10. huhtikuuta 2013

London - a city where my dreams came true ♥ 31.3. - 5.4



Ei sitä ihan heti luulisi, että ulkomaan lomareissulla tulee vuodatettua kyyneleitä ihan urakalla. Toisaalta kun kyseessä olen minä, se taitaa olla aivan normaalia. Mutta en kyllä usko, että kovinkaan moni teistä on päässyt toteuttamaan kolme unelmaansa kuuden päivän aikana. Itse olin niin onnekas ja tottakai sellainen tuo tunteet pintaan.

 Olen pitkään haaveillut matkoista Pariisiin ja Lontooseen. Pari vuotta sitten pääsin käymään Pariisissa ja nyt oli vuoro suunnata Lontooseen. Alunperin matkalle oli tarkoitus lähteä vasta kesällä, mutta päätettiin iskän ansiosta aikaistaa matkaa. Marraskuun alussa yritettiin saada lippuja One Directionin keikalle Tukholmaan siinä onnistumatta. Seuraavana päivänä iskä oli selaillut poikien keikkaikataulua ja kattonut, että pääsiäsen jälkeisellä viikolla pojilla olisi monta keikkaa Lontoossa. Katottiin heti saataisiinko jonnekkin keikalle lippuja ja yhdellä keikalla oli vielä pari paikkaa jäljellä. Ostettiin liput ja sitten se oli päätetty. Me lähdettäisiin Lontooseen ja päästäisiin samalla katsomaan Emman kanssa lempibändiämme. Siitä asti ollaan laskettu päiviä. Ja nyt oli vihdoin aika lähteä!


Lähdettiin siis Lontooseen pääsiäissunnuntaina 31. maaliskuuta. Aamupäivällä pakattiin tavaroita, kävin viemässä koirat äidin luokse ja sen jälkeen suunnattiin lentokentälle. Me oltiin Emman kanssa jännityksestä sekaisin ja saatiin tartutettua jännitus matkakonkari isäämmekin! Lopulta päästiin lentokoneeseen, jossa saatoin ehkä hieman panikoida. Pelkään lentämistä (ainakin aina lennon alussa), joka on Emman ja iskän mielestä tosi hauskaa ja mua kiusattiin koko matka. Vihdoin oltiin perillä Gatwickin lentokentällä, jossa sai jalat turvallisesti maankamaralle. Sieltä mentiin junalla keskustaan, josta suunnattiin metrolla King's Crossille ja hotellillemme. Illalla kävin moikkaamassa Hennaa, Linneaa ja Saraa.




MAANANTAI
Aamulla suunnattiin aikaisin King's Crossin asemalle. Käytiin tsekkaamassa siellä Potter kauppa ja ostin sieltä kivan Platform 9 3/4 paidan :). Kaupan viereiseen seinään oli laitettu kärryt, jotka meni seinän "läpi". Siinä pääsi ottamaan kuvan ja sai vielä tupahuivinkin kaulaan. Olin niin innoissani jo tästä pienestä putiikista ja kärryistä seinässä, että pelkäsin oman mielenterveyteni puolesta seuraavaa päivää :D

 Pottermaisen aamuhälinän jälkeen suunnattiin British Museumiin. Museo oli tosi hieno, mutta en oikeastaan ole mikään museoihminen, joten välillä vähän pitkästytti, mutta siellä oli kyllä jotain hienoja ja kiinnostaviakin juttuja. Iskä oli sen sijaan ihan lumoissaan ja imi itseensä varmasti paljon historiallista tietoa. Noh seuraavana päivänä olisi meidän vuoro kierrellä ympäriinsä silmät kiiluen, joten pitihän iskällekkin sellainen hetki suoda.



Museon jälkeen käytiin syömässä ja mä sain hetkeksi käyttööni wifin, joka johti hieman ikävempään yllätykseen. Hehkutettuani twitterissä illan teatteriesitystä ja Charlien näkemistä, Charlie laittoi mulle viestiä, että illan näytös on peruttu erään näyttelijän sairastumisen vuoksi. No sen pettymyksen kanssa oli vain elettävä ja toivottava, että kerettäisiin myöhemmin samalla viikolla käydä katsomassa se näytelmä.
Ruokailun jälkeen oli vuorossa Natural History Museum. Sinne oli tosi pitkät jonot eikä se nyt ehkä sen melkeen tunnin jonottamisen arvoinen kyllä ollut. Tykkäsin sen rakennustyylistä, joka muistutti Tylypahkaa, mutta täytetyt eläimet lasikaapeissa eivät olleet niinkään kiinnostavia. Eikä päästy edes katsomaan liikkuvia dinosauruksia, koska sinne olisi joutunut jonottamaan vielä toisen tunnin.









Seuraavaksi lähdettiin metrolla tsekkaamaan Picadilly Circus. Sieltä käveltiin Trafalgar Squarelle, joka oli kyllä hieno paikka. Ja siellä kaikki ovat Potter-tähdetkin ensi-illoissa kävelleet! Sitten hypättiin punaiseen bussiin ja suunnattiin Oxford Streetille, jossa kierreltiin kauppoja. Mä oon tosi huono shoppailemaan (paitsi jakkuja), joten en tainnu ostaa oikeastaan mitään. Oxford Streetin jälkeen mentiin ihastelemaan Big Beniä ja London Eyetä pimeässä Lontoon illassa. Oli kyllä todella kaunista!















TIISTAI

Kun heräsin aamulla, vatsa oli täynnä perhosia. Oli vähän samanlainen olo kuin näyttelyaamuina. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut menossa näyttelyyn, vaan Harry Potter studioille Leavesdeniin. Se mistä olin koko pienen ikäni unelmoinut kävisi toteen tänä päivänä...pääsisin Tylypahkaan. Juna ei kuitenkaan lähteny King's Crossilta vaan Eustonista. Watford Junctionista lähti bussi kohti studioita ja ne vaivaiset 15 minuuttia kuluivat tuhottoman hitaasti. Sitten olimme vihdoin siellä. Hetki jouduttiin odottamaan ennen sisäänpääsyä, mutta aulassa pääsi jo ihailemaan pieniä juttuja Pottereista.



Vihdoin oli meidän kierroksen vuoro alkaa. Siirryttiin ensin pieneen huoneeseen, jossa jaettiin yleisiä ohjeita ja näytettiin joku lyhyt videopätkä. Siitä siirryttiin isoon elokuvasaliin. Valkokankaalle heijastettiin pieniä pätkiä kaikista leffoista. Daniel, Emma ja Rupert kertoivat kuvauspaikasta ja millaista oli kuvata Pottereita siellä. Meinasin jo videota katsellessa alkaa itkemään. Videon lopussa trio astui Suuren Salin ovista sisään ja ovet sulkeutuivat. Sen jälkeen valkokangas nousi ylös ja sen takaa paljastuivat aidot Suuren Salin ovet. Tässä vaiheessa pari kyyneltä vierähti poskelle. En mitenkään voi kuvailla sanoin sitä tunnetta, kun ovet avattiin ja pääsin astumaan Suureen Saliin. Sen verran voin vaan sanoa, että purskahdin hysteeriseen itkuun ja keräsin paljon katseita (tosin suurin osa katsoi hymyillen ja hyvin myötätuntoisesti). Welcome to Hogwarts.



 
Suuren salin jälkeen siirryttiin isoon halliin, johon oli koottu ties kuinka paljon erilaisia lavasteita eri Potter leffoista. Niitä ei voinut kuin tuijottaa ja ihastella suu auki. Niin paljon kaikkia yksityiskohtia mitä leffoissa ei ole huomannut. Vaikka halli ei sinänsä mikään kovin iso ollut, katselemista kyllä riitti ja aikaa kului. Noiden lavasteiden tekemiseen on kyllä käytetty niin paljon aikaa ja taitoa. Ja oli niin mahtavaa nähdä ne ihan oikeasti ja niin läheltä. Täällä kaikki Potter näyttelijät ovat yhdessä elokuvatekotiimin kanssa luoneet taikaa valkokankaalle! On aivan mahtavaa, että kaikille Potter faneille on suotu tämä mahdollisuus astua aitoihin lavasteisiin ja elää hetki taikamaailmassa!


















Seuraavat lavasteet olivat ulkona. Sieltä löytyi poimittaislinjan violetti bussi, Likusteritie 4, Hagridin moottoripyörä, Tylypahkan silta, Pottereiden talo, Tom Valderon hauta sekä isot shakkinappulat. Päästiin myös maistaman kermakaljaa!








Hetken ulkoulun jälkeen päästiin takaisin sisälle ihastelemaan taikaolentoja. Erityisen vaikutuksen tekivät Hiinokka ja Fawkes. Ne oli todella upeita ja aidonnäköisiä! (Haluun feeniksin ja hevoskotkan!) Oli yllättävää huomata ettei tietokoneella ole tehty läheskään kaikkea vaan on tehty todella paljon myös nukkeja yms. joista osa jopa liikkui!










Taikaolentojen luota siirryttiin Viistokujalle. Se oli aivan upea! Kaikki kaupat, kaikki yksityiskohdat, WAU! Ei varmasti ole ollut vaikea näytellä lumoutunutta, sillä se oli niin kaunis ja siellä oli jotenkin maaginen tunnelma. Viistokujan jälkeen oli huone, josta löytyi toinen toistaan kauniimpia maalauksia Pottereista (oisin halunnut melkeen kaikki omaa seinää koristamaan, harmi vaan että hinnat oli n. 300 puntaa...) ja pieniä paperisia pienoismalleja eri rakennuksista taikamaailmassa.









Tällä kierroksella oli kyllä niin upea loppuhuipennus. Olin katsellut kuvia ja tiesin jo mitä viimeisen seinämän takaa löytyy, mutta en osannut kuvitellakkaan mitään vastaavaa. Tylypahkan pienoismalli on ehdottomasti kaunein asia, minkä olen elämäni aikana nähnyt. Ihan oikeasti. Aloin tietysti itkemään jälleen kerran pienoismallin nähtyäni. Olisin voinut viettää tuntikausia siinä huoneessa sitä ihaillen. Seuraavat kuvat eivät anna mitään oikeutta sille todellisuudessa, se on nähtävä omin silmin ja sitä katsellessa nousee kyllä tunteet niin pintaan. 




Linnan jälkeen oli vielä huone, josta löytyi kaikkien näyttelijöiden sauvat :) ja sen jälkeen tietysti suuri kauppa, josta löytyi Potterkamaa laidasta laitaan!
Tänne lähden kyllä vielä uudestaan (mieluiten olisin jäänyt sinne asumaan), sillä tuo paikka on ehdottomasti koettava uudestaan! Mulla oli erittäin suuret odotukset studioita kohtaan, mutta ne kyllä ylittyivät huimasti!



I don't want to leave!


Kun istuttiin junassa matkalla Potterista takaisin, iskä soitti Old Vic teatteriin ja saatin hommattua liput tämän illan näytökseen. Käytiin nopeesti hotellilla ja siitä otettiin suunta kohti Waterloota. Ehdittiin teatterille juuri, kun näytöskello (tai siis se mikä soi sillon ku pitää mennä sinne teatterisaliin :D) soi ja napattiin nopeesti liput kassalta ja siirryttiin salin puolelle.
Näytelmä mitä oltiin tultu kattomaan oli The Winslow Boy. Halusin nähdä sen, koska Charlie Rowe (Neverland, Golden Compass, Never Let Me Go...) on yksi lempinäyttelijöistäni ja hän esitti yhtä pääosaa tässä näytelmässä. Näytelmä kertoi siitä, kun Ronnie Winslowia (Charlie) syytetään varastamisesta koulussa ja hänet erotetaan. Ronnien isä Arthur (Henry Goodman) uskoo poikansa viattomaksi ja tekee asiasta oikeusjutun. Näytelmä kertoo siis siitä kuinka Arthur Winslow taistelee valtiota vastaan puhdistaakseen poikansa nimen. Saattaa kuulostaa hieman tylsältä ja itsekkin halusin mennä katsomaan tämän vain Charlien takia, vaikka näytelmä kuulostikin tylsältä. Täytyy kyllä todeta, että olin aivan väärässä. Näytelmä oli todella viihdyttävä, hauska ja näyttelijät olivat todella lahjakkaita, erityisesti Henry Goodman ja Peter Sullivan sekä tietysti Charlie. Menisin kyllä ehdottomasti katsomaan uudestaan, jos sellainen mahdollisuus minulle suotaisiin.
Näytelmän jälkeen mentiin Emman kanssa Stage Doorille odottamaan siinä toivossa, että päästäisiin tapaamaan Charlie. Pian Charlie tulikin ja saatiin hetki jutella ja otettiin yhteiskuvat. Mä olin tietysti ihan hermostunut enkä puhunut hirveesti mitään. Charlie oli tosi mukava ja kiltti ja yritti siinä ite saada jotain keskustelua aikaseks, kun mä seisoin siinä tuppisuuna :D. Sain vielä nimmarin, halin ja pusun poskelle :). Vaikka juteltiin ihan hetki, oli silti aivan upeaa päästä tapaamaan yksi lempinäyttelijöistä ja voi vitsit se oli kyllä niin suloinen :3.


Oltais aika söpö pari ;)


KESKIVIIKKO
Keskiviikko oli vähän laiskempi päivä, kun istuttiin aamupäivällä hotellilla ties kuinka pitkään. Päätettiin kuitenkin käydä katsomassa Tower Bridge ja O2 areena ennen lähtöä Madame Tussaudsiin, jonne oltiin ostettu liput jo etukäteen.












Madame Tussauds oli kiva paikka. Siellä pääs leikisti näkemään paljon julkkiksia! Jotkut oli tosi aitoja, mutta sitten oli myös niitä aivan naurettavan näköisiä... Iskällä ja Emmalla ainakin oli hauskaa kuvia otettaessa : D




Tussaudsin jälkeen lähdettiin takaisin hotellille. Mä lähdin kuitenkin pian taas Waterloota ja Old Viciä kohti. Odottelin teatterin ovella ja toivoin, että näkisin Charlien vielä kerran. Ja toiveeni toteutui, kun Charlie asteli kulman takaa ja heti mut nähtyään huikkasi iloisesti "Hello again!". Charlie oli menossa kotiin, joten käveltiin yhdessä metroasemalle ja juteltiin leffoista, musiikista ja Lontoosta. Tällä kerralla mua ei jännittänyt enää yhtään vaan tuntui kuin olisi jonkun kaverin kanssa puhunut! Charlie oli tosi mukava ja meillä oli tosi kiva pieni juttuhetki. Oli aivan ihanaa päästä tapaamaan vielä toisen kerran, jäi paljon parempi mieli tästä kerrasta kuin siitä edellisestä epätoivoisesta sönkötyksestä! Twice in a lifetime ♥


TORSTAI

Tämä oli se päivä, jota oli odotettu sieltä marraskuusta. Torstaina oli siis luvassa One Direction konsertti! Iskällä meinas mennä hermot muhun ja Emmaan, kun me riehuttiin ja laulettiin poikien biisejä koko aamu. Iskä pääs kuitenkin hetkeksi meistä eroon käydessään jossain lentokonemuseossa ja sen aikana me riehuttiin Emman kanssa hotellihuoneessa...
















Kun iskä tuli takasin museosta lähettiin kattomaan St Paulin katedraali ja Milleunium Bridge. St Paulin katedraali oli kyllä upea! Tosi harmi kun siellä ei saanut kuvata sillä se oli niin hieno! Millenium Bridgellä pelkäsin koko ajan, että se vääntyy ja me kuollaan (Harry Potter). Ei kuitenkaan kuoltu vaan päästiin kävelemään sen läpi turvallisesti. Ei näkyny kuolonsyöjiä ei.





Sen jälkeen mentiin O2 areenalle jonottamaan keikalle pääsyä! Meillä oli paikat tosi ylhäällä ja kaukana eli lavalle ei hirveen hyvin näkynyt. Emmalla oli kuitenkin kiikarit ja screeneiltä pystyi seuraamaan paremmin. Ja musiikki kuulu kyllä älyttömän hyvin. Sitä paitsi, jos pääsee One Directionin keikalle, ei ole mitään väliä missä istuu vaan tärkeintä on se että sinne pääsee!
Ennen poikia oli kaks lämppäriä ja mua jännitti ihan hirveesti. Jalat vaan tärisi, kun odotettiin poikia lavalle. Sitten vihdoin alkoi Up All Night ja pojat oli lavalla. Tuleeko jollekkin yllätyksenä, että mä purskahdin hysteeriseen itkuun? Ei varmastikkaan. Hypin ja riehuin, itkin ja lauloin biisejä koko keikan. Oli kyllä niin mahtava kokemus ja aivan mahtava konsertti. Meidän edessä istuvat tytöt kyllä varmaan vihas meitä, kun me riehuttiin ihan sekopäisesti, pillitettiin hysteerisesti ja tanssittiin kaikkia hienoja tanssiliikkeitä. Keikan jälkeen silmiä kirveli, korvat oli täysin lukossa ja kurkkua kuivasi. Heti kun löydettiin iskä ryntäsin halaamaan sitä ja purskahdin taas itkuun. Se oli nyt ohi. Miksi kaikki ihana pitää olla niin nopeasti ohi ja kun se on ohi tekee vaan mieli itkeä, koska ei välttämättä enää koskaan tule kokemaan sitä. Mutta nyt voin sanoa, että olen nähnyt lempibändini livenä ja keikka oli mahtavampaakin mahtavampi. Keikalta ei valitettavasti oo oikeen kuvia, koska meillä oli mukana vaan vanha pokkari ja puhelimet ja koska meidän paikat oli niin kaukana ei sieltä oikeen saanu otettua mitään. Ja täytyy sanoa, että vaikka olisinkin ollut lähempänä en olisi halunnut tuhlata aikaa kuvaamiseen vaan nauttia täysin siitä hetkestä. Nyt jälkeenpäin tätä kirjoittaessani koko keikka tuntuu unelta. Ihan kuin sitä ei oikeasti olisi tapahtunutkaan.


Perjantai oli kaikista hirvein päivä. Oli aika lähetä kotiin. Lähdettiin hotellilta aamusta ja mentiin shoppailemaan ja hankkimaan tuliaisia. Sitten oli aika lähteä Gatwickin lentokentälle. Ei osattu käyttää lentokentän kaupassa olevaa itsepalvelua ja Emma ehti hukata Boardin Passinsa (pässinsä).... Päästiin kuitenkin kaikki lentokoneeseen ja tällä kertaa mä en pelännyt enää niin paljon! Oltiin joskus yöllä takaisin Suomessa ja täti tuli hakemaan meidät lentokentältä. Mä kävin heti hakemassa koirat äidin luota ja niillä oli ilmeisesti ollut ikävä :).

Oli kyllä niin upea lomamatka, ettei varmasti sen veroista koskaan tule olemaan! Vieläkin itkettää, että se on ohi. Mulla jäi kyllä ehdottomasti palanen sydäntä Lontooseen ja sinne on pakko päästä vielä uudestaan! Olin jo valmiiksi rakastunut Lontooseen ennen kuin edes pääsin käymään siellä ja nyt täytyy sanoa, että olen kaksinverroin enemmän rakastunut kyseiseen kaupunkiin! Vietin Lontoossa elämäni parhaan viikon! Haluan takaisin! Kiitos iskä maailman parhaasta ylppärilahjasta ♥

Tähän loppuun vielä sekalaisia kuvia reissusta :).















8 kommenttia:

  1. Mikä kamera sulla on?
    Hienoja kuvia(:

    VastaaPoista
  2. Kivalta näyttää! Olis itekkin pitänyt käydä pimeällä keskustassa, näyttää niin ihanalta :)

    Tuolla Natural History Museumissa tuli just hälytys kun oltiin siellä, eikä ehditty näkemään sitä oikein yhtään, mutta jonoilta kyllä säästyttiin sinne mennessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siellä oli kyllä tosi kaunista sillon pimeellä :) mutta oli kyllä ihan sairaan kylmä!!

      Poista
  3. Hei Linda,
    Tosi kiva lukea sun Lontoon matkasta ja kokemuksista. Hurjastihan te ehditte nähdä ja tehdä noin lyhyessä ajassa! :)

    Tervetuloa vähän lämpimämpiin keleihin ensi kerralla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehdittiin kyllä tehdä vaikka mitä :)!
      Toivottavasti ens kerralla ois sitte vähän lämpimämpää :D

      Poista
  4. Tosi kiva reissu ollu sulla :) Oon katellinen! Ootko muuten Twitterissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oli kyllä ihan loistava :). Kannattaakin olla kade ;). Juu oonhan mä siellä

      Poista