Turku kv 2012

Do you believe in magic?

(c)Vilma Helle

Suomen näyttelyvuosi startattiin jo perinteeksi muodostuneella Turun kv:llä. Alkaakohan perinteeksi muodostua myös itkeminen joka näyttelyssä? Noh sen näkee tässä sitten vuoden mittaan. Turussa itse pysyttelin valitettavasi kehänauhojen ulkopuolella, mutta innolla kannustin kisaavia ystäviä ja siskoa. Hauska päivä joka tapauksessa, kiitos siitä kaikille osallisille!

 

Junior handlerin tuomaroi loputtoman vaihtosähläilyn jälkeen norjalainen Åge Gjetnes. Emma kisakaverina oli mäyräkoiraherra Gösta. Tuomari oli ripeä, eikä yksilösuoritus kestänyt kauaa. Muuten meni oikein hienosti, mutta Gösta päätti kesken edestakaisin-liikkeen vetää jarrut pohjaan. Siitä se putoaminen varmaan johtuikin. Managerin mielestä meni kuitenkin hienosti ja hyvä ettei Emma masentunut tuosta yhdestä kisasta vaan katsoo innolla eteenpäin kohti uusia kilpailuja!

Vilma kisasi junnuissa Hugo-perrolla. Parivaljakko pääsi hienosti aina 10 parhaan joukkoon 64:sta junior handlerista! Onnea Vilma teillä meni hienosti! Lisäksi osarivoiton vei Sofia! Onnea ihan hurjasti!!

Onnea Sofia!! (c)Katriina Mäenpää

weheartit.com

Junnukisan jälkeen siirryttiin kehän laidalle viettämään mun 18-vuotissynttäreitä. Mikäs sen parempi tapa viettää syntymäpäiväänsä kuin koiranäyttelyssä, tärkeimpien ihmisten kanssa! Vilma ja Jenny olivat askarelleet mulle aivan ihanan jättikortin, joka sai jo kyyneleet silmiini. Lahjaksi sain aivan ihanan usko, toivo ja rakkaus-korun ja sen mukana aivan ihanan pienen kirjeen! Sitä lukiessa purskahdin kunnolla itkuun! Kiitos Jenny ja Vilma, ootte maailman parhaat parhaat ystävät :')! Ihana tietää, että ainakin jossain seurassa voin olla täysin oma lapsellinen ja hölmö itseni, olin sitten virallisesti lapsi tai aikuinen! Kiitos myös kaikille muille seurasta, onnitteluista ja avusta kakun ja skumpan tuhoamisessa!

Nyt tulee pitkä tauko ja pitäisi kestää huhtikuuhun asti ilman näyttelyitä! Kääk! Noh ainakin aikaa laittaa koirat kuntoon sitä varten :)

Ei se sitten tullutkaan...

Peter Pan 2 - Jos voin

...Peter Pan nimittäin. Viimeiseen päivään asti herättelin toiveta josko Peter Pan tulisi ikkunani taakse ja veisi Mikä Mikä Maahan, jossa ei tarvitsisi kasvaa aikuiseksi. Vaikea ajatella, että tänään tosiaan täytin 18-vuotta... En mä haluaisi kasvaa vielä aikuiseksi, en tunne olevani vielä valmis siihen. Mä oon liian lapsi aikuiseksi. Miksi täytyy kasvaa, vaikka haluaisi olla vielä lapsi ja nauttia elämästä?

‎11-vuotiaana Linda odotti kirjettä Tylypahkaan, 18-vuotiaana Peter Pania hakemaan itsensä Mikä Mikä Maahan...lastensaduista ei ole kuin haittaa - Jenny

Iskä on odottanut tätä päivää kun kuuta nousevaa! Vihdoin se saa sanoa "Linda, sä oot jo 18 sun pitäis osata jo tehdä tää (ja siis lista siitä mitä mun pitäis osata tehdä ois varmaan kilometrin pituinen)!". 
 Ja aamulla iskä heittikin hienon lauseen "Linda, sä et oo enää mun lapsi..." "Ai kiitti iskä..." "sä oot mun aikuinen...".

Synttärilahjoja en saanut, koska oon saanut ne aikaisemmin tässä vuoden sisällä. Ruotsin matka oli yhdistetty joulu/synttärilahja ja äiti ja iskä auttaa autokoulun maksuissa. Mutta kaikkein parhaimman lahjan sain viime toukokuussa. Ja se lahja on Zorro. Äiti suostui toiseen koiraan ja maksoi sen mun kanssa 18-vuotis synttärilahjaksi. Kiitos siis äidille (ja kyllä me iskältäkin lupa kysyttiin(tai no ilmoitettiin ois ehkä parempi sana tässä yhteydessä...)) ja meidän kasvattajalle Mialle tästä ihanasta karvaisesta syntymäpäivälahjasta! 

Varmasti iso syy ahdistukseen tänä syntymäpäivänä on se, että nyt olen virallisesti kasvanut ulos junior handlerin jakusta. On vaikea sanoa hyvästi rakkaalle harrastukselle ja tajuta ettei enää koskaan tule olemaan junior handlerina kehänauhojen sisäpuolella. Junior handlerissa tärkeintä on kuitenkin ollut kaikki ihanat uudet ystävät ja ihanat koirat. Ja ne pysyvät elämässäni mukana vielä junnuiän jälkeenkin!

(c) Jari Kunnari

Vaikka täysi-ikäiseksi tuleminen on mulle rankka asia (vaikkei se varmasti monille muille ole), mulla on ympärilläni maailman parhaat ystävät, jotka antavat mun olla lapsellinen ja välittävät musta omana itsenäni! Ja onhan mulla myös ne kaikista rakkaimmat koirat, jotka kestävät mua, olin sitten sekopää tai vakava.

"Mutta ehkä pitäis ajatella et aikuistuminen on kuin feenikslintu et eka se kuolee mut sit se nousee tuhkasta"

Mutta ei kyllä oo yhtään aikuisempi olo tänään. Vilman ja Jennyn kanssa oli oikein hupaisaa Sellossa ja vanhojen treenit Riston kanssa meni miten meni "ja meijän pitäis olla ne aikuiset". Ehkä tähän ei kuole? Ja 18-vuotiaana olemisessa on se hyvä puoli, että pääsee sitten enemmän Eliaksen keikoille kun niitä lisää tulee!

Näyttelykauden avaus Göteborgissa

Meidän vuoden 2012 ensimmäinen näyttely oli MyDog, kansainvälinen koiranäyttely Göteborgissa 5.-6.1. Matkaan lähdettiin Lulun, kasvattajamme Mian, Mian pienen Kille-grandin, Kasperin sekä Kasperin omistajan Miian kanssa. Matka alkoi jo tiistai-iltana 2.1 kun lähdettiin Turusta laivalla kohti Ruotsia. Tämä oli Lulun ja mun ensimmäinen kerta Ruotsin laivalla ja voin sanoa ettei hirveästi houkuta sinne enää lähteä...Yöllä tuli nukuttua tuurilla pari tuntia, kun ei laivan heilumiselta oikeen saanut unta. Kun päästiin Tukholmaan, siitä alkoi pitkä ajomatka Göteborgiin. Oltiin hyvissä ajoin hotellilla ja hyvin oli aikaa laittaa koiria valmiiksi torstain koitosta varten. Käytiin jo illalla näyttämässä koirien paperit näyttelypaikalla ettei niiden tarkastukseen tarvinnut enää seuraavina päivinä jäädä jonottamaan.

Torstaina oli aikainen herätys, koska grandien kehä oli niin aikaisin. Tuomarina meillä toimi hollantilainen (hyvin kummallinen) Hans Van Den Berg. Grandeja oli 4, Kille pennuissa, Mille ja Kasper uroksissa ja Lulu nartuissa. Kille meni ensin kehään ollen ROP-pentu. Sitten oli Zorron veljen Millen vuoro. Mille sai EH:n, joka oli kyllä aika ihmeellinen juttu. Millen arvostelu oli tosi hyvä yhtä asiaa lukuunottamatta "korvat saisivat olla korkeammalle kiinnittyneet...". Ja siitä se ERI sitten jäikin kiinni. Seuraavaksi kehään meni Kasper, joka havitteli itselleen viimeistä CACIBia C.I.E-titteliä varten. Kasper sai kuitenkin pelkän ERIn ilman SA:ta. Siinä vaiheessa alkoi kyllä ihan toden teolla pelottamaan, koska tuomari rokotti roimasti pienistäkin virheistä. Lulu esiintyi perustyylillään rauhallisesti ja hyvin, liikkeessä laiskasti. Ja tuloksena ERI, ei SA:ta. Kyllä harmitti, mutta ei voi mitään.

Arvostelu: Excellent in type. Her head is long with good lenght in muzzle. Excellent earset. Soft expression. Like to see more forechest. Good body. Topline a bit soft. A nice long tail. Good coat texture. Movement could be more active.

Sitten jäätiin odottelemaan ryhmiä (grandeista ei siis valittu ROPpia), kun Kille osallistui BIS-pentu kilpailuun. Kille pääsi hienosti 10 parhaan joukkoon suuresta määrästä pentuja. Sen jälkeen suunnattiin takaisin hotellille jännitys korkealla odottelemassa seuraavaa päivää. Tässä hieno kuva meidän maskotti-Killestä!

©Photographer Johan Frick-Meijer Sweden

Perjantaina saatiin nukkua myöhempään ja jännittää pidempään ennen kehää. Perjantain tuomari oli Engh Espen. Ärsyttää, että meidän rodulla oli myös harjoitusarvostelija, koska silloin tuomarit on aina paljon tarkempia ja tiukempia... Pikkuinen Kille oli taas ROP-pentu. Kasperilla ei tärpännyt CACIBin suhteen perjantainakaan vaan tuloksena EH. Mua jännitti ennen kehää niin paljon, että pelkäsin jo pyörtymistä. Ikinä ennen ei oo niin paljon jännittänyt. Ennen kun Lulu meni kehään kävi tosi moni ruotsalainen kyselemässä meiltä grandeista ja mä hienosti heti ensimmäiseksi vastasin "sorry I don't speak swedish..." ja selitin sitten "loistavalla" englannillani vastauksia. Sitten oli Lulun vuoro mennä kehään. Tänään Lulu juoksi paljon energisemmin kuin edellisenä päivänä (hmm..johtuiskohan se siitä kun mä kehässä huutelin sille "katokatoAUTOtulee"...) ja pelkästään siitä voi olla jo ylpeä. Arvostelu kesti piiiitkään ja koko ajan jännitti vaan enemmän. Voin myöntää, että pettymyksen aalto pyyhkäisi päältä, kun Lulu sai jälleen ERIn, ei SA:ta.
Arvostelu: Tik in trevlig propartime. Bra noslängd. Välansatta örön som borde vara längre. Stark hals. Bra svans. Enempää en saa selvää.

tää oli niin söpö!

Jäätin vielä vähäksi aikaa kiertelemään ja katsomaan kehiä. Sitten palattiin taas hotellille. Aamulla pakattiin rauhassa tavarat kasaan ja lähdettiin ajamaan kohti Tukholmaa. Laiva lähti illalla ja oltiin sunnuntaina aamusta perillä. Tällä kertaa laiva ei onneksi hirveästi keinunut, mutta heräsin kuitenkin yöllä siihen että jotain koneita korjattiin.
Vaikka tulosten osalta voisi hienosti sanoa "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä", oli reissu silti oikein mukava, kiitokset siitä Miiat! Nyt siis jatkuu viimeisen CACIBin metsästys ja tiedä minne kulkumme seuraavaksi johtaa. Välillä on käynyt mielessä, että jos vaan luovuttais, sehän on kuitenkin vaan joku titteli. Mutta nyt ollaan jo niin lähellä ettei leikkiä viitsi kesken jättää ;).

Oli ihana nähdä pikku Zorro poitsukka sitten kun vihdoin pääsi kotiin! Ehti tulla sitä jo hirveä ikävä! Voi olla, että seuraavalle reissulle herra puupää lähtee mukaan. Heti, kun päästiin kotiin lähdin ulkoiluttamaan karvaturpia ja kameraa. Mentiin pellolle, jossa Zorro ja Lulu saivat temmeltää ja juosta vapaina. Kuvia tuli otettua ihan reilusti, laitan niitä tonne alemmas. Nyt alkaa sitten pitkä näyttelytauko! Turkuun suuntaan kannustamaan siskoa ja kaverieita junnuihin. Tosi haikeeta ettei itse pääse sinne junnukehään. Mutta siihen on vaan pakko tottua... Lulu ei varmaankaan tänä vuonna pahemmin rotukehiin osallistu (paitsi sinne jonnekkin mistä yritetään viimeinen cacib saada), mutta Zorrolla alkaa viralliset kehät varmaankin huhtikuussa. Sitä innolla (JA jännityksellä) odottaessa!

Let it snow!

Vihdoin saatiin lunta maahan! Koirat on ihan innoissaan, Zorro on sitä mieltä että se muuttaa pihalle lumen keskelle asumaan. Kun sen päästää ulos se saattaa hyvinkin olla siellä itekseen tunnin ennen kuin pyytää takaisin sisään. Mutta toi lumi on ihan huippu juttu! En ois enää kauaa jaksanu sitä joka ikisen lenkin jälkeen- pesua kurakeleillä. Tosin lumi tuo mukanaan grandien turkkiin niin mukavasti tarttuvat lumipallot, jotka pitää sitten sulattaa. Noh, aina löytyy jotain valittamista.

Huomenna me tytöt lähdetään reissuun! Minä ja Lulu suunnataan Ruotsiin, Göteborgiin, jossa on kaksipäiväinen kansainvälinen koiranäyttely. Lähdetään sinne meidän kasvattajan ja Kasper-grandin omistajan kanssa. Grandeja on kummassakin näyttelyssä 4 ja kaikki on meidän porukan koiria. Lulu on ainoa nartuissa, joten voin sanoa että JÄNNITTÄÄ! Nimittäin jos Lulu nappaa tuolta cacibin siitä tulee kansainvälinen näyttelyvalio eli C.I.E! Pitäkää peukut ja tassut pystyssä meidän puolesta ;). Mä voisin nyt siirtyä matkalaukun (joka tällä hetkellä ammottaa tyhjyyttään) kimppuun ja pakata reissurepun! Heipparallaa ja nähdään ensi viikolla :)!