21. kesäkuuta 2018

Kuvankaunis Montenegro


"Kun näin Instagramissa kuvan sinisenä hohtavasta ja vuorien ympäröimästä Kotorinlahdesta, päätin, että tuolla haluan käydä. Näin se valikoitui seuraavaksi matkakohteeksemme."

Tiistaiaamuna otettiin Dubrovnikista vuokra-auto alle ja lähdettiin huristelemaan Montenegron puolelle. Kauaa ei mennyt, että oltiin jo rajalla ja vaihdettiin maata. Tuntui, että vuoret kohosivat korkeammalle heti Montenegroon saapuessamme. Innostus vatsanpohjassa kasvoi upeiden maisemien vilistessä ohi. Ajelimme läpi pienten kylien, kunnes korkeat vuoret kasvoivat aivan vierestämme ja Kotorinlahden vesi melkein kosketti ajamaamme tietä. 


Ensimmäinen pysähdys tehtiin Perastissa, joka oli kovin kehuttu pikkukylä. Olihan se nätillä paikalla ja herttainen, mutta ei ehkä ihan tajuttu mikä siinä oli niiin ihmeellistä. Mä onnistuin vielä kaatamaan kahvit huonon kahvan takia Eerikin valkoiselle villapaidalle... Nätti paikka, mutta ei jäänyt mieleen suuresti, koska siellä ei oikeastaan ollut mitään.



Perastista matka jatkui kohti seuraavaa yöpymispaikkaamme, Kotorin vanhaakaupunkia. Jätettiin auto parkkiin ja uusi host tuli näyttämään yösijamme, joka sijaitsi pienellä sivukujalla ylimmässä kerroksessa. Olimme siis aivan vanhankaupungin sydämessä. Herttainen, kaunis ja tunnelmallinen kaupunki. Vanhakaupunki ei ollut mikään suuri, mutta monien kujien ansiosta ehdittiin eksyä siellä lukuisia kertoja etsiessämme aina jotain paikkaa mikä oltiin nähty aiemmin. Käytiin syömässä ja käveltiin ympäriinsä uusia huudeja ihastellen.



Seuraavana päivänä aloitimme aamun vähän rankemmalla urheilulla, kun kipusimme 1300 rappusta ylös St. Johnin linnakkeelle. Matka oli kuitenkin kaiken sen arvoinen, sillä näkymät ylhäältä Kotorinlahdelle olivat aivan upeat. Oltiin onneksi liikenteessä aikaisin, eikä sää ollut vielä liian kuuma tai tie ylöspäin täynnä turisteja. Tehtiin pysähdyksiä kauniita maisemia ihaillen ja yllättävän nopeasti olimmekin kiivenneet jo linnakkeelle asti. Vietettiin siellä tovi upeaa maisemaa ihastellen ja valokuvia räpsien. Onnistuin huolestuttamaan pari mummoa, kun kiipeilin pitkin kapeita muureja hienojen kuvien toivossa.

Linnakekiipeilyn jälkeen haettiin ajeltiin tutkimaan lähikaupunkeja, sillä Kotor oli jo aikalailla koluttu läpi. Sää oli aivan ihana ja saimme ensimmäistä kertaa reissulla nauttia kunnolla lämmöstä! Budva oli selvästi rantakaupunki ja saatiin lounastaa ihanalla paikalla aivan turkoosin meren vieressä. Myös Budvasta löytyi vanhakaupunki, joka muistutti kovin Kotoria. Katseltiin aaltoja, syötiin banana split ja pyörittiin kaupoissa. Montenegro ei ole mikään shoppaajan kohde ja miten vaikeaa olikaan löytää edes yhtä pitkähihaista paitaa (tuleviin viileisiin säihin)!


Budvasta siirryttiin luksuskaupunki Tivatiin. Teiden reunat täynnä luksuskauppoja ja satamapaikat täynnä toinen toistaan hienompia jahteja. Tivat oli hieno pikkukaupunki ja ihan näkemisen arvoinen! Palattiin Kotoriin nukkumaan vielä yksi yö kovassa sängyssämme naapurin pimputtaessa pianoa taustalla.


Torstaina jätimme taaksemme auringoiset rantakaupungit ja lämpötila tipahti noin +23 asteesta +10 asteen tienoille. En kuitenkaan valita, sillä uudet maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Kipusimme ylös Kotorinlahden viertä ja näkymä lahdelle ylhäältäpäin olivat varmasti yksi kauneimpia mitä olen ikinä nähnyt. Meri jäi taakse ja ajoimme lähemmäs vuoristoseutua. Matka kesti aikansa ja sisälsi älyttömän monta hiusneulamutkaa. Zablajkiin saavuttuamme vastaan tuli lehmiä ja hevosia. Huomasin pienen järkytyksen Eerikin kasvoilla ja koin itse saman, kun Google Maps yritti johdattaa meitä kamalia kiviteitä maalaistalojen läpi guest houselle. Löysimme kuitenkin kunnon tien sekä uuden majoituspaikkamme. Sitten ruokaa vatsaan ja seikkailulle!


Durmitorin kansallispuisto on valtava ja siellä menee monia eri vaellusreittejä. Me päädyimme kiertämään "helpoimman", joka vei ympäri Mustan järven. Alkuun sää oli kylmä ja tuulinen ja järvi ei ollut lähelläkään peilityyntä, mutta saatiin myöhemmin nauttia hetki jopa auringosta ja turkoosista tyynestä järvestä. Havumetsä toi mieleen Suomen ja tuntui kotoisalta kävellä pitkin metsätietä. Turkoosina hohtava järvi veti puoleensa ja olisin halunnut ikuistaa sen ainakin 100 kuvaan. Jouduimme kahlata kahden vesiputouksen läpi, koska niitä ei päässyt kiertämään. Hieman paleli varpaita sen jälkeen! Kierros järven ympäri oli kuitenkin huikea ja nautittiin yhdessä luonnosta. Guest housella saatiin ihailla upeaa auringonlaskua vuorten taa ja illan pimetessä näimme enemmän tähtiä kuin ikinä missään muualla.


Perjantaiana lähdettiin katsastamaan maailman toiseksi syvintä kanjonia, Taraa. Ensin oli tarkoitus käydä Piva-järvellä, mutta vuorien välissä ajellessamme vastaan tuli valunut lumikasa, joka esti pääsyn pidemmälle. Jäätiin hetkeksi ihailemaan vuoristomaisemaa ja jatkoimme siitä Taralle.

Eerik pääsi haastamaan korkeanpaikankammoaan joutuessaan sekä ajamaan, että kävelemään syvän kanjonin yli vievää siltaa. Turkoosi joki virtasi kauniisti vehreän kanjonin lävitse. Käytiin syömässä näissä maisemissa erittäin mielenkiintoinen hampurilaisateria. Meitä houkutti suuresti nähdä turkoosi vesi lähempää ja pienen säädön jälkeen löydettiin tien varresta kohta, jossa päästiin lähelle aivan joen viereen. Ja miten turkoosia se olikaan! Näytti melkein virtaavalta hyytelöltä!

Montenegron reissu sai arvoisensa päätöksen, kun kiivettiin kanjonin näköalapaikalle Curevacille. Etsittiin reittiä tänne varmaan lähemmäs tunti ja oltiin milloin ties missäkin maatilan pihalla. Vihdoin löytyi oikea paikka ja aloitettiin vaellus huikealle näköalapaikalle. Sää oli pilvinen, mutta se ei haitannut vaan tummat pilvet loivat kauniin näyn vuorien yläpuolelle. Kuviin ei mitenkään saa vangittua sitä kuinka korkealla oikeasti oltiin ja miten upealta maisema näytti. Tämä oli yksi ehdottomista kohokohdista reissussa ja elämäni eeppisin hetki.

Montenegron reissu pääsi kyllä oman elämäni reissujen kärkeen. Niin paljon kaunista luontoa ja niin monipuolisesti kaikkea. Oli vuoriseikkailua ja oli lämmintä rantakaupunkia. Suosittelen Montenegroa kaikille luonnossa seikkailijoille ja upeista valokuvista haaveileville ♥ Itse jätin palan sydäntä sinne!

Suosittelen ehdottomasti katsomaan myös meidän reissuvideon, tää on yksi parhaista. Vähän laajempaa kuvaa maisemista ja seikkailusta, kun mitä tämä blogipostaus antoi!

2 kommenttia:

  1. Montenegro on ollut matkalistalla jo pitkään, mutta vielä on jäänyt käymättä. Tämä päivitys nosti sitä taas pari pykälää ylemmäksi listalla, eli ehkä ensi vuonna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti! Eikä ole edes kallis maa, majoituksia saa todella edullisesti. Ja maisemat ovat jotain niin kaunista!

      Poista