Lulu 7v!

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ LULU ♥

Lappeenranta kr 9.4.2012

Karhuveljeni koda - Welcome

Se tunne, kun auto vihdoin pysähtyy milloin minkäkin jäähallin, ruohokentän tai kuraisen raviradan parkkipaikalle. Se, kun yrität epätoivoisesti suuren tavaramäärän kanssa tunkea tiesi ihmis- ja koiramassan läpi omalle kehälle. Se, kun näet kaikki rakkaimmat ihmiset, joiden kanssa pääset vaihtamaan kuulumisia ja suunnittelemaan jo seuraavia näyttelyitä. Se, kun oma vuoro lähenee, vatsassa on perhosia ja hermostuneena näpräät näyttelyremmiä. Mutta ennen kaikkea se fiilis, kun tunnet vihdoin saapuneesi kotiin ♥

Nyt vihdoin odotus on ohi ja näyttelykausi on taas avattu! Että on ollu ikävä! Omat karvaturriaiset siis avasivat näyttelykautensa pääsiäismaanantaina 9.4. Lappeenrannassa. Lähtö oli aamulla klo 7.00 ja tällä kertaa ratissa olin minä. Ajomatka sujui mukavasti (mikäli ei oteta lukuun sitä, että meinasin ajaa aitaa päin jo omassa pihassa...) ja ihan itse ajoin koko matkan omasta kotipihasta Lappeenrannan jäähallin parkkipaikalle asti! Olkaa ylpeitä! Iskällä oli hauskaa, kun se sain olla se kitisevä lapsi, joka kyselee "koska ollaan perillä, onko vielä pitkä matka?!". Ajomatkaan meni vähän yli 3 tuntia ja hengissä koko matkasta selvittiin!

Näyttelypaikalla leiriydyttiin Minskujen luokse. Sen jälkeen alkoi hirrrrmuinen jännitys. Eniten mua jännitti herra Zorron junioriluokan avaus, sillä mulla ei ollut aavistustakaan miten se kehässä käyttäytyisi. Tuomarinamme toimi Erja Nummi ja grandeja oli kisaamassa kuusi. Zorro esiintyi kehässä hienosti, lukuunottamatta tuomarin väistelyä, mutta tällä kertaa pieni ujous annettiin anteeksi. Olin niin ylpeä poitsusta, kun käteeni ojennettiin punainen nauha :)! Lopullisena tuloksena siis ERI2, ei SA:ta, kun hieno veikkapoika Jimmy vei junnuluokan voiton.
Arvostelu: Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Oikealinjainen pää. Hyvä ylälinja. Vielä niukka eturinta. Runko saa täyttyä. Hieman etuasentoiset lavat. Suorat olkavarret. Sopivasti kulmautunut takaa. Hyvät käpälät. Vapaat sivuliikkeet, mutta vielä ahtaat takaa ja leveät edestä. Oikea karvanlaatu.

©Tuomo Nousiainen

Sitten olikin meidän leidin vuoro. Lulu oli syyskuussa ROP samalla tuomarilla (toisaalta silloin se oli ainoa grandi), joten toivottiin ainakin ERIä ja SA:ta. Lulu antoi itsestään kaiken irti! Se juoksi edellä ja seisoi todella ryhdikkäästi! Siis mun lahna, mitä sille on tapahtunut?! Nythän oli ensimmäinen kerta, kun mulla oli molemmat haukut kehässä, joten ehkä Lulu päätti näyttää olevansa parempi kuin Zorro? Tai sitten parin kuukauden näyttelytauko on tehnyt arvon leidille hyvää! Lopullisena tuloksena ERI1, SA, pn1 ja VSP! Tuomari totesi vielä Lulun olevan tyylikäs ja komea, mutta kooltaan aika suuri.
Arvostelu: Vankkarakenteinen valionarttu. Erinomaista tyyppiä. Oikeat päänlinjat. Hyvä ylälinja. Erinomainen rungontilavuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Vapaat liikkeet. Karvanlaatu voisi olla karheampi.

©Tuomo Nousiainen

Grandikehän jälkeen siirryttiin päähalliin seuraamaan junnuja. Tuomarina toimi Riikka Halinen ja vanhempia oli n. 20. Emma kisasi Lulun kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että oli ehdottomasti kaksikon paras kisa ikinä! Olisin suuresti ihmetellyt jos he olisivat ilman jatkopaikkaa jääneet, mutta niinhän ei käynyt. Vilmalla meni myös afgaani Mangon kanssa oikein hienosti ja he pääsivät myös jatkoon! Porukkaa karsittiin vielä vähän, mutta Emma ja Vilma pysyivät matkassa mukana. Ja itse asiassa kaikki 5 parhaan joukossa olevat olivat tuttuja :D! Tuomari vaihdatti koiria ja Emma sai vaihdossa Vilmalta afgaanin ja Vilma sai venhäterrierin. Kummatkin tytöt vetivät myös vaihtokoirien kanssa hienosti! Lopulta Emma sijoittui neljänneksi ja Vilma kolmanneksi! Ei voi kanaemo olla muuta kuin ylpeä :'). Onnea myös kaikille muille sijoittuneille!

Siinä junnukehää seuraillessa juttelin Janskun kanssa ja se sitten yhessä vaiheessa kysy "kisaatko sä Zorrolla junnuissa" "emmä saa kisata :'(". Nyyhks tuli taas junnukehää seuraillessa niin hirvee ikävä aikoja, joita en tuu koskaan saamaan takaisin ja johon yhä uudestaan ja uudestaan haluaisin palata...

Tässä vielä vähän videopätkää Lappeenrannasta :)


P.S. Ei kannata vastata puhelimeen "KUKA SÄ OOT!?!?!"

Hyvää syntymäpäivää Vilma ♥

Chris Medina - What are Words

“Never say goodbye because goodbye means going away and going away means forgetting.” - J.M. Barrie, Peter Pan 

Tutustuin Vilmaan vuonna 2010 Jennyn kautta, missäpä muuallakaan kuin koiranäyttelyssä, Voittaja 2010-näyttelyssä. Koiraihmisten kesken yleensä sitä juttua riittää ja meillä riitti sitä alusta asti tosi paljon. Vietettiin suuri osa viikonlopusta ja tutustuttiin toisiimme paremmin. Pian Messarin jälkeen sain huomata saaneeni kaksi maailman ihaninta ystävää. Sen jälkeen puhelinlaskut ovat nousseet, en ole enää viettänyt kaikkia päiviäni kotona yksin istuen ja elämässäni on nyt kaksi ystävää keistä en ikinä ikinä aio luopua.

                                            "You light up my world like nobody else"

Kiitos Vilma, että ollaan ystäviä, merkitset mulle älyttömän paljon! Muistan vieläkin kun olit meillä ekaa kertaa ja luettiin Koirauutisia koko yö (trippi!). Sulle voi aina soittaa vaikka ei olis ees mitään asiaa ja silti jaksat aina kuunnella (ja sitä enemmän höpöttää) ja piristää mun päiviä! Ei olla tunnettu kun vähän yli vuosi ja meillä on silti takana monen montaa hyvää muistoa, joita ei unohdeta. Kaikki hetket näyttelyissä kun ollaan yhdessä panikoitu ennen kehiä, turunpehmispettymys, naurukohtaukset puhelimessa ja livenä, yökyläilyt, Sello reissut ja kaikki muu! Ja meillä on vielä edessä paljon hyviä hetkiä, joita odotan innolla. Ja muista, että sä löydät mut aina viereltäs, tuen sua aina enkä ikinä hylkää!

♥ HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RAKAS VILMA ♥

Zorro 1v

Miten se aika meneekin noin nopeesti? Vastahan mä haaveilin toisesta grandista ja nyt on jo vuosi siitä, kun Zorro syntyi ja se meille varattiin. Nyt en kyllä voisi enää kuvitella elämää vain yhden koiran kanssa.

Pikku rääpäleestä on kasvamassa jo iso jätkä. Murkkuikä on päällä, mutta eiköhän me siitä selvitä. Pääsiäisenä poitsu menee ekaa kertaa virallisiin kehiin Lappeenrantaan! Jänskättää!

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ZORRO ♥

Tanssin taikaa Espoonlahden lukiossa

Vielä vuosi sitten istuttiin kavereiden kanssa katsomon puolella ja odotettiin innolla päivää, jolloin saataisiin pukeutua upeisiin mekkoihin, kampauksiin ja meikkeihin. Mutta nyt saatiin vihdoin viettää se kauan odotettu prinsessapäivä!

Tanssitreenit alkoivat jo joulukuussa ja siitä lähtien treenattiin ahkerasti näytöstä varten. Treenit ei kyllä olleet mitään ruusuilla tanssimista saatika Tanssii tähtien kanssa-tyyppistä, mun kohdalla ehkäpä paremmin sanottuna Tanssii tunareiden kanssa. Vaikka huonomuistinen ja välillä huonon keskittymiskyvyn omaava henkilö olenkin, niin eiköhän ne tanssit sinne päähän jotenkin saatu? Lisäksi välillä (lue: aina) treenien tunnelma oli hyvinkin hysteerinen ja levoton. Ei siis kannata valita tanssiparikseen kaveriaan ja vielä vähemmän kannattaa tanssia kahden muun kaverin edessä! No hauskaa meillä ainakin oli joka kerralla :)

Torstaina se suuri päivä vihdoin koitti. Aamulla soi herätys mukavasti klo 5:45, koska mut piti saada kuntoon ennen äidin töihin lähtöä. Laitettiin hiukset ja meikit kuntoon ja sitten äiti lähtikin töihin. Aika kotona sujui hitaasti ja jännityksentäyteisesti. Istuin koneella, katoin telkkaria ja odottelin, että iskä tulee hakemaan. Äiti tuli nopeesti käymään kotona auttamassa mulle puvun päälle ja sitten iskä heitti mut koululle. Otettiin viralliset parikuvat (joka ei mun osalta varmaankaan onnistunut...) ja sitten oli vuorossa odottelua. Vähittelen siirryttiin sitten urheiluhallille ottamaan yhteiskuva (jota ennen napsittiin vielä kuvia meidän porukasta) koko porukasta ja sitten treenattiin vielä pääasiat esityksestä. Mulla ei pysyny vannehame päällä, joten jouduin jättämään pari tanssia pois treeneistä, kun viritettiin sitä hakaneuloilla tiukemmaksi. Sen jälkeen harjoitukset meni ihan hyvin, tosin meinasin koko ajan kompastua mekkoon, mutta pysyin kuitenkin pystyssä!

Vähän ennen esitystä vanhemmille mua alko jännittämään ihan hirveesti. Pelkäsin, että mekko tippuu, kaadun, kompastun mekkoon ja vannehame putoo yms. Onneksi mulla oli parina Risto, joka otti ihan rauhallisesti ja sai mutkin rauhoteltua. Vaikka mua jännittikin melkeen koko esityksen ajan ja tuntu että sähläsin koko ajan, se ei ainakaan videolla näkynyt! Tässä varsinaisessa esityksessä meillä oli orkesteri ja oli paljon hienompaa tanssia orkesterin säestyksellä kuin levyltä tulevalta musiikilla! Oli oikeen hauskaa ja kaikki 12 tanssia sujui ongelmitta, pieniä sähläyksiä lukuunottamatta. Olo oli ainakin kuin prinsessalla :). Tätä päivää tosiaan kannatti odottaa! Eiköhän jokainen tyttö joskus toivo, että saisi olla edes yhden päivän prinsessa, ja vanhojen tanssit tarjoavat sen mahdollisuuden. Tästä riittää vielä pitkäksi aikaa muisteltavaa ja onneksi hetket on tallennettu kameran muistikortille ja videolle!

Tanssien jälkeen otettiin vielä kuvia ja sen jälkeen suunnattiin omalla porukalla Tapiolan Chicosiin syömään. Kiitos kaikille tästä mahtavasta illasta :)

Perjantaina meillä oli vielä kaksi esitystä. Ensin yläasteelle ja sen jälkeen vielä lukiolle. Yläasteen esitys ei menny ihan putkeen, kun mulla lähti neljännen tanssin kohdalla mekosta toinen vanne irti. Jouduttiin jättää kaks tanssia väliin, mutta sen jälkeen jatkettiin esitys loppuun asti ongelmitta. Lukion esityksessä ei sitten ollutkaan mitään ongelmia ja kaikki meni hyvin. Tanssien jälkeen jäätiin ottamaan vielä ottamaan kuvia koululle.

Omien tanssien jälkeen kävin nopeesti kotona vaihtamassa vaatteita, jonka jälkeen suuntasin Kuninkaantien lukiolle katsomaan Jennyn vanhoja. Jennyllä meni oikein hyvin ja se oli vaan niiiin kaunis! Tanssien jälkeen lähdettiin Helsinkiin syömään Jennyn kavereiden kanssa ja siitä suunnattiin sitten Wanhojen jatkoille Circukseen. Vaikka se ei ehkä ihan mun paikka ollut, kivaa oli silti :)

Kiitos kaikille näistä kahdesta upeasta prinsessapäivästä!

P.S. Nähtiin tänään ne viralliset parikuvat ja hyvin onnistu! Jee en näytäkkään harakan perseeltä pahimpaan ripuliaikaan! Ja viestissä luki hienosti: "Hyvä lapsen Linda Holopainen huoltaja" : D (se viesti tuli mulle siis, koska laitoin täysi-ikäisenä omat tiedot)

Winter must be cold for those with no warm memories

Vaikka aamulla jäis 100 kertaa mielummin oman lämpimän peiton alle nukkumaan kun raahautuis jäätävässä pakkasessa kouluun, niin kyllä talvi on tavallaan ihana. Luonto on ihan älyttömän kaunis ja mun mielestä on kiva kävellä koirien kanssa kirpeessä pakkasessa (kunhan on ensin varustautunut kunnon kerrospukeutumisella). Ja koirat nauttii niin älyttömästi! Ne haluis olla koko ajan ulkona ja Lulukin riehuu ihan kunnolla. Siitä tulee talvisin ihan lapsi ♥. Tässä kuvapläjäys lumiturvista: 

Turku kv 2012

Do you believe in magic?

(c)Vilma Helle

Suomen näyttelyvuosi startattiin jo perinteeksi muodostuneella Turun kv:llä. Alkaakohan perinteeksi muodostua myös itkeminen joka näyttelyssä? Noh sen näkee tässä sitten vuoden mittaan. Turussa itse pysyttelin valitettavasi kehänauhojen ulkopuolella, mutta innolla kannustin kisaavia ystäviä ja siskoa. Hauska päivä joka tapauksessa, kiitos siitä kaikille osallisille!

 

Junior handlerin tuomaroi loputtoman vaihtosähläilyn jälkeen norjalainen Åge Gjetnes. Emma kisakaverina oli mäyräkoiraherra Gösta. Tuomari oli ripeä, eikä yksilösuoritus kestänyt kauaa. Muuten meni oikein hienosti, mutta Gösta päätti kesken edestakaisin-liikkeen vetää jarrut pohjaan. Siitä se putoaminen varmaan johtuikin. Managerin mielestä meni kuitenkin hienosti ja hyvä ettei Emma masentunut tuosta yhdestä kisasta vaan katsoo innolla eteenpäin kohti uusia kilpailuja!

Vilma kisasi junnuissa Hugo-perrolla. Parivaljakko pääsi hienosti aina 10 parhaan joukkoon 64:sta junior handlerista! Onnea Vilma teillä meni hienosti! Lisäksi osarivoiton vei Sofia! Onnea ihan hurjasti!!

Onnea Sofia!! (c)Katriina Mäenpää

weheartit.com

Junnukisan jälkeen siirryttiin kehän laidalle viettämään mun 18-vuotissynttäreitä. Mikäs sen parempi tapa viettää syntymäpäiväänsä kuin koiranäyttelyssä, tärkeimpien ihmisten kanssa! Vilma ja Jenny olivat askarelleet mulle aivan ihanan jättikortin, joka sai jo kyyneleet silmiini. Lahjaksi sain aivan ihanan usko, toivo ja rakkaus-korun ja sen mukana aivan ihanan pienen kirjeen! Sitä lukiessa purskahdin kunnolla itkuun! Kiitos Jenny ja Vilma, ootte maailman parhaat parhaat ystävät :')! Ihana tietää, että ainakin jossain seurassa voin olla täysin oma lapsellinen ja hölmö itseni, olin sitten virallisesti lapsi tai aikuinen! Kiitos myös kaikille muille seurasta, onnitteluista ja avusta kakun ja skumpan tuhoamisessa!

Nyt tulee pitkä tauko ja pitäisi kestää huhtikuuhun asti ilman näyttelyitä! Kääk! Noh ainakin aikaa laittaa koirat kuntoon sitä varten :)