Helteestä kaatosateeseen - Aptus 2012

Summer Paradise - Simple Plan

Vihdoin ja viimein aloitan rustaamaan jotain Aptus-viikonlopusta...josta on kulunut kohta tyylikkäät kaksi viikkoa : D. Noh mutta parempi myöhään kun ei silloinkaan? Elikkäs koko viikonloppu 16.-17.6 vietettiin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa kotinäyttelyn parissa. Aptushan on yleensä järjestetty Helsingin jäähallissa, mutta nyt olimme täysin sään armoilla avoimella nurmikentällä. Ja sään armoillehan siinä jouduttiinkin...

Lauantaiaamuna lähdettiin Jennyn, Emman&Gösta-mäyriksen, Zorron, Iran&Roosa-norfolkin kanssa Tuomarinkartanoon. Mentiin jo aijoissa paikalle, sillä Tuomarinkartanossa ei ihan helpolla sitä parkkipaikkaa saa... Saatiin kuitenkin tosi hyvä paikka ja siitä alettiin roudata kamoja kehän laidalle. Parkkeerattiin tavaroinemme ison teltan taakse hyvään varjoon, joka ei sitten myöhemmin ollutkaan enää varjossa. Sääennusteessa oli luvattu korkeintaan +18 lämpotilaa, mutta päivä oli kyllä paljon kuumempi! Mä taisin olla sitä mieltä, että mielummin viettäisin näyttelypäiväni kylmässä ilmassa (joka sitten kostautui seuraavana päivänä). Hyvän sään vuoksi ajattelin kuvata junnut kokonaan, mutta mitäs kävikään; lauantain junnukuvia ehkä 15... Noh selittelen sitä sillä, että tuli kiire Zorron kanssa grandikehälle. Emma kisasi junnuissa Göstan kanssa ja parivaljakko pääsi hienosti 8 parhaan joukkoon osarissa!

Meillä piti alunperin olla australialainen tuomari, mutta tuomarivaihdoksen seurauksena grandit arvosteli italialainen Tripoli Salvatore. Grandeja oli ilmoitettu 15. Miten mä aina ilmotan Zorron sinne missä on kaikista eniten grandeja? Kehään menessä jännitti kyllä aika paljon, kun Tampereen kauhukuvat pyöri mielessä. Mulle oli nimittäin periaatteessa ihan sama mitä se saa, kunhan se vaan käyttäytyisi.

Junioriluokassa kisasivat Zorro ja Kille. Ja meidän esiintyminen tyssähti heti alkuunsa. Zorro ei suostunut seisomaan melkeenpä ollenkaan ja liikkeessäkin piti koko ajan vilkuilla taaksepäin. Yksilöarvostelussa sain sen sentään seisomaan ja juoksemaan ihan hyvin... Tuomaria ei tällä kertaa kuitenkaan pelätty eli jotain edistystä. Ja ERI sieltä tuli. Kilpailuluokassa herran pelleily jatkui taas, mutta tuomari osoitti meidät kuitenkin luokkavoittajiksi ja antoi SA:n. Mä olin ihan pihalla, että miten tollanen pelle voi saada SA:n, mutta ehkä junnukoirille annetaan vielä jotain anteeksi. PU-kehässä oli vain viisi koiraa, mutta Zorro ei jäänyt viidenneksi ääliömäisestä käytöksetä huolimatta, vaan oli neljäs vara-sertin kera. Sitten odoteltiin vielä narttujen kehät ja oli ROP-juniorin valinnan aika (Aptuksessa oli siis Royal Canin Junior-kilpailu). Tuomari teki suht nopeasti päätöksensä ja ojensi meille ROP-junnu ruusukkeen. En vieläkään tajua, miten noin huonolla käytöksellä tulokseksi voi tulla ERI,SA,PU4,VA-SERT ja ROP-JUN?! Arvostelukin on mun mielestä junnukoiralle ihan mahtava: Good head, correct skull & set of ears. Good neck & body. Correct ribcage, good upperarm & upper and lower tight. Good coat, correct moving. Sometimes the tail too high. Sanotaanko näin, että mä oon tuloksiin super tyytyväinen, mutta oon tosi pettynyt Zorron käytökseen. Eli treeniä, treeniä, treeniä vaan.

©Jari Kunnari

©Jari Kunnari

©Jari Kunnari

Jäätiin kattomaan ryhmät loppuun asti ja piipahdettiin myös Zorron kanssa RC Junior kisassa, jossa ei kuitenkaan pärjätty. Herran käytös ei mun toiveista huolimatta ollut parantunut isoon kehään menessä. Hetken se jaksoi siellä seistä, mutta samanlaista vänkäilyä kun rotukehässäkin... Jäätiin kattomaan ja kuvailemaan ryhmiä ja sitten lähdettiin kotiin valmistautumaan seuraavaan päivään.

Mitro RYP2 ♥

 
Sataa sataa ropisee

Sunnuntaina lähdettiin jälleen samalla porukalla matkaan ajoissa ja saatiin taas hyvä parkkipaikka! Mulla ja Emmalla oli aika vähän vaatteita päällä, koska oltiin varauduttu edellisen päivän paahtavaan helteeseen. Ja kappas keppana, mitäs kävikään? Tunnin päästä saapumisesta alkoi hirveä sade, joka jatkui koko päivän ja ilma oli todella viileä. Lauantaina paloin, sunnuntaina pelkäsin vilustuvani. I ♥ Suomen kesä!

Hyvinkin kaksimielinen marttakerho, ennen kaatosadetta...

Istuttiin sitten kaikki sateenvarjojen alla ja yritettiin pitää ittemme kuivina. Junnut sitten vihdoin viimein alko ja voi niitä raasuparkoja, jotka sinne kehään joutui! Ensimmäinen kerta, kun mä olin ilonen siitä ettei mun tarvinnut olla junnukehässä! Emma kisasi piirinmestaruudessa faaraokoira Honeylla, ilman sijoitusta, koska Honeykaan ei ollut sateen ystävä.

Sunnuntai olikin sitten se päivä kun mä seisoin kehän laidalla kamera kädessä, sateenvarjon alla. Siis lauantaina kun on mitä kaunein ilma niin mä en ota melkeen ollenkaan kuvia ja sitten tulee vettä saavista kaatamalla ja mä yrtiän epätoivoisesti kuvata ja samalla olla kastumatta. Ei helppo homma, mutta tuli mun mielestä ihan kivoja kuvia karmeesta ilmasta huolimatta!

 Normikisassa Emma kisasi Gösta mäyriäisellä. Parivaljakko veti taas hienon suorituksen, kun sisko jännäsi kehänauhojen ulkopuolella. Ja tuomari Hanna Lemmetti poimi heidät jatkoon. Koiria vaihdatettiin ja Emma sai nyörivillakoiran, jonka E esitti hyvin. Sitten tuomari karsi porukkaan ja mä hyppelin ja hihkuin yksinäni kehän laidalla kun Emma oli viiden parhaan joukossa! Emma ja Gösta sijoittuivat lopulta viidensiksi! Jes! Hienoa! Go team EG ♥

Vaikka mä enemmän suosin sitä jäähallia Aptuksen järjestyspaikkana niin silti oli oiken mukava viikonloppu! Kiitos kaikille osallisille ja toivotaan, että ensivuonna ei olis noin huono tuuri sään kanssa ;)!

Tähän loppuun vielä video, sen kunniaksi että lähden ensi maanantaina taas riparille isostelemaan. Tää onkin sitten mun viimenen kerta isosena ja päätän kaiken sinne mistä se alkoikin, Velskolaan. Tää video on siis viimevuoden huippuleiriltä Pellistä!

Irronneita tissejä ja nuijapään heitto-kilpailuja!

Brave Heart

Hitaan postaustahtini ja laiskuuden takia tungen juhannustekstin väliin ja saatte jäädä vielä odottamaan läpinääni Aptuksesta. Ennen Tuomarinkartanon vihreälle nurmikentälle kirmaamista siirrymme Itä-Suomeen ja juhannuksen viettoon Luumäelle. Lähdettiin perjantaiaamusta mökille iskän, Emman, Lulun, Zorron ja paranormaalin Jennyn kanssa. Mökillä olivat myös isovanhemmat ja tätimme, jolla oli mukana belgianpaimenkoirat Vellu ja Arska. Viikonloppu oli erittäin mukava ja hauskaa oli. Tehtiin ihan perusmökkihöperöilyä; syötiin, uitiin, soudettiin, naurettiin, laulettiin ja pelattiin. Toisaalta ohjelmassa oli myös Emman ja Jennyn välinen nuijapään heitto-kilpailu, kun löydettiin nuijapääsuoni (yritin keksiä hienon sanan vertauksena kultasuoni) ja mä opettelin laulamaan japaniksi. Lisäksi totesin, että kuuppaan sukeltaminen voi olla hauska kokemus! Koirilla oli tosi hauskaa, Zorro ja Vellu riekkui ihan täysillä koko viikonlopun ja Söpeli lotrasi myös urakalla vedessä. Mukavaa oli vihdoin saada paras kaveri mukaan mökille :)!

Ja tähän loppuun taas kuvaoksennus ja sen siivittämänä pari hienoa lainausta viikonlopulta!

"Näkyyks mun tissit?!"
"Tänne kun upottaa pään niin olo on kuin Serenassa!

"Et varmana uskalla laittaa persettäs tohon!"
 "Irtosko mun tissi?!"
 "Kaikki on hyvin, mäkkäri näkyy!"

MÖLKVISTI =  ihminen joka pelaa mölkkyä liian tosissaan

Matkalla tuomioon!

peikkolapsi

Me ja Vilman sijainen

Älkää vaan unohtako mua!

Kolmas kerta toden sanoo - Superviikonloppu Latviassa!

Stand Up for the Champions

Ruotsin epäonnistuneen cacibin metsästyksen jälkeen suunnattiin kesäkuun 8. päivä kohti Latviaa. Tavoitteena jälleen se sama viimeinen cacib, jonka jälkeen Lulusta tulisi kansainvälinen näyttelyvalio eli C.I.E. Matkustettiin yhdessä kasvattajamme Mian kanssa. Lulun lisäksi mukana olivat Zorron sisarukset Bruno ja Sade sekä griffon fauve de bretagnet Elvis ja Teela. Toisella kyydillä tulivat Miia ja grandi Kasper sekä Päivi + Nestori sheltti. Lähdettiin päivälaivalla Suomesta ja oltiin perillä hotellissamme Riikassa illalla. Nopeesti ennen nukkumaanmenoa pestiin ja föönattiin koirien tassut. Sitten silmät kiinni ja odottamaan seuraavaa päivää! Niin ja joku nimeltämainitsematon tyhmä meni ja otti kameran objektiiveineen mukaan, mutta jätti muistikortin kotiin -.- noh onneksi kasvattajalla oli kamera mukana niin saatiin ees jotain kuvia!

kännykkälaatu...

Lauantaiaamuna suunnattiin Skonto-hallia. Siellä pistettiin leiri pystyyn ja jännityksellä odotettiin kehän alkamista. Käväisin kehässä esittämässä kääpiösnautseri Pociton (Elkost Ile De Beaute)tuloksena EH, mutta herra esiintyi oikein hienosti! Sitten siirryin taas omalle kehälle ja jännitin kyllä niin paljon. Tuomarina meidän kehässä oli Vitor Manuel Cristovao Portugalista. Esitin ROP-kehässä griffon fauve de bretagne Elviksen (Minskuhoff's Griffon Qantas) joka oli ROP. Sitten oli grandien vuoro mennä kehään. Ensin meni Zorron veli Bruno (Minskuhoff's Saint-Espirit), joka sai ERIn, SAn ja junnusertin. Seuraavana kehään meni Kasper (Minskuhoff's Grand Jeudi), joka myöskin havitteli itselleen inttititteliä ja sai sen! Esitin Brunon paras uros kehässä ja Bruno oli paras uros. Urosten jälkeen kehään meni Zorron sisko Sade (Minskuhoff's Sa dé Jaffa), joka sai myöskin ERIn, SAn ja junnusertin. Odotellessa käytin aikani hermostuneeseen turkin harjaamiseen.

Vihdoin koitti meidän vuoromme mennä kehään ja mua jännitti niin paljon, että oli oikeen huono olo. Lulu esiintyi perustyylillään rauhallisesti, mutta liikkeissä se pisti parastaan eikä ollut samanlainen lahna mikä ennen. Arvostelun viimeiset hetket olivat kaikista tuskallisimmat. Sitten tuomari nousi pöydän takaa ja totesi vaan "coat" eikä kehäsihteeri sanonut mitään. Mä siinä sitten tyhmänä seisoskelen paikallani, että mites meille nyt kävi. Sitten vihdoin jännitys on ohi, kun kehäsihteeri ojentaa käteen serti ja cacib ruusukkeet ja sanoo, että saatiin ERI ja SA. Mä meinaan siinä tietty purskahtaa itkuun helpotuksesta ja onnesta, mutta vielä pitää käydä juoksemassa pn-kehä läpi. Lulu jäi kakkoseksi turkin takia, mutta sillä ei todellakaan ollut siinä vaiheessa enää mitään väliä, sillä mun Puupelista oli juuri tullut kansainvälinen näyttelyvalio ja samaan syssyyn vielä Latvian valio! Tuomari antoi siinä meille kommenttia ja mä yritin hillitä itkua, kun Mia sanoi että joudun vielä kehään. Esitin ROP-kehässä taas Brunon, joka oli ROP ei kovin hienolla esiintymisellä. Sitten vihdoin pääsin pois kehästä ja vesihanat vaan auki. Ja mä voin sanoa, että onnesta itkeminen on yksi maailman ihanimmista tunteista! Että mä olin ylpeä ja oli ihan mahtavaa, että saatin jo lauantaina kaikki mitä haluttiin niin sunnuntaille ei jäänyt mitään paineita. Avattiin skumppa ja jäätiin kaikki rennolla fiiliksellä odottamaan ryhmiä.

Lulun arvostelu: Typical. Excellent head, eyes, ears, teeth, pigment. Very good neck, excellent topline and chest. Excellent tail. Coat could be better with more texture. Correct movement and temperament.

C.I.E & LV MVA

Ensin me mentiin Lulun kanssa senior handleriin, jonka tuomaroi Veli-Pekka Kumpumäki. Tehtiin mun mielestä hyvä suoritus ja oltiin kakkosia. Oli kiva päästä taas "junnuilemaan" vaikka mulle sanottiinkin etten junnu enää ole, mutta mä oon vahvasti sitä mieltä että junnukehässä kävin, ainakin melkeen! Oli kiva kun kisa järjestettiin isossa kehässä, oli paljon hienompi fiilis ja Lulu oli ihan liekeissä, se juoksi edellä! Sennujen jälkeen pyörähdettin kasvattajaryhmässä (esitin Saden), kuitenkin ilman tulosta. Pääsin vielä esittämään gfdb Elviksen ryhmässä ja hienosti meni, sillä Elvis oli lopulta RYP4!
Tähän loppuun voi vielä mainita, että kolmas kerta todellakin toden sanoo, sillä tämä oli kolmas inttinäyttely mistä me koitettiin sitä viimeistä cacibia saada ;)!

Sunnuntai oli siis ihan leppoisa päivä ilman mitään paineita. Kaikki mitä tulee on vaan plussaa! Ja voin tähän alkuun jo todeta, että sitä plussaa ROPisi ihan mukavasti ;).

Tämän päivän tuomari oli Angel Garach Domech Espanjasta. Esitin ROP-kehässä taas Elviksen ROPiksi. Sen jälkeen vein Brunon pu-kehässä ja tänään esiintyminen oli huimasti parempaa! Bruno oli pu2, Kasperin ollessa paras uros. Sitten Sade käväisi kehässä saaden ERIn&SAn ja sitten oli Lulun vuoro. Vaikka tälle päivälle ei ollut mitään paineita, mua jännitti kehässä silti niinkun aina. Noh ei kuitenkaan niin paljon kuin edellisenä päivänä jolloin pelkäsin pyörtyväni kehään... Lulu esiintyi jälleen todella hienosti ja sai ERIn ja SAn. Tuomari totesi Lulun olevan läski. Pn-kilpailussa Lulu meni kuitenkin Saden edelle ja oli paras narttu! Aika reilusti meni viikonlopun tulokset, kun lauantaina ROP-kehässä olivat junnut Sade ja Bruno kun taas sunnuntaina sinne pääsivät valiot Kasper ja Lulu. Pienen pyörimisen ja mietiskelyn jälkeen tuomari osoitti Lulun ROPiksi. Ja mä siinä hyppelin iloisena tasajalkaa tuomarin edessä! Päivä, jolle ei ollut mitään odotuksia ja sitten Lulu menee ja repäsee ollen ROP! Arvostelu: Quite balanced. Good head, front. Bit heavy at body. Good coat, sound moving.

Ryhmät alkoivat taas Senior handlerilla. Kisa ei kestänyt kauaa, juostiin kerran ympäri ja sitten vaihdettiin koiria. Sain vaihdossa papilonin, joka oli vähän arka, mutta liikkeen jälkeen seisoi kuitenkin vapaasti ja otti kontaktia. Saatiin omat koirat takaisin ja tuomari ojensi punaisen ruusukkeen mulle! Sennujen jälkeen pyörähdettiin taas kasviksessa, jossa esitin Brunon. "Nosta sitä palleista! Ai mistä palleista?!" Päivin hieno Lulun handlaushetki :D. Tänäänkään ei menestystä. Kutosryhmässä ei ollut mitään odotuksia, oli vaan mahtavaa päästä sinne taas ja Lulu oli niin liekeissä! Se koira todellakin nauttii isosta kehästä. Ajavia oli ryhmässä ainakin 15. Tuomari alkoi poimia koiria jatkoon ja kun petit otettiin jatkoon tiesin ettei meillä ollut enää mahdollisuuksia. Pian tuomari kuitenkin osoitti meitä ja mun suu varmaan loksahti lattiaan asti auki. Siinä sitten järkyttyneenä siirryin jatkoonpäässeiden joukkoon ja laskin, että meitä oli viisi. Ei hitto Luluhan sijoittuu! Tuomari juoksutti ja seisotti meitä ja mietiskeli sijoituksia. Viidenneksi sijoitettiin petit. Neljäs oli beagle. Keltainen ruusuke annettiin dalmatiankoiralle. Jäljellä oli enään me ja vihikoira. Viimeinen kunniakierros kahden parhaan välillä oli ihan mahtava. Tuomari ojensi meille sinisen ruusukkeen ja mun ilonhypyt oli varmasti huvittavan näköistä. Itkua oli pakko vielä pitää hetki sisällään, sillä meidän piti mennä vielä poseeraamaan palkintopalleille. Kun kuvat oli otettu totesin tuomarille itku silmässä vaan että "thank you so so much, can i hug you" ja halasin tuomaria, joka taisi olla hieman kiusaantunut. Siitä sitten ryntäsin Mian luokse ja purskahdin jälleen kerran itkuun. En olisi ikinä voinut uskoa, että mun oma ensimmäinen koirani Lulu sijoittuisi joskus ryhmässä. Tätä hetkeä en ikinä unohda, se oli yksi elämäni parhaista!

Aivan mahtava viikonloppu ja vieläkään ei uskoisi noita tuloksia todellisiksi! Niin ja pitää nyt vielä mainita, että mä esitin viikonlopun aikana neljä koiraa ROPiksi ja kaksi ryhmäsijoille ;P. KIITOS MIIAT JA PÄIVI TÄSTÄ UPEASTA MATKASTA ♥