Ei se sitten tullutkaan...

Peter Pan 2 - Jos voin

...Peter Pan nimittäin. Viimeiseen päivään asti herättelin toiveta josko Peter Pan tulisi ikkunani taakse ja veisi Mikä Mikä Maahan, jossa ei tarvitsisi kasvaa aikuiseksi. Vaikea ajatella, että tänään tosiaan täytin 18-vuotta... En mä haluaisi kasvaa vielä aikuiseksi, en tunne olevani vielä valmis siihen. Mä oon liian lapsi aikuiseksi. Miksi täytyy kasvaa, vaikka haluaisi olla vielä lapsi ja nauttia elämästä?

‎11-vuotiaana Linda odotti kirjettä Tylypahkaan, 18-vuotiaana Peter Pania hakemaan itsensä Mikä Mikä Maahan...lastensaduista ei ole kuin haittaa - Jenny

Iskä on odottanut tätä päivää kun kuuta nousevaa! Vihdoin se saa sanoa "Linda, sä oot jo 18 sun pitäis osata jo tehdä tää (ja siis lista siitä mitä mun pitäis osata tehdä ois varmaan kilometrin pituinen)!". 
 Ja aamulla iskä heittikin hienon lauseen "Linda, sä et oo enää mun lapsi..." "Ai kiitti iskä..." "sä oot mun aikuinen...".

Synttärilahjoja en saanut, koska oon saanut ne aikaisemmin tässä vuoden sisällä. Ruotsin matka oli yhdistetty joulu/synttärilahja ja äiti ja iskä auttaa autokoulun maksuissa. Mutta kaikkein parhaimman lahjan sain viime toukokuussa. Ja se lahja on Zorro. Äiti suostui toiseen koiraan ja maksoi sen mun kanssa 18-vuotis synttärilahjaksi. Kiitos siis äidille (ja kyllä me iskältäkin lupa kysyttiin(tai no ilmoitettiin ois ehkä parempi sana tässä yhteydessä...)) ja meidän kasvattajalle Mialle tästä ihanasta karvaisesta syntymäpäivälahjasta! 

Varmasti iso syy ahdistukseen tänä syntymäpäivänä on se, että nyt olen virallisesti kasvanut ulos junior handlerin jakusta. On vaikea sanoa hyvästi rakkaalle harrastukselle ja tajuta ettei enää koskaan tule olemaan junior handlerina kehänauhojen sisäpuolella. Junior handlerissa tärkeintä on kuitenkin ollut kaikki ihanat uudet ystävät ja ihanat koirat. Ja ne pysyvät elämässäni mukana vielä junnuiän jälkeenkin!

(c) Jari Kunnari

Vaikka täysi-ikäiseksi tuleminen on mulle rankka asia (vaikkei se varmasti monille muille ole), mulla on ympärilläni maailman parhaat ystävät, jotka antavat mun olla lapsellinen ja välittävät musta omana itsenäni! Ja onhan mulla myös ne kaikista rakkaimmat koirat, jotka kestävät mua, olin sitten sekopää tai vakava.

"Mutta ehkä pitäis ajatella et aikuistuminen on kuin feenikslintu et eka se kuolee mut sit se nousee tuhkasta"

Mutta ei kyllä oo yhtään aikuisempi olo tänään. Vilman ja Jennyn kanssa oli oikein hupaisaa Sellossa ja vanhojen treenit Riston kanssa meni miten meni "ja meijän pitäis olla ne aikuiset". Ehkä tähän ei kuole? Ja 18-vuotiaana olemisessa on se hyvä puoli, että pääsee sitten enemmän Eliaksen keikoille kun niitä lisää tulee!

Näyttelykauden avaus Göteborgissa

Meidän vuoden 2012 ensimmäinen näyttely oli MyDog, kansainvälinen koiranäyttely Göteborgissa 5.-6.1. Matkaan lähdettiin Lulun, kasvattajamme Mian, Mian pienen Kille-grandin, Kasperin sekä Kasperin omistajan Miian kanssa. Matka alkoi jo tiistai-iltana 2.1 kun lähdettiin Turusta laivalla kohti Ruotsia. Tämä oli Lulun ja mun ensimmäinen kerta Ruotsin laivalla ja voin sanoa ettei hirveästi houkuta sinne enää lähteä...Yöllä tuli nukuttua tuurilla pari tuntia, kun ei laivan heilumiselta oikeen saanut unta. Kun päästiin Tukholmaan, siitä alkoi pitkä ajomatka Göteborgiin. Oltiin hyvissä ajoin hotellilla ja hyvin oli aikaa laittaa koiria valmiiksi torstain koitosta varten. Käytiin jo illalla näyttämässä koirien paperit näyttelypaikalla ettei niiden tarkastukseen tarvinnut enää seuraavina päivinä jäädä jonottamaan.

Torstaina oli aikainen herätys, koska grandien kehä oli niin aikaisin. Tuomarina meillä toimi hollantilainen (hyvin kummallinen) Hans Van Den Berg. Grandeja oli 4, Kille pennuissa, Mille ja Kasper uroksissa ja Lulu nartuissa. Kille meni ensin kehään ollen ROP-pentu. Sitten oli Zorron veljen Millen vuoro. Mille sai EH:n, joka oli kyllä aika ihmeellinen juttu. Millen arvostelu oli tosi hyvä yhtä asiaa lukuunottamatta "korvat saisivat olla korkeammalle kiinnittyneet...". Ja siitä se ERI sitten jäikin kiinni. Seuraavaksi kehään meni Kasper, joka havitteli itselleen viimeistä CACIBia C.I.E-titteliä varten. Kasper sai kuitenkin pelkän ERIn ilman SA:ta. Siinä vaiheessa alkoi kyllä ihan toden teolla pelottamaan, koska tuomari rokotti roimasti pienistäkin virheistä. Lulu esiintyi perustyylillään rauhallisesti ja hyvin, liikkeessä laiskasti. Ja tuloksena ERI, ei SA:ta. Kyllä harmitti, mutta ei voi mitään.

Arvostelu: Excellent in type. Her head is long with good lenght in muzzle. Excellent earset. Soft expression. Like to see more forechest. Good body. Topline a bit soft. A nice long tail. Good coat texture. Movement could be more active.

Sitten jäätiin odottelemaan ryhmiä (grandeista ei siis valittu ROPpia), kun Kille osallistui BIS-pentu kilpailuun. Kille pääsi hienosti 10 parhaan joukkoon suuresta määrästä pentuja. Sen jälkeen suunnattiin takaisin hotellille jännitys korkealla odottelemassa seuraavaa päivää. Tässä hieno kuva meidän maskotti-Killestä!

©Photographer Johan Frick-Meijer Sweden

Perjantaina saatiin nukkua myöhempään ja jännittää pidempään ennen kehää. Perjantain tuomari oli Engh Espen. Ärsyttää, että meidän rodulla oli myös harjoitusarvostelija, koska silloin tuomarit on aina paljon tarkempia ja tiukempia... Pikkuinen Kille oli taas ROP-pentu. Kasperilla ei tärpännyt CACIBin suhteen perjantainakaan vaan tuloksena EH. Mua jännitti ennen kehää niin paljon, että pelkäsin jo pyörtymistä. Ikinä ennen ei oo niin paljon jännittänyt. Ennen kun Lulu meni kehään kävi tosi moni ruotsalainen kyselemässä meiltä grandeista ja mä hienosti heti ensimmäiseksi vastasin "sorry I don't speak swedish..." ja selitin sitten "loistavalla" englannillani vastauksia. Sitten oli Lulun vuoro mennä kehään. Tänään Lulu juoksi paljon energisemmin kuin edellisenä päivänä (hmm..johtuiskohan se siitä kun mä kehässä huutelin sille "katokatoAUTOtulee"...) ja pelkästään siitä voi olla jo ylpeä. Arvostelu kesti piiiitkään ja koko ajan jännitti vaan enemmän. Voin myöntää, että pettymyksen aalto pyyhkäisi päältä, kun Lulu sai jälleen ERIn, ei SA:ta.
Arvostelu: Tik in trevlig propartime. Bra noslängd. Välansatta örön som borde vara längre. Stark hals. Bra svans. Enempää en saa selvää.

tää oli niin söpö!

Jäätin vielä vähäksi aikaa kiertelemään ja katsomaan kehiä. Sitten palattiin taas hotellille. Aamulla pakattiin rauhassa tavarat kasaan ja lähdettiin ajamaan kohti Tukholmaa. Laiva lähti illalla ja oltiin sunnuntaina aamusta perillä. Tällä kertaa laiva ei onneksi hirveästi keinunut, mutta heräsin kuitenkin yöllä siihen että jotain koneita korjattiin.
Vaikka tulosten osalta voisi hienosti sanoa "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä", oli reissu silti oikein mukava, kiitokset siitä Miiat! Nyt siis jatkuu viimeisen CACIBin metsästys ja tiedä minne kulkumme seuraavaksi johtaa. Välillä on käynyt mielessä, että jos vaan luovuttais, sehän on kuitenkin vaan joku titteli. Mutta nyt ollaan jo niin lähellä ettei leikkiä viitsi kesken jättää ;).

Oli ihana nähdä pikku Zorro poitsukka sitten kun vihdoin pääsi kotiin! Ehti tulla sitä jo hirveä ikävä! Voi olla, että seuraavalle reissulle herra puupää lähtee mukaan. Heti, kun päästiin kotiin lähdin ulkoiluttamaan karvaturpia ja kameraa. Mentiin pellolle, jossa Zorro ja Lulu saivat temmeltää ja juosta vapaina. Kuvia tuli otettua ihan reilusti, laitan niitä tonne alemmas. Nyt alkaa sitten pitkä näyttelytauko! Turkuun suuntaan kannustamaan siskoa ja kaverieita junnuihin. Tosi haikeeta ettei itse pääse sinne junnukehään. Mutta siihen on vaan pakko tottua... Lulu ei varmaankaan tänä vuonna pahemmin rotukehiin osallistu (paitsi sinne jonnekkin mistä yritetään viimeinen cacib saada), mutta Zorrolla alkaa viralliset kehät varmaankin huhtikuussa. Sitä innolla (JA jännityksellä) odottaessa!

Let it snow!

Vihdoin saatiin lunta maahan! Koirat on ihan innoissaan, Zorro on sitä mieltä että se muuttaa pihalle lumen keskelle asumaan. Kun sen päästää ulos se saattaa hyvinkin olla siellä itekseen tunnin ennen kuin pyytää takaisin sisään. Mutta toi lumi on ihan huippu juttu! En ois enää kauaa jaksanu sitä joka ikisen lenkin jälkeen- pesua kurakeleillä. Tosin lumi tuo mukanaan grandien turkkiin niin mukavasti tarttuvat lumipallot, jotka pitää sitten sulattaa. Noh, aina löytyy jotain valittamista.

Huomenna me tytöt lähdetään reissuun! Minä ja Lulu suunnataan Ruotsiin, Göteborgiin, jossa on kaksipäiväinen kansainvälinen koiranäyttely. Lähdetään sinne meidän kasvattajan ja Kasper-grandin omistajan kanssa. Grandeja on kummassakin näyttelyssä 4 ja kaikki on meidän porukan koiria. Lulu on ainoa nartuissa, joten voin sanoa että JÄNNITTÄÄ! Nimittäin jos Lulu nappaa tuolta cacibin siitä tulee kansainvälinen näyttelyvalio eli C.I.E! Pitäkää peukut ja tassut pystyssä meidän puolesta ;). Mä voisin nyt siirtyä matkalaukun (joka tällä hetkellä ammottaa tyhjyyttään) kimppuun ja pakata reissurepun! Heipparallaa ja nähdään ensi viikolla :)!

Hauskaa joulua!

Huomenna on sitte jouluaatto. Vaikea uskoa, tuntuu että siihen on vielä pitkä aika. Joulusiivoukset käynnissä, joiden välissä mä livahdin käymään koneella. Zorro on mukana joulun laitossa. Se häärää koko ajan jaloissa, kantaa lelujaan ympäri kämppää ja räyhää imurille (nämä toiminnot ovat kuitenkin kyseiselle koiralle jokapäivästä touhuilua). Lulu muuttuu joulun tai ylipäätään talven aikana pirteämmäksi ja energisemmäksi. Yhtäkkiset leikki- ja riehumiskohtaukset on niin suloista katottavaa. Kyllä se vanhakin leikkiin nuortuu!

Nyt pitää palata imurin varteen, joten
 

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! T: Team Lennokkaat

Ilon ja surun kyyneleitä Messarissa

We are family - Sister sledge

Vuoden 2011 koiranäyttelykausi huipentui Helsingin Messukeskuksen Voittaja-näyttelyihin 3.-4.12. Messari weekend avattiin kuitenkin jo perjantaina, kun raahauduttiin kaveriporukalla katsomaan Best of the bestiä eli piirinmestareiden kamppailua. Hienoja suorituksia veti moni näistä taitavista tytöistä ja voittaja Jenny Jakkila sen voiton todella ansaitsi! Onnea! Kiitos kaikille tästä illasta ja henkisestä valmistautumisesta viikonloppuun!

Me ollaan best of the best!

Lauantaina oli siis vuorossa Helsinki Winner vuosimallia 2011. Herätys taas vaihteeksi aikaisin aamusta ja Messarissa oltiin jo klo 8. Ensin käväisin kehässä esittämässä dalmatiankoira Sulon, tuloksena ERI. Sitten lähdin hakemaan junnukoiraani Bondia. Vietiin Bondin häkki ja mun kamat junnukehän laidalle ja siihen sitten jämähdin melkeinpä koko loppupäiväksi. Tuomarimme Rickard Hagström oli ihan älyttömän hidas, mutta toisaalta oli hyvä että jaksoi oikeasti panostaa siihen arvostelemiseen. Emma kisasi nuoremissa mäyräkoira Göstalla ja he pääsivät hienosti 6 parhaan joukkoon 31:stä kilpailijasta! Huikeaa! Tosin hieman Emman puolesta harmittaa, että pääsy isoon kehään meni niin läheltä! Emma on niin loistava tolla mäyrisherralla. Niin rauhallinen ja ammattimainen handleri. Saa olla sisko ylpeä ♥

Monen tunnin odottelun jälkeen sitä pääsi itsekkin vihdoin kehään. Kisasin siis viimeisessä junior handler kilpailussani ihanalla farkkuherralla Sawhorse's Dance Revolution "Bondilla". Vanhemmissa kilpailijoita oli 45 ja odotukset oli nollassa, mutta paineet taas suuret olihan kyse kuitenkin viimeisestä kisasta IKINÄ. Meidän suoritus meni omasta mielestä ihan ok, mitä nyt Bondi vähän alko liikkeessä pomppimaan, mutta sain sen onneksi heti rauhoitettua. Bondin kanssa oli tosi kiva olla kehässä. Kulutettiin odotusaika pelleilemällä ja leikkimällä (mikä näytti varmasti kehän laidalle hyvinkin huvittavalta). Kun tuomari oli arvostellut meidät kaikki ensimmäisestä ryhmästä, tuomari poimi osan jatkoon, myös meidät!

Sitten odoteltiin muiden ryhmien läpikäymistä. Vihdoin kutsuttiin kaikki jatkopaikan lunastaneet pyydettiin takaisin kehään. Meitä oli aika paljon, noin 20 ja olin varma putoamisesta tässä vaiheessa. Mutta ei, tuomari otti meidät jatkoon 10 parhaan joukkoon! Tämän porukan kesken tuomari vaihdatti koiria. Sain vaihtokoiraksi Sofian coton de tulear Jerrin. Jerri ei oikeen tykänny musta, vaan ois mielummin lähtenyt mammansa perään. Liikkeessä se kiskoi Sofian perään ja seistessä ei seisonut mitenkään edustavasti. Enkä saanut sitä laskemaan häntäänsä, joten nyt kaikki luulee etten osaa esittää cottonia... Saatiin omat koirat takaisin ja tuomari otti 5 parasta, jotka jatkoivat isoon kehään. Oma putoaminen varmaankin johtui tuosta vaihtokoiran kanssa sähläämisestä. Mutta ei voi mitään ja eihän 10 parhaan joukkoon pääsy noin kovatasoisessa joukossa ole huono suoritus! Siinä kehästä poistuessa alkoi sitten pikku hiljaa tajuamaan, että tässä tää nyt oli, se on sitten loppu. Ja kun Ira saapui paikalle rynnättiin halaamaan toisiamme ja purskahdettiin itkuun. Ira the itkukaveri ♥. Tuli siinä sitten halattua muitakin ja ei ollut kyllä mikään iloinen fiilinki :'(

Junnujen jälkeen kävin grandikehällä moikkaamassa tuttuja ja sain kasvattajalta neljä kunniakirjaa: Lulu voitokkain F-narttu 2011, Zorro voitokkain S-uros 2011, Linda paras 14-17v junior handler ja Emma paras 10-13v junior handler. On se vaan ihana kun aina jaksaa ilahduttaa meitä kasvattien omistajia! Sitten siirryttiin isoon kehään katsomon puolelle. Katottiin Jennyn kanssa ryhmät 1-6 ja kasvattajaryhmä, jonka jälkeen lähdettiin kohto Pasilan hotellia. Kunnostauduttiin hotellihuoneessa ja suunnattiin junior handler SM-finalistien gaalaillalliselle(olin siis Jennyn "huoltajana"). Oli oikein mukava ilta! Ensin oltiin syömässä ja siellä mua ja Jennyä viihdytti erityisesti Iida tarinoineen Timpasta ja belggarin hännänostosta :D! Ruuan jälkeen suunnattiin Hilden ja Maijan huoneeseen ja oli tosi mukava ilta! Kiitos tytsyt :)! Harmi vaan ettei keretty kauaa siellä olemaan, kun väsymys alko painamaan ja oli pakko lähteä nukkumaan.

Kiitos näistä Mia!

Sunnuntaina suunnattiin kuonot kohti Voittaja 2011-näyttelyä. Lähdettiin hotellilta ihan rauhassa ja oltiin paikan päällä vasta kymmeneltä. Linnottauduttiin suuren kamamäärän kanssa grandikehän laidalle. Sunnuntai oli muutenkin rennompi päivä, kun ei tarvinut junnujen kanssa stressata koko päivää. Kävin kehässä pienen petit-neiti Kafin kanssa, tuloksena ERI1, SA, Juniorivoittaja 2011, pn4 ja VA-SERT. Ei siis ollenkaan huonosti! Petit-kehän jälkeen tehtiin juoksusuoritus Pasilan asemalle ruokaa ostamaan ja siitä sitten linnottauduttiin katsomoon seuraamaan junior handlerin SM-kisoja. Oli tosi kiva nähdä niin monta tuttua siellä loistamassa isossa kehässä ja oli kiva hurrata hyville ystäville! Jännitti ihan hirveesti koko finaalin ajan, varsinkin Jennyn puolesta. Jennyllä meni tosi hyvin ja oli ihana nähdä se hymy, joka paistoi Jennyn kasvoilta katsomoon asti! Kun tuomari alkoi poimia kilpailijoita jatkoon ja Jenny osoitettiin jatkoonpääsijäksi, mä vaihteeksi taas purskahdin itkemään. Ja uudestaan, kun neiti pääsi 5 parhaan joukkoon! Lopulta Jenny sijoittui upeasti viidenneksi SM-kilpailuissa. Juostiin äkkiä kaikki alas kuvauspaikalle ja ryntäsin saman tien halamaan itku silmässä Jennyä, joka myöskin itki :'). Mä oon niin ilonen sen puolesta! Jenny todellakin ansaitsi sijoituksen ja kaikki mun itkut! Onnea vielä muru :') ♥

(c)Sanna Erkkilä

Jäätiin katsomaan ryhmät BIS koiran valintaan asti mahtavassa ja kannustavassa seurassa! Kiitos kaikille osalliselle mukavasta viikonlopusta :)! Tästä eteenpäin sitten kanaemoillaan...

Vuoteni junior handlerina

Somewhere only we know - Glee

Nyt on kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran astuin junior handler kehän sisäpuolelle. Viimeiset junior handler kilpailut ovat jo takana ja olen siirtynyt "kanaemojen" puolelle. Voin sanoa, että fiilis on kamala. Olen aina odottanut kauhulla sitä päivää kun tämä rakas harrastus tulee tiensä päähän, mutten koskaan ajatellut että se ottaa näin koville. Tässä sitä ollaan, itku silmässä kirjoittelen tätä tekstiä ja haikailen niihin aikoihin, kun vasta aloittelin tätä harrastusta enkä tiennyt kuinka pahalta tuntuu päästää irti siitä. Mutta kun on pakko, niin on pakko.

Ensimmäinen kilpailuni oli vuonna 2007 bassettien erikoisnäyttelyssä. Silloin en tiennyt edes mistä kilpailussa oli kyse, mentiin vain kasvattajan suostutteluilla harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä Lulun kanssa. En ollut harrastanut näyttelyitäkään rotukehien puolella pitkään, joten en voi sanoa, että olisin pahemmin mitään osannut. Sijoituimme kuitenkin Lulun kanssa toisiksi ja voitte uskoa, että olin onneni kukkuroilla. Tässä vielä video tuosta ihka ensimmäisestä kilpailusta, älkää naurako :D

Kilpailuinnostus lähti heti tuosta ensimmäisestä kilpailusta ja kisasin nuoremmissa viisi kilpailua, mutta sijoitus tuli vain tuosta ensimmäisestä kilpailusta. Ensimmäinen junnuvuoteni oli lähinnä harjoittelua, sillä minulla ei ollut ketään kouluttamassa tai opettamassa junnujuttuja, joten opettelin asioita seuraamalla muita kehässä. Vuosi 2008 meni ilman sijoituksia Suomessa, mutta kisasin ensimmäisen kisani ulkomailla, Virossa, ja sijoituimme Lulun kanssa neljänsiksi!


Myöskään vuonna 2009, ei sijoituksia pahemmin tullut. Kisasin kuitenkin yhden elämäni hienoimmista kilpailuista, Aptus Shown piirinmestaruuskilpailun. Pääsimme Lulun kanssa kolmen parhaan joukkoon ja kolmen kärjen kilpailu käytiin isossa kehässä musiikin ja aplodien säestyksellä. Tulen aina muistamaan sen hetken, kun astuimme isoon kehään ja kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Sijoituimme lopulta kolmansiksi. Välillä mietin harrastuksen lopettamista, koska tunsin olevani huono sen takia, ettei sijoituksia tullut. Tämä kisa kuitenkin auttoi minua jatkamaan. Ja niin auttoi myös Nea, jonka tapasin tuolla Aptuksessa ensimmäistä kertaa. Nea kehui meitä ihan älyttömästi ja muistan kutsuneeni häntä "faniksemme" silloin pienempänä.
Vuonna 2010 aloin pärjätä paremmin ja olinhan minä kehittynyt vuosien aikana huimasti! Erityisesti tuon vuoden kilpailuista jäi mieleen Tampere kv, jossa sijoituimme Lulun kanssa viidensiksi 40:stä taitavasta handlerista! Toinen vuoden kohokohdista oli erikoisnäyttelymme, jossa olimme Lulun kanssa BIS-junior handler. Kilpailijoita ei ollut paljoa, mutta olin silti super iloinen (kuten kuvasta alla näkee :D).

(c) Jari Kunnari

Viimeinen vuoteni, 2011, oli varmasti vuosistani junior handlerina parhain. Olin melkeinpä aina kilpaillut vain Lululla ja nyt vihdoin rohkaistuin ja aloin kisata myös muun rotuisilla koirilla. Kilpailin viimeisenä vuotenani yhteensä 32 kilpailua, joista vain yhdeksässä en päässyt jatkoon tai sijoittunut. Minulle se on aivan huiman hienosti pärjätty, jollekkin muulle se saattaa olla huono tulos vuodelle. Jokainen kisa on ollut omanlaisensa ja minulle tärkeä, mutta ylitse muiden nousee viimenen kilpailuni Lulun kanssa, Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä marraskuussa. Päätimme Lulun kanssa kisauramme huipulle, ollessamme BIS1 junior handler!

(c) Katriina Mäenpää

(c) Vilma Helle

Nämä neljä ja puoli vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Vaikka koiranäyttelyt eivät lopukkaan, junior handler loppuu ja se on mielestäni ihan erilaista kuin vain tavallinen rotukehä. Rotukehässä se kun sattuu olemaan kiinni siitä, onko sulla tietyn tuomarin mielestä hyvä koira. Junnuissa arvosteltiin itse handleria ja lajissa on vielä niin kova taso, että jokainen sijoitus tuntui todella ansaitulta ja koki itse olevansa hyvä jossain. En ole koskaan ennen elämäni aikana löytänyt tiettyä asiaa missä olisin erityisen hyvä. Nyt junnu-urani jälkeen voin sanoa ja olla ylpeä siitä, että olen mielestäni hyvä handleri. En minä jokaista koiraa saa täydellisesti esiintymään, mutta ainakin omat koirani osaan mielestäni esittää parhaalla mahdollisella tavalla! 

Junior handler on antanut minulle niin paljon! Olen saanut todella paljon itsevarmuutta vuosien aikana. Lisäksi olen oppinut esittämään paljon erilaisia koirapersoonia ja eri rotuja. Yhteistyö Lulun kanssa on parantunut huimasti. Mutta kaikista tärkein asia, ovat ne rakkaat ystävät joihin olen tutustunut. Ilman heitä harrastaminen ei olisi mitään. Heistä on tullut hetkessä sydänystäviä, keistä ei ikinä halua päästää irti, enkä aiokkaan. Ilman teitä en selviäs elämässäni eteenpäin! Kiitos kaikille mahtavasta seurasta näyttelyissä, neuvoista, kehuista ja siitä että ootte aina olleet mun tukena! Love you ♥

Te teette mun elämästä elämisen arvoista ♥

Kiitos Mialle näistä vuosista ♥

Kiitos Lulu ♥

Kiitos kaikille koiriaan lainanneille ♥

Mahtiviikonloppu Helsingin pentunäyttelyssä 26.-27.11

Stand up for the champions

Viikko ennen Messaria, vuoden viimeistä näyttelyä ja mun junnu-uran loppua, käväistiin Helsingin Kaapelitehtaalla junior handlerissa. Mukava viikonloppu takana ja siihen oli hyvä lopettaa kisat omien koirien kanssa.

kuva: Hanna Jäntti

Lauantaina kisasin junnuissa viimeisen kisan rakkaalla Lululla. Tuomarina toimi Saara Sampakoski ja vanhempia oli kisaamassa 9. Ensin mentiin kaikki kerralla kehään ja siitä sitten yhdessä vielä isot ja pienet ympäri. Sen jälkeen alkoi yksilöarvostelu. Minä ja Lulu oltiin vuorossa toisina ja keskityin siinä koko ajan koiraan enkä huomannut kattoa Vilman (joka oli siis ensimmäisenä arvostelussa) suoritusta ollenkaan. Noh, tuomari pyysi sitten että teeppä kolmio tuolta kulmasta tonne kulmaan ja mä en tietenkään tajunnut kattoa, että minne päin se niillä käsillään huito. Tein sitten ihan tavallisen kolmion ja laitoin sen jälkeen Lulun seisomaan. Kehän laidalla tuli seurailtua muiden suorituksia ja oho mä tein kolmion ihan eri lailla kun kaikki muut. Vaivuin siinä jo masennukseen, että tähänkö tää meidän viimeinen yhteinen kisa kaatu. Uhkasin jo jättää koko kisan kesken, mutta Jenny patisti mut takasin kehään. Juostiin vielä ympäri ja tuomari alkoi ottaa kisaajia jatkoon. Ensimmäisenä tuomari poimi MEIDÄT! Olin siinä vaiheessa jo ihan jeejeejee!

Sitten alettiin jakaa sijoituksia. Sijoitettiin viides, neljäs... ja me oltiin vielä ilman sijoitusta! Tuomarin käskystä vielä me kolme juostiin ympäri. Sitten sijoitettiin kolmas. Jäljellä oli enää me ja Sofia&Jerry. Tuomari totesi, että tosi tasainen pari ja tosi ammattimaista handlausta kummaltakin. Ja tuomari meni ja ojensi Sofialle sinisen ruusukkeen. Mä purskahdin itkuun, kun tajusin että me voitettiin. Tuomari tuli tuomaan punaisen ruusukkeen mulle ja antamaan muistaakseni tosi hyvää palautetta joka multa meni aikalailla ohi, kun olin niin sekasin ja itkin vaan siinä.

(c) Hanna Jäntti

Sitten oli vuorossa päivän paras-kilpailu. Saatiin isoon kehään tiibetinspanielit. Mä tyrkkäsin heti namin mun vaihtokoiran eteen ja se ei ehkä ollut mikään hyvä juttu. Sen jälkeen se ei suostunut esiintymään ilman namia. Mutta ei se nyt ihan huonosti voinut mennä, kun tuomari laittoi mut ensimmäiseksi! Ihan mahtavaa! Viimeinen kisa rakkaampaakin rakkaamalla Lululla ja tuloksena BIS1 JH :) ei paremmin oltais tätä meidän yhteistä taivalta päättää!

(c) Katriina Mäenpää

(c) Katriina Mäenpää

Sunnuntaina matkattiin Kaapelitehtaalle pikkuriiviö Zorron kanssa. Oltiin monta tuntia ennen junnuja paikanpäällä, mutta eihän siinä mitään kun seura oli niin loistavaa. Oli oikein kiva päivä, kiitos siitä Mia, Hanna ja Vilma :)! Sunnuntaina junnut oli isossa kehässä, kun lauantaina ne oli pienessä. Emma kisasi nuoremissa ensimmäistä kertaa kultaisellanoutajalla ja tuloksena hienosti JH3. Itse kisasin siis ensimmäistä ja viimeistä kertaa omalla Zorro sekopäällä. Yksilöarvostelussa Zorro päätti näyttää tuomarille ponnahdusvoimiaan ja aloitti pomppuesityksen kesken kolmion. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan ja sen jälkeen esiintyminen sujui oikein hyvin. Olin kuitenkin varma, että pudotaan sen pomppimisen takia. Mutta ei, tuomari otti meidät jatkoon. Lopulta sijoituttiin neljänsiksi! Ei huonommin tolla otuksella ja eka kisa vieläpä!

(c) Vilma Helle