23. joulukuuta 2011

Hauskaa joulua!


Huomenna on sitte jouluaatto. Vaikea uskoa, tuntuu että siihen on vielä pitkä aika. Joulusiivoukset käynnissä, joiden välissä mä livahdin käymään koneella. Zorro on mukana joulun laitossa. Se häärää koko ajan jaloissa, kantaa lelujaan ympäri kämppää ja räyhää imurille (nämä toiminnot ovat kuitenkin kyseiselle koiralle jokapäivästä touhuilua). Lulu muuttuu joulun tai ylipäätään talven aikana pirteämmäksi ja energisemmäksi. Yhtäkkiset leikki- ja riehumiskohtaukset on niin suloista katottavaa. Kyllä se vanhakin leikkiin nuortuu!

Nyt pitää palata imurin varteen, joten
 
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! T: Team Lennokkaat

16. joulukuuta 2011

Ilon ja surun kyyneleitä Messarissa

We are family - Sister sledge

Vuoden 2011 koiranäyttelykausi huipentui Helsingin Messukeskuksen Voittaja-näyttelyihin 3.-4.12. Messari weekend avattiin kuitenkin jo perjantaina, kun raahauduttiin kaveriporukalla katsomaan Best of the bestiä eli piirinmestareiden kamppailua. Hienoja suorituksia veti moni näistä taitavista tytöistä ja voittaja Jenny Jakkila sen voiton todella ansaitsi! Onnea! Kiitos kaikille tästä illasta ja henkisestä valmistautumisesta viikonloppuun!
Me ollaan best of the best!
Lauantaina oli siis vuorossa Helsinki Winner vuosimallia 2011. Herätys taas vaihteeksi aikaisin aamusta ja Messarissa oltiin jo klo 8. Ensin käväisin kehässä esittämässä dalmatiankoira Sulon, tuloksena ERI. Sitten lähdin hakemaan junnukoiraani Bondia. Vietiin Bondin häkki ja mun kamat junnukehän laidalle ja siihen sitten jämähdin melkeinpä koko loppupäiväksi. Tuomarimme Rickard Hagström oli ihan älyttömän hidas, mutta toisaalta oli hyvä että jaksoi oikeasti panostaa siihen arvostelemiseen. Emma kisasi nuoremissa mäyräkoira Göstalla ja he pääsivät hienosti 6 parhaan joukkoon 31:stä kilpailijasta! Huikeaa! Tosin hieman Emman puolesta harmittaa, että pääsy isoon kehään meni niin läheltä! Emma on niin loistava tolla mäyrisherralla. Niin rauhallinen ja ammattimainen handleri. Saa olla sisko ylpeä

Monen tunnin odottelun jälkeen sitä pääsi itsekkin vihdoin kehään. Kisasin siis viimeisessä junior handler kilpailussani ihanalla farkkuherralla Sawhorse's Dance Revolution "Bondilla". Vanhemmissa kilpailijoita oli 45 ja odotukset oli nollassa, mutta paineet taas suuret olihan kyse kuitenkin viimeisestä kisasta IKINÄ. Meidän suoritus meni omasta mielestä ihan ok, mitä nyt Bondi vähän alko liikkeessä pomppimaan, mutta sain sen onneksi heti rauhoitettua. Bondin kanssa oli tosi kiva olla kehässä. Kulutettiin odotusaika pelleilemällä ja leikkimällä (mikä näytti varmasti kehän laidalle hyvinkin huvittavalta). Kun tuomari oli arvostellut meidät kaikki ensimmäisestä ryhmästä, tuomari poimi osan jatkoon, myös meidät!



Sitten odoteltiin muiden ryhmien läpikäymistä. Vihdoin kutsuttiin kaikki jatkopaikan lunastaneet pyydettiin takaisin kehään. Meitä oli aika paljon, noin 20 ja olin varma putoamisesta tässä vaiheessa. Mutta ei, tuomari otti meidät jatkoon 10 parhaan joukkoon! Tämän porukan kesken tuomari vaihdatti koiria. Sain vaihtokoiraksi Sofian coton de tulear Jerrin. Jerri ei oikeen tykänny musta, vaan ois mielummin lähtenyt mammansa perään. Liikkeessä se kiskoi Sofian perään ja seistessä ei seisonut mitenkään edustavasti. Enkä saanut sitä laskemaan häntäänsä, joten nyt kaikki luulee etten osaa esittää cottonia... Saatiin omat koirat takaisin ja tuomari otti 5 parasta, jotka jatkoivat isoon kehään. Oma putoaminen varmaankin johtui tuosta vaihtokoiran kanssa sähläämisestä. Mutta ei voi mitään ja eihän 10 parhaan joukkoon pääsy noin kovatasoisessa joukossa ole huono suoritus! Siinä kehästä poistuessa alkoi sitten pikku hiljaa tajuamaan, että tässä tää nyt oli, se on sitten loppu. Ja kun Ira saapui paikalle rynnättiin halaamaan toisiamme ja purskahdettiin itkuun. Ira the itkukaveri ♥. Tuli siinä sitten halattua muitakin ja ei ollut kyllä mikään iloinen fiilinki :'(


Junnujen jälkeen kävin grandikehällä moikkaamassa tuttuja ja sain kasvattajalta neljä kunniakirjaa: Lulu voitokkain F-narttu 2011, Zorro voitokkain S-uros 2011, Linda paras 14-17v junior handler ja Emma paras 10-13v junior handler. On se vaan ihana kun aina jaksaa ilahduttaa meitä kasvattien omistajia! Sitten siirryttiin isoon kehään katsomon puolelle. Katottiin Jennyn kanssa ryhmät 1-6 ja kasvattajaryhmä, jonka jälkeen lähdettiin kohto Pasilan hotellia. Kunnostauduttiin hotellihuoneessa ja suunnattiin junior handler SM-finalistien gaalaillalliselle(olin siis Jennyn "huoltajana"). Oli oikein mukava ilta! Ensin oltiin syömässä ja siellä mua ja Jennyä viihdytti erityisesti Iida tarinoineen Timpasta ja belggarin hännänostosta :D! Ruuan jälkeen suunnattiin Hilden ja Maijan huoneeseen ja oli tosi mukava ilta! Kiitos tytsyt :)! Harmi vaan ettei keretty kauaa siellä olemaan, kun väsymys alko painamaan ja oli pakko lähteä nukkumaan.
Kiitos näistä Mia!

Sunnuntaina suunnattiin kuonot kohti Voittaja 2011-näyttelyä. Lähdettiin hotellilta ihan rauhassa ja oltiin paikan päällä vasta kymmeneltä. Linnottauduttiin suuren kamamäärän kanssa grandikehän laidalle. Sunnuntai oli muutenkin rennompi päivä, kun ei tarvinut junnujen kanssa stressata koko päivää. Kävin kehässä pienen petit-neiti Kafin kanssa, tuloksena ERI1, SA, Juniorivoittaja 2011, pn4 ja VA-SERT. Ei siis ollenkaan huonosti! Petit-kehän jälkeen tehtiin juoksusuoritus Pasilan asemalle ruokaa ostamaan ja siitä sitten linnottauduttiin katsomoon seuraamaan junior handlerin SM-kisoja. Oli tosi kiva nähdä niin monta tuttua siellä loistamassa isossa kehässä ja oli kiva hurrata hyville ystäville! Jännitti ihan hirveesti koko finaalin ajan, varsinkin Jennyn puolesta. Jennyllä meni tosi hyvin ja oli ihana nähdä se hymy, joka paistoi Jennyn kasvoilta katsomoon asti! Kun tuomari alkoi poimia kilpailijoita jatkoon ja Jenny osoitettiin jatkoonpääsijäksi, mä vaihteeksi taas purskahdin itkemään. Ja uudestaan, kun neiti pääsi 5 parhaan joukkoon! Lopulta Jenny sijoittui upeasti viidenneksi SM-kilpailuissa. Juostiin äkkiä kaikki alas kuvauspaikalle ja ryntäsin saman tien halamaan itku silmässä Jennyä, joka myöskin itki :'). Mä oon niin ilonen sen puolesta! Jenny todellakin ansaitsi sijoituksen ja kaikki mun itkut! Onnea vielä muru :')
(c)Sanna Erkkilä

Jäätiin katsomaan ryhmät BIS koiran valintaan asti mahtavassa ja kannustavassa seurassa! Kiitos kaikille osalliselle mukavasta viikonlopusta :)! Tästä eteenpäin sitten kanaemoillaan...

11. joulukuuta 2011

Vuoteni junior handlerina


Somewhere only we know - Glee

Nyt on kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran astuin junior handler kehän sisäpuolelle. Viimeiset junior handler kilpailut ovat jo takana ja olen siirtynyt "kanaemojen" puolelle. Voin sanoa, että fiilis on kamala. Olen aina odottanut kauhulla sitä päivää kun tämä rakas harrastus tulee tiensä päähän, mutten koskaan ajatellut että se ottaa näin koville. Tässä sitä ollaan, itku silmässä kirjoittelen tätä tekstiä ja haikailen niihin aikoihin, kun vasta aloittelin tätä harrastusta enkä tiennyt kuinka pahalta tuntuu päästää irti siitä. Mutta kun on pakko, niin on pakko.

Ensimmäinen kilpailuni oli vuonna 2007 bassettien erikoisnäyttelyssä. Silloin en tiennyt edes mistä kilpailussa oli kyse, mentiin vain kasvattajan suostutteluilla harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä Lulun kanssa. En ollut harrastanut näyttelyitäkään rotukehien puolella pitkään, joten en voi sanoa, että olisin pahemmin mitään osannut. Sijoituimme kuitenkin Lulun kanssa toisiksi ja voitte uskoa, että olin onneni kukkuroilla. Tässä vielä video tuosta ihka ensimmäisestä kilpailusta, älkää naurako :D



Kilpailuinnostus lähti heti tuosta ensimmäisestä kilpailusta ja kisasin nuoremmissa viisi kilpailua, mutta sijoitus tuli vain tuosta ensimmäisestä kilpailusta. Ensimmäinen junnuvuoteni oli lähinnä harjoittelua, sillä minulla ei ollut ketään kouluttamassa tai opettamassa junnujuttuja, joten opettelin asioita seuraamalla muita kehässä. Vuosi 2008 meni ilman sijoituksia Suomessa, mutta kisasin ensimmäisen kisani ulkomailla, Virossa, ja sijoituimme Lulun kanssa neljänsiksi!


Myöskään vuonna 2009, ei sijoituksia pahemmin tullut. Kisasin kuitenkin yhden elämäni hienoimmista kilpailuista, Aptus Shown piirinmestaruuskilpailun. Pääsimme Lulun kanssa kolmen parhaan joukkoon ja kolmen kärjen kilpailu käytiin isossa kehässä musiikin ja aplodien säestyksellä. Tulen aina muistamaan sen hetken, kun astuimme isoon kehään ja kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Sijoituimme lopulta kolmansiksi. Välillä mietin harrastuksen lopettamista, koska tunsin olevani huono sen takia, ettei sijoituksia tullut. Tämä kisa kuitenkin auttoi minua jatkamaan. Ja niin auttoi myös Nea, jonka tapasin tuolla Aptuksessa ensimmäistä kertaa. Nea kehui meitä ihan älyttömästi ja muistan kutsuneeni häntä "faniksemme" silloin pienempänä.
Vuonna 2010 aloin pärjätä paremmin ja olinhan minä kehittynyt vuosien aikana huimasti! Erityisesti tuon vuoden kilpailuista jäi mieleen Tampere kv, jossa sijoituimme Lulun kanssa viidensiksi 40:stä taitavasta handlerista! Toinen vuoden kohokohdista oli erikoisnäyttelymme, jossa olimme Lulun kanssa BIS-junior handler. Kilpailijoita ei ollut paljoa, mutta olin silti super iloinen (kuten kuvasta alla näkee :D).
(c) Jari Kunnari
Viimeinen vuoteni, 2011, oli varmasti vuosistani junior handlerina parhain. Olin melkeinpä aina kilpaillut vain Lululla ja nyt vihdoin rohkaistuin ja aloin kisata myös muun rotuisilla koirilla. Kilpailin viimeisenä vuotenani yhteensä 32 kilpailua, joista vain yhdeksässä en päässyt jatkoon tai sijoittunut. Minulle se on aivan huiman hienosti pärjätty, jollekkin muulle se saattaa olla huono tulos vuodelle. Jokainen kisa on ollut omanlaisensa ja minulle tärkeä, mutta ylitse muiden nousee viimenen kilpailuni Lulun kanssa, Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä marraskuussa. Päätimme Lulun kanssa kisauramme huipulle, ollessamme BIS1 junior handler!
(c) Katriina Mäenpää


(c) Vilma Helle
Nämä neljä ja puoli vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Vaikka koiranäyttelyt eivät lopukkaan, junior handler loppuu ja se on mielestäni ihan erilaista kuin vain tavallinen rotukehä. Rotukehässä se kun sattuu olemaan kiinni siitä, onko sulla tietyn tuomarin mielestä hyvä koira. Junnuissa arvosteltiin itse handleria ja lajissa on vielä niin kova taso, että jokainen sijoitus tuntui todella ansaitulta ja koki itse olevansa hyvä jossain. En ole koskaan ennen elämäni aikana löytänyt tiettyä asiaa missä olisin erityisen hyvä. Nyt junnu-urani jälkeen voin sanoa ja olla ylpeä siitä, että olen mielestäni hyvä handleri. En minä jokaista koiraa saa täydellisesti esiintymään, mutta ainakin omat koirani osaan mielestäni esittää parhaalla mahdollisella tavalla! 

Junior handler on antanut minulle niin paljon! Olen saanut todella paljon itsevarmuutta vuosien aikana. Lisäksi olen oppinut esittämään paljon erilaisia koirapersoonia ja eri rotuja. Yhteistyö Lulun kanssa on parantunut huimasti. Mutta kaikista tärkein asia, ovat ne rakkaat ystävät joihin olen tutustunut. Ilman heitä harrastaminen ei olisi mitään. Heistä on tullut hetkessä sydänystäviä, keistä ei ikinä halua päästää irti, enkä aiokkaan. Ilman teitä en selviäs elämässäni eteenpäin! Kiitos kaikille mahtavasta seurasta näyttelyissä, neuvoista, kehuista ja siitä että ootte aina olleet mun tukena! Love you ♥

Te teette mun elämästä elämisen arvoista ♥
Kiitos Mialle näistä vuosista ♥
Kiitos Lulu ♥
Kiitos kaikille koiriaan lainanneille ♥

30. marraskuuta 2011

Mahtiviikonloppu Helsingin pentunäyttelyssä 26.-27.11


Stand up for the champions

Viikko ennen Messaria, vuoden viimeistä näyttelyä ja mun junnu-uran loppua, käväistiin Helsingin Kaapelitehtaalla junior handlerissa. Mukava viikonloppu takana ja siihen oli hyvä lopettaa kisat omien koirien kanssa.

kuva: Hanna Jäntti

Lauantaina kisasin junnuissa viimeisen kisan rakkaalla Lululla. Tuomarina toimi Saara Sampakoski ja vanhempia oli kisaamassa 9. Ensin mentiin kaikki kerralla kehään ja siitä sitten yhdessä vielä isot ja pienet ympäri. Sen jälkeen alkoi yksilöarvostelu. Minä ja Lulu oltiin vuorossa toisina ja keskityin siinä koko ajan koiraan enkä huomannut kattoa Vilman (joka oli siis ensimmäisenä arvostelussa) suoritusta ollenkaan. Noh, tuomari pyysi sitten että teeppä kolmio tuolta kulmasta tonne kulmaan ja mä en tietenkään tajunnut kattoa, että minne päin se niillä käsillään huito. Tein sitten ihan tavallisen kolmion ja laitoin sen jälkeen Lulun seisomaan. Kehän laidalla tuli seurailtua muiden suorituksia ja oho mä tein kolmion ihan eri lailla kun kaikki muut. Vaivuin siinä jo masennukseen, että tähänkö tää meidän viimeinen yhteinen kisa kaatu. Uhkasin jo jättää koko kisan kesken, mutta Jenny patisti mut takasin kehään. Juostiin vielä ympäri ja tuomari alkoi ottaa kisaajia jatkoon. Ensimmäisenä tuomari poimi MEIDÄT! Olin siinä vaiheessa jo ihan jeejeejee!

Sitten alettiin jakaa sijoituksia. Sijoitettiin viides, neljäs... ja me oltiin vielä ilman sijoitusta! Tuomarin käskystä vielä me kolme juostiin ympäri. Sitten sijoitettiin kolmas. Jäljellä oli enää me ja Sofia&Jerry. Tuomari totesi, että tosi tasainen pari ja tosi ammattimaista handlausta kummaltakin. Ja tuomari meni ja ojensi Sofialle sinisen ruusukkeen. Mä purskahdin itkuun, kun tajusin että me voitettiin. Tuomari tuli tuomaan punaisen ruusukkeen mulle ja antamaan muistaakseni tosi hyvää palautetta joka multa meni aikalailla ohi, kun olin niin sekasin ja itkin vaan siinä.
(c) Hanna Jäntti

Sitten oli vuorossa päivän paras-kilpailu. Saatiin isoon kehään tiibetinspanielit. Mä tyrkkäsin heti namin mun vaihtokoiran eteen ja se ei ehkä ollut mikään hyvä juttu. Sen jälkeen se ei suostunut esiintymään ilman namia. Mutta ei se nyt ihan huonosti voinut mennä, kun tuomari laittoi mut ensimmäiseksi! Ihan mahtavaa! Viimeinen kisa rakkaampaakin rakkaamalla Lululla ja tuloksena BIS1 JH :) ei paremmin oltais tätä meidän yhteistä taivalta päättää!
(c) Katriina Mäenpää
(c) Katriina Mäenpää

Sunnuntaina matkattiin Kaapelitehtaalle pikkuriiviö Zorron kanssa. Oltiin monta tuntia ennen junnuja paikanpäällä, mutta eihän siinä mitään kun seura oli niin loistavaa. Oli oikein kiva päivä, kiitos siitä Mia, Hanna ja Vilma :)! Sunnuntaina junnut oli isossa kehässä, kun lauantaina ne oli pienessä. Emma kisasi nuoremissa ensimmäistä kertaa kultaisellanoutajalla ja tuloksena hienosti JH3. Itse kisasin siis ensimmäistä ja viimeistä kertaa omalla Zorro sekopäällä. Yksilöarvostelussa Zorro päätti näyttää tuomarille ponnahdusvoimiaan ja aloitti pomppuesityksen kesken kolmion. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan ja sen jälkeen esiintyminen sujui oikein hyvin. Olin kuitenkin varma, että pudotaan sen pomppimisen takia. Mutta ei, tuomari otti meidät jatkoon. Lopulta sijoituttiin neljänsiksi! Ei huonommin tolla otuksella ja eka kisa vieläpä!
(c) Vilma Helle

29. marraskuuta 2011

Viikonloppu Jyväskylässä 19.-20.11

Jyväskylän mahtiviikonloppu alkoi perjantai-iltana yökyläilyllä Jennysen luona. Tää olikin varmaan mun viimenen pitkä näyttelymatka, ainakin vähään aikaan. Kyllä mä ens vuonna Zorron kanssa näytsejä kierrän, mutta ei me varmaan minnekkään hirmu kaus lähetä. Ja pitää kattoa sekin, että onnistuuko tää tohelo ja ratissa täysin onneton lapsonen läpäisemään inssin.


LAUANTAI
Herätys soi mukavasti aamusta kello 5.00. Siitä sitten unenpöpperössä aamuhommat hoitoon ja matkalaukkujen kanssa kohti juna-asemaa. Junamatka oli pitkä ja Jennyllä vielä sattu olemaan tosi huono olo, joten vietettiin suuri osa ajasta junan eteisessä. Ja kyllä se paha olo iski muhunkin, kun juna vaihtoi suuntaa ja me oltiin selät menosuuntaan. Oli kuitenkin mukavaa jutustelua koko matka, sillä seura oli loistava ("Jos on vaikka pukeutunu muumipeikoks ni ei siin lue Linda Holopainen vaan muumipeikko"). Sitten vihdoin joskus kymmenen jälkeen saavuttiin Jyväskylään. Siitä suunta kohti Paviljonkia. Paikan päällä levittäydyttiin kamojemme kanssa junnukehän laidalle. Itse lähdin tässä vaiheessa kattelemaan grandikehää. Vähän myöhemmin pääsin kehään "Mano" briardin kanssa. Esiintyminen ei mennyt ihan putkeen, Mano katteli mammansa perään ja varmasti oli hieman epävarma siitä uudesta ihmisestä hihnan toisessa päässä. EH sieltä sitten tuli. Arvostelussa ei kuitenkaan moitittu esittämistä tai esiintymistä mitenkään vaan tuomari ei sattunut tykkäämään koiran rakenteesta. 


Päivä kului mukavasti eri kehiä katselessa ja ystävien kanssa jutskatessa. Iltapäivällä kävin niin, että Jennylle tuli huono olo ja pääsin Jennyn tuuraajaksi Curiosity-kasvattajaryhmään esittämään Niki herraa ISOON KEHÄÄN! Eka kerta isossa kehässä ja olihan se mahtava kävellä sinne isoon kehään. Päästinpä sitten vielä n. 7 parhaan joukkoon huikean suuresta kasvattajaryhmä määrästä! Tykkäsin tästä päivästä, ihanan rentoa kun ei tarvinu junnujen takia jännittää! Vaikka kyllä mä Manon kanssa vähän stressasin, kun se ei oikeen esiintyny ja isoon kehään meneminen tietysti jännitti, mutta ei ollu niin paha jännitys kun junnuissa aina. Best in shown jälkeen kirjauduttiin hotelliin ja purettiin kamat. Sitten suunnattiin 10 hengen junnuporukalla syömään Gringos Locosiin. Oli oiken mukava ilta, kiitos tytsyt!

SUNNUNTAI
"nyt meditoidaan! ommmmmmm"
Sunnuntai-aamuna henkilöt Vilma ja Linda olisivat mielummin jääneet lämpimien peittojen alle nukkumaan kuin lähteneet näyttelyyn. Noh, päästin me sitten lopulta ylös sieltä sängyn pohjalta. Ensin aamiaiselle ja sitten taas kohti näyttelypaikkaa. Esitin sunnuntainakin rotukehässä briardi Manon. Tänään esiintyminen meni huomattavasti paremmin ja saatiin ERI. SA jäi kuitenkin saamatta. 

Sitten alkoi jälleen junnujen jännittäminen. Kisaajia oli 45 ja tuomarina toimi Vesa Lehtonen. Mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia, koska en pahemmin ole kyseisellä tuomarilla pärjännyt. Hihnan päässä mulla oli tällä kertaa faaraokoira Luca (Sawhorse's Shooting Sparks). Meidän yksilösuoritus meni hyvin, mutten silti odottanut mitään. Päästiin kuitenkin n. 14 parhaan joukkoon! Meillä meni koko ajan Lucan kanssa perus hyvin, tosin välillä Lucan keskittyminen siirtyi muihin koiriin. Tuomari karsi joukkoa lisää ja me olimme mukana vielä 8 parhaan joukossa! Tuomari juoksutti kaikki vielä yksittelen ympäri ja lopussa seisotus, mutta itse en saanut Lucaa enää seisomaan, joten meidän kisamme päättyi siihen. Älyttömän tyytyväinen olen kuitenkin, 45:stä 8 parhaan joukkoon! Tuomarilta vielä seuraavanlainen palaute: Lopussa sun koira ei ollut enää kiinnostunut susta, mutta sait kuitenkin hyvin sen huomion itseesi välillä. Hienosti esitetty ja faaraokoira sopii sulle. 
Sawhorse's Shooting Sparks "Luca"
Kiitos kaikille tästä mahtiviikonlopusta, jääkäämme odottamaan Messaria innolla/kauhulla!

18. marraskuuta 2011

Best-In 12.-13.11

Neljän viikonlopun näyttelyputki avattiin Helsingin Messukeskuksessa, Best-In pentunäyttelyssä. Lauantaina oli Zorron rotukehä ja lisäksi minä ja Emma kisattiin junnuissa sekä lauantaina että sunnuntaina.

LAUANTAI
Ensimmäinen koitos lauantaina oli Zorron rotukehä. Grandipentuja oli ilmoitettu huimat 9 ja tuomarina toimi Matti Luoso. Ensin oli vuorossa pikkupennut, jonka jälkeen Zorro kisasi isompien pentujen luokassa veljeään vastaan. Zorro esiintyi hyvin, paitsi tuomari oli taas pelottava ja poika ei meinannut suostua hampaitaan näyttämään. Noh, Zorro kuitenkin voitti oman luokkansa parempien mittasuhteiden ansiosta. Huomatuksen Zorro sai taas ahtaista takaliikkeistä. Zorro sai kuitenkin KP:n, mutta paras uros kilpailussa se jäi toiselle sijalle. No aina ei voi voittaa ja Zorrosta varmasti tulee vielä hieno koira ;).

Sitten odoteltiinkin junnukehien alkua. Vähän ennen junnujen alkua käväsin kehässä suloisen karkeakarvaisen mäyräkoira Eetun (Humisevan Harjun Vegas) kanssa. Eetu esiintyi ikäisekseen (6kk) oikein hienosti ja sijoittuikin paras uros kilpailussa toiseksi KP:n kera! Siitä riensin suoraan junnukehälle. Junnut tuomaroi Maija Mäkinen ja nuorempia oli 11, vanhempia 20. Emma kisasi nuoremissa jälleen mäyräkoira Göstan kanssa. He suoriutuivat hienosti ja tuomari sijoitti Emman nuorempien VOITTAJAKSI! Onnea sisko! Sinä ja Gösta ootte paras pari ;).

(c) Vilja Först
 Sitten oli vanhempien vuoro. Kisakaverina mulla oli Mokka grandi. Meidän yksilösuoritus meni ihan ok, Mokka jonkun verran tiiraili Hannan perään ja mä sähläsin hampaiden näytön. Yksilösuoritusten jälkeen tuomari pyöritti vielä meitä kahdessa eri porukassa ympäri. Tässä vaiheessa Mokka esiintyi tosi hienosti ja meidät otettiinkin jatkoon. Lopullinen sijoitus oli 4. Kiitos Hannalle koiran lainaamisesta! Onnea toiseksi sijoittuneelle Sannille ja vanhempien voittajalle Jennylle!

Päivän paras kilpailussa vastakkain olivat siis Emma ja Jenny. Kummallakin meni oikein hyvin, myös koiria vaihdettaessa. Lopulta viimeisten juoksukierrosten jälkeen tuomari ojensi Emmalle punaisen ruusukkeen! Voi sitä ilon hymyä, joka loisti siskoni kasvoilta aina yleisöön asti! Onnittelut vielä kerran Emma ja Jenny!


 SUNNUNTAI
Sunnuntaina mentiin aamulla jo hyvissä ajoin paikan päälle, että ehdittiin kierrellä ja pitää hauskaa ystävien kanssa, ennen kun hain junnukoiran. Sunnuntaina junnut tuomaroi Saija Juutilainen. Emma kisasi nuoremmissa lyhytkarvaisella saksanseisojalla valitettavasti ilman sijoitusta, vaikka omasta mielestäni Emmalla meni hyvin. Itsellä oli hihnan päässä dalmatiankoira. Sulo oli nuori hurmaava dalmisherra. Siihen nähden, että Sulo oli vasta 10kk meillä meni mielestäni oikein hyvin. Ja tuomarikin antoi hyvää palautetta: "Nyt sait koiran juoksemaan hyvin matoilla sopivalla vauhdilla, ekalla kerralla menit vähän missä sattuu. Väistit myös hienosti "turistin". Esitit koiran hyvin ja seisotit hyvin liikkeen jälkeen." Ei kuitenkaan päästy jatkoon, mutta Sulo oli oikein kiva kisakaveri! Kiitos kaikille kivasta viikonlopusta! Nyt odotellaan sitten Jyväskylää... Ainiin ja onnittelut sunnuntain tuloksista Jenny, Sanni ja Vilma :)!
(c) Sanna Erkkilä

31. lokakuuta 2011

Skinkorna är vi allihoppa - Seinäjoki kv 30.10


Christina Perri - A Thousand Years


Lauantaipäivä kului Lulun puunaamiseen. Trimmaus, pesu ja föönaus. Ja aika kivan lyhyeksi ton turkin sain, tosin vielä sitä vois nyppiä...sitten kun jaksaa. Illalla lähdin sitten Jennyn luokse ja jäin sinne yöksi.
Sunnuntai aamuna mukavasti herätys kello 5.00. Saatiin ittemme kuitenkin hereille ja oltiin juna-asemalla 6.10. Äiti toi Lulun, häkin ja kärryt ja sitten lähdettiin junalla Pasilaan. Oli tosi pimeetä ja oltiin syventyneitä juttelemaan, niin meinattiin mennä Pasilan ohi! Onneks sitten huomattiin ja rymisteltiin vauhdilla ulos junasta. Käytettiin koirat ulkona ja sitten mentiin odottelemaan meidän junaa Seinäjoelle. Lemmikkivaunu oli onneksi tilava ja saatiin vallata se kokonaan Tampereelle asti! Me oltiin Lulun kanssa ekaa kertaa pitkänmatkan junassa ja kummatkin käyttäydyttiin oikein kivasti! Meillä oli oikeen mukavaa Jennyn kanssa. Juteltiin, naurettiin ja laulettiin. Tampereelta tuli pari ihmistä ja Juni liittyi meidän seuraan. Matka meni oikein sutjakasti ja perille päästiin. Juna-asemalta yritettiin sitten kartan avulla Jennyn kanssa suunnistaa näyttelyhallille ja hyvinhän se onnistui. Pystytettiin leiri ja moikattiin kaikkia tuttuja.


Tuomarimuutoksen takia junnut tuomaroi Jasna Matejcic Kroatiasta. Vanhempia oli paikalla n. 30. Meidän suoritus ei mun mielestä mennyt kovinkaan vahvasti. Lulu seisoi ihan ok, mutta sitä sai taas vetää perässä kuin kuollutta lahnaa. Päästiin kuitenkin yllätyksekseni jatkoon. Jatkossa tuomari juoksutti meitä monta kertaa yhdessä ympäri. Sitten tehtiin parittain L-kirjain. Itse mokasin tässä kohtaa. Oon oppinut tekemään parittain L:llän niin että kummatkin tekee sen samaan suuntaan. Tämä tuomari halusi kuitenkin, että tehdään tavallaan T eli kummatkin tekee oman L-kirjaimen. Tehtiin se sitten vielä uudestaan niinkuin tuomari sen halusi. Sitten tuomari valitsi 5 jatkoon ja me putosimme. Noh 12 parhaan joukkoon on ihan hyvin!

Ei perkule toi näyttää hyvältä! Kuva: Jeena Kantasalo



Jatkossa oli kuitenkin kolme tuttua: Jenny, Ira ja Tuisku. Ira sijoittui hienosti nöffillä viidenneksi ja Tuisku neljänneksi villakoiralla. Lopulta jäljellä oli enää kaksi ja toinen oli Jenny. Siinä vaiheessa alko jännittää ihan hirveästi. Lopulta tuomari teki fiksun päätöksen ja ojensi Jennylle punaisen ruusukkeen! Siinä vaiheessa rynnättiin kehään ja kuvaajat joutu hätistelemään iloista tyttölaumaa pois tieltä. Jenny sai järkättyä Päivän paras-kisan käytäväksi heti, jotta ei myöhästyttäisi junasta. Siinä oli sitten jännitystä kerrassaan. Puristin Sannia kädestä koko ajan ja panikoitiin siinä kaikki yhdessä. Viimeinen juoksukierros....ja tuomari ojentaa...JENNYLLE PUNAISEN RUUSUKKEEN! Kaikki alkaa kiljumaan ja mä purskahdan itkuun. Sen jälkeen rynnäköllä kehään ja halimaan meidän voittajaa. Huhhuh, että mä oon niin ilonen Jennyn puolesta! Se jos kuka ansaitsi ton osarivoiton! ONNEA VIELÄ KERRAN ♥ Ja kiitos kaikille mahtavasta Seinäjoki-päivästä!
WINNER

29. lokakuuta 2011

Zorro teki sen taas!



23. lokakuuta, noin kuukausi Zorron ensimmäisen pentunäyttelyn jälkeen, suunnattiin taas kohti Lohjaa ja poitsun toista pentunäyttelyä. Tällä kertaa grandeja oli 3 ja tuomaroinnin hoiti Marianne Holm. Zorron kanssa pikkupoikien luokassa kisasi kasvattajamme Mian 5 kuukautinen Kille. Zorro esiintyi loistavasti huolimatta toisen koiran läsnäolosta samaan aikaan kehässä (viimeksi siis Zorro oli ainoa grandi). Ensimmäinen asia mitä tuomari totesi olikin "Vau! Miten tää pentu esiintyy näin hyvin? Onko tää seissyt näin syntymästä asti?" Zorron yksilöarvostelu meni oikein hyvin. Tällä kertaa tuomari ei ollut ihan niin pelottava, mutta hampaiden katsominen oli vieläkin vähän pelottavaa. Liikkeet ja seisominen meni oikein mallikkaasti. Kilpailuluokassa Zorro ei välittänyt takana juoksevasta Killestä, vaan liikkui hienosti ja tuomari osoitti sen ykköseksi KP:n kera. ROP kehässä Zorro oli siskoaan Sadea vastassa ja meillle annettiin yhden juoksukierroksen jälkeen ROP-pentu ruusuke.

Sitten jäätiinkin taas odottelemaan ryhmäkehiä. Aika kului mukavasti Vilman, Jennyn, Janinan ja Lindan seurassa. Mitään odotuksia ryhmien kohdalla ei todellakaan ollut, sillä ajavia oli ryhmässä 8. Tällä kertaa Zorron ryhmässä esiintyminen ei mennyt pomppimiseksi, vaan se näytti parastaan. Ryhmässä soi taustamusiikkina Tao Taon tunnari, siksi toi linkki :D. Tuomari juoksutti kaikki yhdessä ympäri ja vielä yksitellen edestakaisin. Sitten alkoi sijoittaminen. Neljänneksi sijoittui beagle. Kolmanneksi kipusivat jälleen Hanna& Marsie petit. Siinä vaiheessa olin jo ihan varma, ettei Zorro enää sijoituksille yltäisi kun yksi karvabasset siellä jo oli. Meille kuitenkin annettiin käteen sininen ruusuke! Että mä oon ylpeä tosta pojasta! Ajavien voiton vei sama hieno basset hound pentu. Kiitos kaikille kivasta ja mahtavasta päivästä!

KUVIA TULOSSA!

24. lokakuuta 2011

Tunnustus!


Tunnuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Noh mekin sitten! Kiitoksia tunnustuksen antaneelle Nealle! Oliko tää joku salakavala suunnitelma, että päivittäisin blogia?

Vaikeeta keksiä kelle tän tunnustuksen antaa, kun tosi moni on tän jo tehny! Mutta haastetaampas vaikka seuraavat bloggaajat tunnustamaan: Sanni, Annina, Johanna, Miitta, Hanna, Satu, Linnea ja Linda!

Sitten itse asiaan, eli tunnustuksiin!
1. Mun suurin unelma tällä hetkellä, on päästä joskus Messarin isoon kehään! Mä oon kerran kokenut ehkä jotain hieman sen kaltasta Aptuksessa v. 2009, mutta Messarin iso kehä! Oishan se kiva sinne isoon kehään JH-finaalin merkeissä päästä, mutta mulle riittäis kun jonkun koiran kanssa sinne pääsis juoksemaan :)!

2. Zorro on olevinaan kova jätkä, mutta oikeasti sen on draamaqueen isolla D:llä! Mm. näyttelyissä kasvattajan trimmiin joutuessaan ollaan kuultu herran hyvinkin neitimäistä kiljuntaa "mutta äiti mua sattuu!".

3. Kutsun koiria lempinimillä Mömmiäinen ja Mömmsi. Lulu on useimmiten myös Pupsi tai Skuubi tai Lurtsa, myös Lutsa ja Zorro on Zorppa, Zorpeliini, Zope... no ehkä mä lopetan tän lempinimien luettelemisen ennen kuin lista paisuu liian pitkäksi!

4. Lulu ja Zorro on tosi äänekkäitä ja puheliaita koiria. Niistä lähtee mitä ihmeellisimpiä möngerryksiä, örinöitä ja ininöitä. Voisin vaikka joskus ottaa videon siitä, kun tullaan lenkiltä kotiin ja Zorro pitää riehuntakohtauksen mun sängyllä äänitehosteiden kera. 

5. Odotan Messaria hyvin ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta se on yksi vuoden kohokohdista, mahtava viikonloppu ihanien ystävien ja upeiden koirien parissa... Mutta siellä kisaan myös viimeisen junior handler kisani...ikinä... Sinne se loppuu. Pöh, en tykkää tästä aikuistumisesta!

6. Mulla on ollut mun eka järkkäri nyt jo vuoden, enkä vieläkään osaa käyttää sitä kunnolla! Noh ehkä me löydetään vielä joskus yhteinen sävel!

7. Lulu on pelottava saalistaja. Noh ei todellakaan, kun likka pelkää kaikkea hamstereista lemmikkikaneihin! Sillä on traumat siitä, kun meidän pieni kääpiöhamsterimme Nepsu tarrasi sitä kirsusta pari vuotta sitten. Saalistajan itsetuntoa on varmaankin myös kolhaissut edesmennyt temperamenttinen "kääpiö"luppakorvamme Pompula, jolta Lulu sai pari kertaa kunnon tömähdyksen kylkeen ja murinat.

8. Vaikka kuinka rakkaita noi haukut onkin, niin lenkkeily niiden kanssa on syvältä! Kummatkin kiskoo niin kovaa kun pystyy ja tekee kaikkensa, jotta mulla palais pinna vähintäänkin kerran per lenkki. Autot on myös niiden mielestä tosi kivoja, niitä on niin mukava koittaa syödä liikkeestä. Ja toiset koirat, aina pakko uhota "me ollaan hurjat karvaturrit, vapiskaa"!

Mutta on ne aivan ihania otukaisia, rakastan yli kaiken ♥

26. syyskuuta 2011

Zorppa ♥

Joo siis mulla on tää blogi nyt lipsahtanut melkeinpä kokonaan vain näyttelytulosten puolelle. Ja kun kotoa löytyy tommonen pentu, niin veikkaan että ihmisiä kiinnostaa myös mitä kakaralle kuuluu ja miten yhteiselo sujuu. Zorro on kasvanut ihan hirveesti, se on kohta jo Lulun korkunen! Samanlainen riehupetteri edelleen ja touhuaa koko ajan siellä missä me ollaan, ja varsinkin siellä missä on ruokaa. Zorro on suunnilleen sisäsiisti, joskus käy pikku vahinkoja, mutta muuten asia on sisäistetty. Zorro ja Lulu tulevat hyvin toimeen, mutta on poitsu saanut Luluta pari kertaa turpiin. Elokuun lopulla Lulu nappas Zorroa niin, että silmän alaluomi repesi, mutta se saatiin korjattua ja pojan silmä on nyt ihan kunnossa. Hirveästi ne ei leiki, kun Lulu on tollanen laiskimus, mutta kyllä se vanha rouvakin välillä innostuu!

Hihnakäyttäytyminen ei olekkaan sitten kovin kehuttavaa. Koko ajan veto päällä ja poitsu haluais jahdata autoja(kiitos Lulu kun opetit!), ihmisiä, koiria, pyöräilijöitä, lintuja jne. Metsässä Zorro on ihan innoissaan kun se pääsee vapaaksi ja kyllähän se pysyy ihan hyvin siinä lähettyvillä...paitsi jos näköpiiriin ilmestyy pyöräilijöitä, ihmisiä tai toisia koiria... Tai no itseasiassa pelkät pyörän jäljet saa jätkän pään sekaisin (mikä huomattiin eilen). Yks päivä Lulu tais lähteä jäniksen hajujen perään metsässä (ainakin kuulu ajohuuto) ja saatiin Zorro huudettua heti pois ja Lulukin tuli aika pian. Zorro on edelleen käsittämättömän ahne. Pöydille ei voi jättää mitään tai ne on pian Zorron herkuteltavana. Mä en oikeen tiedä miten ton sais kouluttetua pois, kun se ei meinaa mitenkään uskoa.
Mömmiäiset mökillä
Zorro on myös aloittanut näyttelyuransa hienoin tuloksin! Ensimmäisenä oltiin Kivenlahden match show:ssa 28.8 ja Zorro esiintyi hienosti ollen PUN4 pennuissa :). Toinen koitos olikin sitten Lohjalla pentunäyttely, jossa Zorro oli upeasti KP, ROP-pentu, RYP2!! Emma myös kävi Zorron kanssa mätsärissä Kilossa 25.9 ja Zorro oli SIN4 pennuissa. Luvassa on vielä kolme pentunäyttelyä, ennen kuin jätkä suuntaa virallisiin kehiin!

21. syyskuuta 2011

Palkintojen ROPinaa

Tänä viikonloppuna luvassa ei ollut junnukisoja, vaan omat karvaturvat suuntasivat kehiin! Viikonlopun seura oli loistava ja ei ole kyllä tuloksissa valittamista! Nyt onkin sitten luvassa hyyyvin pitkä näyttelytauko, seuraavat kisat on vasta lokakuun lopulla! Saa nähä miten saa ton ajan kulumaan! Noh ainakin suunnitelmissa ois nähä noita lähellä asuvia koiraihmisiä ettei tässä ihan liikaa koirajutuista vieroituta. Tai kyllähän tossa noi kaks karvaista kaveria koko ajan on menossa mukana, mutta kun ei ne ymmärrä jos niille selittää jostain hienoista näyttelykoirista ja ei ne mua auta loppuvuoden kisoihin junnukoiria hankkimaan yms.

17.9 HYVINKÄÄ RN
Lauantaina lähdettiin Vilman, Lulun, tätini Tuijan sekä Arska ja Vellu belggarien kanssa kohti Hyvinkäätä. Hyvinkäällä järjestettiin ryhmänäyttely ja siellä grandit tuomaroi Erja Nummi. Kisaajia oli huimat yksi, Lulu, mutten silti ollut kovinkaan varma, että saataisiin SA. Lulu esiintyi hyvin kuten yleensäkkin, mutta miksiiii voi miksii se neiti on niin hidas? Tuomari testasi Lulun turkin monta kertaa ja totesikin mulle, että tää on sieltä täältä aika pehmeä ja mä olin varma, että tähän se SA nyt kaatus. Mutta ei, kun arvostelu oli loppu tuomari totesi "Anna sille kaikki, kaikki mitä ne haluaa". Tuloksena siis ERI1, SA, pn1, ROP! Siitä edellisestä ROP:ista onkin jo aikaa ja oli kiva tietää että pääsee taas ryhmiin iltapäivällä. Päivä kuluikin siinä kehiä seuraillessa ja Vilman ottaessa hienoja...ja ei niin hienoja kuvia :D. Sitten kun ryhmät vihdoin alkoi meillä vaihtui ryhmätuomari, alun perin piti olla Maret Kärdi, mutta tuomarointitehtävän hoitikin Esko Nummijärvi. Siinä vaiheessa jo tiesin, ettei tulla ryhmässä pärjäämään, sillä Lulu on aiemminkin ollut Nummijärvellä ja ei tullut ryhmässä sijoitusta. Tuomari arvosteli koirat suoraan liikkeestä, joten jouduttiin juoksemaan ihan urakalla ja olin tosi iloinen huomatessani Lulun juoksevan oikein kauniisti ja sopivalla vauhdilla! Ehkä sen pitäs päästä useammin ryhmäkisoihin, kun se siellä juoksee niin nätisti! Ja mä olin kyllä niin puulla päähän lyöty, kun meidät pyydettiin 7 parhaan joukkoon! Sen jälkeen pudottiin, mutta voi että mä oon tohon neitiin tyytyväinen! Nyt sytty semmonen pieni rotukehien kipinä, että ehkä se ei sitten maailmanloppu oo, että ens vuonna mua nähdään vaan rotukehien puolella. Kiva päivä siis oli ja päästiin sadettakin suojaan ja se loppuikin juuri sopivasti ennen ryhmiä. Näyttelyn jälkeen Vilma tuli vielä meille yöksi ja oli kyllä hauska ilta (Kato kuuu...se on oranssi...niinku juustonaksu!.. Mä olen muotitietoinennn....sun pitää tulla sieltä kotelosta pois). Tässä jotain Vilmun räpsimiä kuvia:

Roosa

Vellu

Mun hieno ROP-neiti

ryhmässä

tää oli Vilman mielestä tosi hyvä kuva?

18.9 LOHJA PN
Sunnuntai oli suuri ja kauan odotettu päivä. Pikku Zorro poitsu aloitti näyttelyuransa. Oltiin siis Lohjalla Musti&Mirri Puppy Cupissa. Tänään matkassa olivat mukana Zorro, Vilma, Jenny ja äiti. Oltiin ajoissa paikalla ja kehä oli vielä kaiken lisäksi myöhässä, joten saatin odotella pitkään ja ehtihän se jännityskin mut löytää. Saatiin kuitenkin aika kulumaan naureskellen ja hauskaa oli. Ja Vilma oli taas koko ajan kamera kädessä.
Jenny
Kun oli jäljellä enää pari koiraa ennen meitä, nostin poitsun pöydälle ja aloin laittaa turkkia järjestykseen. Zorron mielestä "piikkisian" (karsta) hyökkäys oli todella inhottava ja se teki kaikkensa luikerrellakseen pois tästä tilanteesta. Noh turkin laitto jäikin sitten vähemmälle, kun en halunnut aiheuttaa jätkälle mitään ylimääräistä stressiä tästä tilanteesta. Meidän tuomarina toimi Marjo Nygård ja Zorro oli ainoa grandi. Kehässä alkoi sitten ihan kunnolla jännittämään. Ensin juostiin kierros ympäri ja siihen asti kaikki meni hyvin. Sen jälkeen ei. Asettelin Zorron pöydän eteen ja tuomari tuli mittatikku kädessä ja yritti mitata Zorron. Tästäpä poika järkyttyi ihan hirveästi, "mitä toi akka mua jollain kepukalla tökkii"? Sen jälkeen Zorro ei oikein antanut tuomarin tutkia itseään ja sain pitää siitä kunnolla kiinni ettei se lähtenyt karkuun ja että tuomari sai edes jotain tutkittua. Sen jälkeen juostiin ja seisottiin ja ne meni kyllä putkeen, kunhan tuomari mittatikkuinensa pysyi kauempana. Noh itse olin jo todellakin varautunut siihen, että KP jää tulematta aristelun takia, mutta ei poitsu nappas KP:n ja oli ROP-pentu tälläisellä arvostelulla:

"Tasapainoisesti rakentunut urospentu, jolla oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa. Hyvä pää ja korvat. Oikea purenta. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Ikäisekseen hyvä runko. Varsin hyvät eturajat, hieman litteät etukäpälät. Hyvä häntä. Riittävän karkea turkki ikään nähden. Liikkuu vielä kovin ahtaasti takaa, edestä ja sivusta hyvin. Tänään ujostelee hieman käsittelyä, mutta ystävällinen."

Sitten jäätiin odottelemaan ryhmäkehiä, josta en todellakaan odottanut mitään. Ajavia oli ryhmässä vain 5 ja ajattelin meidän olevan ne, jotka kätellään pois. Miksikö en odottanut mitään? Koska Zorro oli rotukehässä niin arka, lisäksi yksi ajavista oli petit-pentu ja harvoin tuomari sijoittaa sekä grandin että petitin. Zorro asteli ryhmäkehään vauhdilla ja hypellen, mutta seisoi kuitenkin hienosti. Suomenajokoira käteltiin pois ja meitä jäi jäljelle dalmatiankoira, basset hound, petit ja Zorro. Olin siinä vaiheessa jo super tyytyväinen, oma pikku Zorro otukseni sijoittuisi ryhmässä ensimmäisessä näyttelyssään! Lopulta jäi jäljelle vain Zorro ja basset hound. Teimme viimeisen kierroksen ja kun Zorro äkkäsi houndi pennun takanaan, se aloitti riehumisen kesken juoksun. Sijoituimme toisiksi! Täytyy sanoa, että oli itku kyllä todella lähellä, pikku herra riiviö ensimmäisessä näyttelyssään ja tuloksena RYP2!!
see Showlink
see Jenny

Ja nyt oon laiska enkä jaksa kirjottaa Porvoon näyttelyistä erikseen (ja lisäksi tää meidän blogi on muuttunut tosi näyttelytulosmaiseksi), joten laitan tähän vaan lyhennettynä vähän juttua sieltä! Lauantaina kisasin Eijan Tico-grandilla. Tico oli aika haastava kisakaveri, sillä se oli vasta 1-vuotais eikä kokemusta ollut vielä nin paljon. Siihen nähden meillä meni todella hyvin. Pääsimme SM-osarissa 30:stä kilpailijasta 11 parhaan joukkoon! Tuomari Johnny Nilsson antoi seuraavanlaista palautetta: "Olit tosi hyvä, mutta olisit saanut ottaa tuomaria enemmän huomioon eli asetella koiran nopeammin ja lähteä liikkeelle nopeammin". Lisäksi tuomari mainosti paljon sitä, että kannattaa ottaa junnuihin helppoja koiria... Sunnuntaina kisasin taas grandilla, tällä kertaa Eijan Paavo-grandilla. Meillä meni hyvin, Paavo on varma esiintyjä, tosin taisi herralla hieman hormonit hyrrätä kun oli niin hulluna narttujen hajujen perään. Noh pudottiin sitten heti ja tuomari sanoi tänään palautteeksi, että olin liian ripeä. Noh, on tää laji niin tuomaririippuvaista ja vaikea tietää etukäteen mistä kukakin tuomari tykkää... Kiitos Eijalle vielä koirien lainasta :). Esitin sunnuntaina myös rotukehässä petit basset griffon vendeen "Ekan" tuloksena ERI2, ei SA:ta. Vein kehään myös jämtlanninpystykoira "Junon" tuloksena ERI1, ei SA:ta. Kiitos kaikille viikonlopun seurasta!

Humisevan Harjun You're The One "Eka"
Pakkalan Juno "Juno"
Bravo Van Tum-Tum's Vriendjes "Paavo"
Minskuhoff's Grand Olivier "Tico"