Marraskuun aikana tuli piipahdettua kahtena peräkkäisenä viikonloppuna lahden toisella puolen. Ensimmäinen reissu tehtiin Tartoon kasvattajan ja omien koirien kanssa ja toinen kenneltyttönä Riikaan.
Tarto kv 2.-3.11
Lähdettiin kasvattajan kanssa perjantaina päivälaivalla kohti Tartoa. Suomen päässä sää oli kamala ja huono sää jatkui myös Viron puolella. Matkalla jouduttiin pysähtymään n. tunniksi liikenneonnettomuuden takia. Päästiin kuitenkin vihdoin perille hotellille, jossa laitettiin koirat valmiiksi seuraavaa päivää varten. Mialla oli mukana treenailemassa kaksi grandipentua ja mun koirat oli ihan kauhean peloissaan niistä. Zorro istui koko viikonlopun verhon takana piilossa ja Lulu kiipesi sängyn kaukaisimpaan nurkkaan. Yön Zorro ja Lulu nukkuivat ihan vierekkäin mun toisella tyynyllä ja mahdollisimman kaukana ja turvassa hurjalta jalkopäässä nukkuvalta grandipennulta :D.
Lauantai
Lähdettiin hyvissä ajoin aamulla, vaikka meidän kehä olikin vasta myöhään, mutta näyttelypaikan ahtauden takia oli hyvä varata aamulla paikat häkeille. Ja aika kaaos siellä olikin. Kaikki jonottivat numerolappuja infopisteeltä ja sisäänmeno oli yhtä sirkusta. Selvittiin siitä ja löydettiin pieni rako tavaroille. Sitten odoteltiin vaan kehien alkua. Näyttelypaikka ei ollut mikään ihanteellinen, sillä kaikkialla oli tosi ahdasta. Zorro ehti mennä ihan paniikkiin ennen kehää, kun yritettiin päästä sen ihmis- ja koiraryysän lävitse omalle kehälle...
Grandit arvosteli kyproslainen Erodotus Neofytou. Ensin oli Zorron vuoro mennä kehään. Kehäkäynti ei mennyt oikeen millään lailla putkeen. Zorro oli valmiiksi jo peloissaan ja pelottavannäköinen tuomari lisäsi kauhua entisestään. Tuomari ei pystynyt tutkimaan Zorroa ollenkaan ja seisomisestakaan ei meinannut tulla yhtään mitään. Olin aivan varma, että meille annetaan EVA, mutta Zorro sai ERIn ja SAn eli oli samalla paras uros. Samalla saatiin myös cacib ja Zorrosta tuli Viron muotovalio sertillä! Mitä?Arvostelu: Very good head, correct bite, very good front and rear angulation. Good movement and topline. Dog needs more training in the ring.
Lilla kävi välissä kehässä ennen kun oli Lulun vuoro. Lulun kanssa kehä meni paljon paremmin kuin Zorron ja Lululle ERI, SA, ROP-VET ja VET-SERT. Siitä mentiin paras narttu luokkaan, jonka Lulu voitti. Annoin nopeasti Lulun Mialle ja otin itse Zorron ROP-kehään. Tuomari juoksutti meidät kerran ympäri ja ojensi mulle ROP-ruusukkeen ja sanoi, että mulla on ryhmiin asti aikaa treenata Zorro niin, että hän pystyy sen tutkimaan. Olin kyllä hämmentynyt siitä miten Zorro voitti, mutta ilmeisesti tuomari tykkäsi siitä paljon.
Arvostelu: Very good head, front and rear angulation. Very good topline. In good condition for age.
Ryhmiä odotellessa yritin treenata Zorron kanssa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Ensin oli Lulun vuoro käydä ryhmäkehässä. Veteraaneja oli yli 25, joten tiesin ettei mitään menestystä tule. Lulu esiintyi oikein hienosti niinkuin yleensäkkin. Tuomari poimi jatkoon 8 veteraania ja Lulu oli siinä joukossa! Meille teetettiin vielä edestakaisin ja sitten aloitettiin sijoittamaan. Voi sitä ilon hetkeä, kun Lulu kuulutettiin neljänneksi! On se vaan hieno mummeli ♥
 |
| ©Siim Kinnas |
Vähän ajan päästä mentiin Zorron kanssa esiarvosteluun. Tuomari teetti kaikilla edestakaisin ja ympäri. Meidän kohdalla tuomari ehti jo sanoa, että menkääs edestakaisin, mutta muisti sitten ongelmamme ja alkoi tutkia Zorroa. Sain sen pidettyä paikallaan, vaikka se ei herran mielestä kivaa ollutkaan. Sitten juostiin ja mentiin takaisin paikalle. Olin jo helpottunut, että ihan hyvinhän se meni, kunnes tuomari yhtäkkiä käveli meidän kohdalle, päästi äänen ja laittoi käden Zorron selkään. Ja sitähän Zorro säikähti ihan hirveästi. Tuomari pudisteli päätään ja palasi kehäsihteerin luokse vielä katsomaan koiria. Moneen kertaan osoitteli meitä ja katseli Zorroa samalla, kun puhui kehäsihteerin kanssa. Ryhmässä olin varma, että lennetään heti ulos, mutta päästiin kuitenkin kuuden parhaan joukkoon. Vähän kyllä harmittaa, koska olen aika varma, että ryhmäsijoitus olisi napsahtanut, jos Zorro ei olisi väistänyt... Noh ei voi mitään, näitä sattuu.
Sunnuntai
Myös sunnuntaina meidän rotu oli ihan viimeisiä rotuja kehässä, mutta mentiin taas jo aikaisin aamulla, että päästäisiin ihan kehän viereen. Ja tänään vältyttiin onneksi turhilta tunkemisyrityksiltä, kun kehän sisäänkäynti oli ihan tavaroiden vieressä. Kehät eivät olleet vielä alkaneet, joten mä kävin napsimassa vähän Lulusta kuvia palkintopalleilla.
Sunnuntaina meidän tuomarina toimi irlantilainen Gerald Cox. Vähän pelotti, että oliko miehellä samanlainen mielipide kun vaimollaan viikkoa aikaisemmin Lahdessa, hänelle eivät nimittäin mun koirat oikein iskeneet. Pitkän odottelun jälkeen päästiin katsomaan mitä mieltä herra oli.
Zorro väisti taas, mutta ei läheskään niin paljon kuin edellisenä päivänä. ERI, SA, PU1 ja CACIB rapsahti poitsulle tänäänkin.
Arvostelu: Correct type. Excellent outline. Correct head, eye and ear set. Good shoulder, topline and angulation. He moves well in both ways.
Lulleropullero meni seuraavaksi kehään ja hienostihan se meni taas. Lulu sai ERIn, SAn, ROP-vet ja toisen veteraani sertin. Nyt tarvitaan siis enää yksi :). Muutenhan Lulusta olisi tullut jo ekalla sertillä vetskuvalio, mutta eräs nimeltämainitsematon huonomuistinen henkilö ei ole vahvistanut sen Viron valionarvoa... Krhm...
Arvostelu: Correct type. Very good outline. Correct head, eye and ear. Good lay of shoulder, good topline, very good angulation. She moves freely.
Juoksin taas ripeästi kehän laidalle vaihtamaan koiraa ja Mia otti Lulun. Tänään todellakin toivoin, että Lulu voittaisi, sillä halusin paljon mielummin mennä sen kanssa ryhmään. Mutta ei, joku näillä täällä lahden toisella puolella viiraa, kun ne laittaa aina ton yhden voittamaan. Pyh. Mutta hienot karvaturvat ♥
Sitten oli ryhmien odottelun vuoro. Vetskuissa käytiin vaan Lulun kanssa juoksemassa läpi, mutta kyllä se hienosti jaksaa! Ja isossa kehässä se aina vetää parastaan!
Zorron kanssa tiesin jo ennen ryhmään menoa, että sieltähän ei mitään tule. Ryhmän tuomaroi nimittäin Lahden tuomari Laura Cox. Ja kyseisen rouvan mielestä Zorro oli vaan ihan ok ja sitä ja tätä ja tota saisi olla lisää. Ennen esiarvostelun alkua treenailin Zorron kanssa ja huomasin, että se liikkui ihan pirun upeesti kun sen esitti löysällä hihnalla maksalla. Päätin tehdä siis niin myös esiarvostelussa ja isossa kehässä. Ja wau. Jos sen esiintymisen jälkeen rouva Cox oisi vielä sanonut, että mun koiralla ei oo driveä, niin en tiedä mitä vikaa sen silmissä olisi tarvinnut olla. Zorro onnistui tällä kertaa vakuuttamaan tuomarin ja saimme nousta Zorron kanssa kolmos palkintopallille!
Sitten alkoi matka kotiin ja laivalle päästyämme oli kyllä silmät niin ristissä, että ihme etten nukahtanut. Vihdoin joskus yöllä sai sitten rösähtää uupuneiden koirien kanssa omaan sänkyyn ja muistella hyvillä mielin viikonloppua :).
Kiitos Mialle taas hienosta reissusta ♥
Balttian Voittaja, Riika 9.-10.11
Seuraavana viikonloppuna lähdin ilman omia turrikoita kenneltytöksi. Matkustin sinne Johannan ja Saran kanssa ja meillä oli matkassa mukana kolme faaraokoiraa. Täytyy myöntää, että lähtö vähän jännitti, kun oon ollut aina vaan oman kasvattajan mukana reissussa, mutta se oli aivan turhaa, sillä mulla oli ihan huippureissu!Lähdettiin ajelemaan Riikaan lauantaiaamuna. Matka sujui mukavasti ja ongelmitta. Kunnes päästiin Riikaan. Meillä ei ollut karttaa ja Johanna luuli muistavansa missä hotelli oli. Hotellin etsintäreissu päätyi kuitenkin venähtäneeksi sightseeing kiertoajeluksi ympäri Riikaa. Samalla tuli huomattua, että latvialaiset on ihan hulluja ratissa. Välillä tuntui, että risteyksillä kaikille neljästä suunnasta tuleville paloi samaan aikaan vihreä ja kaikki lähti ajamaan ihan miten sattuu... Löydettiin onneksi vihdoin perille hengissä. Meillä oli kiva ja iso hotellihuone ja käytiin heittämässä tavaroita sinne, jonka jälkeen käytiin tsekkaamassa näyttelypaikka ja hakemassa laput. Takaisin hotellille päästyämme alettiin pikkuhiljaa suunnitella ruokapaikan etsintää. Lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen päätettiin selvittää saataisiinko tilattua pizzat hotellihuoneeseen ja onnistuihan se. Pizzat oli oikein herkullisia ja koska sade pilasi meidän suunnitelmat lähteä katselemaan Riikaa, jäätiin hotellille löhöilemään. Mulla oli omien koirien sijasta seuralaisena ihana Bondi-pappa ♥.
Aamulla herättiin, pakattiin tavarat, käytiin aamiaisella ja suunnattiin näyttelypaikalle. Matkalla ehdin napsasta auton ikkunasta pari kuvaa Riikasta, koska juuri näyttelypäivälle sattui näköjään hieno keli. Riika on kyllä tosi kaunis kaupunki. Paljon ihania puistoja ja rakennuksia. No jos ens kerralla ehtis vähän kuvailla enemmän!
Saatiin tavarat ahdattua yhteen koloon kehän laidalle. Sitten odoteltiin vaan kehien alkua. Ensin pääsin kehään Nebran (Sawhorse's Sharp Shooter) kanssa. Nebran kanssa yhteistyö sujui hyvin ja Nebra voitti luokkansa SA:n kera. Sitten vein kehään mun lempparin, Bondin (Sawhorse's Dancerevolution). Bondi veti hienosti ja tuloksena ERI ja SA. Parhaassa uroksessa mä vein Bondin ja Johanna Nebran. Nebra oli pu2 ja Bondi pu4. ROP-veteraani kisassa Bondi hävisi siskolleen, mutta sai kuitenkin Balttian Veteraani Voittaja tittelin :).
Ja se oli muuten tosi kiva huomata näyttelypaikalla luettelosta, että senior handler oli ollut vaan lauantaina... Mä nimittäin laitoin sinne etukäteen useamman kerran sähköpostia varmistaakseni, että sennut on sunnuntaina (kotisivuilla oli tosi epäselvästi). Ja mullehan vastattiin sieltä, että kyllä on ja ilmottautumisetkin vielä vahvistettiin sunnuntaille... Noh yksi kisa se vain oli, mutta kyllä vähän harmitti...
Jäätiin vielä kasvattajaryhmään, jossa Sawhorse's oli hienosti BIS5-kasvattaja :)
Kasvattajaryhmien jälkeen otettiin suunta kohti Tallinnaa. Suurimman ongelman tuotti heti ensiksi Riikasta pois pääseminen. Lumian navigaattori ja Johannan "tonne ei varmasti voi kääntyä" ei oikeen toimi yhdessä. No saatiin taas lisää Riika sightseeingiä! Ja kyllä me loppujenlopuksi sieltä pois päästiin, kun Johannalle meni perille, että kaikista risteyksistä ei voi ajaa vain suoraan vaan joskus on pakko kääntyä. Matkan varrella tarkoituksena oli löytää mäkkäri, mutta se oli ilmeisesti hävinnyt jonnekkin, joten päätettiin käydä syömässä laivalla. Matka Tallinnaan sujui mukavasti, mutta Tallinnan satamassa oltiin taas vähän eksyksissä. Ensin ei meinattu löytää oikeaa terminaalia ja vihdoin sen löydettyämme ja tsekattuamme itsemme sisään satamamies sanoo, että ajakaa suoraan. No mites ajat suoraan, jos edessä on meri? Tämän miehen mukaan suoraan = ajakaa rekkojen välistä eteenpäin ja sitten käännytte vasemmalle, kun siihen tulee mahdollisuus. Ennen pitkää päästiin siis laivaan asti, mutta sitä ennen tuli väsymyksestä hysteerisinä naurettua kaikelle. Ja sama jatkui hytissäkin (kattopeileistä voi keksiä hienoja juttuja ja meidän porukan kaikista koirista tuli muuten Eckerö Line Winnereitä). Ehdittiin kuitenkin kaikki nukkua ennen kuin saavuttiin aamulla seitsemän aikaan satamaan, josta mä lähdin suoraan kouluun.
Kiitos Johanna ja Sara hauskasta reissusta ♥ Toivottavasti tämä kenneltyttö hoiti tehtävänsä hyvin ja hän lähtee miellään kyllä uudestaankin mukaan reissuun :)
