Tervetuloa meidän kotiin!

Muutettiin heinäkuussa. Minä, koirat ja Eerik. Aloin tässä olla jo sen ikäinen, että asuminen vanhemmilla alkoi riittää ja oli aika siirtyä omille teille. Oli kuitenkin aivan mahdotonta saada yksiötä, saatika kaksiota Espoosta yksin, kahden koiran kanssa ja myyjän palkalla. Toisin kävi kun laitettiin hakemus yhdessä poikaystävän kanssa, asuntotarjouksia alkoi sadella jo seuraavana päivänä. Reilu maailma.

Käytiin katsomassa useampaa asuntoa, mutta yksi niistä vakuutti heti sisälle astuessa. Olin äidin kanssa näytössä ja nopeasti pienellä vilkaisulla totesin, että tästä tulee meidän uusi koti. Niinhän siitä sitten tuli. Asunto oli juuri kesäkuussa uusittu eli kaikki pinnat kunnossa ja päivitetty tälle vuosituhannelle. Ihanan valoisa ja avara. Me asutaan nyt siis 59 neliön kaksiossa. Tilaa on sopivasti kahdelle kaksi- ja nelijalkaiselle. Tää tuntui heti alusta asti kodilta ja eikä edes ensimmäisen yön jälkeen ollut fiilistä, että olisi nukkunut vieraassa paikassa. Seuraavana aamuna herättyäni tiesin heti, että tää oli niin se oikea.

Nyt kolmen kuukauden jälkeen alkaa olemaan kaikki tavarat hankittu ja asunto näyttää siltä miltä halutaan. Sisustus on tosin tietynlainen ikuisuusprojekti ja aina keksisi kaikkea uutta kivaa ostettavaa. Mutta nyt, tervetuloa meidän kotiin ♥ Varautukaa ovella kovaääniseen tervehdykseen ja erisuuntaan sinkoileviin karvanassuihin!

Tykkään meidän pitkästä ja tilavasta eteisestä. Se toivottaa heti tervetulleeksi ♥. Oon ihastunut Deseniolta tilattuun maailmankarttaan ja se istuu meidän tuohon tosi hyvin. Pitkään oli ongelmana löytää sopivaa ja tarpeeksi edullista lipastoa eteiskäyttöön, kunnes tajuttiin kääntää Eerikin vanha Ikean hylly nurinpäin! Saatiin eteistaso ja hyvin lisää säilytystilaa!

Makkari ei kooltaan ole mikään järin suuri, mutta meille aivan riittävä, sillä siellä vietetään lähinnä vain yöt. Sängyn päädyn ylle kaipaan vielä taulua, teetetään mahdollisesti kiva canvas jostain mun ottamasta kuvasta. Jossain kohtaa saadaan myös toivottavasti jotain kauniimman näköistä sukkalipaston päälle tuon tuulittemen sijaan. Sitten keittiöön, jossa sisäänkäynnillä on rakkaiden mussujen ihana pusukuva ja sen alla ruokapaikka ♥

Keittiö on siisti (ainakin  välillä) sekä tyylikäs ja ruuanlaittoon löytyy tarpeeksi tilaa. Kaappitilaa on älyttömästi, tosin ollaan saatu kaikki täytettyä, vaikka luultiin ettei millään saataisi kaikkia täyteen. Äidin kanssa askarreltiin keittiön seinälle sisusturitilä, joka on yksi mun lempparijuttuja täällä. Tällä hetkellä sen on lähinnä täynnä mun ja Eerikin kuvia, sillä ne oli ainoita mitä tähän hätään löytyi, tarkoitus ois tilata siihen jotain muutakin.

Kylppärissä tykkään ertyisesti tuosta suihkun mustasta "viivasta". Se tuo jotenkin tyyliä ja kontrastia. Pesukoneen päällä säilötään mun meikkejä, shampoita ja muita härpäkkeitä. Myös vessan peilikaappi on aivan täynnä kaikkia naisten puteleita, miehelle riitti yksi pieni nurkka :D.

Olkkarista meiltä löytyy sohvaosasto, sekä työpisteet kummallekkin. Kun ei ole käytössä ylimääräistä huonetta ja makuuhuone on pienehkö, oli pakko sulloa koneet olkkariin. Tosin jos niitä ei olisi, en tiedä millä tuon tilan täyttäisi! Ollaan onneksi saatu ne suht siististi asettumaan tuonne sivuun. Ostettiin sohva Facebook kirppikseltä halvalla ja se on ihan supermukava, mutta ei hirveän nätin värinen. Yritetään peittää se peitoilla (ihan jo koirienkin takia), mutta hurlumhei Zorron mielestä paras juttu ikinä on myöhiä koko sohva läpi. Toisinsanoen peitot on sohvan päällä ehkä yhden päivän viikosta. Sijoitettiin tänne myös mun palkintovitriini, josta löytyy huikeat kaksi Eerikin lätkäpokaalia ja jäätävä kasa mun koirajuttuja. Ja miettikää, lahjoitin noita jo kolme laatikollista pois!

Partsi on jäänyt meillä hieman vähemmälle käytölle, mutta on siellä parit aamukahvit juotu. Päällystettiin lattia tollasilla puulaudoilla, jotta siellä ois vähän mukavempi kävellä ja onhan tuo nätimmän näköinen kun alkuperäinen pohja. Toivon, että keväällä säiden lämmitessä tälle tulisi enemmän käyttöä!

Tälläinen koti meiltä siis löytyy ♥ Ollaan viihdytty älyttömän hyvin ja yhteinen arki on luistanut ihanasti. Tää koti on sellainen paikka, johon on aina ihana palata ♥

Mitä mieltä ootte meidän asunnosta?

Mun kesä 2017

Eletään jo lokakuuta ja talvi on pelottavan lähellä. Nyt on siis viimeinen hetki vilkaista vielä taaksepäin ja muistella mennyttä kesää.

Vaikka Suomi ei ehkä tänä(kään) kesänä näyttänyt parastaan, mulla oli silti kaikinpuolin hieno kesä. Pääsin käymään mökillä varmaan enemmän kuin moneen vuoteen, touhuumista koirien kanssa, pari reissua ulkomaille, tärkeitä ihmisiä ympärillä ja ihan vaan rentoutumista. Myös yksi suuri elämänmuutos sijoittui tähän kesään, muutto omilleen poikaystävän kanssa. Huikeita muistoja jäi käteen ja niitä on vaikea alkaa tässä edes kaikkia listaamaan. Kuvasin kesän aikana videopätkiä ja nyt oon kasannut ne yhdeksi pötköksi, jossa aika hyvin tiivistyy Lindan kesä 2017. Toivottavasti tämän kautta kaikki pääsee vielä elämään palan kesää edessä vaanivan talven silmiltä piilossa!

J + K

Elokuun lopulla pääsin osaksi aivan ihania juhlia Tampereella, kun ala-aste kaverini Joonas meni naimisiin. Sain kunnian toimia kakkoskuvaajana ja oli kiva ottaa vähän tuntumaa myös hääkuvaukseen. Olen itse yllättävän tyytyväinen lopputulokseen ja pieni innostus syntyi tälläiseen kuvailuun. En toki väitä kuvia kovin ammattimaisiksi, mutta näin ensikertalaisena voin olla tyytyväinen. Onneksi pääsen parin vuoden päästä kuvaamaan seuraavia häitä!

Kun tulin häistä kotiin rakauden pilvilinnoissa, poikaystävä kysyi kummastuneena "Mikä niissä häissä oikeen on kun naiset menee aina ihan sekaisin?". Jaa-a. Jotenkin se rakkausfiilis tarttuu ja jää pyörimään ympärille ja päähän. Rakkaus rakkaus rakkaus. Ehkä me naiset ollaan vaan sille heikompia ja se kaappaa meidät heti mukaansa. Häät on kaunein juhla mitä on ja ainakin omasta kokemuksesta se fiilis vie mukanaan. Jokainen hetki siinä päivässä on täynnä onnea ja välittämistä. Ah miten kahden ihmisen välinen side voikaaan olla kaunista ♥ Onnea vielä ihanat Joonas ja Krista ♥

Harry Potter teatterin lavalla

Kun kyseessä on joku uusi Harry Potter juttu niin mun on oltava osana sitä, vaikka lippuja joutuisi jonottamaan 9 tuntia. Vuosi sitten julkaistiin Harry Potter ja kirottu lapsi näytelmä sekä kirja. Hankin kirjan heti käsiini ja pian olivat myös teatteriliput seuraavalle vuodelle hoidettu. Mulla on myös ollut vuosittainen tapa käydä Lontoossa ja tämän vuoden reissu tehtiin näkemään taikuutta teatterin lavalla.

Lähdettiin siskoni Emman kanssa Lontooseen jo maanantaina 28. elokuuta. Ensimmäiset päivät pyörittiin lähinnä shoppailemassa ja kuvailemassa ympäri kaupunkia. Primarkissa käytiin varmaan joka päivä ja aina sieltä lähti jotain uutta mukaan. Tää oli mulle jo kuudes kerta Lontoossa, joten sinänsä mitään hienoa uutta nähtävää ei ollut. Tosin löydettiin paljon meille uusia ja nättejä taloja ympäri kaupunkia!

Reissun main day oli keskiviikko, näytelmäpäivä. Kirottu lapsi on pitkä näytelmä, joten se on pilkottu kahteen noin kahden tunnin osaan ja välissä pääsee ulos teatterista esimerkiksi syömään. Ostin ja luin näytelmän käsikirjoituksen viime kesänä, joten tarina oli ennaltaan tuttu. Juoni ei mielestäni ole hääppöinen ja hahmot eivät aina ihan pysy hahmoilleen tyypillisinä, mutta siinä on paljon hyvää. Osasin toki odottaa, että kirja toimisi huomattavasti paremmin teatterin lavalla ja niinhän se tekikin. Oltiin pihejä, joten ostettiin halvimmat liput mitä sai ja vähän sai jännätä millainen näkyvyys korkeimmalta parvelta lavalle olisi. Yllätyimme kuitenkin, sillä ylhäältä näki oikein hyvin ja mukana olleilla kiikareilla pystyi katsomaan yksityiskohtia tarkemmin. Olisi toki hienoa joskus nähdä tämä vielä lähempää ja enemmän lavan tasosta.

"That's the thing, isn't it? About friendships. You don't know what he needs. You only know he needs it. Find him, Scorpius. You two - you belong together."

     

       #keepthesecrets on J.K Rowlingin toivomus, joten en aio paljastaa liikaa. Kuitenkin jos haluat olla täysin tietämätön näytelmästä/kirjasta, suosittelen skippaamaan lopun. Voin kertoa, että oli upein ja taianomaisin näytelmä, jonka olen koskaan kokenut. Pidättelin kyyneliä heti ensimmäisillä minuuteilla. Näytelmä oli kaiken kaikkiaan kaunis tarina ystävyydestä ja itsensä löytämisestä. Huomasin monta kertaa huokaavani ihastuksesta ja kurottavani penkin reunan yli nähdäkseni paremmin. Erityisen vaikutuksen tekivät ankeuttajat, ajankääntäjä ja sen toiminta sekä järvikohtaus. Myös jokainen lavasteiden vaihto ja tavaroiden siirto oli jo itsessään maagista. Yksi viitan heilautus ja ne olivat poissa. Musiikki oli ihanaa ja Scorpius Malfoy varasti sydämeni myös lavalla suloisella hermostuneisuudellaan ja vilkkaudellaan. Mukaan oli saatu myös hienoja koreografioita, ilman että olisi tullut hassua musikaalivaikutelmaa (miettikää hei kuolonsyöjien tanssiesitys! Oli ihan huikee!). Ja vaikka juoni ei ole omaan mieleeni, se jotenkin sivuuntui upeaa kokonaisuutta ja näyttelijöitä ihaillessa. Voisin tiivistää näytelmän sanoihin kaunis ja taianomainen. Suosittelen Kirottua Lasta kaikille Potterfaneille ja miksei muillekkin teatterista kiinnostuneille. Toivottavasti pääsen itse vielä kokemaan tuon toisen kerran!

Nyt voi sanoa hetkeksi Lontoolle hei hei, eikä välttämättä ole hirveän kiire takaisin. Suurin osa on nähty ja seuraavaksi haluaisin nähdä mielummin vaikka muuta Englantia. Katsotaan minne matka vie. Mulla on myös viimeaikoina ollut hirveesti kaikkea härdelliä ja menoa, joten ekaa kertaa pitkään aikaan ei ahdista ettei ole seuraavia lentolippuja varattuna. Oikeasti kiva olla välillä vaan kotona.

Yksi hieno reissu taas takanapäin. Oli hauskaa siskon kanssa ja ihana viettää aikaa yhdessä nyt kun ei enää niin usein nähdä! Kiitos Emma reissuseurasta ja nauruista ♥ Tässä muistelua vielä videomuodossa: