26. marraskuuta 2015

Geneve KV 21.-22.11


Enpä oo aiemmin jännittänyt ja stressanut mitään matkaa niin paljon, kun tätä reissua tuli stressattua. Mietin kaikki mahdolliset kauhukuvat lävitse ja punnitsin itseäni koiranomistajana. Oliko reilua pistää oma koira sellaiseen höykytykseen yhden viikonlopun näyttelyreissun takia? Onneksi kaikki meni oikein mallikkaasti ja ongelmilta vältyttiin.

Tällä kertaa matkustin Geneveen, Sveitsin länsipuolelle. Ensimmäistä kertaa mukaani lähti poikaystävän lisäksi toinen nelijalkaisista. Olin menossa esittämään Kasperin äidin weimarinseisojaa ja jo kesällä puhuimme, että ottaisin myös Zorron mukaan. Näyttelyilmot lähti, lennot varattiin, lentoboksi käytiin lainaamassa kasvattajalta ja aika kului kuin hujauksessa. Oli lähdön aika.

Lähdimme kohti Geneveä perjantaina 20.11. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Zorro matkusti lentokoneessa. Zorro kyllä rakastaa kaikkia muita liikennevälineitä; autoja, busseja, veneitä, junia ja on muutenkin hermoiltaan hyvä koira. Silti jännitin aivan älyttömästi ja olin itku kurkussa siitä lähtien kun jätettiin Zorro odotushuoneeseen. Lentokoneeseen astuessa kuuluikin ulkoa tuttu haukku, kun poitsu ilmoitti olevansa hengissä. Kolmen tunnin lentomatka tuntui ikuisuudelta ja monesti pidättelin kyyneliä. Se kuitenkin pitkän ajan jälkeen saapui loppuunsa ja lentokone laskeutui Geneven kentälle. Saatiin odotella tovi ennen kun kuultiin hissiltä haukuntaa ja Zorro otti meidät kovaäänisesti vastaan. Jonkun verran se oli matkan aikana stressaillut, mutta palautui omaksi itsekseen päästyään ulos boksista. Lentokentältä päästiin suoraan hotellille bussilla ja parin tunnin päästä olikin jo aika mennä nukkumaan. Oli myös ilo huomata ettei Zorrolle jäänyt minkäänlaisia traumoja lentoboksista vaan se viihtyi siellä myös hotellihuoneessa.



Lauantai aamuna lähdettiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle. Ajomatka oli onneksi lyhyt, sillä auto oli todella täynnä tavaraa. Saatiin leiri pystytettyä ja alettiin odotella kehiä. Ensimmäisenä oli Zorron vuoro käydä kehässä. Tuomarina toimi ranskalainen Boris Chapiro. Zorro esiintyi oikein nätisti, tosin seisomisesta suoriuduttiin edelleen namia mussuttaen. Tuomari pyysi nopeasti liikkeet, jonka jälkeen jäi pitkään seisottamaan meitä. Kauhukseni sain huomata, että mittatikku kaivettiin esiin. Pikainen mittaus, jonka jälkeen tuomari jäi pidemmäksi aikaa juttelemaan kehiksien kanssa. Hetken päästä mittaus uusittiin ja mun naaman edessä heilui 47cm. Nyökyttelin siinä nöyränä, kyllähän mä tiedän kuinka iso poika tuo on. Päätään pudistellen tuomari palasi takaisin pöydän luo. Hetken päästä arvostelumme huidottiin loppuneeksi. Kävelin pöydän luokse hakemaan arvostelua naama niin näkkärillä kun voi ollakaan ja vilkaisin tuomaria hyvin paheksuvasti. Seuraavassa hetkessä kädessäni oli laput, joissa luki "BOB" ja "CAC". Hups. Jostain syystä suuresta koosta huolimatta Zorro oli ROPin arvoinen. Hämmentyneenä poistuin kehästä muiden luokse, jossa kaikki olivat varmoja hylkäyksestä. Ehei. Hyvä näin :)

"Hyvät mittasuhteet, hyvä tyyppi. Ok purenta. Hyvä silmien väri. Vahva selkä. Hyvä lihaksisto. Erinomainen lapa, rintakehä ja takakulmaukset. Erinomaiset liikkeet."

Aino kävi vähän myöhemmin kehässä voittaen luokkansa, mutta jäi nartuissa toiseksi. Kasper esitti Brunon ROP-veteraaniksi. Käytiin myös Kasperin kanssa senior handlerissa erittäin surkealla menestyksellä ja päätettiin jättää ne kehät meitä taitavemmille... Zorron ryhmää saikin tovin odotella. Tuomarina toimi suomalainen Saija Juutilainen. Zorro esiintyi isossa kehässä aivan huippu hyvin. Esiintyminen vakuutti myös tuomarimme ja Zorro julistettiin RYHMÄVOITTAJAKSI. Taisi omistajalla loksahtaa leuka lattiaan saakka. Best In Showssa käytiin pyörähtämässä ilman sen kummempaa menestystä, mutta olipa taas hyvää treeniä poitsulle.





Myös sunnuntaina Zorro kävi kehässä ensimmäiseksi, mikä oli tietty mulle hyvä, että sain jännityksen heti pois alta. Tämän päivän tuomarina toimi norjalainen Arne Foss. Zorro oli vielä iloisemmalla tuulella kuin edellisenä päivänä ja sen naamalta oikeen paistoi kuinka kivaa sillä oli. Arne oli älyttömän mukava tuomari ja arvostelun lopuksi totesi hymyillen "You get it all. You have a very nice dog.". Arvostelun viimeinen lause sai vielä leveämmän hymyn naamalle, ei olisi pari vuotta sitten uskonut, että tuollaisen maininnan voisi joskus saada.

"Masculine, correct propotions. Okay bite. Typical ears. Slicing neck and topline. Good bone and angulations. Well prepared coat, okay texture. Nice side gait. Super temperament."

Nyt oli siis kaikki tavoitteet saavutettu. Kaksi sertiä Sveitsistä ja siihen vielä vähän ekstraa päälle :). Kasper kävi hakemassa Brunolle toisen ROP-veteraanin ja me Ainon kanssa yllettiin VSP:ksi. BIS-veteraanin jälkeen oli aika ottaa suunta kohti lentokenttää ja Suomea. Tällä kertaa lento sujui vähän mukavemmin, kun ei ihan niin paljon tarvinnut pelätä Zorron puolesta. Suomen päässä se olikin huomattavasti rauhallisempi kuin ensimmäisellä lentokerralla. Äitin hieno poika ♥




Kiitos Kirsille, Kasperille ja Jessicalle huippureissusta ♥

2 kommenttia: