Elämäni rakkaus

Kesä 2009. Riparillemme tuli poika Tampereelta. Poika, jolla oli maailman kauneimmat ruskeat silmät, suloisimmat hymykuopat ja hassuja raitoja hiuksissa. Linda 15v oli myyty.

"EERIK on ihana <3. Se on vaa niin söpö, kiva, hauska eli IHANA. Mut en saa sitä! Ja ette sano et miks muka en! No siks! Ei se kuitenkaan oo kiinnostunu!"

Riparilla syntynyt kaveruus ei valitettavasti roihahtanut rakkaudeksi, vaikka useita kuukausia sen jälkeen tuijottelin haikaillen Eerikin perään. Vielä lukiossakin katse viipyi aina hieman pidempään, kun kyseinen suklaasilmä käveli käytävällä ohitse.

Vuosi sitten Tinderissä tuli tämä tuttu naama vastaan ja hitto miten komea siitä olikaan tullut. Jäin kieltämättä tuijottelemaan profiilia hymysuin ja sydämeni pohjasta toivoin, että tällä kertaa saisin vastakaikua. Seuraavana päivänä kilahti puhelimeen ilmoitus matchista, jota en olisi ikinä osannut odottaa. Asiat etenivät nopeasti, pian juteltiin jo Whatsapissa ja sovittiin treffit seuraavalle päivälle, koska mä "ovelasti" vihjasin snäpin stoorissa olevani seuraavan päivän vapaalla ja vailla tekemistä (mä tosin koko illan ahdistuksissani mietin oliko nää nyt oikeasti edes treffit vai vaan vanhojen kavereiden tapaaminen).

En oo varmaan koskaan ollut niin hermostunut kuin olin ennen kun mua tultiin hakemaan ja meinasi kyllä jalat lähteä alta samantien kun näin ton komistuksen silmieni edessä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Meillä syntyi yhteys samantien (ja mun ihastus palasi ryminällä takaisin), oli koko ajan niin luonnollinen olo ja tuntui, että jotain loksahti paikoilleen. Viihdyttiin toistemme seurassa seitsemän tuntia ja todettiin kummatkin että ei tää tähän jää. Itse jännitin kuitenkin kovasti jutun tulevaisuutta, sillä Eerik opiskeli Oulussa. Puhuttiin kuitenkin asiat selviksi ja annettiin meille mahdollisuus. Siitä lähti käyntiin elämäni paras vuosi.

Oon aina haaveillut sellaisesta rakkaudesta, jota elokuvat ja kirjat on pullollaan, mutten oikeastaan koskaan ole todella uskonut semmoisen olemassaoloon. Pitkään ajattelin, että osa ihmisistä päätyy yhteen vain jonkun ihan ok tyypin kanssa ja sen vierellä ollaankin sitten mahdollisesti koko loppuelämä. Kuinka väärässä olinkaan. En ole koskaan edes tiennyt millaista rakkaus sen oikean kanssa voisi olla. Sellaista, joka saa sydämen hakkaamaan aina vähän lujempaa, hymyn huulille milloin vain ja josta voi löytää itselleen kodin.

Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon ja ollaan koettu kaikenlaista asioita yhdessä. Eerik ehti ravata Oulu-Espoo väliä aika hurjasti, mäkin useamman kerran. Toukokuussa oli kuitenkin muutto takaisin Espooseen ja kaukosuhteen huolet takanapäin. Ollaan käyty mökkeilemässä, ulkomailla ja tehty kaikkea kivaa yhdessä. Heinäkuun lopussa muutettiin saman katon alle ja arki sujuu yhdessä ihanasti. Mulla on niin hyvä olla ton ihmisen kanssa ja tuntuu aina tyhjältä kun ollaan erillään. Se on ollut se mun puuttuva palanen ;)

Oon löytänyt vierelleni ihmisen, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni, johon voin aina luottaa ja jonka kanssa haluan kulkea elämässä eteenpäin. Oon varma siitä, että oon löytänyt oman elämäni rakkauden <3

Seikkailu Espanjassa

Toissaviikkoinen viiden päivän lomareissu Espanjaan häämöttää nyt takanapäin ja käteen ehti jäädä huikea määrä ihania muistoja. Matkustettiin poikaystäväni Eerikin kanssa Etelä-Espanjaan, jossa tämän vanhemmilla on asunto vuorilla huikealla näköalalla. Saatiin kunnolla nauttia lämmöstä (yhtenä päivänä +40 astetta...), jota Suomessa ei ole pahemmin näkynyt. Ollaan kummatkin reissussa meneviä ja halutaan tehdä ja nähdä mahdollisimman paljon eikä kuluttaa aikaa rannalla makoiluun. Tällä reissulla vietettiin beachilla huikeat 45 minuuttia ennenkuin laiskottelu alkoi ahdistaa. Tää oli meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanreissu (Ruotsin risteilyä ei lasketa) ja huomasin heti, että oon ihanan poikaystävän lisäksi löytänyt itselleni parhaan reissukaverin ♥

Reissun ekoina päivinä käytiin shoppaamassa Fuengirolan Primark sekä pari muuta kauppaa ja mukaan tarttui ekstra kesävaatteita. Kaunis Marbella tuli myös tutuksi, erityisesti vanha kaupunki ihastutti. Puerto Banoksessa pääsi nuuskimaan rikkaiden rahantuoksua, kun tiet olivat täynnä Rolls-Roycea, Ferraria ja satama pullollaan toinen toistaan isompia ja hienompia jahteja.

Yksi ehdoton kohokohdista oli reissu Britteihin eli Gibraltarille. Se oli meidän seikkailupäivä. Ensin meni hermot, kun saatiin jonottaa tunti tullissa ilman ilmastointia (joka posahti autosta edellisenä päivänä). En ymmärrä miten voi mennä niin kauan, kun meilläkin passit vain nopeasti vilkaistiin... Kun vihdoin päästiin rajan toiselle puolelle lähdettiin ajelemaan itsemme eksyksiin, sillä kunnon opasteita (esim. vuorihissiin) ei ollut. Päädyttiin aluksi vahingossa toiselle puolelle Gibraltarinvuorta, josta löysimme Europapointin. Se on Gibraltarin tuulinen kärki, josta näkyi Afrikkaan asti. Seuraavaksi haluttiin päästä ylös vuorelle. Päädyttiin siihen lopputulokseen, että ei tuhlata rahaa hissiin vaan ajettiin autolla niin ylös kun pääsee ja käveltiin siitä. Kävelyä riitti ja yhtenä etappina oli jyrkät ja korkeat portaat. Vaellus vuorelle oli kuitenkin kokemus ja ei kaduta, vaikka loppumetreillä olikin aika poikki. Nähtiin paljon apinoita, joita itse ehkä hieman pelkäsin. Kunnon seikkailu!

Hienot kokemukset saivat jatkoa seuraavana päivänä, kun ajettiin Benalmadena satamaan, josta olin varannut meille delfiiniretken. Viime vuonna nähtiin Islannissa miekkavalaita ja nyt oli aika nähdä myös upeat delfiinit. Ja niitähän me nähtiin! Paljon ja myös aika läheltä. Retki oli siis kaikin puolin onnistunut ja saatiin mitä oli luvattu, tosin oppaat joutuivat hetkellisesti riitoihin kalastajien kanssa.

Meriretken jälkeen jäätiin pyörimään kaupunkiin. Lisää elukoita bongattiin Paloma Parkissa, mm. kanoja, aaseja, papukaijoja sekä kilpikonnia (jotka kerjäsi ruokaa ankkojen seurassa!). Käytiin syömässä ja siitä palattiin asunnolle lepäilemään ennen kun käytiin nappaamassa Eerikin veli ja tämän tyttöystävä lentokentältä.

Perjantai oli viimeinen päivämme ja saatiin siis viettää se Henkan ja Sannan kanssa. Päätettiin lähteä taas vähän seikkailemaan ja löydettiin itsemme kauniilta Barranco Blanco vuoristojoelta. Joelle oli reilusti kävelymatkaa ja pari kertaa oltiin jo epätoivoisia, kun joka paikka oli vain täynnä kuivuutta. Toivo heräsi kun kuulimme joen solinan ja oli kyllä niin kaunis paikkka! Vesi oli älyttömän kirkasta ja turkoosia, joki oli hauskasti suurten puiden ja kasvien alla piilossa ja päästiin virkistävälle pulikoinnille. Oli kyllä yksi kauneimpia paikkoja mitä oon koskaan nähnyt! Jokiretken jälkeen käytiin näyttämässä autoa korjaamolla sekä syömässä ja kävelemässä Marbellassa. Illalla olikin aika taas pakkailla tavarat kasaan ja lauantaina aamuyöllä lähdettiin kohti lentokenttää.

Kiitos maailman ihanimmalle poikaystävälle parhaasta reissusta ja kiitos Eerikin vanhemmille, että saatiin asua teidän asunnossa ♥


Tässä vielä pieni koostevideo, joka saa ainakin mulla hymyn huulille :)