Spring is coming

Moi. Viimeisimmästä blogipostauksesta on vierähtänyt taas tovi. Voisin sanoa olleeni aikalailla kiireinen viime aikoina (mitä onko mulla elämä?). Pääsin joulukuun alussa aloittamaan työt tuntisopimuksella mun lemppariliikkeessä ja on ollut mukava päästä sinne nyt viikoittain. Töihin menee mielellään, kun siellä odottavat parhaat työkaverit ja monet jo tutuksi tulleet asiakkaat. Viime sunnuntaina eräs asiakas kiitti mua erityisen loistavasta asiakaspalvelusta ja sellainen saa aina hymyn huulille. Tämän vuoden puolella aloitin työt myös Pasadalla, jossa tein työharjoittelun viime keväänä. On ollut huippua työskennellä Heidin kanssa ja oman alan hommien parissa. Tästä tulee vielä jotain suurta!

Kevät on tulossa. Kuiva asfaltti ja auringonpaiste saa mulle kauheen kevätfiiliksen päälle. Koirien kanssa on jaksanut lenkkeillä ihan toisella tavalla ja oma mielikin on virkeämpi. Oon muuten pysynyt aika hyvin uudenvuodenlupauksessani ja herännyt työaamuina aina monia tunteja ennen lähtöä. Hyvä minä! Oon myös nähnyt paljon kavereita, toki haluaisin nähdä vielä useammin. Mutta miettikää, tammikuussa kävin kahdissa pippaloissa samana päivänä, omg. Tänä viikonloppuna mulla on pitkästä aikaa vapaata, joten lähdetään parin kaverin kanssa ulos ja käyn katsomassa Jennyn whippet vauvaa c:

Tuleva kevät näyttää erittäin miellyttävältä ja on tulossa monia juttuja mitä odottaa. Maaliskuussa pääsee vihdoin avaamaan keikkakauden, tällä kertaa luvassa Sunrise Avenue sekä Roope Salminen ja Koirat. Satin Circuskin toivottavasti ryömii pian esiin kolostaan ja julkaisee tämän vuoden keikkalistan, on jo vähän ikävä. Huhtikuulle ostettiin liput Antti Tuiskun Peto show -keikalle, koska eihän sitä vaan voi missata. Kesäkuun 5 Seconds Of Summerin keikkakin alkaa jo pikkuhiljaa kutkuttelemaan takaraivossa. Nyt kun tässä musiikista puhutaan niin onko joku yllättynyt, että mulla on taas uusi julkkisihastus? American Idolin Mackenzie Bourg tuli ja vei mun sydämen ♥

Maaliskuussa tulee uusi Digimon leffa, jota ollaan siskon kanssa jo kärsimättöminä odoteltu! Myös Once Upon A Time palaa tauolta. Pääsiäisenä on vuoden ensimmäinen näyttely Imatralla. Siellä pääsen toisena päivänä tuomaroimaan junior handler kilpailun ja toisena päivänä valokuvailemaan. Vähän jo jännittää ensimmäinen virallinen tuomarointi! Omien koirien näyttelyvuosi 2016 näyttää erittäin köyhältä. Olen tutkinut tarkkaan tuomareita ja melkein kaikki tuomarit tuppaavat rokottamaan joko purennasta tai koosta enkä viitsi pelkkää Lulua raahata. Tulen toki pyörimään näyttelyissä Dogxpressin hommissa, mutta katsotaan kuinka vähäiseksi itse kehäily jää.

Kuva: pixabay.com

Mä oon jo liiankin tottunut siihen, että joka vuosi pääsee reissuun ja nyt on vuoden ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen) matka varattu! Pohdittiin pitkään kohdetta, mutta mä sain kaikki innostumaan Islannista. Oon jo jonkun aikaa ihastellut kyseisen maan kauneutta ja toukokuussa suunnataan siskon, iskän ja tämän naisystävän kanssa yhdeksäksi päiväksi Islannin upeisiin maisemiin. En malta odottaa, tule jo pian!

Helmikuun tokalla viikolla käytiin piipahtamassa Tukholmassa. Kasper pääsi toteuttamaan suurimman unelmansa ja sai pitää laiskiaisvauvoja sylissä. Voi toteutuispa munkin unelmat noin helposti... Oli ihan mukavaa käydä vähän uusissa maisemissa ja karata arjesta hetkeksi (mähän en siis koskaan oo varsinaisesti Tukholmassa ollut, jollei Friends Arenaa lasketa).



Mitkä asiat teillä käynnistää kevätfiiliksen? Onko täällä muita kevätihmisiä, jotka nauttii niistä hetkistä kun luonto alkaa pikkuhiljaa herätä eloon?

Uuden vuoden lupauksia

Vuosi 2016 on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Ollaan saatu nauttia valkoisesta ja kylmästä talvesta. Koirat on nauttineet älyttömästi, omistaja ei niinkään. En kyllä ymmärrä miten noi kaks ei palele edes -25°C, kun kaikki muut on ostamassa tossuja ja toppatakkeja koirilleen. Näin vuoden alussa on jo kerennyt miettiä tulevaa vuotta ja sitä mitä kaikkea se voisi pitää sisällään. En oo aikasempina vuosina tehnyt minkäänlaisia lupauksia tulevalle vuodelle. Nyt päätin luvata pari asiaa, jotka pyrin toteuttamaan.

Tänä vuonna lupaan...

...hankkia mun ensimmäisen tatuoinnin. Mä oon jo monia vuosia haaveillut tatuioinnin ottamisesta, mutta oon aina vaan viivytellyt sen kanssa. Mielessä on jo millaisen siitä haluan, lopullinen suunnitelma pitäisi vain toteuttaa. Eniten tätä päätöstä on pitkittänyt pelko kivusta. Päätin kuitenkin, että tänä vuonna en pelkää ja käyn hakemassa sen kuvan ihooni. Sen verran voin vihjata, että se tulee jotenkin liittymään Harry Potteriin.

...olla aktiivisempi blogissa ja Youtubessa. Mä oon tosi laiska bloggaaja ja vitkuttelen tekstien kirjotusta aina mahdollisimman pitkään. Tänä vuonna yritän ottaa tähän sellasen positiivisemman asenteen ja kirjoittaa sillon kun tuntuu siltä. Reissupostauksia voisin alkaa kirjoittamaan jo siellä itse reissussa niin sais aidompia fiiliksiä mukaan.  Tähän samaan liittyen koitan myös valokuvata enemmän. Viime vuonna innostuin lisää videoiden tekemisestä ja koitan tänä vuonna olla aktiivisempi myös niiden kanssa.

...tehdä ensimmäisen cosplayni. En tiedä kuinka monelle teistä cosplay on tuttu, mutta sehän on siis harrastus, jossa ihmiset pukeutuvat manga-, anime-, sarjakuva-, peli- tai elokuvahahmoiksi (T. Wikipedia). Mä oon jo useamman vuoden ollut kiinnostunut cosplaysta ja viime vuonna innostus vaan kasvoi ihanan ystäväni (Eve ♥) innoittamana. Tänä vuonna aion siis pukeutua yhdeksi lempihahmokseni lempisarjastani. Oon alkanut jo haalimaan asustusta ja kevään aikana toivottavasti tulee kuvia myös tänne blogin puolelle :)

...olla vähemmän laiska. Mä oon laiska. Vapaapäivinä kulutan aina koko päivän nukkumiseen ja sängyssä lahnailuun. Työpäivinä nukun myös aina niin pitkään, että ehdin vaan käyttää koirat pihalla ja hoitaa itseni kuntoon. Tähän kaipaan muutosta. Haluan herätä aamuisin aikaisemmin, jotta päivä ei mene täysin hukkaan. Ja vapaapäivätkin voisi koittaa käyttää hyödyllisemmin kuin tuijottelemalla sarjoja sängyn pohjalla koko päivän. Aina kun pitää lähteä johonkin haluaisin mielummin jäädä kotiin vaikka loppujen lopuksi mulla on kuitenkin kivaa kun saan raahauduttua esim. näkemään kavereita. Tästä eteenpäin siis innolla kohti kaikkia mukavia juttuja :)

Tähän loppuun vielä linkki uusimpaan videoon, johon kokosin parhaita hetkiä vuodesta 2015 ja lopussa myös näitä uuden vuoden lupauksia videomuodossa. Kannattaa tsekata ja kurkata lopusta ainakin mun harjotuscossi Killianista :D

Goodbye 2015

Mulla vuosi ei vaihtunut ihan niin railakkaasti kuin monella muulla. Oltiin koirien kanssa kotona, syötiin tartaria ja nachoja ja katsottiin ainakin 25 jaksoa Digimonia. Ilotulituksia käytiin ihailemassa viereisillä kallioilla. Erittäin rauhallinen vuoden aloitus täällä päin siis.

Nyt kun eletään jo ensimmäisiä päiviä uudesta vuodesta, haluan hetkeksi vielä pysähtyä muistelemaan mitä kaikkea 2015 piti sisällään. Vuoteen mahtui monia paljon keikkoja, ulkomaan reissuja sekä ihania ystäviä. Valmistuin koulusta ja moni unelma toteutui. Keräsin tähän kuukausittain mukavia muistoja.

Tammikuussa lähdin ensimmäistä kertaa yksinäni reissuun, Pariisiin. Tapasin siellä 21-vuotis syntymäpäivänäni suurimman idolini Tom Feltonin. Aloitin koulun TOP-harjoittelun Pasadalla. Pääsin myös pitkästä aikaa kuuntelemaan lempparibändiäni Satin Circusta Nosturiin. Tehtiin Emman kanssa meidän TV-debyytti samaisen bändin kanssa SuomiLovessa. Meidän pätkän voi katsoa vielä täältä.

























Helmikuussa olin ensimmäistä kertaa elämässäni risteilyllä, yleensä olen mennyt vain reittimatkoilla koiranäyttelyharrastuksen yhteydessä. Nyt pääsin Ruotsin risteilylle poikaystävän ja kahden kaverin kanssa ja samalla kuulin kaksi Satin Circuksen keikkaa. Käytiin Jennyn kanssa ihailemassa Disneyn taikaa jäällä. Kokoonnuttiin ihanien koulukavereiden kanssa kahville. Lulu voitti Eukanuban Facebook kilpailussa "Valloittavin Veteraani 2015" tittelin ja saatiin hieno ruusuke seinää koristamaan.

Maaliskuussa sain olla ylpeä pikkusiskosta, joka nappasi junior handler osakilpailuvoiton Lahdessa. Päästiin nauttimaan huikeasta Kevätklassikosta, jota tähdittivät huikeat bändit Satin Circus ja Elias Kaskinen ja Päivän Sankarit.

Huhtikuussa pääsin TOP-harjoittelun puitteissa Heidin kanssa reissulle Vaasan näyttelyyn. Zorro avasi vuoden näyttelykauden pääsiäisenä ja oli hienosti paras uros 3 isossa joukossa. Myös tässä kuussa sain kuulla livemusaa Satin Circuksen jätkiltä.

Toukokuussa valmistuin media-assistentiksi. Telkkarista tuli debyyttini Salatuissa Elämissä sairaanhoitajana. Mummokoira yllätti Tampereella ollen rodun paras veteraani. Kävin kolmella Satin Circuksen keikalla melkein peräkkäisinä päivinä. Nautittiin pitkästä aikaa mökkeilystä.

Kesäkuussa pääsin kokemaan elämäni hienoimman konsertin ja neljän vuoden odotus palkittiin kun One Direction saapui vihdoin Suomeen. Matkustin Milanon Maailmanvoittajanäyttelyyn ja sain nauttia hetken lämpimästä kesästä. Pääsin leikkimään kouluratsastajaa Tuomarinkartanon vinttikoirien EM maastokisojen avausseremoniassa.

Heinäkuussa lensin taas pois Suomesta, tällä kertaa vietin viikon Sveitsissä. Käytiin samalla reissulla myös Saksan puolella isossa Europaparkissa. Ennen reissua treffattiin ritariporukalla kakkugalleriassa ja kyllä naurua riitti. Muistan vieläkin Ainon tarinan itkijänaisista...

Elokuussa lähdettiin pikkusiskon kanssa kummankin lempparikaupunkiin Lontooseen, jossa tavattiin myös Jamie Campbell Bower. Reissu oli oikein onnistunut ja meillä oli super hauskaa. Tässä kuussa ehdittiin käydä parissa näyttelyssä ja Heinolassa Zorro oli rodun paras. Käytiin myös mummolassa Kotkassa ja nähtiin Satin Circus pitkän kesätauon jälkeen.

Syyskuussa pääsin Dogxpress porukalla Norjaan Euroopan Voittaja -näyttelyyn ja opin vähän karavaanarin elämästä. Käytiin Kasperin kanssa Elämä Lapselle konsertissa. Satin Circuksen jäbelit veti ihan huikeen keikan Lebonkissa.

Lokakuussa näin ensimmäistä kertaa Roope Salminen ja koirat yhtyeen ja tapasin Jon-Jon Geitelin, ketä olen ihaillut jo monta vuotta. Tuo keikka ei suinkaan ollut ainoa vaan Satin Circus esiintyi Tallinnan laivalla ja pitkästä aikaa kävin myös katsomassa Antti Tuiskua, joka oli aivan huippu! Ihasteltiin kauniita valoja Linnanmäellä. Meillä tuli Kasperin kanssa 2 vuotta yhdessäoloa täyteen. Käytiin Nuuksiossa ja Zorro pääsi jäljestämään.

Marraskuussa kävin Zorron kanssa vähän pidemmällä koiranäyttelyssä, nimittäin Sveitsissä. Hienostihan siellä meni, kaksi sertiä lähti mukaan ja yllätyksenä myös ryhmävoitto! Myös tässä kuussa tuli käytyä keikolla, tällä kertaa Softenginen ja Sannin. Samalla reissulla kun haettiin Zorron kasvattajalta lentoboksi, käytiin tsekkaamassa Vanha Porvoo ja syömässä.

Joulukuussa vietin kuun ensimmäisen viikonlopun vuoden suurimmassa koiranäyttelyssä Messukeskuksessa. Sain kannustaa siskoani junior handler SM-kilpailussa ja samalla sivusilmällä kuolata komeaa tuomaria. Töitä riitti oikeen urakalla ja sain pienen tuntisopimuksen Mankkaan myymälään. Juhlin leppoisaa joulua äidin luona.

2015 oli hieno vuosi. Toivon, että vuosi 2016 olisi vähintään yhtä ikimuistoinen, jollei jopa vielä enemmän kuin edeltäjänsä. Tsemppiä kaikille uuteen vuoteen ja näkyillään!

Joulu on taas, riemuitkaa nyt

Niin se vaan oli ja meni. Joulukuun alusta ei tarvinnut kauaa laskeskella päiviä aattoon. Mun päivät kuluivat hyvin nopeasti, koska olin melkein joka päivä töissä. En toki valita, meillä on ihan huippu työporukka ja asiakkaiden kanssa sai yhdessä valita lemmikeille joululahjoja. Pitkän työputken jälkeen pääsin sitten pariksi päiväksi äidin luokse viettämään joulua.

Joulu sujui mukavissa tunnelmissa perheen seurasta nauttien ja jouluruokia mussutellen. Miten sitä ahtaakin joka vuosi itsensä niin täyteen ruokaa vaikka aina on vatsa seuraavat päivät kipeänä? Kai se johtuu siitä, että noita ruokia saa sen kerran vuodessa ja ne on niin hyviä. Jouluaattoa edeltävänä yönä käytiin hautausmaalla moikkaamassa isovanhempia ja aamulla herättiin Emman kanssa katsomaan lastenohjelmia. Päivän sai malttamattomana odotella joulupöytään istumista ja taisi pihan oravallakin vatsa kurnia, sen verran se kävi kinkkua kyttäämässä. Iltapäivällä päästiin vihdoin herkuttelemaan äidin ja Ekun jouluruokia. Ilta kului mukavissa merkeissä yhdessä jutellen ja toisten seurasta nauttien. Jouluaatto päättyi seuraavan päivän puolella ratkenneeseen Trivial Pursuit peliin, joka me Kasperin kanssa voitettiin. 

Lahjaksi sain kaikkea hyödyllistä; paljon kosmetiikkatuotteita, ihanan tuoksuiset Bed Head shampoot, uuden lämpimän yöpuvun iskän arkitsiin asumisolosuhteisiin, leffalippuja, pyyhkeitä, rahaa, suklaata, vuoden aikana kuolaamani Harry Potter kirjat (Maaginen maailma ja Suuri otuskirja), kaikki Harry Potter DVD:t sekä kaksi The Flash paitaa.

Tällä kertaa en niinkään valokuvannut meidän joulua, mutta kokosin joulustamme tunnelmavideon! Kannattaa ehdottomasti tsekata tämä :)

Marraskuun suosikit

Joulu kolkuttelee jo oven takana. Tänään avasin ensimmäisen luukun joulukalenterista. Kaupat on koristeltu jouluvaloin ja punaisia lakkeja näkyy joka paikassa. Äidin luona soi jo joululaulut. Joululahjat on jo ostettu ja ne odottaa enää paketointia. Räpäytinkö silmiä tosi hitaasti vai mihin aika meni? Vastahan mä pohdiskelin, että pitäiskö tehdä blogikirjoitus lokakuun suosikeista. En saanut aikaiseksi. Nyt päätin kuitenkin kertoa teille jo ohi menneen marraskuun suosikit.

Nilkkurit. En ole koskaan ollut mitenkään tarkka kengistä. Useimmiten mulla on jalassa vaan kulahtaneet Converset. Täksi syksyksi halusin kuitenkin hankkia vähän tyylikkäämmät kenkulit. Rakastuin H&M ruskeisiin nilkkureihin ja ostin ne omakseni heti. Nää kengät muistuttaa mua suuresti Harry Stylesin kengistä ja niin hassulta kun se kuulostaakin, niin nää kengät jalassa tunnen itseni itsevarmemmaksi.

Rukka sadetakit. Ostin koirille söpöt Rukan sadetakit alesta syksyn kurakelejä varten. Näitä kelejä saikin odotella, mutta nyt on ollut takeille käyttöä. Ja ne on muuten oikeasti olleet aika näppärät! Kaatosateesta ei tule ihan läpimärkiä koiria sisään ja takki suojaa myös vatsakarvoja, joten pestäväksi jää vain tassut. Myös Sveitsin reissulla sain suojattua Zorron turkin hyvin ennen näyttelyä. Ajattelin että noita inhottaisi kävellä takit päällä, mutta eihän nuo oo moksiskaan! Hyvä ostos!

Digimon Adventure Tri. Pienenä yksi mun ehdottomista suosikkisarjoista oli Digimon. Olen myös nyt vanhemmalla iällä katsonut sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta useampaan otteeseen. Vuosi sitten luin netistä, että syksyllä 2015 julkaistaan Digimon Adventure Tri, joka tulee olemaan jatkoa kahdelle ensimmäiselle kaudelle. Ja tämä fani on odottanut sitä niin innokkaasti. Nyt on neljä ensimmäistä jaksoa nähty ja ensi vuonna on tulossa lisää.

Tuli kyllä sellaset nostalogiapärinät, kun tutut sävelet kajahtivat ilmoille ja samat, mutta vanhemmat kasvot vilisivät kuvaruudulla. Onhan tässä itsekkin kasvettu. Uusi piirrustustyyli ei ihan iskenyt, mutta eiköhän tähän totu. Hahmot ovat pysyneet luonteeltaan samanlaisina, vaikka ikää on tullut lisää. Koshiro ei ole mua ennen hahmona hirveästi kiinnostanut, mutta tällä kaudella se on jotenkin niin suloinen. Ihastus Mimiin ja muutenkin semmonen söpösti awkward. Yamato ja Taichi jatkaa erimielisyyksiään, mutta lopulta kuitenkin sopivat ja ovat taas se huikea voimakaksikko (ja vähän gay). Näissä ekoissa jaksoissahan ei ihan hirveesti vielä mitään tapahtunu, mutta tykkäsin silti ihan älyttömästi. Tällänen hyvä pohjustus ensin ja vähän actionia.

Eniten tässä jäi häiritsemään se mitä tokan tuottarin hahmoille on tapahtunut? Alussa näytettiin vilaukselta kun ne kaatuu maahan ja lisäksi tietokoneella sijainti on "unknown". On muutenkin tosi outoa ettei Hikari tai Takeru ole yhtään huolissaan kavereistaan, niiden pitäisi olla kuitenkin samassa koulussa? Mutta tähän saadaan varmasti selkoa myöhemmin. Haluan vaan Kenin takaisin.

Made in the A.M. One Directionin viides ja kaikista huikein levy. Kaikki biisit kolahtaa ja tää levy on jotenkin ihan uudella tasolla. Aletaan olla jo aika kaukana siitä geneerisestä poikabändipopista ja tässä on jotenkin aikuisempi meininki. Harry on edelleen pääosassa, mutta myös muita on nostettu korkeammalle. Ilahduin kovin Louisin huikeista sooloista ja high noteista. Levyltä löytyy sekä meneviä hauskoja kappaleita että kauniita rakkausballadeita. Näistä If I Could Fly sai kyyneleet silmiin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Muita suosikkikappaileta ovat Perfect, Wolves, A.M, Walking In The Wind sekä Never Enough. Toki jokainen kappale on omalla tavallaan huippu ja harvemmin skippaan mitään biisiä, yleensä tulee kuunneltua koko albumi alusta loppuun. Erittäin 5/5.

Lulun uusi peti. Yksi parhaista ostoksista vähään aikaan. En vaan voinut vastustaa, kun nää tuli meille töihin myyntiin. Toi kuosi on vaan älyttömän söpö ja nätti niin oli pakko ostaa Lululle oma. Ja tämä onkin osoittautunut erittäin mieluisaksi. Lululla on tapana istua sängyn vieressä, piipittää ja jossain kohtaa yötä loikata sänkyyn, koska sehän on aina parempi kuin oma peti. Tässä uudessa pehmoisessa pedissä mummo on kuitenkin viihtynyt koko yön, eikä ole kertaakaan pyydellyt sieltä sänkyyn.

Mitkä oli teidän suosikkeja marraskuulta? Mitä mieltä ootte One Directionin levystä? Kertokaa toki mitkä biisit oli lemppareita. Onko joku muu tsekannut uudet Digimon jaksot? Hyvää joulukuuta teille kaikille!

All I know at the end of the day is you want what you want

Hui kauhea miten nopeaa tää vuosi on mennyt. Siis nyt eletään jo marraskuuta ja jouluunkin on enää vähän päälle kuukausi. En tiedä kiihtyykö tää ajan kuluminen sen mukaan mitä vanhemmaksi tulee, mutta siltä se vähän tuntuu. Lisäksi olen viime aikoina elänyt laiskaa elämää ja herännyt vapaapäivinä vasta puolen päivän jälkeen. Pitäisi ehkä herätä aiemmin, ettei päivät vaan kuluisi hukkaan. Ensi viikolla lähden käymään Sveitsissä ja sen jälkeen vuoden viimeinen näyttely Messarissa kolkutteleekin jo oven takana. Joululahjojakin pitäisi alkaa pikkuhiljaa kahmimaan.

Viime aikoina oon saanut nauttia uudesta loistavasta musiikista ja lempparisarjojen katselusta lämpimien peittojen alla. 5 Seconds Of Summer julkaisi toisen levynsä viime kuussa ja tykkäsin hirveästi. Toinen toistaan upeampia biisejä, enkä malta odottaa niiden kuulemista Hartwall-areenalla kesäkuussa. One Directionilta tulee uusi levy perjantaina ja tähän mennessä julkaistut kappaleet lupaavat erittäin hyvää. Tää tulee olemaan ehdottomasti bändin paras levy. Sanon tän saman kyllä joka vuosi, mutta tää levy on jotenkin ihan uudella tasolla. Monet mun kaveritkin on varovasti tulleet myöntämään, että tykkää uusista biiseistä ja se saa mut iloiseksi.

Sain luettua Varjojen kaupungit -sarjan viimeisen osan. Nyt on jotenkin haikea olo. Tykkäsin kirjan onnellisesta lopusta ja suljin sen hymyssä suin. Silti olisin halunnut jatkoa. Odotan innolla (tosin hieman kriittisesti) tammikuussa alkavaa Shadowhunters tv-sarjaa. Ikävöin kyllä Jamietä ja Lilyä pääosissa, mutta annan uusille näyttelijöille mahdollisuuden. Pitäisi myös käydä lainaamassa seuraavaksi Cassandra Claren The Infernal Devices -kirjasarjan ensimmäinen osa.

Nää postauksen kuvat on otettu Porvoosta, jossa käytiin viime viikonloppuna ihastelemassa Vanhaa kaupunkia.

Innostuin myös pitkästä aikaa tekemään videota Youtuben puolelle. Tällä kertaa lueskelen teille mun vanhoja päiväkirjoja, joista löytyi ihan hauskoja juttuja.

Villasukat jalassani, tuli takassa

Niin se syksy vaan saapui. Enää ei ookkaan lämmin ja iltalenkille saa vetää jo toppatakin päälle. Koirille nappasin alesta tyylikkäät sadetakit tuleviin kurakeleihin. Pimenevistä illoista ja koleasta säästä huolimatta ulkona alkaa olla aika kaunista ja syksyn räikeät värit piristävät mieltä. Syksyssä on myös se iso positiivinen asia, että kaikki lempparisarjat palaa kesätauolta, jei!

Kesän lopulla olin huolissani syksystä ja tulevasta. Uusi koulu ei alkanut enkä myöskään palannut tutulle koulunpenkille. Vakituista työpaikkaakaan ei löytynyt. Nollasoppari Mustissa ja Mirrissä on kuitenkin pitänyt kiireisenä ainakin vielä tähän asti. Toivottavasti hommia riittää vielä loppuvuodellekkin ja olisihan se kovin mukavaa saada vakituinen paikka vaikka ihan omalta alalta.

Kuukauden aikana oon ehtinyt kivasti käydä myös keikoilla. Satin Circus esiintyi Espoo Live tapahtumassa ja oli ihanaa nähdä poikia pitkän kesätauon jälkeen. Pojat veti myös huikean keikan vähän pienemmissä puitteissa Lebonkissa. Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa kuuntelemaan Antti Tuiskun keikkaa. Ja onhan se vaan ihan huippu, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mua vielä keväällä vähän arvellutti tämä uusi Peto-meininki, mutta Antti osoitti luuloni vääriksi. Antti toimii sekä herkkänä että menevänä artistina. Keikalla oli aivan huippu fiilis, koko yleisö täysillä mukana eikä paikalta voinut poistua kuin leveä hymy huulilla. 

Lauantaina pääsin myös pitkään odottamalleni keikalle. Oon jo pitkään kuunnellut Roope Salmista ja Koiria, mutta keikalle en ole aiemmin vielä päässyt. Suurin osa Koirien keikoista on k18 eikä mulla oikeen oo ketään kaveria, kuka olisi kyseisestä bändistä kiinnostunut. Nyt lauantaina järjestettiin kuitenkin kaikille sallittu keikka ja vielä Espoossa, jonne sain Emman mukaani. Iältäni en ollut ehkä keikalle sopiva (keski-ikä oli n.14v), mutta se ei menoa haitannut. Päästiin myös Emman kanssa vihdoin pitkän odotuksen jälkeen tapamaan Jon-Jon Geitel, johon mä ihastuin nähtyäni tämän Aladdin-musikaalissa kolme vuotta sitten. Silloin jo haaveilin tämän komistuksen tapaamisesta ja nyt saatiin otettua yhteisselfie c: Vähän oltiin hihitteleviä pikku fanityttöjä ja Emma möläytti ilmoille Lohisvoimaa huudahduksen. Jännä muuten ajatella, että ollaan oltu samanlaisia joskus Satin Circuksenkin keikoilla. Nykyään niiden kanssa on aina rento fiilis eikä tarvi miettiä viittätoista minuuttia uskaltaako kysyä yhteiskuvaa. 

"Mä oisin halunnu yhteiskuvan sen Aladdinin kanssa (hihi se oli komee)" - Linda 2012

Mä oon innostunut taas lukemisesta. Luukaupunki on odottanut mua kirjahyllyssä ainakin vuoden. Elokuun puolella Jamie-innostuksen puitteissa päätin perehtyä Varjojen kaupungit sarjaan paremmin. Leffan näin silloin kun se pari vuotta sitten tuli ja tykkäsin kovasti. Kirja oli vielä huikeampi ja Cassandra Claren maailma vei mukanaan. Oli pakko saada lisää. Kiiruhdin pikaisesti kirjastoon ja siellä on tullut ravattua nyt useaan otteeseen seuraavien osien perässä. Moni varoitteli netissä sarjan huononevan kohti loppua. Olen itse eri mieltä. Toki ensimmäinen osa oli aivan huippu, mutta viimeisimpänä lukemani Kadotettujen sielujen kaupunki on noussut suosikikseni. Nyt jäljellä on enää yksi osa, jonka lukemista odotan innolla, mutta myös haikein mielin.

Mä oon lukijana sellainen, että luen joko jatkuvasti jotain tai pidän usean kuukauden taukoja. Luulen, että yleensä saan ähkyn hurjasta lukemisesta ja sen takia lopetan taas pitkäksi aikaa. Bussimatkat töihin ovat taittuneet mukavasti kirjaa lukiessa. Tuntuu, että olen ainoa joka ei tuijota puhelinta koko bussimatkaa. Yhtenä aamuna viereeni istui ikäiseni nuori tyttö. Hänkin kaivoi kirjan esille. Hymyilytti. Ehkei kirjat ole vielä painumassa täysin unohduksiin.

Mikä kirja pitää sua parhaillaan otteessaan? Onko joku teistä lukenut Varjojen Kaupungit?

Here I'm standing, all alone in the dark of the night

Blogi on taas elänyt pitkään hiljaiseloa. Oma elämä ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista ja välillä kaikki on tuntunut pelkästään harmaalta ja on ollut paha olla. Toki on ollut myös ilonhetkiä näyttelyreissuilla ja pari keikkaa, mutta niidenkään ilo ei ole kauaa kestänyt. Onneksi tiedän asioiden pian muuttuvan taas paremmaksi.

Kuten suurin osa varmasti tietää, muutin marraskuussa poikaystäväni kanssa Espoon keskustaan. Silloin en ajatellut itseäni ollenkaan vaan halusin vain miellyttää toista osapuolta. En ollut missään vaiheessa vielä itse valmis muuttamaan pois kotoa, saatikka muuttamaan yhteen poikaystävän kanssa, kun olin vasta totuttelemassa ajatukseen vakavasta parisuhteesta. Oi kunpa olisinkin osannut silloin sanoa ei.

Mua ahdisti alusta asti jo ihan kamalasti, mutta ajattelin sen olevan ohimenevää. Nyt tiedän ettei se sitä ollut. Inhoan asua tässä pienessä 30 neliön asunnossa, tuntuu kun mut olisi suljettu yhteen huoneeseen josta en pääse pois. Seinät kaatuu päälle, ahdistaa ja menee jatkuvasti hermo poikaystävään, vaikka tämä ei olisi mitään tehnyt. Olin pääsiäisen ja pari muuta viikonloppua yötä äidillä sekä isällä ja aina kun tulin takaisin "kotiin" sain kamalan itkukohtauksen. Pääsiäisen jälkeen tajusin, että näin ei voi elämä jatkua. Jätin irtisanomisilmoituksen ja tänä viikonloppuna pääsen muuttamaan takaisin isän luokse. Nyt on vähän parempi olla, kun tietää pääsevänsä taas kotiin.

Sitten vähän iloisempiin asioihin! Parissa näyttelyssäkin on tässä keretty käydä. Tammikuun Turun näyttelyssä olin vähän kuvailemassa ja vein pari koiraa kehään. Esitin ensimmäistä kertaa bordercollie Story Goes Stay With Me "Acxan" ja tulokseksi EH, vaikka hienosti neiti esiintyi. Esitin myös faaraokoira Sawhorse's Mighty Wonder "Kàn" tuloksena ERI1. Parhaassa nartussa sain käsiini Sawhorse's Party Animal "Venuksen", joka oli paras narttu 2!

Seuraavaksi oli vuorossa Lahden kansainvälinen. Tämä oli Dogxpressin yhteistyönäyttely, joten kameraa tuli käytettyä viikonlopun aikana ihan urakalla. Sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa belgianpaimenkoira tervuerenin hihnan päähän. Kyseessä oli käyttöluokan narttu Energetic-Action's Baika "Baika". Yhteistyö sujui Baikan kanssa oikein mukavasti ja tuloksena ERI1, SA ja vielä PN4 isossa paras narttu-kilpailussa! 

Sunnuntaina järjestettiin myös junior handler SM-osakilpailu, jossa Emma kisasi australianpaimenkoiran kanssa. Aamulla kaikki oli pielessä, koira hermostunut ja Emma vielä sitä enemmän. Käytiin siirtämässä Emma myöhempään ryhmään ja kappas, siihen mennessä koira oli jo rauhoittunut. Emman suoriutui yksilöarvostelusta kauniilla ja rauhallisella tyylillään. Pian olikin luvassa jatkoon pääsevien valinta. Tuomari käveli Emman ohi ja olin itse hieman pettynyt. Kun tuomari oli kisaajien loppupäässä, alkoi hän huudella numeroa 22. Ja sehän oli Emma! Emma suoriutui myös jatkossa hyvin ja pääsi aina viiden parhaan joukkoon. Sijoituksia alettiin jakaa. Viides, neljäs ja kolmas. Jäljellä oli enää Emma ja tyttö siperianhuskylla. Kaksi parasta juoksutettiin yhdessä edestakaisin ja sitten vielä viimeiselle kierrokselle. Oltiin Tildan kanssa kehän laidalla ja puristettiin toisiamme käsistä jännityksen vallassa. Punainen ruusuke heilahti ilmassa ja tuomari ojensi sen EMMALLE!!! Sitten odoteltiinkin iltapäivän BIS-junior handlerin valintaa. Montaa tuntia ei tarvinut onneksi odotella ja mä istuin ison kehän laidalla Heidin ja Petrin kanssa, joiden mielestä mun jännittäminen oli huvittavaa. Emma esitti koiran hienosti myös isossa kehässä. Niinhän siinä sitten kävi, että pikkusisko meni ja lunasti itselleen paikan tämän vuoden SM-kilpailussa. Ei voisi olla isosisko ylpeämpi ja saattoi näyttelypaikalla jälleen parit kyyneleet tirautella ♥ Joulukuun Messarissa sitten hurrataan katsomossa!

Seuraava näyttely oli maaliskuun Turku KV, jossa esitin faaraokoira Sawhorse's Sharp Shooter "Nebran" joka oli hienosti ROP! Pääsiäisenä köröteltiin Emman kanssa Imatralle, jossa Zorro avasi näyttelykauden pitkän tauon jälkeen. Grandeja olikin paikalla koko kööri, huimat 17 kappaletta. Tuomarinamme toimi Auli Haapiainen-Liikanen. Oltiin viimeinen rotu kehässä, joten hetken sai odotella kehään astumista. Aika kului mukavasti meidän suuressa Minsku-porukassa kuulumisia vaihdellen :). Oli kiva nähdä pitkästä aikaa taas kaikkia! Vihdoin pitkän odotuksen jälkeen oli meidän vuoro mennä kehään. Tein sen virheen, että otin Zorron liian aikaisin häkistä ja se ehti jo tylsistyä ennen kehän alkua. Esiintyminen ei siis ollut kovin hohdokasta. Tuomaria ei kuitenkaan tällä kertaa väistelty ja liikkeissä neljä jalkaa pysyi maassa. Tulokseksi ERI, mutta kilpailuluokassa jäätiin viimeisiksi eli kolmansiksi. Saatiin SA ja tuomari tokaisi, että aivan ehdottomasti kaikille kolmelle SA. Parhaassa uroksessa oltiin kolmansia ja se oli hieno tulos, sillä uroksia oli huimat 8.

"Hyväluustoinen aikuinen uros. Hyvä pitkänomainen pää. Riittävän pituinen kuono. Tyylikäs olemus. Suorat raajat. Kohtuullisesti kaareutuneet kyljet. Liikkeessä korkea-asentoinen häntä. Tasapainoinen kokonaisuus."

Imatrasta seuraavana viikonloppuna suuntana oli Vaasa. Lähdin sinne työharjoittelu-ohjaajani Heidin kanssa ja tämä olikin ensimmäinen "kunnon" työkeikka. Hyppäsin perjantaina junaan, joka vei Lahteen, josta Heidi sitten nappasi mut kyytiinsä. Ajomatkaa riitti, mutta niin riittää Heidilläkin juttua, että hiljaista ei ollut :D. Täytyy kyllä sanoa, että mulla on aivan huippu TOP-paikka ja huiput työkaverit (harmi, että harjoittelua on jäljellä enää 1,5kk, mutta katotaan mitä sen jälkeen tapahtuu :)) ♥ Meillä oli Heidin kanssa tosi mukava viikonloppu ja tuntui siltä, että oltaisi tunnettu jo monia vuosia, vaikka tosiasiassa ennen Vaasaa ei hirveästi oltu edes kasvokkain juteltu. Heidillä oli mukana ihana Orlando-grandin, jolle sai lässytellä ja rapsuttaa omia koiria ikävöidessä.
Mun tehtävänä Vaasassa oli junnukuvien ja tunnelmakuvien ottamisen lisäksi virallisten ryhmäkuvien ottaminen. Tämä aiheutti hieman jännitystä, sillä niiden onnistuminen oli täysin omalla vastuullani. Kuvista tuli kuitenkin kivoja ja olin myös ripeä ottamaan niitä, joten jokainen sijoittuja saatiin ikuistettua.

Meillä oli jännä hotelli, jossa oli liian monta hissiä. Unohdettiin välillä syödä tai ei vaan ehditty. Löydettiin hirttoköysi. Mä olisin kovin mielelläni vienyt BIS-pokaalin kotiin. Heidi luuli, että seurustelen jonkun Satin Circuksen jäsenen kanssa. Napsittiin paljon kuvia ja yritin olla julkaisussa nopeampi kuin Petri. Päätettiin, että tässä harrastuksessa ei oo mitään järkeä.

Kiitos Heidi vielä tästä viikonlopusta :)