosta ja matka kohti Kouvolaa sai alkaa. Mä pysyin hienosti hereillä koko matkan, huolimatta vähäisistä yöunista. Ja päästiin turvallisesti perille Kouvolan raviradalle. Meillä kävi myös aikamoinen tuuri, saatiin nimittäin auto melkein grandikehän viereen! Mä ryntäsin heti häkin&koirien raahaamisen jälkeen toiselle puolelle näyttelyaluetta treenaamaan shelttiherra Chilin (Silimen Merikapteeni) kanssa. Sheltit alkoivatkin pian ja me siirryttiin Chilin kanssa kehän puolelle. Chili esiintyi oikein hienosti, mutta tuloksena NUO EH3, johon syynä koko. Shelttien jälkeen oli hetki aikaa rauhoittua ennen muita kehiä.

Mulla oli tarkotuksena auttaa Humisevan Harjun-mäyriksissä, mutta tuli niin kiire grandikehälle etten kerennyt niitä viedä. Onneksi Emmalla ja Jennyllä oli sillä hetkellä vapaat kädet! Grandeja oli siis ilmoitettu Kouvolaan 4 kappaletta ja tuomarinamme toimi italialainen Massimiliano Manucci. Zörpeli meni kehään ensimmäisenä ja esiintyi oikein hienosti. Tuomaria väistettiin ihan pikkuriikkisen kun ukko kurkkasi suuhun. Tuomari hoki koko kehän ajan "Bravo, bravo!" ja kertoi mulle monta kertaa, että tästä koirasta tulee vielä upea parin vuoden sisällä. Mulla meni jo ihan ohi, että mitä Zorro ees sai olin niin häkeltynyt tuomarin palautteesta. Kehäsihteeriltä kysyttyäni selvisi kuitenkin, että ERI1 ja SA sieltä rapsahti! Sitten oli vuorossa nuortenluokan uros, joka ei saanut SA:ta eli saatin kipaista kehään hakemaan sinivalkoinen ruusuke! Siinä vaiheessa jo pompin ilosta ja hymyilin leveästi tuomarille, sillä serti oli päivän tavoite. Sen jälkeen valiouros Mikke käväisi kehässä ilman SA:ta, joten Zorro oli automaattisesti paras uros. ROP-kehässä meitä vastassa oli Tessa (MG Odette). Kun tuomari ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen mulla varmaankin loksahti leuka sinne hiekkakenttään asti. Ihan uskomatonta! Mun junnuikäinen söpeliääliö ROP! WOW!

Arvostelu: Nice, typical expression. Very well pigmented. Excellent earset and carriage. Nice chest for the age. Soft bone and feet. The coat is not in the best condition but well for the age. Would prefer more drive.


Zorron kehän jälkeen pyörähdin kehässä tuttujen petit-tyttöjen Kafin (Humisevan Harjun You Rock My World) ja Bessyn (Chouan Dressy Bessy) kanssa. Kafilla tuloksena ERI1, SA, PN2, VA-SERT ja Bessy ERI1, SA, PN3, ROP-VET. Kiitos Noora-Liialle kun sain nämä neidot taas esittää! 

Ryhmäkehissä käytiin Zorron kanssa pyörähtämässä ilman tuloksia, mutta oon taas erittäin tyytyväinen herran käytökseen! Päästiin myös Emman ja Vilman kanssa Humisevan Harjun-mäyriskasvariin ja vein myös Bessyn veteraanikehään ilman tuloksia sieltäkin. Vauhdikas ja handlaustäyteinen päivä kerta kaikkiaan! Ainiin ja Vilma kisasi junnuissa Lulun kanssa ja parivaljakko pääsi 9 parhaan joukkoon!

Näyttelyn jälkeen suunnattiin meidän mökille Luumäelle. Hirveesti ei ehditty mökkeilystä nauttia, koska oltiin sen verran myöhään mökillä ja lähtö Heinolaan oli jo aikaisin seuraavana aamuna. Käytiin kuitenkin kaikki pulahtamassa kylmässä vedessä, josta mä kyllä juoksin ensimmäisenä kiljuen pois kun muut vesipedot (hullut) jäi sinne polskimaan.

HEINOLA 19.8.
Kello soi ihanasti klo 5.00 ja mä olin niin töttöröö huonosti nukutun yön jälkeen. Noh reippaasti vaan sängystä ylös, kamojen pakkaus ja auton kytkin ylös! Ajomatka Heinolaan sujui väsyneissä tunnelmissa, mutta jälleen kerran selvittiin ongelmitta paikanpäälle! Ensimmäisenä oli tänäänkin vuorossa shelttikehä, jossa pyörähdin taas Chilin kanssa. Tänään Chili sai ERIn ja voitti luokkansa, mutta jäi kuitenkin ilman SA:ta hyvästä arvostelusta huolimatta. Myöhemmin kävin esittämässä Chilin vielä kasviksessa.

Heinolassa Zorro oli ainoa grandi, mutta osasin jo etukäteen aavistaa ettei kummoisia tuloksia tule, koska tuomarina oli Aila Lehmussaari ja suomalaiset naistuomarit ovat tunnetusti tiukkoja. Zorro pisti kehässä sitten vielä ihan ranttaliksi (en tiedä johtuiko väsymyksestä vai mistä...) väistämällä tuomaria ja liikkeessä vilkuili vaan ympärilleen ja sähläsi. Noh EH sieltä sitten napsahti. Ei siinä muuten mitään, mutta oisin ottanu mielummin EHn hyvällä käytöksellä niin ei ois tarvinu jäädä pohtimaan että pudottiko se arvosanaa...

Arvostelu: Kookas, mittasuhteiltaan oikea. Oikeat päänlinjat. Hyvät korvat. Liikkeessä melko korkea häntä. Hyvät kulmaukset. Reisi saisi olla leveämpi. Liikkuu hyvin. Esitetään melko lyhyessä karvassa ja antaa sen vuoksi rungoltaan melko ilmavan vaikutelman. Luonne miellyttävä, mutta kaipaa esiintymistottumusta.

Zorron jälkeen vein kehään vielä Noora-Liian petitit, joista Kafi oli ROP ja Bessy ROP-veteraani. Sen jälkeen oli vuorossa Emman ja Vilman junior handler. Emma kisasi yorkshirenterrierillä ja Vilma silkkiterrierillä. Molemmat tytöt tekivät hienon suorituksen ja tuomari poimikin heidät suoraan viiden sijoittujan joukkoon. Tässä vaiheessa tuomari vaihdatti koiria ja Emman vaihdokki oli aika huvittava, koska Emma näytti aivan kääpiöltä suuren greyhoundin vierellä :D. Lopulta Emma sijoittui viidenneksi ja Vilma oli päivän paras junior handler! Go girls ♥

(c)Suvi Lehto

KIITOS TYTTELIT VIIKONLOPUSTA ♥

Kesän viimeiset päivät ja Mikkelin ryhmis!

Adam DiMarco - Now I Can Be The Real Me

Iskä vei meijät tossa viikko sitten Emman myöhäissynttärijuhlimisen kunniaksi Lintsille. En ookkaan käyny siellä koko kesänä, enkä käynyt viime kesänäkään joten oli jo korkea aika piipahtaa siellä huvittelemassa. Ekaa kertaa uskalsin raahata mukaan rakkaan ja varjellun kamerani eli leikin koko päivän uskottavaa (tai vähemmän uskottavaa) turistia. Uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa Rakettiin, koska ajattelin sen olevan yhtä ihana kun viime kesän Tower of Terror, mutta ei se sitten sitä ollutkaan. Noh ei siitä ja kiljumisesta enempää vaan kuvapläjäys Linnanmäeltä :)!

pakkohan se oli testata kun totuus paljastui :D

Näin loman viimeisinä päivinä päästiin onneksi vielä käväisemään mökillä näyttelyreissun ohella ja koirat nautti jälleen kerran täysin siemauksin. Tässä vielä kuvia meidän mökiltä ennen kun siirryn selostamaan näyttelystä!

Zorro, suuri saalistaja

Lauantaina 11.8 suunnattiin Emman ja koirien kanssa mökiltä kohti Mikkelin ryhmänäyttelyä. Grandeja oli ilmoitettu 7 ja tuomarinamme oli Paula Rekiranta. Zorro esiintyi tällä kertaa kehässä tosi hienosti, eikä pelännyt tuomaria! Olin tosi iloinen tästä parannuksesta! Zorro sai ERIn ja oli luokkansa ykkönen, mutta jäi ilman SA:ta, koska häntä kaartuu liikkeessä liikaa selän päälle. Noh ei voi mitään, meillä on onneksi tulossa paljon näyttelyitä vielä, jos se serti jostain napsahtaisi. Mutta mä sitten menin ilmottamaan Zorron myös Porvooseen, jossa meillä on sama tuomari eli hukkareissu tulee... 

Arvostelu: Erittäin hyväntyyppinen nuori uros. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pään pituus. Otsapenger saisi olla selvempi. Hieman takaluisu kallo. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Hyvä ylälinja. Pitkä häntä. Oikein kulmautuneet hyväluustoiset raajat. Ikäisekseen riittävä runko. Hyvä karva. Riittävä askelpituus. 

Sitten oli Lulun vuoro mennä kehään, tuloksena ERI ja SA. Paras narttu luokassa Lulu oli toinen, siskopuoli Siirin ollessa ykkönen. Onnea Päivi ja Siiri!

Arvostelu: Tyypiltään erinomainen vankkarunkoinen narttu. Hyvä pään pituus. Oikea ilme. Hyvät korvat. Vahva kaula. Hyvä ylälinja. Hyvä eturinta. Oikea-asentoiset raajat. Runsas riittävän karkea karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta. Takaa kapeasti.

Pääsin esittämään kehään myös Noora-Liian petitit Humisevan Harjun You Rock My World "Kafin" tuloksena ERI1,SA,PN1,ROP ja Chouan Dressy Bessy "Bessyn" tuloksena ERI1, ROP-veteraani. Hurmaavia tyttöjä kumpainenkin ja kiitokset Noora-Liialle että sain teidän koiria taas viedä ja Emma sai viedä myös mäyriksiä! Viikon päästä Kouvolossa ja Heinolassa uudet kujeet ja koitokset! Näkemisiin!

Kafi

Bessy