Let it snow!

Vihdoin saatiin lunta maahan! Koirat on ihan innoissaan, Zorro on sitä mieltä että se muuttaa pihalle lumen keskelle asumaan. Kun sen päästää ulos se saattaa hyvinkin olla siellä itekseen tunnin ennen kuin pyytää takaisin sisään. Mutta toi lumi on ihan huippu juttu! En ois enää kauaa jaksanu sitä joka ikisen lenkin jälkeen- pesua kurakeleillä. Tosin lumi tuo mukanaan grandien turkkiin niin mukavasti tarttuvat lumipallot, jotka pitää sitten sulattaa. Noh, aina löytyy jotain valittamista.

Huomenna me tytöt lähdetään reissuun! Minä ja Lulu suunnataan Ruotsiin, Göteborgiin, jossa on kaksipäiväinen kansainvälinen koiranäyttely. Lähdetään sinne meidän kasvattajan ja Kasper-grandin omistajan kanssa. Grandeja on kummassakin näyttelyssä 4 ja kaikki on meidän porukan koiria. Lulu on ainoa nartuissa, joten voin sanoa että JÄNNITTÄÄ! Nimittäin jos Lulu nappaa tuolta cacibin siitä tulee kansainvälinen näyttelyvalio eli C.I.E! Pitäkää peukut ja tassut pystyssä meidän puolesta ;). Mä voisin nyt siirtyä matkalaukun (joka tällä hetkellä ammottaa tyhjyyttään) kimppuun ja pakata reissurepun! Heipparallaa ja nähdään ensi viikolla :)!

Hauskaa joulua!

Huomenna on sitte jouluaatto. Vaikea uskoa, tuntuu että siihen on vielä pitkä aika. Joulusiivoukset käynnissä, joiden välissä mä livahdin käymään koneella. Zorro on mukana joulun laitossa. Se häärää koko ajan jaloissa, kantaa lelujaan ympäri kämppää ja räyhää imurille (nämä toiminnot ovat kuitenkin kyseiselle koiralle jokapäivästä touhuilua). Lulu muuttuu joulun tai ylipäätään talven aikana pirteämmäksi ja energisemmäksi. Yhtäkkiset leikki- ja riehumiskohtaukset on niin suloista katottavaa. Kyllä se vanhakin leikkiin nuortuu!

Nyt pitää palata imurin varteen, joten
 

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! T: Team Lennokkaat

Ilon ja surun kyyneleitä Messarissa

We are family - Sister sledge

Vuoden 2011 koiranäyttelykausi huipentui Helsingin Messukeskuksen Voittaja-näyttelyihin 3.-4.12. Messari weekend avattiin kuitenkin jo perjantaina, kun raahauduttiin kaveriporukalla katsomaan Best of the bestiä eli piirinmestareiden kamppailua. Hienoja suorituksia veti moni näistä taitavista tytöistä ja voittaja Jenny Jakkila sen voiton todella ansaitsi! Onnea! Kiitos kaikille tästä illasta ja henkisestä valmistautumisesta viikonloppuun!

Me ollaan best of the best!

Lauantaina oli siis vuorossa Helsinki Winner vuosimallia 2011. Herätys taas vaihteeksi aikaisin aamusta ja Messarissa oltiin jo klo 8. Ensin käväisin kehässä esittämässä dalmatiankoira Sulon, tuloksena ERI. Sitten lähdin hakemaan junnukoiraani Bondia. Vietiin Bondin häkki ja mun kamat junnukehän laidalle ja siihen sitten jämähdin melkeinpä koko loppupäiväksi. Tuomarimme Rickard Hagström oli ihan älyttömän hidas, mutta toisaalta oli hyvä että jaksoi oikeasti panostaa siihen arvostelemiseen. Emma kisasi nuoremissa mäyräkoira Göstalla ja he pääsivät hienosti 6 parhaan joukkoon 31:stä kilpailijasta! Huikeaa! Tosin hieman Emman puolesta harmittaa, että pääsy isoon kehään meni niin läheltä! Emma on niin loistava tolla mäyrisherralla. Niin rauhallinen ja ammattimainen handleri. Saa olla sisko ylpeä ♥

Monen tunnin odottelun jälkeen sitä pääsi itsekkin vihdoin kehään. Kisasin siis viimeisessä junior handler kilpailussani ihanalla farkkuherralla Sawhorse's Dance Revolution "Bondilla". Vanhemmissa kilpailijoita oli 45 ja odotukset oli nollassa, mutta paineet taas suuret olihan kyse kuitenkin viimeisestä kisasta IKINÄ. Meidän suoritus meni omasta mielestä ihan ok, mitä nyt Bondi vähän alko liikkeessä pomppimaan, mutta sain sen onneksi heti rauhoitettua. Bondin kanssa oli tosi kiva olla kehässä. Kulutettiin odotusaika pelleilemällä ja leikkimällä (mikä näytti varmasti kehän laidalle hyvinkin huvittavalta). Kun tuomari oli arvostellut meidät kaikki ensimmäisestä ryhmästä, tuomari poimi osan jatkoon, myös meidät!

Sitten odoteltiin muiden ryhmien läpikäymistä. Vihdoin kutsuttiin kaikki jatkopaikan lunastaneet pyydettiin takaisin kehään. Meitä oli aika paljon, noin 20 ja olin varma putoamisesta tässä vaiheessa. Mutta ei, tuomari otti meidät jatkoon 10 parhaan joukkoon! Tämän porukan kesken tuomari vaihdatti koiria. Sain vaihtokoiraksi Sofian coton de tulear Jerrin. Jerri ei oikeen tykänny musta, vaan ois mielummin lähtenyt mammansa perään. Liikkeessä se kiskoi Sofian perään ja seistessä ei seisonut mitenkään edustavasti. Enkä saanut sitä laskemaan häntäänsä, joten nyt kaikki luulee etten osaa esittää cottonia... Saatiin omat koirat takaisin ja tuomari otti 5 parasta, jotka jatkoivat isoon kehään. Oma putoaminen varmaankin johtui tuosta vaihtokoiran kanssa sähläämisestä. Mutta ei voi mitään ja eihän 10 parhaan joukkoon pääsy noin kovatasoisessa joukossa ole huono suoritus! Siinä kehästä poistuessa alkoi sitten pikku hiljaa tajuamaan, että tässä tää nyt oli, se on sitten loppu. Ja kun Ira saapui paikalle rynnättiin halaamaan toisiamme ja purskahdettiin itkuun. Ira the itkukaveri ♥. Tuli siinä sitten halattua muitakin ja ei ollut kyllä mikään iloinen fiilinki :'(

Junnujen jälkeen kävin grandikehällä moikkaamassa tuttuja ja sain kasvattajalta neljä kunniakirjaa: Lulu voitokkain F-narttu 2011, Zorro voitokkain S-uros 2011, Linda paras 14-17v junior handler ja Emma paras 10-13v junior handler. On se vaan ihana kun aina jaksaa ilahduttaa meitä kasvattien omistajia! Sitten siirryttiin isoon kehään katsomon puolelle. Katottiin Jennyn kanssa ryhmät 1-6 ja kasvattajaryhmä, jonka jälkeen lähdettiin kohto Pasilan hotellia. Kunnostauduttiin hotellihuoneessa ja suunnattiin junior handler SM-finalistien gaalaillalliselle(olin siis Jennyn "huoltajana"). Oli oikein mukava ilta! Ensin oltiin syömässä ja siellä mua ja Jennyä viihdytti erityisesti Iida tarinoineen Timpasta ja belggarin hännänostosta :D! Ruuan jälkeen suunnattiin Hilden ja Maijan huoneeseen ja oli tosi mukava ilta! Kiitos tytsyt :)! Harmi vaan ettei keretty kauaa siellä olemaan, kun väsymys alko painamaan ja oli pakko lähteä nukkumaan.

Kiitos näistä Mia!

Sunnuntaina suunnattiin kuonot kohti Voittaja 2011-näyttelyä. Lähdettiin hotellilta ihan rauhassa ja oltiin paikan päällä vasta kymmeneltä. Linnottauduttiin suuren kamamäärän kanssa grandikehän laidalle. Sunnuntai oli muutenkin rennompi päivä, kun ei tarvinut junnujen kanssa stressata koko päivää. Kävin kehässä pienen petit-neiti Kafin kanssa, tuloksena ERI1, SA, Juniorivoittaja 2011, pn4 ja VA-SERT. Ei siis ollenkaan huonosti! Petit-kehän jälkeen tehtiin juoksusuoritus Pasilan asemalle ruokaa ostamaan ja siitä sitten linnottauduttiin katsomoon seuraamaan junior handlerin SM-kisoja. Oli tosi kiva nähdä niin monta tuttua siellä loistamassa isossa kehässä ja oli kiva hurrata hyville ystäville! Jännitti ihan hirveesti koko finaalin ajan, varsinkin Jennyn puolesta. Jennyllä meni tosi hyvin ja oli ihana nähdä se hymy, joka paistoi Jennyn kasvoilta katsomoon asti! Kun tuomari alkoi poimia kilpailijoita jatkoon ja Jenny osoitettiin jatkoonpääsijäksi, mä vaihteeksi taas purskahdin itkemään. Ja uudestaan, kun neiti pääsi 5 parhaan joukkoon! Lopulta Jenny sijoittui upeasti viidenneksi SM-kilpailuissa. Juostiin äkkiä kaikki alas kuvauspaikalle ja ryntäsin saman tien halamaan itku silmässä Jennyä, joka myöskin itki :'). Mä oon niin ilonen sen puolesta! Jenny todellakin ansaitsi sijoituksen ja kaikki mun itkut! Onnea vielä muru :') ♥

(c)Sanna Erkkilä

Jäätiin katsomaan ryhmät BIS koiran valintaan asti mahtavassa ja kannustavassa seurassa! Kiitos kaikille osalliselle mukavasta viikonlopusta :)! Tästä eteenpäin sitten kanaemoillaan...

Vuoteni junior handlerina

Somewhere only we know - Glee

Nyt on kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran astuin junior handler kehän sisäpuolelle. Viimeiset junior handler kilpailut ovat jo takana ja olen siirtynyt "kanaemojen" puolelle. Voin sanoa, että fiilis on kamala. Olen aina odottanut kauhulla sitä päivää kun tämä rakas harrastus tulee tiensä päähän, mutten koskaan ajatellut että se ottaa näin koville. Tässä sitä ollaan, itku silmässä kirjoittelen tätä tekstiä ja haikailen niihin aikoihin, kun vasta aloittelin tätä harrastusta enkä tiennyt kuinka pahalta tuntuu päästää irti siitä. Mutta kun on pakko, niin on pakko.

Ensimmäinen kilpailuni oli vuonna 2007 bassettien erikoisnäyttelyssä. Silloin en tiennyt edes mistä kilpailussa oli kyse, mentiin vain kasvattajan suostutteluilla harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä Lulun kanssa. En ollut harrastanut näyttelyitäkään rotukehien puolella pitkään, joten en voi sanoa, että olisin pahemmin mitään osannut. Sijoituimme kuitenkin Lulun kanssa toisiksi ja voitte uskoa, että olin onneni kukkuroilla. Tässä vielä video tuosta ihka ensimmäisestä kilpailusta, älkää naurako :D

Kilpailuinnostus lähti heti tuosta ensimmäisestä kilpailusta ja kisasin nuoremmissa viisi kilpailua, mutta sijoitus tuli vain tuosta ensimmäisestä kilpailusta. Ensimmäinen junnuvuoteni oli lähinnä harjoittelua, sillä minulla ei ollut ketään kouluttamassa tai opettamassa junnujuttuja, joten opettelin asioita seuraamalla muita kehässä. Vuosi 2008 meni ilman sijoituksia Suomessa, mutta kisasin ensimmäisen kisani ulkomailla, Virossa, ja sijoituimme Lulun kanssa neljänsiksi!


Myöskään vuonna 2009, ei sijoituksia pahemmin tullut. Kisasin kuitenkin yhden elämäni hienoimmista kilpailuista, Aptus Shown piirinmestaruuskilpailun. Pääsimme Lulun kanssa kolmen parhaan joukkoon ja kolmen kärjen kilpailu käytiin isossa kehässä musiikin ja aplodien säestyksellä. Tulen aina muistamaan sen hetken, kun astuimme isoon kehään ja kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Sijoituimme lopulta kolmansiksi. Välillä mietin harrastuksen lopettamista, koska tunsin olevani huono sen takia, ettei sijoituksia tullut. Tämä kisa kuitenkin auttoi minua jatkamaan. Ja niin auttoi myös Nea, jonka tapasin tuolla Aptuksessa ensimmäistä kertaa. Nea kehui meitä ihan älyttömästi ja muistan kutsuneeni häntä "faniksemme" silloin pienempänä.
Vuonna 2010 aloin pärjätä paremmin ja olinhan minä kehittynyt vuosien aikana huimasti! Erityisesti tuon vuoden kilpailuista jäi mieleen Tampere kv, jossa sijoituimme Lulun kanssa viidensiksi 40:stä taitavasta handlerista! Toinen vuoden kohokohdista oli erikoisnäyttelymme, jossa olimme Lulun kanssa BIS-junior handler. Kilpailijoita ei ollut paljoa, mutta olin silti super iloinen (kuten kuvasta alla näkee :D).

(c) Jari Kunnari

Viimeinen vuoteni, 2011, oli varmasti vuosistani junior handlerina parhain. Olin melkeinpä aina kilpaillut vain Lululla ja nyt vihdoin rohkaistuin ja aloin kisata myös muun rotuisilla koirilla. Kilpailin viimeisenä vuotenani yhteensä 32 kilpailua, joista vain yhdeksässä en päässyt jatkoon tai sijoittunut. Minulle se on aivan huiman hienosti pärjätty, jollekkin muulle se saattaa olla huono tulos vuodelle. Jokainen kisa on ollut omanlaisensa ja minulle tärkeä, mutta ylitse muiden nousee viimenen kilpailuni Lulun kanssa, Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä marraskuussa. Päätimme Lulun kanssa kisauramme huipulle, ollessamme BIS1 junior handler!

(c) Katriina Mäenpää

(c) Vilma Helle

Nämä neljä ja puoli vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Vaikka koiranäyttelyt eivät lopukkaan, junior handler loppuu ja se on mielestäni ihan erilaista kuin vain tavallinen rotukehä. Rotukehässä se kun sattuu olemaan kiinni siitä, onko sulla tietyn tuomarin mielestä hyvä koira. Junnuissa arvosteltiin itse handleria ja lajissa on vielä niin kova taso, että jokainen sijoitus tuntui todella ansaitulta ja koki itse olevansa hyvä jossain. En ole koskaan ennen elämäni aikana löytänyt tiettyä asiaa missä olisin erityisen hyvä. Nyt junnu-urani jälkeen voin sanoa ja olla ylpeä siitä, että olen mielestäni hyvä handleri. En minä jokaista koiraa saa täydellisesti esiintymään, mutta ainakin omat koirani osaan mielestäni esittää parhaalla mahdollisella tavalla! 

Junior handler on antanut minulle niin paljon! Olen saanut todella paljon itsevarmuutta vuosien aikana. Lisäksi olen oppinut esittämään paljon erilaisia koirapersoonia ja eri rotuja. Yhteistyö Lulun kanssa on parantunut huimasti. Mutta kaikista tärkein asia, ovat ne rakkaat ystävät joihin olen tutustunut. Ilman heitä harrastaminen ei olisi mitään. Heistä on tullut hetkessä sydänystäviä, keistä ei ikinä halua päästää irti, enkä aiokkaan. Ilman teitä en selviäs elämässäni eteenpäin! Kiitos kaikille mahtavasta seurasta näyttelyissä, neuvoista, kehuista ja siitä että ootte aina olleet mun tukena! Love you ♥

Te teette mun elämästä elämisen arvoista ♥

Kiitos Mialle näistä vuosista ♥

Kiitos Lulu ♥

Kiitos kaikille koiriaan lainanneille ♥

Mahtiviikonloppu Helsingin pentunäyttelyssä 26.-27.11

Stand up for the champions

Viikko ennen Messaria, vuoden viimeistä näyttelyä ja mun junnu-uran loppua, käväistiin Helsingin Kaapelitehtaalla junior handlerissa. Mukava viikonloppu takana ja siihen oli hyvä lopettaa kisat omien koirien kanssa.

kuva: Hanna Jäntti

Lauantaina kisasin junnuissa viimeisen kisan rakkaalla Lululla. Tuomarina toimi Saara Sampakoski ja vanhempia oli kisaamassa 9. Ensin mentiin kaikki kerralla kehään ja siitä sitten yhdessä vielä isot ja pienet ympäri. Sen jälkeen alkoi yksilöarvostelu. Minä ja Lulu oltiin vuorossa toisina ja keskityin siinä koko ajan koiraan enkä huomannut kattoa Vilman (joka oli siis ensimmäisenä arvostelussa) suoritusta ollenkaan. Noh, tuomari pyysi sitten että teeppä kolmio tuolta kulmasta tonne kulmaan ja mä en tietenkään tajunnut kattoa, että minne päin se niillä käsillään huito. Tein sitten ihan tavallisen kolmion ja laitoin sen jälkeen Lulun seisomaan. Kehän laidalla tuli seurailtua muiden suorituksia ja oho mä tein kolmion ihan eri lailla kun kaikki muut. Vaivuin siinä jo masennukseen, että tähänkö tää meidän viimeinen yhteinen kisa kaatu. Uhkasin jo jättää koko kisan kesken, mutta Jenny patisti mut takasin kehään. Juostiin vielä ympäri ja tuomari alkoi ottaa kisaajia jatkoon. Ensimmäisenä tuomari poimi MEIDÄT! Olin siinä vaiheessa jo ihan jeejeejee!

Sitten alettiin jakaa sijoituksia. Sijoitettiin viides, neljäs... ja me oltiin vielä ilman sijoitusta! Tuomarin käskystä vielä me kolme juostiin ympäri. Sitten sijoitettiin kolmas. Jäljellä oli enää me ja Sofia&Jerry. Tuomari totesi, että tosi tasainen pari ja tosi ammattimaista handlausta kummaltakin. Ja tuomari meni ja ojensi Sofialle sinisen ruusukkeen. Mä purskahdin itkuun, kun tajusin että me voitettiin. Tuomari tuli tuomaan punaisen ruusukkeen mulle ja antamaan muistaakseni tosi hyvää palautetta joka multa meni aikalailla ohi, kun olin niin sekasin ja itkin vaan siinä.

(c) Hanna Jäntti

Sitten oli vuorossa päivän paras-kilpailu. Saatiin isoon kehään tiibetinspanielit. Mä tyrkkäsin heti namin mun vaihtokoiran eteen ja se ei ehkä ollut mikään hyvä juttu. Sen jälkeen se ei suostunut esiintymään ilman namia. Mutta ei se nyt ihan huonosti voinut mennä, kun tuomari laittoi mut ensimmäiseksi! Ihan mahtavaa! Viimeinen kisa rakkaampaakin rakkaamalla Lululla ja tuloksena BIS1 JH :) ei paremmin oltais tätä meidän yhteistä taivalta päättää!

(c) Katriina Mäenpää

(c) Katriina Mäenpää

Sunnuntaina matkattiin Kaapelitehtaalle pikkuriiviö Zorron kanssa. Oltiin monta tuntia ennen junnuja paikanpäällä, mutta eihän siinä mitään kun seura oli niin loistavaa. Oli oikein kiva päivä, kiitos siitä Mia, Hanna ja Vilma :)! Sunnuntaina junnut oli isossa kehässä, kun lauantaina ne oli pienessä. Emma kisasi nuoremissa ensimmäistä kertaa kultaisellanoutajalla ja tuloksena hienosti JH3. Itse kisasin siis ensimmäistä ja viimeistä kertaa omalla Zorro sekopäällä. Yksilöarvostelussa Zorro päätti näyttää tuomarille ponnahdusvoimiaan ja aloitti pomppuesityksen kesken kolmion. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan ja sen jälkeen esiintyminen sujui oikein hyvin. Olin kuitenkin varma, että pudotaan sen pomppimisen takia. Mutta ei, tuomari otti meidät jatkoon. Lopulta sijoituttiin neljänsiksi! Ei huonommin tolla otuksella ja eka kisa vieläpä!

(c) Vilma Helle

Viikonloppu Jyväskylässä 19.-20.11

Jyväskylän mahtiviikonloppu alkoi perjantai-iltana yökyläilyllä Jennysen luona. Tää olikin varmaan mun viimenen pitkä näyttelymatka, ainakin vähään aikaan. Kyllä mä ens vuonna Zorron kanssa näytsejä kierrän, mutta ei me varmaan minnekkään hirmu kaus lähetä. Ja pitää kattoa sekin, että onnistuuko tää tohelo ja ratissa täysin onneton lapsonen läpäisemään inssin.

LAUANTAI

Herätys soi mukavasti aamusta kello 5.00. Siitä sitten unenpöpperössä aamuhommat hoitoon ja matkalaukkujen kanssa kohti juna-asemaa. Junamatka oli pitkä ja Jennyllä vielä sattu olemaan tosi huono olo, joten vietettiin suuri osa ajasta junan eteisessä. Ja kyllä se paha olo iski muhunkin, kun juna vaihtoi suuntaa ja me oltiin selät menosuuntaan. Oli kuitenkin mukavaa jutustelua koko matka, sillä seura oli loistava ("Jos on vaikka pukeutunu muumipeikoks ni ei siin lue Linda Holopainen vaan muumipeikko"). Sitten vihdoin joskus kymmenen jälkeen saavuttiin Jyväskylään. Siitä suunta kohti Paviljonkia. Paikan päällä levittäydyttiin kamojemme kanssa junnukehän laidalle. Itse lähdin tässä vaiheessa kattelemaan grandikehää. Vähän myöhemmin pääsin kehään "Mano" briardin kanssa. Esiintyminen ei mennyt ihan putkeen, Mano katteli mammansa perään ja varmasti oli hieman epävarma siitä uudesta ihmisestä hihnan toisessa päässä. EH sieltä sitten tuli. Arvostelussa ei kuitenkaan moitittu esittämistä tai esiintymistä mitenkään vaan tuomari ei sattunut tykkäämään koiran rakenteesta. 

Päivä kului mukavasti eri kehiä katselessa ja ystävien kanssa jutskatessa. Iltapäivällä kävin niin, että Jennylle tuli huono olo ja pääsin Jennyn tuuraajaksi Curiosity-kasvattajaryhmään esittämään Niki herraa ISOON KEHÄÄN! Eka kerta isossa kehässä ja olihan se mahtava kävellä sinne isoon kehään. Päästinpä sitten vielä n. 7 parhaan joukkoon huikean suuresta kasvattajaryhmä määrästä! Tykkäsin tästä päivästä, ihanan rentoa kun ei tarvinu junnujen takia jännittää! Vaikka kyllä mä Manon kanssa vähän stressasin, kun se ei oikeen esiintyny ja isoon kehään meneminen tietysti jännitti, mutta ei ollu niin paha jännitys kun junnuissa aina. Best in shown jälkeen kirjauduttiin hotelliin ja purettiin kamat. Sitten suunnattiin 10 hengen junnuporukalla syömään Gringos Locosiin. Oli oiken mukava ilta, kiitos tytsyt!

SUNNUNTAI

"nyt meditoidaan! ommmmmmm"

Sunnuntai-aamuna henkilöt Vilma ja Linda olisivat mielummin jääneet lämpimien peittojen alle nukkumaan kuin lähteneet näyttelyyn. Noh, päästin me sitten lopulta ylös sieltä sängyn pohjalta. Ensin aamiaiselle ja sitten taas kohti näyttelypaikkaa. Esitin sunnuntainakin rotukehässä briardi Manon. Tänään esiintyminen meni huomattavasti paremmin ja saatiin ERI. SA jäi kuitenkin saamatta. 

Sitten alkoi jälleen junnujen jännittäminen. Kisaajia oli 45 ja tuomarina toimi Vesa Lehtonen. Mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia, koska en pahemmin ole kyseisellä tuomarilla pärjännyt. Hihnan päässä mulla oli tällä kertaa faaraokoira Luca (Sawhorse's Shooting Sparks). Meidän yksilösuoritus meni hyvin, mutten silti odottanut mitään. Päästiin kuitenkin n. 14 parhaan joukkoon! Meillä meni koko ajan Lucan kanssa perus hyvin, tosin välillä Lucan keskittyminen siirtyi muihin koiriin. Tuomari karsi joukkoa lisää ja me olimme mukana vielä 8 parhaan joukossa! Tuomari juoksutti kaikki vielä yksittelen ympäri ja lopussa seisotus, mutta itse en saanut Lucaa enää seisomaan, joten meidän kisamme päättyi siihen. Älyttömän tyytyväinen olen kuitenkin, 45:stä 8 parhaan joukkoon! Tuomarilta vielä seuraavanlainen palaute: Lopussa sun koira ei ollut enää kiinnostunut susta, mutta sait kuitenkin hyvin sen huomion itseesi välillä. Hienosti esitetty ja faaraokoira sopii sulle. 

Sawhorse's Shooting Sparks "Luca"

Kiitos kaikille tästä mahtiviikonlopusta, jääkäämme odottamaan Messaria innolla/kauhulla!

Best-In 12.-13.11

Neljän viikonlopun näyttelyputki avattiin Helsingin Messukeskuksessa, Best-In pentunäyttelyssä. Lauantaina oli Zorron rotukehä ja lisäksi minä ja Emma kisattiin junnuissa sekä lauantaina että sunnuntaina.

LAUANTAI
Ensimmäinen koitos lauantaina oli Zorron rotukehä. Grandipentuja oli ilmoitettu huimat 9 ja tuomarina toimi Matti Luoso. Ensin oli vuorossa pikkupennut, jonka jälkeen Zorro kisasi isompien pentujen luokassa veljeään vastaan. Zorro esiintyi hyvin, paitsi tuomari oli taas pelottava ja poika ei meinannut suostua hampaitaan näyttämään. Noh, Zorro kuitenkin voitti oman luokkansa parempien mittasuhteiden ansiosta. Huomatuksen Zorro sai taas ahtaista takaliikkeistä. Zorro sai kuitenkin KP:n, mutta paras uros kilpailussa se jäi toiselle sijalle. No aina ei voi voittaa ja Zorrosta varmasti tulee vielä hieno koira ;).

Sitten odoteltiinkin junnukehien alkua. Vähän ennen junnujen alkua käväsin kehässä suloisen karkeakarvaisen mäyräkoira Eetun (Humisevan Harjun Vegas) kanssa. Eetu esiintyi ikäisekseen (6kk) oikein hienosti ja sijoittuikin paras uros kilpailussa toiseksi KP:n kera! Siitä riensin suoraan junnukehälle. Junnut tuomaroi Maija Mäkinen ja nuorempia oli 11, vanhempia 20. Emma kisasi nuoremissa jälleen mäyräkoira Göstan kanssa. He suoriutuivat hienosti ja tuomari sijoitti Emman nuorempien VOITTAJAKSI! Onnea sisko! Sinä ja Gösta ootte paras pari ;).

(c) Vilja Först

 Sitten oli vanhempien vuoro. Kisakaverina mulla oli Mokka grandi. Meidän yksilösuoritus meni ihan ok, Mokka jonkun verran tiiraili Hannan perään ja mä sähläsin hampaiden näytön. Yksilösuoritusten jälkeen tuomari pyöritti vielä meitä kahdessa eri porukassa ympäri. Tässä vaiheessa Mokka esiintyi tosi hienosti ja meidät otettiinkin jatkoon. Lopullinen sijoitus oli 4. Kiitos Hannalle koiran lainaamisesta! Onnea toiseksi sijoittuneelle Sannille ja vanhempien voittajalle Jennylle!

Päivän paras kilpailussa vastakkain olivat siis Emma ja Jenny. Kummallakin meni oikein hyvin, myös koiria vaihdettaessa. Lopulta viimeisten juoksukierrosten jälkeen tuomari ojensi Emmalle punaisen ruusukkeen! Voi sitä ilon hymyä, joka loisti siskoni kasvoilta aina yleisöön asti! Onnittelut vielä kerran Emma ja Jenny!


 SUNNUNTAI
Sunnuntaina mentiin aamulla jo hyvissä ajoin paikan päälle, että ehdittiin kierrellä ja pitää hauskaa ystävien kanssa, ennen kun hain junnukoiran. Sunnuntaina junnut tuomaroi Saija Juutilainen. Emma kisasi nuoremmissa lyhytkarvaisella saksanseisojalla valitettavasti ilman sijoitusta, vaikka omasta mielestäni Emmalla meni hyvin. Itsellä oli hihnan päässä dalmatiankoira. Sulo oli nuori hurmaava dalmisherra. Siihen nähden, että Sulo oli vasta 10kk meillä meni mielestäni oikein hyvin. Ja tuomarikin antoi hyvää palautetta: "Nyt sait koiran juoksemaan hyvin matoilla sopivalla vauhdilla, ekalla kerralla menit vähän missä sattuu. Väistit myös hienosti "turistin". Esitit koiran hyvin ja seisotit hyvin liikkeen jälkeen." Ei kuitenkaan päästy jatkoon, mutta Sulo oli oikein kiva kisakaveri! Kiitos kaikille kivasta viikonlopusta! Nyt odotellaan sitten Jyväskylää... Ainiin ja onnittelut sunnuntain tuloksista Jenny, Sanni ja Vilma :)!

(c) Sanna Erkkilä