J + K

Elokuun lopulla pääsin osaksi aivan ihania juhlia Tampereella, kun ala-aste kaverini Joonas meni naimisiin. Sain kunnian toimia kakkoskuvaajana ja oli kiva ottaa vähän tuntumaa myös hääkuvaukseen. Olen itse yllättävän tyytyväinen lopputulokseen ja pieni innostus syntyi tälläiseen kuvailuun. En toki väitä kuvia kovin ammattimaisiksi, mutta näin ensikertalaisena voin olla tyytyväinen. Onneksi pääsen parin vuoden päästä kuvaamaan seuraavia häitä!

Kun tulin häistä kotiin rakauden pilvilinnoissa, poikaystävä kysyi kummastuneena "Mikä niissä häissä oikeen on kun naiset menee aina ihan sekaisin?". Jaa-a. Jotenkin se rakkausfiilis tarttuu ja jää pyörimään ympärille ja päähän. Rakkaus rakkaus rakkaus. Ehkä me naiset ollaan vaan sille heikompia ja se kaappaa meidät heti mukaansa. Häät on kaunein juhla mitä on ja ainakin omasta kokemuksesta se fiilis vie mukanaan. Jokainen hetki siinä päivässä on täynnä onnea ja välittämistä. Ah miten kahden ihmisen välinen side voikaaan olla kaunista ♥ Onnea vielä ihanat Joonas ja Krista ♥

Harry Potter teatterin lavalla

Kun kyseessä on joku uusi Harry Potter juttu niin mun on oltava osana sitä, vaikka lippuja joutuisi jonottamaan 9 tuntia. Vuosi sitten julkaistiin Harry Potter ja kirottu lapsi näytelmä sekä kirja. Hankin kirjan heti käsiini ja pian olivat myös teatteriliput seuraavalle vuodelle hoidettu. Mulla on myös ollut vuosittainen tapa käydä Lontoossa ja tämän vuoden reissu tehtiin näkemään taikuutta teatterin lavalla.

Lähdettiin siskoni Emman kanssa Lontooseen jo maanantaina 28. elokuuta. Ensimmäiset päivät pyörittiin lähinnä shoppailemassa ja kuvailemassa ympäri kaupunkia. Primarkissa käytiin varmaan joka päivä ja aina sieltä lähti jotain uutta mukaan. Tää oli mulle jo kuudes kerta Lontoossa, joten sinänsä mitään hienoa uutta nähtävää ei ollut. Tosin löydettiin paljon meille uusia ja nättejä taloja ympäri kaupunkia!

Reissun main day oli keskiviikko, näytelmäpäivä. Kirottu lapsi on pitkä näytelmä, joten se on pilkottu kahteen noin kahden tunnin osaan ja välissä pääsee ulos teatterista esimerkiksi syömään. Ostin ja luin näytelmän käsikirjoituksen viime kesänä, joten tarina oli ennaltaan tuttu. Juoni ei mielestäni ole hääppöinen ja hahmot eivät aina ihan pysy hahmoilleen tyypillisinä, mutta siinä on paljon hyvää. Osasin toki odottaa, että kirja toimisi huomattavasti paremmin teatterin lavalla ja niinhän se tekikin. Oltiin pihejä, joten ostettiin halvimmat liput mitä sai ja vähän sai jännätä millainen näkyvyys korkeimmalta parvelta lavalle olisi. Yllätyimme kuitenkin, sillä ylhäältä näki oikein hyvin ja mukana olleilla kiikareilla pystyi katsomaan yksityiskohtia tarkemmin. Olisi toki hienoa joskus nähdä tämä vielä lähempää ja enemmän lavan tasosta.

"That's the thing, isn't it? About friendships. You don't know what he needs. You only know he needs it. Find him, Scorpius. You two - you belong together."

     

       #keepthesecrets on J.K Rowlingin toivomus, joten en aio paljastaa liikaa. Kuitenkin jos haluat olla täysin tietämätön näytelmästä/kirjasta, suosittelen skippaamaan lopun. Voin kertoa, että oli upein ja taianomaisin näytelmä, jonka olen koskaan kokenut. Pidättelin kyyneliä heti ensimmäisillä minuuteilla. Näytelmä oli kaiken kaikkiaan kaunis tarina ystävyydestä ja itsensä löytämisestä. Huomasin monta kertaa huokaavani ihastuksesta ja kurottavani penkin reunan yli nähdäkseni paremmin. Erityisen vaikutuksen tekivät ankeuttajat, ajankääntäjä ja sen toiminta sekä järvikohtaus. Myös jokainen lavasteiden vaihto ja tavaroiden siirto oli jo itsessään maagista. Yksi viitan heilautus ja ne olivat poissa. Musiikki oli ihanaa ja Scorpius Malfoy varasti sydämeni myös lavalla suloisella hermostuneisuudellaan ja vilkkaudellaan. Mukaan oli saatu myös hienoja koreografioita, ilman että olisi tullut hassua musikaalivaikutelmaa (miettikää hei kuolonsyöjien tanssiesitys! Oli ihan huikee!). Ja vaikka juoni ei ole omaan mieleeni, se jotenkin sivuuntui upeaa kokonaisuutta ja näyttelijöitä ihaillessa. Voisin tiivistää näytelmän sanoihin kaunis ja taianomainen. Suosittelen Kirottua Lasta kaikille Potterfaneille ja miksei muillekkin teatterista kiinnostuneille. Toivottavasti pääsen itse vielä kokemaan tuon toisen kerran!

Nyt voi sanoa hetkeksi Lontoolle hei hei, eikä välttämättä ole hirveän kiire takaisin. Suurin osa on nähty ja seuraavaksi haluaisin nähdä mielummin vaikka muuta Englantia. Katsotaan minne matka vie. Mulla on myös viimeaikoina ollut hirveesti kaikkea härdelliä ja menoa, joten ekaa kertaa pitkään aikaan ei ahdista ettei ole seuraavia lentolippuja varattuna. Oikeasti kiva olla välillä vaan kotona.

Yksi hieno reissu taas takanapäin. Oli hauskaa siskon kanssa ja ihana viettää aikaa yhdessä nyt kun ei enää niin usein nähdä! Kiitos Emma reissuseurasta ja nauruista ♥ Tässä muistelua vielä videomuodossa:

Elämäni rakkaus

Kesä 2009. Riparillemme tuli poika Tampereelta. Poika, jolla oli maailman kauneimmat ruskeat silmät, suloisimmat hymykuopat ja hassuja raitoja hiuksissa. Linda 15v oli myyty.

"EERIK on ihana <3. Se on vaa niin söpö, kiva, hauska eli IHANA. Mut en saa sitä! Ja ette sano et miks muka en! No siks! Ei se kuitenkaan oo kiinnostunu!"

Riparilla syntynyt kaveruus ei valitettavasti roihahtanut rakkaudeksi, vaikka useita kuukausia sen jälkeen tuijottelin haikaillen Eerikin perään. Vielä lukiossakin katse viipyi aina hieman pidempään, kun kyseinen suklaasilmä käveli käytävällä ohitse.

Vuosi sitten Tinderissä tuli tämä tuttu naama vastaan ja hitto miten komea siitä olikaan tullut. Jäin kieltämättä tuijottelemaan profiilia hymysuin ja sydämeni pohjasta toivoin, että tällä kertaa saisin vastakaikua. Seuraavana päivänä kilahti puhelimeen ilmoitus matchista, jota en olisi ikinä osannut odottaa. Asiat etenivät nopeasti, pian juteltiin jo Whatsapissa ja sovittiin treffit seuraavalle päivälle, koska mä "ovelasti" vihjasin snäpin stoorissa olevani seuraavan päivän vapaalla ja vailla tekemistä (mä tosin koko illan ahdistuksissani mietin oliko nää nyt oikeasti edes treffit vai vaan vanhojen kavereiden tapaaminen).

En oo varmaan koskaan ollut niin hermostunut kuin olin ennen kun mua tultiin hakemaan ja meinasi kyllä jalat lähteä alta samantien kun näin ton komistuksen silmieni edessä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Meillä syntyi yhteys samantien (ja mun ihastus palasi ryminällä takaisin), oli koko ajan niin luonnollinen olo ja tuntui, että jotain loksahti paikoilleen. Viihdyttiin toistemme seurassa seitsemän tuntia ja todettiin kummatkin että ei tää tähän jää. Itse jännitin kuitenkin kovasti jutun tulevaisuutta, sillä Eerik opiskeli Oulussa. Puhuttiin kuitenkin asiat selviksi ja annettiin meille mahdollisuus. Siitä lähti käyntiin elämäni paras vuosi.

Oon aina haaveillut sellaisesta rakkaudesta, jota elokuvat ja kirjat on pullollaan, mutten oikeastaan koskaan ole todella uskonut semmoisen olemassaoloon. Pitkään ajattelin, että osa ihmisistä päätyy yhteen vain jonkun ihan ok tyypin kanssa ja sen vierellä ollaankin sitten mahdollisesti koko loppuelämä. Kuinka väärässä olinkaan. En ole koskaan edes tiennyt millaista rakkaus sen oikean kanssa voisi olla. Sellaista, joka saa sydämen hakkaamaan aina vähän lujempaa, hymyn huulille milloin vain ja josta voi löytää itselleen kodin.

Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon ja ollaan koettu kaikenlaista asioita yhdessä. Eerik ehti ravata Oulu-Espoo väliä aika hurjasti, mäkin useamman kerran. Toukokuussa oli kuitenkin muutto takaisin Espooseen ja kaukosuhteen huolet takanapäin. Ollaan käyty mökkeilemässä, ulkomailla ja tehty kaikkea kivaa yhdessä. Heinäkuun lopussa muutettiin saman katon alle ja arki sujuu yhdessä ihanasti. Mulla on niin hyvä olla ton ihmisen kanssa ja tuntuu aina tyhjältä kun ollaan erillään. Se on ollut se mun puuttuva palanen ;)

Oon löytänyt vierelleni ihmisen, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni, johon voin aina luottaa ja jonka kanssa haluan kulkea elämässä eteenpäin. Oon varma siitä, että oon löytänyt oman elämäni rakkauden <3