Uuden vuoden lupauksia

Vuosi 2016 on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Ollaan saatu nauttia valkoisesta ja kylmästä talvesta. Koirat on nauttineet älyttömästi, omistaja ei niinkään. En kyllä ymmärrä miten noi kaks ei palele edes -25°C, kun kaikki muut on ostamassa tossuja ja toppatakkeja koirilleen. Näin vuoden alussa on jo kerennyt miettiä tulevaa vuotta ja sitä mitä kaikkea se voisi pitää sisällään. En oo aikasempina vuosina tehnyt minkäänlaisia lupauksia tulevalle vuodelle. Nyt päätin luvata pari asiaa, jotka pyrin toteuttamaan.

Tänä vuonna lupaan...

...hankkia mun ensimmäisen tatuoinnin. Mä oon jo monia vuosia haaveillut tatuioinnin ottamisesta, mutta oon aina vaan viivytellyt sen kanssa. Mielessä on jo millaisen siitä haluan, lopullinen suunnitelma pitäisi vain toteuttaa. Eniten tätä päätöstä on pitkittänyt pelko kivusta. Päätin kuitenkin, että tänä vuonna en pelkää ja käyn hakemassa sen kuvan ihooni. Sen verran voin vihjata, että se tulee jotenkin liittymään Harry Potteriin.

...olla aktiivisempi blogissa ja Youtubessa. Mä oon tosi laiska bloggaaja ja vitkuttelen tekstien kirjotusta aina mahdollisimman pitkään. Tänä vuonna yritän ottaa tähän sellasen positiivisemman asenteen ja kirjoittaa sillon kun tuntuu siltä. Reissupostauksia voisin alkaa kirjoittamaan jo siellä itse reissussa niin sais aidompia fiiliksiä mukaan.  Tähän samaan liittyen koitan myös valokuvata enemmän. Viime vuonna innostuin lisää videoiden tekemisestä ja koitan tänä vuonna olla aktiivisempi myös niiden kanssa.

...tehdä ensimmäisen cosplayni. En tiedä kuinka monelle teistä cosplay on tuttu, mutta sehän on siis harrastus, jossa ihmiset pukeutuvat manga-, anime-, sarjakuva-, peli- tai elokuvahahmoiksi (T. Wikipedia). Mä oon jo useamman vuoden ollut kiinnostunut cosplaysta ja viime vuonna innostus vaan kasvoi ihanan ystäväni (Eve ♥) innoittamana. Tänä vuonna aion siis pukeutua yhdeksi lempihahmokseni lempisarjastani. Oon alkanut jo haalimaan asustusta ja kevään aikana toivottavasti tulee kuvia myös tänne blogin puolelle :)

...olla vähemmän laiska. Mä oon laiska. Vapaapäivinä kulutan aina koko päivän nukkumiseen ja sängyssä lahnailuun. Työpäivinä nukun myös aina niin pitkään, että ehdin vaan käyttää koirat pihalla ja hoitaa itseni kuntoon. Tähän kaipaan muutosta. Haluan herätä aamuisin aikaisemmin, jotta päivä ei mene täysin hukkaan. Ja vapaapäivätkin voisi koittaa käyttää hyödyllisemmin kuin tuijottelemalla sarjoja sängyn pohjalla koko päivän. Aina kun pitää lähteä johonkin haluaisin mielummin jäädä kotiin vaikka loppujen lopuksi mulla on kuitenkin kivaa kun saan raahauduttua esim. näkemään kavereita. Tästä eteenpäin siis innolla kohti kaikkia mukavia juttuja :)

Tähän loppuun vielä linkki uusimpaan videoon, johon kokosin parhaita hetkiä vuodesta 2015 ja lopussa myös näitä uuden vuoden lupauksia videomuodossa. Kannattaa tsekata ja kurkata lopusta ainakin mun harjotuscossi Killianista :D

Goodbye 2015

Mulla vuosi ei vaihtunut ihan niin railakkaasti kuin monella muulla. Oltiin koirien kanssa kotona, syötiin tartaria ja nachoja ja katsottiin ainakin 25 jaksoa Digimonia. Ilotulituksia käytiin ihailemassa viereisillä kallioilla. Erittäin rauhallinen vuoden aloitus täällä päin siis.

Nyt kun eletään jo ensimmäisiä päiviä uudesta vuodesta, haluan hetkeksi vielä pysähtyä muistelemaan mitä kaikkea 2015 piti sisällään. Vuoteen mahtui monia paljon keikkoja, ulkomaan reissuja sekä ihania ystäviä. Valmistuin koulusta ja moni unelma toteutui. Keräsin tähän kuukausittain mukavia muistoja.

Tammikuussa lähdin ensimmäistä kertaa yksinäni reissuun, Pariisiin. Tapasin siellä 21-vuotis syntymäpäivänäni suurimman idolini Tom Feltonin. Aloitin koulun TOP-harjoittelun Pasadalla. Pääsin myös pitkästä aikaa kuuntelemaan lempparibändiäni Satin Circusta Nosturiin. Tehtiin Emman kanssa meidän TV-debyytti samaisen bändin kanssa SuomiLovessa. Meidän pätkän voi katsoa vielä täältä.

























Helmikuussa olin ensimmäistä kertaa elämässäni risteilyllä, yleensä olen mennyt vain reittimatkoilla koiranäyttelyharrastuksen yhteydessä. Nyt pääsin Ruotsin risteilylle poikaystävän ja kahden kaverin kanssa ja samalla kuulin kaksi Satin Circuksen keikkaa. Käytiin Jennyn kanssa ihailemassa Disneyn taikaa jäällä. Kokoonnuttiin ihanien koulukavereiden kanssa kahville. Lulu voitti Eukanuban Facebook kilpailussa "Valloittavin Veteraani 2015" tittelin ja saatiin hieno ruusuke seinää koristamaan.

Maaliskuussa sain olla ylpeä pikkusiskosta, joka nappasi junior handler osakilpailuvoiton Lahdessa. Päästiin nauttimaan huikeasta Kevätklassikosta, jota tähdittivät huikeat bändit Satin Circus ja Elias Kaskinen ja Päivän Sankarit.

Huhtikuussa pääsin TOP-harjoittelun puitteissa Heidin kanssa reissulle Vaasan näyttelyyn. Zorro avasi vuoden näyttelykauden pääsiäisenä ja oli hienosti paras uros 3 isossa joukossa. Myös tässä kuussa sain kuulla livemusaa Satin Circuksen jätkiltä.

Toukokuussa valmistuin media-assistentiksi. Telkkarista tuli debyyttini Salatuissa Elämissä sairaanhoitajana. Mummokoira yllätti Tampereella ollen rodun paras veteraani. Kävin kolmella Satin Circuksen keikalla melkein peräkkäisinä päivinä. Nautittiin pitkästä aikaa mökkeilystä.

Kesäkuussa pääsin kokemaan elämäni hienoimman konsertin ja neljän vuoden odotus palkittiin kun One Direction saapui vihdoin Suomeen. Matkustin Milanon Maailmanvoittajanäyttelyyn ja sain nauttia hetken lämpimästä kesästä. Pääsin leikkimään kouluratsastajaa Tuomarinkartanon vinttikoirien EM maastokisojen avausseremoniassa.

Heinäkuussa lensin taas pois Suomesta, tällä kertaa vietin viikon Sveitsissä. Käytiin samalla reissulla myös Saksan puolella isossa Europaparkissa. Ennen reissua treffattiin ritariporukalla kakkugalleriassa ja kyllä naurua riitti. Muistan vieläkin Ainon tarinan itkijänaisista...

Elokuussa lähdettiin pikkusiskon kanssa kummankin lempparikaupunkiin Lontooseen, jossa tavattiin myös Jamie Campbell Bower. Reissu oli oikein onnistunut ja meillä oli super hauskaa. Tässä kuussa ehdittiin käydä parissa näyttelyssä ja Heinolassa Zorro oli rodun paras. Käytiin myös mummolassa Kotkassa ja nähtiin Satin Circus pitkän kesätauon jälkeen.

Syyskuussa pääsin Dogxpress porukalla Norjaan Euroopan Voittaja -näyttelyyn ja opin vähän karavaanarin elämästä. Käytiin Kasperin kanssa Elämä Lapselle konsertissa. Satin Circuksen jäbelit veti ihan huikeen keikan Lebonkissa.

Lokakuussa näin ensimmäistä kertaa Roope Salminen ja koirat yhtyeen ja tapasin Jon-Jon Geitelin, ketä olen ihaillut jo monta vuotta. Tuo keikka ei suinkaan ollut ainoa vaan Satin Circus esiintyi Tallinnan laivalla ja pitkästä aikaa kävin myös katsomassa Antti Tuiskua, joka oli aivan huippu! Ihasteltiin kauniita valoja Linnanmäellä. Meillä tuli Kasperin kanssa 2 vuotta yhdessäoloa täyteen. Käytiin Nuuksiossa ja Zorro pääsi jäljestämään.

Marraskuussa kävin Zorron kanssa vähän pidemmällä koiranäyttelyssä, nimittäin Sveitsissä. Hienostihan siellä meni, kaksi sertiä lähti mukaan ja yllätyksenä myös ryhmävoitto! Myös tässä kuussa tuli käytyä keikolla, tällä kertaa Softenginen ja Sannin. Samalla reissulla kun haettiin Zorron kasvattajalta lentoboksi, käytiin tsekkaamassa Vanha Porvoo ja syömässä.

Joulukuussa vietin kuun ensimmäisen viikonlopun vuoden suurimmassa koiranäyttelyssä Messukeskuksessa. Sain kannustaa siskoani junior handler SM-kilpailussa ja samalla sivusilmällä kuolata komeaa tuomaria. Töitä riitti oikeen urakalla ja sain pienen tuntisopimuksen Mankkaan myymälään. Juhlin leppoisaa joulua äidin luona.

2015 oli hieno vuosi. Toivon, että vuosi 2016 olisi vähintään yhtä ikimuistoinen, jollei jopa vielä enemmän kuin edeltäjänsä. Tsemppiä kaikille uuteen vuoteen ja näkyillään!

Joulu on taas, riemuitkaa nyt

Niin se vaan oli ja meni. Joulukuun alusta ei tarvinnut kauaa laskeskella päiviä aattoon. Mun päivät kuluivat hyvin nopeasti, koska olin melkein joka päivä töissä. En toki valita, meillä on ihan huippu työporukka ja asiakkaiden kanssa sai yhdessä valita lemmikeille joululahjoja. Pitkän työputken jälkeen pääsin sitten pariksi päiväksi äidin luokse viettämään joulua.

Joulu sujui mukavissa tunnelmissa perheen seurasta nauttien ja jouluruokia mussutellen. Miten sitä ahtaakin joka vuosi itsensä niin täyteen ruokaa vaikka aina on vatsa seuraavat päivät kipeänä? Kai se johtuu siitä, että noita ruokia saa sen kerran vuodessa ja ne on niin hyviä. Jouluaattoa edeltävänä yönä käytiin hautausmaalla moikkaamassa isovanhempia ja aamulla herättiin Emman kanssa katsomaan lastenohjelmia. Päivän sai malttamattomana odotella joulupöytään istumista ja taisi pihan oravallakin vatsa kurnia, sen verran se kävi kinkkua kyttäämässä. Iltapäivällä päästiin vihdoin herkuttelemaan äidin ja Ekun jouluruokia. Ilta kului mukavissa merkeissä yhdessä jutellen ja toisten seurasta nauttien. Jouluaatto päättyi seuraavan päivän puolella ratkenneeseen Trivial Pursuit peliin, joka me Kasperin kanssa voitettiin. 

Lahjaksi sain kaikkea hyödyllistä; paljon kosmetiikkatuotteita, ihanan tuoksuiset Bed Head shampoot, uuden lämpimän yöpuvun iskän arkitsiin asumisolosuhteisiin, leffalippuja, pyyhkeitä, rahaa, suklaata, vuoden aikana kuolaamani Harry Potter kirjat (Maaginen maailma ja Suuri otuskirja), kaikki Harry Potter DVD:t sekä kaksi The Flash paitaa.

Tällä kertaa en niinkään valokuvannut meidän joulua, mutta kokosin joulustamme tunnelmavideon! Kannattaa ehdottomasti tsekata tämä :)

Marraskuun suosikit

Joulu kolkuttelee jo oven takana. Tänään avasin ensimmäisen luukun joulukalenterista. Kaupat on koristeltu jouluvaloin ja punaisia lakkeja näkyy joka paikassa. Äidin luona soi jo joululaulut. Joululahjat on jo ostettu ja ne odottaa enää paketointia. Räpäytinkö silmiä tosi hitaasti vai mihin aika meni? Vastahan mä pohdiskelin, että pitäiskö tehdä blogikirjoitus lokakuun suosikeista. En saanut aikaiseksi. Nyt päätin kuitenkin kertoa teille jo ohi menneen marraskuun suosikit.

Nilkkurit. En ole koskaan ollut mitenkään tarkka kengistä. Useimmiten mulla on jalassa vaan kulahtaneet Converset. Täksi syksyksi halusin kuitenkin hankkia vähän tyylikkäämmät kenkulit. Rakastuin H&M ruskeisiin nilkkureihin ja ostin ne omakseni heti. Nää kengät muistuttaa mua suuresti Harry Stylesin kengistä ja niin hassulta kun se kuulostaakin, niin nää kengät jalassa tunnen itseni itsevarmemmaksi.

Rukka sadetakit. Ostin koirille söpöt Rukan sadetakit alesta syksyn kurakelejä varten. Näitä kelejä saikin odotella, mutta nyt on ollut takeille käyttöä. Ja ne on muuten oikeasti olleet aika näppärät! Kaatosateesta ei tule ihan läpimärkiä koiria sisään ja takki suojaa myös vatsakarvoja, joten pestäväksi jää vain tassut. Myös Sveitsin reissulla sain suojattua Zorron turkin hyvin ennen näyttelyä. Ajattelin että noita inhottaisi kävellä takit päällä, mutta eihän nuo oo moksiskaan! Hyvä ostos!

Digimon Adventure Tri. Pienenä yksi mun ehdottomista suosikkisarjoista oli Digimon. Olen myös nyt vanhemmalla iällä katsonut sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta useampaan otteeseen. Vuosi sitten luin netistä, että syksyllä 2015 julkaistaan Digimon Adventure Tri, joka tulee olemaan jatkoa kahdelle ensimmäiselle kaudelle. Ja tämä fani on odottanut sitä niin innokkaasti. Nyt on neljä ensimmäistä jaksoa nähty ja ensi vuonna on tulossa lisää.

Tuli kyllä sellaset nostalogiapärinät, kun tutut sävelet kajahtivat ilmoille ja samat, mutta vanhemmat kasvot vilisivät kuvaruudulla. Onhan tässä itsekkin kasvettu. Uusi piirrustustyyli ei ihan iskenyt, mutta eiköhän tähän totu. Hahmot ovat pysyneet luonteeltaan samanlaisina, vaikka ikää on tullut lisää. Koshiro ei ole mua ennen hahmona hirveästi kiinnostanut, mutta tällä kaudella se on jotenkin niin suloinen. Ihastus Mimiin ja muutenkin semmonen söpösti awkward. Yamato ja Taichi jatkaa erimielisyyksiään, mutta lopulta kuitenkin sopivat ja ovat taas se huikea voimakaksikko (ja vähän gay). Näissä ekoissa jaksoissahan ei ihan hirveesti vielä mitään tapahtunu, mutta tykkäsin silti ihan älyttömästi. Tällänen hyvä pohjustus ensin ja vähän actionia.

Eniten tässä jäi häiritsemään se mitä tokan tuottarin hahmoille on tapahtunut? Alussa näytettiin vilaukselta kun ne kaatuu maahan ja lisäksi tietokoneella sijainti on "unknown". On muutenkin tosi outoa ettei Hikari tai Takeru ole yhtään huolissaan kavereistaan, niiden pitäisi olla kuitenkin samassa koulussa? Mutta tähän saadaan varmasti selkoa myöhemmin. Haluan vaan Kenin takaisin.

Made in the A.M. One Directionin viides ja kaikista huikein levy. Kaikki biisit kolahtaa ja tää levy on jotenkin ihan uudella tasolla. Aletaan olla jo aika kaukana siitä geneerisestä poikabändipopista ja tässä on jotenkin aikuisempi meininki. Harry on edelleen pääosassa, mutta myös muita on nostettu korkeammalle. Ilahduin kovin Louisin huikeista sooloista ja high noteista. Levyltä löytyy sekä meneviä hauskoja kappaleita että kauniita rakkausballadeita. Näistä If I Could Fly sai kyyneleet silmiin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Muita suosikkikappaileta ovat Perfect, Wolves, A.M, Walking In The Wind sekä Never Enough. Toki jokainen kappale on omalla tavallaan huippu ja harvemmin skippaan mitään biisiä, yleensä tulee kuunneltua koko albumi alusta loppuun. Erittäin 5/5.

Lulun uusi peti. Yksi parhaista ostoksista vähään aikaan. En vaan voinut vastustaa, kun nää tuli meille töihin myyntiin. Toi kuosi on vaan älyttömän söpö ja nätti niin oli pakko ostaa Lululle oma. Ja tämä onkin osoittautunut erittäin mieluisaksi. Lululla on tapana istua sängyn vieressä, piipittää ja jossain kohtaa yötä loikata sänkyyn, koska sehän on aina parempi kuin oma peti. Tässä uudessa pehmoisessa pedissä mummo on kuitenkin viihtynyt koko yön, eikä ole kertaakaan pyydellyt sieltä sänkyyn.

Mitkä oli teidän suosikkeja marraskuulta? Mitä mieltä ootte One Directionin levystä? Kertokaa toki mitkä biisit oli lemppareita. Onko joku muu tsekannut uudet Digimon jaksot? Hyvää joulukuuta teille kaikille!

Geneve KV 21.-22.11

Enpä oo aiemmin jännittänyt ja stressanut mitään matkaa niin paljon, kun tätä reissua tuli stressattua. Mietin kaikki mahdolliset kauhukuvat lävitse ja punnitsin itseäni koiranomistajana. Oliko reilua pistää oma koira sellaiseen höykytykseen yhden viikonlopun näyttelyreissun takia? Onneksi kaikki meni oikein mallikkaasti ja ongelmilta vältyttiin.

Tällä kertaa matkustin Geneveen, Sveitsin länsipuolelle. Ensimmäistä kertaa mukaani lähti poikaystävän lisäksi toinen nelijalkaisista. Olin menossa esittämään Kasperin äidin weimarinseisojaa ja jo kesällä puhuimme, että ottaisin myös Zorron mukaan. Näyttelyilmot lähti, lennot varattiin, lentoboksi käytiin lainaamassa kasvattajalta ja aika kului kuin hujauksessa. Oli lähdön aika.

Lähdimme kohti Geneveä perjantaina 20.11. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Zorro matkusti lentokoneessa. Zorro kyllä rakastaa kaikkia muita liikennevälineitä; autoja, busseja, veneitä, junia ja on muutenkin hermoiltaan hyvä koira. Silti jännitin aivan älyttömästi ja olin itku kurkussa siitä lähtien kun jätettiin Zorro odotushuoneeseen. Lentokoneeseen astuessa kuuluikin ulkoa tuttu haukku, kun poitsu ilmoitti olevansa hengissä. Kolmen tunnin lentomatka tuntui ikuisuudelta ja monesti pidättelin kyyneliä. Se kuitenkin pitkän ajan jälkeen saapui loppuunsa ja lentokone laskeutui Geneven kentälle. Saatiin odotella tovi ennen kun kuultiin hissiltä haukuntaa ja Zorro otti meidät kovaäänisesti vastaan. Jonkun verran se oli matkan aikana stressaillut, mutta palautui omaksi itsekseen päästyään ulos boksista. Lentokentältä päästiin suoraan hotellille bussilla ja parin tunnin päästä olikin jo aika mennä nukkumaan. Oli myös ilo huomata ettei Zorrolle jäänyt minkäänlaisia traumoja lentoboksista vaan se viihtyi siellä myös hotellihuoneessa.

Lauantai aamuna lähdettiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle. Ajomatka oli onneksi lyhyt, sillä auto oli todella täynnä tavaraa. Saatiin leiri pystytettyä ja alettiin odotella kehiä. Ensimmäisenä oli Zorron vuoro käydä kehässä. Tuomarina toimi ranskalainen Boris Chapiro. Zorro esiintyi oikein nätisti, tosin seisomisesta suoriuduttiin edelleen namia mussuttaen. Tuomari pyysi nopeasti liikkeet, jonka jälkeen jäi pitkään seisottamaan meitä. Kauhukseni sain huomata, että mittatikku kaivettiin esiin. Pikainen mittaus, jonka jälkeen tuomari jäi pidemmäksi aikaa juttelemaan kehiksien kanssa. Hetken päästä mittaus uusittiin ja mun naaman edessä heilui 47cm. Nyökyttelin siinä nöyränä, kyllähän mä tiedän kuinka iso poika tuo on. Päätään pudistellen tuomari palasi takaisin pöydän luo. Hetken päästä arvostelumme huidottiin loppuneeksi. Kävelin pöydän luokse hakemaan arvostelua naama niin näkkärillä kun voi ollakaan ja vilkaisin tuomaria hyvin paheksuvasti. Seuraavassa hetkessä kädessäni oli laput, joissa luki "BOB" ja "CAC". Hups. Jostain syystä suuresta koosta huolimatta Zorro oli ROPin arvoinen. Hämmentyneenä poistuin kehästä muiden luokse, jossa kaikki olivat varmoja hylkäyksestä. Ehei. Hyvä näin :)

"Hyvät mittasuhteet, hyvä tyyppi. Ok purenta. Hyvä silmien väri. Vahva selkä. Hyvä lihaksisto. Erinomainen lapa, rintakehä ja takakulmaukset. Erinomaiset liikkeet."

Aino kävi vähän myöhemmin kehässä voittaen luokkansa, mutta jäi nartuissa toiseksi. Kasper esitti Brunon ROP-veteraaniksi. Käytiin myös Kasperin kanssa senior handlerissa erittäin surkealla menestyksellä ja päätettiin jättää ne kehät meitä taitavemmille... Zorron ryhmää saikin tovin odotella. Tuomarina toimi suomalainen Saija Juutilainen. Zorro esiintyi isossa kehässä aivan huippu hyvin. Esiintyminen vakuutti myös tuomarimme ja Zorro julistettiin RYHMÄVOITTAJAKSI. Taisi omistajalla loksahtaa leuka lattiaan saakka. Best In Showssa käytiin pyörähtämässä ilman sen kummempaa menestystä, mutta olipa taas hyvää treeniä poitsulle.

Myös sunnuntaina Zorro kävi kehässä ensimmäiseksi, mikä oli tietty mulle hyvä, että sain jännityksen heti pois alta. Tämän päivän tuomarina toimi norjalainen Arne Foss. Zorro oli vielä iloisemmalla tuulella kuin edellisenä päivänä ja sen naamalta oikeen paistoi kuinka kivaa sillä oli. Arne oli älyttömän mukava tuomari ja arvostelun lopuksi totesi hymyillen "You get it all. You have a very nice dog.". Arvostelun viimeinen lause sai vielä leveämmän hymyn naamalle, ei olisi pari vuotta sitten uskonut, että tuollaisen maininnan voisi joskus saada.

"Masculine, correct propotions. Okay bite. Typical ears. Slicing neck and topline. Good bone and angulations. Well prepared coat, okay texture. Nice side gait. Super temperament."

Nyt oli siis kaikki tavoitteet saavutettu. Kaksi sertiä Sveitsistä ja siihen vielä vähän ekstraa päälle :). Kasper kävi hakemassa Brunolle toisen ROP-veteraanin ja me Ainon kanssa yllettiin VSP:ksi. BIS-veteraanin jälkeen oli aika ottaa suunta kohti lentokenttää ja Suomea. Tällä kertaa lento sujui vähän mukavemmin, kun ei ihan niin paljon tarvinnut pelätä Zorron puolesta. Suomen päässä se olikin huomattavasti rauhallisempi kuin ensimmäisellä lentokerralla. Äitin hieno poika ♥

Kiitos Kirsille, Kasperille ja Jessicalle huippureissusta ♥

All I know at the end of the day is you want what you want

Hui kauhea miten nopeaa tää vuosi on mennyt. Siis nyt eletään jo marraskuuta ja jouluunkin on enää vähän päälle kuukausi. En tiedä kiihtyykö tää ajan kuluminen sen mukaan mitä vanhemmaksi tulee, mutta siltä se vähän tuntuu. Lisäksi olen viime aikoina elänyt laiskaa elämää ja herännyt vapaapäivinä vasta puolen päivän jälkeen. Pitäisi ehkä herätä aiemmin, ettei päivät vaan kuluisi hukkaan. Ensi viikolla lähden käymään Sveitsissä ja sen jälkeen vuoden viimeinen näyttely Messarissa kolkutteleekin jo oven takana. Joululahjojakin pitäisi alkaa pikkuhiljaa kahmimaan.

Viime aikoina oon saanut nauttia uudesta loistavasta musiikista ja lempparisarjojen katselusta lämpimien peittojen alla. 5 Seconds Of Summer julkaisi toisen levynsä viime kuussa ja tykkäsin hirveästi. Toinen toistaan upeampia biisejä, enkä malta odottaa niiden kuulemista Hartwall-areenalla kesäkuussa. One Directionilta tulee uusi levy perjantaina ja tähän mennessä julkaistut kappaleet lupaavat erittäin hyvää. Tää tulee olemaan ehdottomasti bändin paras levy. Sanon tän saman kyllä joka vuosi, mutta tää levy on jotenkin ihan uudella tasolla. Monet mun kaveritkin on varovasti tulleet myöntämään, että tykkää uusista biiseistä ja se saa mut iloiseksi.

Sain luettua Varjojen kaupungit -sarjan viimeisen osan. Nyt on jotenkin haikea olo. Tykkäsin kirjan onnellisesta lopusta ja suljin sen hymyssä suin. Silti olisin halunnut jatkoa. Odotan innolla (tosin hieman kriittisesti) tammikuussa alkavaa Shadowhunters tv-sarjaa. Ikävöin kyllä Jamietä ja Lilyä pääosissa, mutta annan uusille näyttelijöille mahdollisuuden. Pitäisi myös käydä lainaamassa seuraavaksi Cassandra Claren The Infernal Devices -kirjasarjan ensimmäinen osa.

Nää postauksen kuvat on otettu Porvoosta, jossa käytiin viime viikonloppuna ihastelemassa Vanhaa kaupunkia.

Innostuin myös pitkästä aikaa tekemään videota Youtuben puolelle. Tällä kertaa lueskelen teille mun vanhoja päiväkirjoja, joista löytyi ihan hauskoja juttuja.

And if you like going places we can’t even pronounce

Kaunis syyssää on suosinut meitä täällä Suomessa jo pari viikkoa. Monet tutut ovat käyneet nauttimassa syksyn maalaamista väreistä ja aurinkon paisteesta Nuuksion metsissä, joten halusin myös itse päästä käymään siellä. Nyt sattui vapaa viikonloppu ja oikein kaunis sää, joten suuntasimme koirien kanssa ulkoilemaan.

Porukkaa oli näin sunnuntaipäivänä paljon, mutta metsässä sai kuitenkin tarpoa omassa rauhassa. Koirat nauttivat täysin rinnoin ja Zorro kävi vielä pulikoimassakin. On jotenkin tosi rentouttavaa vaan talsia kauniissa metsässä ja vetää keuhkoihin raikasta ilmaa. Ja oli muuten hauska huomata kuinka hyvin Nuuksio oli painunut mieleeni! Olen viimeksi ollut siellä telttailemassa luokan kanssa vuonna 2005 ja silti muistin vielä tarkasti meidän leirimme sijainnin :)