Unelmien koti? Sellainen, jossa asuu grandi! - Kysymyshaaste

Jos ihmettelette biisivalintaa niin halusin tän tähän, koska kävin viime viikolla katsomassa Hobitin ja sen lisäksi, että se oli mahtava leffa, siinä oli aivan upea musiikki! Fantasiamusiikki on jotain niin kaunista ♥

Blogille vähän täytettä haasteen myötä. Meidät haastoi blogi Pehkoneitien polulla. En aio haastaa ketään muita, tehköön kaikki halukkaat :)

Säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11:sta kysymykseen pitää myös vastata.
3. Haastetun pitää keksiä 11:sta kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Pitää kertoa että heidät on haastettu. 
6. Ei takaisin haastamista.

11 faktaa minusta

1. En haluaisi kasvaa aikuiseksi
2. Itken helposti
3. Rakastan matkustelua
4. Rakastan fantasiakirjoja ja -elokuvia
5. Rakastan koiranäyttelyitä ja ne ovat mielestäni parasta ajanvietettä ♥
6. Rakastan musiikkia
7. Rakastan valokuvausta
8. Mulla on pikkusisko ja pikkuveli (2 extraveljeä)
9. Fanitan monia näyttelijöitä ja artisteja
10. Haluan tatuoinnin
11. En koe olevani hyvä oikeastaan missään (minkä takia tulevaisuuden ammattisuunnitelmat jumittaa...)

"Itken helposti"

11 kysymystä minulle

1. Onko sinulla tavoitteita eläimesi/eläimiesi kanssa? Millaisia?

No eipä mitään erityistä. Zorron kohalla ois tavotteena saada se Suomen valioksi ja kansainväliseksi näyttelyvalioksi. Ja haluisin testata Zorron kanssa jotain uutta lajia :)

2. Mitä harrastat?

Koiranäyttelyitä ♥

3. Mitä odotat tulevaisuudelta?

Tällä hetkellä toivoisin ettei sitä tarvitsisi ajatella. Stressaa tosi paljon se, että ihan kohta pitäs jo tietää että mitä tulevaisuudeltaan haluaa... Mutta jos puhutaankin lähitulevaisuudesta ja odottamisesta niin... tää tyttö odottaa niin innolla pääsiäisloman Lontoon reissua :) (52 PÄIVÄÄ!!) ja tän vuoden näyttelyitä!

4. Millainen on unelmiesi koti? 
Onpas vaikee kysymys. En mä oikeen tiiä... Sellanen, jossa asuu grandi! Ja koiralle mukavat tilat + piha.

5. Kerro itsestäsi viidellä sanalla?
 rauhallinen, persoonallinen, lapsellinen, ystävällinen, iloinen

6. Haaveiletko paljon?

Kyllä :D Todella paljon...

7. Miltä tuntuisi kuvitella elämä ilman eläimiä?
Vaikeelta ja tosi tyhjältä. Ei, en halua elää ilman eläimiä! Ne on jo niin suuri osa mun elämää ettei ilman niitä osaisi olla!

8. Rehellisesti, jos ostat jotain ja saat liikaa vaihtorahaa takaisin ja huomaat sen heti, huomautatko siitä vai lähdetkö normaalisti pois ja pidät rahan itselläsi?

No mä en todennäkösesti huomais sitä, oon niin hölmö :D Mutta jos huomaisin ja kyse ois jostain 10 sentistä ni en varmaan sanois mitään. Mut jos yli eurolla heittäis ni sitte kyllä varmaan

9. Jos sinun pitäisi valita joku koirarotu, jota et missään nimessä haluaisi, mikä se olisi?
 Mun ylipäätään on vaikee kuvitella mitään muuta rotua mulle ku grandia, joten tää on vähän hankala. No jos joku heitetään niin chihuahua, koska ne on niin älyttömän pieniä niin en osais elää sellasen miniotuksen kanssa (ja jostain syystä chihuahuat pelkää ja inhoo mua kuollakseen :D)

10. Jos saisit muuttaa elämässäsi jotain, mitä se olisi, vai muuttaisitko mitään?

 Kyllä. Haluiasin olla nuorempi, jotta saisin vielä kisata junior handlerissa! Ja... haluisin osata taikoa enkä olla mikään jästi :D

11. Oletko käynyt ulkomailla? Missä?
Olen. Virossa, Ruotsissa, Latviassa, Kroatiassa, Lanzarotella ja Pariisissa. Pariisi oli ihana, sinne meen vielä joskus uudestaan! Ja nyt huhtikuussa suunnataan Lontooseen.

Kajaanin kuplassa 12.1

Vuoden 2013 näyttelykausi avattiin Kajaanissa ja se oli mulle tähän menessä pisin ja pohjoisin näyttelyreissu. Alun perin mun ei ollut tarkoitus tonne lähteä, mutta kun mä oon niin helppo suostuteltava... Tai no mua ei ees tarvitse suostutella, pelkkä kysyminen riittää :D...
Kajaani on näin etelässä asuvan näkökulmasta osa Lappia, eli sinne on piiiiiitkä matka. Ja siellä on kylmä! No mutta mitä sitä  ei rakkaan harrastuksensa puolesta tekisi...kun näyttelyyn on päästävä niin sinnehän mennään! Talviaikaan näyttelyitä on muutenkin niin vähän, joten parempi kerätä näyttelyfiilistä talteen sitä karmean pitkää taukoa varten!

Lähdin perjantaina aamupäivällä ajamaan Zorron kanssa kohti Porvoota, josta hypättiin Mian kyytin ja matka kohti Kajaania alkoi. Matka kului mukavasti rupatellessa ja oltiin jo hyvissä ajoin illalla hotellissa. Zorro oli aivan rakastunut Malliin, joten se piti hotelissa eristää, jotta vältyttäisiin vahingoilta. Yöksi se oli laitettava häkkiin, johon se loppujen lopuksi kävi nätisti nukkumaan.

Herättiin aamulla hyvissä ajoin, pakattiin tavarat ja suunnattiin Kajaanin pallohallille. Oli hyvä, että oltiin ajoissa paikalla niin saatiin auto lähelle näyttelypaikkaa. Aamupäivän tutisin toppavaatteissa kehän laidalla, mutta halli lämpeni sen mukaan kun paikalle tuli lisää ihmisiä ja koiria. Ja viimeistään kehään päästessä viileä ilma katosi ajatuksista...

Grandeja oli kisaamassa 6 kappaletta ja tuomarina toimi meille jo ennestään tuttu italiaano Massimiliano Manucci. Vähän kyllä jännitti, että vieläkö se poitsusta tykkää, sillä viime kerralla kisattiin junioreissa ja tällä kertaa oli luvassa ensimmäinen kilpailu avoimessa luokassa. Ensin Taavi ja Kille kävivät kehässä, kummatkin voittaen luokkansa SA:n kera.

Sitten oli meidän vuoro. Zorro ei ole koskaan aikaisemmin esiintynyt niin hyvin kun se tällä kertaa esiintyi. Liikkeissä se juoksi edellä (sai ilmeisesti puhtinsa rakkaasta Mallista kehän laidalla...) eikä seisomisessakkaan ollut mitään ongelmaa. Kuulin tuomarin arvostelusta sen verran, että se sisälsi aika paljon posiitivisia asioita ;). Erinomainenhan sieltä tuli ja SA sen seuraksi. Pablo käväisi vielä valioluokassa hakemassa erinomaisen ja SA:n. Sen jälkeen oli vuorossa pu-kehä. Tuomari seisotti meitä vain hetken, jonka jälkeen hän päätti sijoitusjärjestyksen juoksusta. Ja me juostiin se kehä ympäri enemmän kun pari kertaa... Neljänneksi sijoittui Kille ja kolmanneksi Taavi. Kahden parhaan välillä tuomarille tuli valinnanvaikeus. Minä ja Reetta juostiin poikien kanssa ympäri uudestaan ja uudestaan. Sitten tuomari pyysi koirat seisomaan ja yhdessä edestakaisin. Mutta vieläkään ei tärpännyt, vaan jouduttiin juoksemaan kehä ympäri vielä useaan kertaan, ennen kuin tuomari osoitti Pablon ykköseksi. Tuomari totesi meille kehän aikana moneen kertaan, että tässä on kaksi erinomaista koiraa ja että valinta on vaikea. Zorro sai sertin ja vara-cacibin ja tuomari tuli vielä sanomaan mulle, että mulla on käsissäni upea koira, jolla on aivan täydellinen turkki. Tällä kertaa hävittiin, koska Pablolla oli hänen mieleensä parempi pää ja Zorro nostaa hännän liikkeessä liian korkealle. Mutta tyytyväisiä me ollaan ja erityisesti tuomarin kauniit sanat jäivät mieleen :)

©Teijo Määttänen

©Teijo Määttänen

Uroksien jälkeen pääsin esittämään Namun (MG Neigeux) valioluokkaan. Namua oli kiva esittää, se liikkui niin nätisti! Tuloksena ERI2, SA, PN2 ja VA-CACIB. Esitettiin vielä kasvattajaryhmä, joka sai KPn. ROP oli tänään Malli ja VSP Pablo.

Ainiin tässä vielä Zorron arvostelu: Excellent pigmentation. Nice masculine head. Good ring temperament. Excellent chest and feet. Typical coat. Moves really fluently.

 Ei siis päästykkään aikasin lähtemään, koska Malli oli ROP. Päätettiin esittää myös kasvattajaryhmä isossa kehässä, kun kerta paikan päällä kuitenkin oltiin. Odotteluaika sujui mukavasti Minskulaisten kanssa ja hauskaa oli! Kasvattajaryhmissä käytiin vain näyttäytymässä, mutta Malli oli hienosti RYP3!

 Ryhmien jälkeen purettiin leiri ja otettiin suunta kohti Porvoota. Loppumatkasta alkoi kyllä väsymys painamaan päälle, mutta onneksi päästiin nukkumaan melkein heti kun saavuttiin takaisin Porvooseen!

Suuret kiitokset vielä Mialle ja muille Minskulaisille mukavasta Kajaanin reissusta :)!!

Ensi viikonloppuna onkin luvassa vielä Turun näyttely ennen pitkää näyttelytaukoa. Siellä pääsen muutaman kerran pyörähtämään kehään ja viettämään vaan aikaa tuttujen kanssa. Nähdään siellä!

P.S. Vinkkinä vielä kaikille, että tammikuun Lemmikki-lehdestä voi bongata tutun partasuun ;)

© Lemmikki

I’m coming back home - Messari 2012

Vuoden odotetuin viikonloppu, koiraihmisten pyhiinvaellus ja paikka, johon koko Suomen koirakansa kokoontuu jokaisen vuoden päätteeksi. Sitä on Messari, jossa tavataan kaikki tutut ja muistellaan mennyttä vuotta upeiden koirien ympäröimänä. Sinne olen minäkin jo pienestä asti joka vuosi eksynyt. Voittaja-näyttelyt eivät ole kuitenkaan mikään tavallinen näyttelyviikonloppu, sillä siinä on aina jotain taianomaista...se on se tunnelma tai se jännitys, joka kipristelee vatsanpohjassa jo viikkoja ennen koko tapahtumaa.

Perjantaina aloiteltiin tunnelmia Best of the Best- junior handler kilpailun merkeissä Messarissa. Sinne kokoonnuttiin suurella porukalla seuraamaan piirinmestarien taistoa ja näkemään tuttuja ennen h-hetkeä. Vatsanpohjaa alkoi kyllä kieltämättä kutkutella, kun katseli ympärilleen hallissa, joka tulisi seuraavana päivänä kuhisemaan ihmisiä ja koiria... Onnittelut kaikille sijoittuneille!

Lauantaiaamuna aamuna jännityksen vallassa aloin kerätä kamoja kasaan ja henkisesti valmistautua päivää varten. Iskä tuli hakemaan mut ja Zorron ja Lulu jäi nyyhkyttämään surkeaa kohtaloaan äidin luokse. Haettiin Jenny mukaan ja sitten alkoi matka kohti Pasilaa. Se tunne, kun vihdoin astui sisään Messariin. Samalla pää meni ihan sekaisin jännityksestä, mutta toisaalta olin myös täynnä intoa. Raahasin kamat grandikehän laidalle ja sieltä häkkirykelmästä löytyi juuri meidän kokoinen paikka. Ennen grandikehää ehdin kierrellä moikkaamassa tuttuja ja kerätä myös kamalan jännitysmöykyn vatsanpohjalle... Lisäksi grandikehä oli yli tunnin myöhässä mikä lisäsi stressaantunutta tunnelmaa entisestään...

Grandeja oli kisaamassa 19kpl ja tuomarina toimi Mark Cocozza, Iso-Britanniasta. Zorron esiintyminen ei ollut tänään taaskaan kovin kehuttavaa, muttei se nyt kuitenkaan ihan läskiksi mennyt. Tuomari ei kuitenkaan tykännyt Zorrosta ja meille näytettiin sinistä lappua. Ihmettelen kyllä, että miten Zorron arvostelulla tuli EH, sillä siinä ei oikeastaan ole mitään hyvää... Grandien jälkeen pyörähdin vielä kehässä petit Jeren (Humisevan Harjun Tel Pere Tel Fils) kanssa tuloksena ERI2.

Arvostelu: Too square in outline. Tailcarriage is too high. Muzzle & ears are too short. Coat ok. Lacks drive behind and rear is too narrow. Ok in front.

©Jari Kunnari

Jee meil on kivaaaaa! ©Sonja Kaartinen

Sillä aikaa, kun itse huristelin ympäri Messukeskusta, Emma teki hienon suorituksen Göstan kanssa viimeisessä junior handler SM-osarissa. Kilpailijoita oli vanhemmissa huimat 61 ja tuomarina toimi mäyräkoirahandleri Fanny Hellström Ruotsista. Emma&Gösta pääsivät ensin 15 parhaan joukkoon ja vaihtokoirien ja pitkän pohdinnan jälkeen vielä viiden parhaan joukkoon! Viisi parasta kamppailivat viimeisestä finaalipaikasta ison kehän valojen, musiikin ja taputusten saattamana. Emma ja Gösta veivät 2. sijoituksen kovatasoisessa joukossa! Upea suoritus molemmilta, en voisi olla ylpeämpi ♥ Onnea ♥

©Minka Nuutinen

Junnukisan jälkeen jäätiin seuraamaan porukalla ryhmiä. Oli kiva viettää aikaa ison ystäväjoukon kanssa ja kannustaa ja hurrata tutuille. Messarin isossa kehässä on aina sitä jotain. Sinne pääsystä olen minäkin haaveillut pienestä asti...Noh ehkä jonain päivänä toive toteutuu :)!

Sunnuntaina suuntasin aamulla yksin Messukeskukseen, mutta onneksi sinne päästyäni sain heti seuraa. Pyörin aamupäivän Sonjan seurassa ja sen jälkeen suuntasin cairnikehälle, Niskanniemen porukoiden luokse. Hihnan päähässä oli junnunartuissa Niskanniemen Quutar. Luokassa kisasi 12 koiraa ja Quutar esiintyi kanssani oikein mallikkaasti! Tuloksena hienosti ERI3 ja SA. Pääsin esittämään Quutaren myös kasvattajaryhmään ja Niskanniemen oli ROP-kasvattaja! Onnea Tarja hienosta tuloksesta :)!

©Mika Huolman

Edestakaisin juoksemisen, ystävien keräämisen ja Vilman viimehetken tukena olemisten jälkeen pääsin vihdoin istahtamaan katsomon puolelle ja odottamaan junior handler SM-kilpailun alkua. Istuttiin Jennyn kanssa vierekkäin jännittämässä ja purskahdettiin kummatkin itkuun jo kilpailun alussa...(Tämä tosin johtui kaipuusta omiin junnuvuosiin, jälleen kerran... Kyllä se aina välillä tekeekin kovin kipeää seurata junnuja tietäen, että itselle ei sitä mahdollisuutta enää koskaan suoda...). Finaalia oli kyllä hurjan jännittävää seurata ja joukkossa oli todella upeita suorituksia! Vilman suoritus oli oikein hieno ja me huudettiin kyllä Jennyn kanssa niin lujaa, kun meissä vaan ääntä riitti. Kun kaikki kilpailijat olivat käyneet yksilöarvostelussa, tuomari alkoi poimia jatkoonpääsijöitä. Mua jännitti ihan hirveesti ja kun tuomari osoitti Vilman jatkoon nousi kyyneleet silmiin.

10 parhaan kesken tuomari teetti edestakaisin ja seisotuksen ja juoksutti vielä koko joukkoa ympäri. Sitten alkoi viiden sijoittujan valinta. Voitte varmaan kuvittella mikä huuto meistä lähti, kun Vilma pääsi jatkoon! Ja mä purskahdin itkuun, tietysti. Viiden parhaan kesken tuomari pohti pitkään ja vaihdatti koiria useaan otteeseen. Ei kyllä löydy mitään kritisoitavaa Vilman suorituksista vaihtokoirien kanssa :)! Sitten vihdoin alkoi sijoittaminen. Siinä vaiheessa rynnättiin Jennyn kanssa katsomosta alas kehän reunalle ja itkettiin jo hysteerisinä. Taina Nygård tokaisikin meille "Älkää kiltit tytöt itkekö noin kovaa, näyttää siltä että teihin sattuu todella paljon!". En ole koskaan, ikinä, never ever, itkenyt niin hysteerisesti. Ihan oikeesti. Sen lisäksi mulla ei tietenkään ollut vedenkestävää ripsiväriä... Voitte vaan kuvitella lopputuloksen...säikähdin jopa itse omaa peilikuvaani... Lopulta Vilma siis sijoittui upeasti toiseksi! Me tietenkin yritettiin rynniä kehään heti halaamaan, mutta ei saatu juosta valokuvaajien eteen, joten ison kehän keskellä seisoi hirveä lauma yli-innokkaita tyttöjä valmiina syöksymään ystäviensä kimppuun, kun siihen vihdoin annettaisiin lupa (ja voin vaan kuvitella kuinka huvittavalta se näytti, kun me kaikki juostiin sinne isoon kehään ja sitten juuri ennen palkintokorokkeita meille huudetaan STOP :DD äkkijarrutus). Vihdoin luvan saatuamme juostiin Jennyn kanssa halaamaan Vilmaan eikä itkulle näkynyt loppua. Hieman tuli kuittailua mun naamasta siinä vaiheessa :D. Mutta täytyy sanoa, että mä oon niin älyttömän ylpeä Vilmasta, onnea vielä kulta ♥

©Vesa Salonen

Junnufinaalin jälkeen lähdettiin Emman kanssa Tarjan luokse, sillä oltiin menossa kasvattajaryhmien BIS-kehään. Isossa kehässä hihnan päässä oli Niskanniemen Noami "Veera". Läpijuoksuksihan se vain meni, mutta oli se iso kehä kyllä upea! Innolla odotan sitä, kun vielä joskus pääsen sinne oman koiran kanssa! Kiitos Tarjalle, että pääsin esittämään koiria ja mukaan isoon kehään, toteutu mun unelmat siinä samalla ;)!

Kasvattajaryhmien jälkeen siirryttiin katsomon puolelle seuraamaan ryhmiä ystävien kanssa. Ryhmäkilpailut on aina se näyttelyn hohdokas kohta ja niitä on aina mukava katsella! Varsinkin meidän Voittaja-näyttelyissä on tosi upea kehä!

Messari meni aivan liian nopeasti ohi ja tuntuu etten kerennyt mitään muuta tekemään, kun juoksemaan paikasta toiseen stressaantuneena. Ensi vuonna on Messari kestää kolme päivää, ehkä sitten on tarpeeksi aikaa :D? Kiitos kaikille tästä hienosta viikonlopusta ja aletaanko kohta laskea jo päiviä ensi vuoden the kohokohtaan? (siihen on muuten enää 358 päivää!!!)

 
Damian McGinty/Glee - Take Care Of Yourself

Kiitokset kaikille tästä kuluneesta näyttelyvuodesta, se ei olisi ollut mitään ilman teitä kaikkia ihania ihmisiä! Ikävä tulee, mutta tammikuussa nähdään taas ja pitäkääs huoli itsestänne siihen asti :)! Tehdään ensi vuodesta vielä parempi ja tehdään se ennen kaikkea yhdessä. Tämän harrastuksen ehdoton rikkaus ovat kaikki ne upeat ystävät ja tietysti myös kaikki ihanat koirat. Jokainen yhdessä vietetty viikonloppu saa minut entistä enemmän rakastamaan tätä harrastusta, enkä halua koskaan päästää sen parissa saaduista ystävistä irti!

Seuraavaksi suunnataan kohti Kajaania tammikuussa. Kohteessa tavataan!

Matkan pitkän jos jaksan mä kulkea vaan, taas rakkaat kaikki nähdä mä saan - Seinäjoki kv 27.10

Meidän osalta vuoden pohjoisin näyttelyreissu on nyt takanapäin ja reissaajan reppuun jäi roppakaupalla mukavia muistoja sekä hauskoja hetkiä. Matka taittui tutussa porukassa, meidän pikku-Vilmaa lukuunottamatta :(. Noh innolla odotetaan seuraavaa reissua, jotta saadaan taas Vilma mukaan! Viikonloppu oli tällä kertaa hieman muita näyttelyreissuja pidempi, sillä oltiin Seinäjoella pe-su.

Matka alkoi perjantai-iltapäivällä, kun auto oli pakattu täyteen ja startattiin Jennyn pihasta. Seinäjoellehan ajaa sen vähän päälle neljä tuntia, mutta mä taitavana autoilijana sain siihen kulumaan kuusi tuntia... No ajelimpa ainakin mahdollisimman varovasti, jotta selvittäisiin kaikki yhtenä kappaleena Seinäjoelle (juuri meidän turvallisuuden takia reissun meinas käydä köpelösti, ylihuolehtivan äidin takia...). Matkan aikana pysähdyttiin tietysti jokaisen näyttelyihmisen tutun ystävän, ABC:n hellässä huomassa, jotta matka jatkuisi sujuvasti eteenpäin. Joskus illalla saavuttiin sitten vihdoin talviselle Seinäjoelle ja suunnattiin hotelliimme Cumulukseen. Ilta kului hysteerisissä merkeissä ja mulla oli epätoivoiset pesu/föönaushetket Zorron kanssa ahtaassa wc:ssä. Selvittiin koitoksesta kuitenkin hengissä, kummatkin.
Suoraan meidän hotellihuoneen alapuolella oli hotellin baari... joten saatiin kuulla alakerrasta siitä, kuinka kesää on vielä jäljellä ja anottiin armoa Rafaelin enkeliltä, tietysti jumputtavan basson säestyksellä, joka sai lattian tärisemään. Ei siis kovin hyvin nukuttu yö, mutta kai siinä pariksi tunniksi ainakin ne silmät sai ummistettua.

Lauantai-aamuna yritettiin saada kaikki kamat kerättyä hotellihuoneestaa, käydä syömässä ja sitten vielä ajoissa suunnata näyttelypaikalle. Oltiin onneksi ajoissa paikalla ja parkkipaikkakin löytyi helposti. Me suunnistettiin Zorron kanssa grandileirille. Grandeja oli kehässä 8 ja tuomarina toimi puolalainen Wieremiejczyk-Wierzchowska Malgorzata. Zorro kilpaili ensimmäistä kertaa nuorten luokassa ja meidän kanssa kehässä oli Kille. Zorro esiintyi tosi hienosti, kunnes tuomari otti mittatikun käteen. Mitta ehti tuskin koskea Zorron selkää, kun Zorro oli jo maassa. Ja sen mittaamisen perusteella Zorro oli kuulema 50cm tai jopa yli... EH sieltä sitten pamahti tuon koon takia. Tuomari vielä sanoi mulle seuraavasti "I'm sorry, I really like your dog but he's too high. If he would be 48cm or 49cm then I wouldn't mind but he's 50cm so...". (Myöhemmin mittasin sitten Zorron kotona ja Zorro on 47cm korkea...) Mutta meillä on kuitenkin ne kaksi sertiä jo kasassa, joten otetaan tämä vain treeninä ensi vuotta varten ;)

Arvostelu: Very big male. Excellent head. Good neck and topline. Skinny, not enough substance. Bit flat frontchest. Parallel angulations of legs. Too high, 50cm. Good movements.

©Jari Kunnari

Päivä kului mukavasti Minsku-porukan seurassa, treenattiin Emman kanssa myös Zorroa kehässä ja kierreltiin näyttelyhallia ryhmiä odotellessa. 

Yhteispotretti ©Jari Kunnari

Jäätiin seuraamaan ryhmät loppuun asti ja sitten lähettiin ettimään ruokapaikkaa. Pyörittiin samoja teitä varmaan neljä kertaa ennen kun löydettiin Rosso, jossa käytiin syömässä. Ruuan jälkeen suunnattiin Sokos hotelliin. Jätettiin kamat, Zorro ja Emma ja lähettiin Jennyn kanssa seikkailemaan autolla Seinäjoen hurjan suuressa keskustassa tavoitteena löytää joku aukioleva huoltoasema yms. Jenny paikansi vanhan ystävämme ABC:n nopeasti ja suuntasimme sinne iltapalaostoksille. Ilta hotellissa oli edellistä iltaa vielä paljon hysteerisempi. Naurettiin ihan älyttömille jutuille, sählättiin ihan tyhmiä juttuja ja puhuttiin vielä älyttömimmistä jutuista, joita en todellakaan halua jakaa teidän kanssanne :D jääköön ne matkaseurueen salaisuuksiksi...

Sunnuntaina alkoi lauman paluumatka kotia kohti. Tällä kertaa matkaan ei mennyt kuutta tuntia vaan se vähän päälle neljä! Kiitos kaikille osallisille otukaisille mahtiviikonlopusta (ei ehkä niinkään tulosten osalta, mutta muuten!) ♥ Seuraavaksi on vuorossa Best-In pentunäyttely, jossa käyn handlaamassa yhden pennun. Sitten onkin jo vuoden odotetuin tapahtuma, MESSARI ♥! Tähän loppuun vielä parit kuvatukset:

kyl se on oikeesti fiksu...

♪ En plats jag inte visste fanns, olla kanssasi aina ♪

Blogi on taas elänyt hiljaiseloa. Ei oikeestaan oo ollu mitään päivitettävää, enkä oo pahemmin jaksanu koiriakaan kuvailla. Ajattelin nyt kuitenkin jälleen vähän kirjoitella aiheen vierestä, alkaa nimittäin nää postausideat loppumaan... Mutta jos jollain teistä, arvoisat lukijani, on heittää postausideoita niin niitä otan avosylin vastaan! Sieltä sivun alareunasta löytyy se kommenttilaatikko ja sillä on nälkä ;). Kohta on luvassa taas näyttelyitä, joten blogi ei kuivahda pystyyn! Olisi kuitenkin kiva kirjoitella tänne jotain muutakin kun vaan noita näyttelypostauksia.
 

Päätin kirjustella tänne mun viime sunnuntaista, jonka vietin Hennan kanssa Helsingissä. Lähettiin sinne jo aamupäivällä valokuvailemaan ja illalla suunnattiin Aleksanterin teatteriin kattomaan Aladdin musikaalia. Ensin käytiin Hietaniemen hautasmaalla ja sitten kierreltiin vaan ympäri Helsinkiä. Turistikierroksen jälkeen päädyttiin siis Aleksanterin teatterille. Tässä kuvia meidän Helsinki-tourneesta:

 

Päivä oli oikein mukava ja meillä oli tosi hauskaa Hennan kanssa. Sunnuntain kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti Aladdin-musikaali. Mä oon aina rakastanu Disney-leffoja ja Aladdin on yksi mun ehdottomista suosikeista. Innolla odotin, että pääsen sen musikaalina näkemään. Enkä todellakaan joutunut pettymään! Ainoastaan jäi harmittamaan se, ettei teatterissa saanut kuvata ja mä oisin halunnu yhteiskuvan sen Aladdinin kanssa (hihi se oli komee). Musikaali oli siis kaksikielinen (siis kaksiKIELINEN ei kaksimielinen niinkun mä aina ton sanan luen :D) eli siinä puhuttiin sekä suomea että ruotsia. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt ja kaiken ymmärsi! Laulut oli toteutettu todella kauniisti ja etenkin Aladdin (Jon-Jon Geitel) ja Jasmine (Anna Victoria Eriksson) omistivat upeat äänet! Lisäksi lavastus ja puvustus oli tosi hienosti tehty! Ja on todella hienoa huomata, että Suomesta löytyy noin lahjakkaita näyttelijöitä.

Musikaalin viimeinen näytös on nyt tänä sunnuntaina, 14.10 ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille! Pieni varoituksen sana kuitenkin...
Musikaali voi aiheuttaa seuraavanlaisia sivuvaikutuksia:
- haaveilua ihanasta satumaisesta romanssista
- tiettyjen lauseiden jatkuvaa tykytystä takaraivossa (mm. Konna rotta, ei oo totta; Ei oo kaveria parempaa; Vain kun mun on nälkä...)
- jatkuvaa laulamista, joka ei välttämättä ole ulkopuolisille kovinkaan miellyttävää
- trailerin replay-napin loputonta hakkaamista

Tähän vielä musikaalin kotisivuilta lainattu upea kuva kaikkien ihasteltavaksi :)!

© Matti Rajala