3. maaliskuuta 2014

Champion of Champions & Veteran of Veterans gaala 2014


Joulukuun alussa tupsahti postiluukusta sellainen yllätys, joka nosti oikeen onnenkyyneleet silmiin. Mä en olisi ikinä, ikinä, uskonut että oma koirani saisi joskus kutsun CoC&VoV gaalaan... Nyt niin kävi eikä sitä kauaa mietitty ennen kun kasattiin jo porukkaa mukaan gaalailemaan. Sen jälkeen piti vaan löytää sopiva asustus ja laittaa koira edustuskuntoon. Onneksi vaatekriisissä auttoi sekä mulla että Emmalla neiti Laulajan pukuvuokraamo ja hiustenlaittaja löytyi kotoa :).




Joten 1. helmikuuta kokoontuivat Suomen vuoden 2013 menestyksekkäimmät näyttelykoirat Vantaalle kisaamaan ja juhlistamaan hienoa mennyttä vuotta. Aamulla oli aikainen herätys, kun piti alkaa laittaa itseään ja koiraa kuntoon iltaa varten. Mentiin paikalle jo kahden aikoihin ja vähän tuli kiirus... Juostiin paniikissa sisälle ja stressaantuneena ja sähläyksen keskellä saatiin napattua numero + muut tarvikkeet ja pystytettiin häkki. Sitten oli pikaisen vaatteiden vaihdon. Lulu oli jo toisessa parissa, joten kauaa ei ehtinyt ihmetellä ennen esiarvosteluun menoa.



 Esiarvostelulle oli varattu oma huone, jonne mentiin aina kaksi koiraa kerrallaan. Lulu sai parikseen 12-vuotiaan todella terhakkaan terrierin ja tiesin, että meidän tiemme tulisi katkeamaan ensimmäisellä kierroksella. Mutta tässä kyseisessä "näyttelyssä" en kyllä odottanutkaan mitään vaan tärkeintä on se, että sinne edes pääsee ja koko illasta pitää nauttia täysillä! Esiarvostelu meni muuten hyvin, mutta tuomari ei antanut pahemmin aikaa koiran asetteluun, joten Lulun seisotus ei mennyt ihan putkeen. Esiarvostelun jälkeen olikin aika rauhoittua. Onneksi Nea tuli pitämään mulle rauhoitusterapiaa :D. Loppupäivä sujuikin sitten odottelun merkeissä. Onneksi Jenny tuli paikalle viihdyttämään meitä, joten aika ei aivan niiiin hitaasti kulunut kuin olisi luullut.











Kellon lähestyessä ovien avaamista käytiin alakerran pukuhuoneissa vaihtamassa juhlavaatteita päälle. Sen jälkeen oli vuoro laittaa Lulu juhlakuntoon. Mulla alkoi "pieni" jännitys nousta pintaan jo tässä vaiheessa. Onneksi ympärillä oli monta rauhoittelijaa, jotka sai mun sykkeen alhaisemmaksi...ainakin hetkeksi. Kaikki lavalle menijät kutsuttiin ruokasaliin kuuntelemaan ohjeita kisan kulusta. Ohjeeksi sanottiin, että ensimmäinen koira parissa tulisi seisottaa kuono vasempaa seinää kohti. Eli väärinpäin. Tästä mä sain itselleni mukavan stressitilan päälle. Ei siinä mitään, Lulu osaa seistä myös väärinpäin ja mä osaan seisottaa sen niin, mutta se näyttää aivan kamalalta. Siihen ei saa mitään ryhtiä ja se näyttää vaan paksulta makkaralta. Pienoisen paniikkikohtauksen jälkeen juttelin Nean kanssa, joka antoi mulle luvan seisottaa Lulun normaalisti. Huh. Muu juhlaporukka (Emma, Jenny, iskä, Mia, Reetta, Maria, Niina ja Laura) meni valmiiksi pöytään ja me jäimme Lulun kanssa odottelemaan ovien toiselle puolelle.


Pian olikin meidän vuoromme nousta lavalle. Jännitys katosi samantien kun noustiin ramppia ylös ja yleisö rupesi hurraamaan ja taputtamaan. Koko ajan vaan nauratti ja hymyilytti. Lulu meni upeasti ja se oli kokonaisuudessaan aivan unohtumaton ja mahtava hetki. Olin varma, että meille ojennetaan ruusuke putoamisen merkiksi, mutta suureksi yllätyksekseni tuomari ojensi ruusukkeen parillemme. Lulu pääsi siis toiselle kierrokselle! Pian päästiin uudestaan lavalle ja se oli vieläkin aivan yhtä hienoa kuin ensimmäisellä kerralla. Tähän kierrokseen jäi meidän kilpailumme, mutta en osannut odottaa, että pääsisimme kertaakaan jatkoon! Oli kyllä yksiä elämäni huippuhetkiä, vaikka se ei kauaa kestänytkään. Kiitos kaikille kannustajille yleisössä ♥








Jeeeee!

Lulu pääsi häkkiin nukkumaan ja mä suuntasin ruokasalin puolelle. Koko illan oli erittäin hauskaa ja hyvä fiilis ihanien ihmisten kanssa. Jennyn kanssa tuli välillä ehkä vähän pelleiltyä :D. Ruoka oli ihan ok, mutta pääasia oli se ihana fiilis ja yhtenäinen tunnelma. Ja upeat koirat tietenkin! Kiitos kaikille ihanasta illasta, tätä ei unohdeta ♥ Erityiskiitos vielä maailman parhaalle kasvattajalle Mialle, jota ilman en olisi koskaan tätä harrastusta aloittanut, olet todella rakas ♥

Tässä vielä tunnelmakuvia illalta :)













awkward tarjoilija

EMMA & lauttasaaren koiranruokakauppias





Tähän on hyvä lopettaa nää...eikös?

Gaalan loputtua napsittiin aika urakalla kuvia lavan reunalla :D ja miehillä meni vähän hermo... Mutta mutta kun piti saada tää hetki ikuistettua! Ja hei näytettiin kerrankin ihmisiltä...ehkä...













Tähän loppuun vielä video meidän tähtihetkestä lavalla ♥

25. helmikuuta 2014

Niet niet ruski ruski - Narva 24.-26.1




Tammikuun loppupuolella lähdettiin Jennyn ja kolmen koiran kanssa Narvaan näyttelyyn. Reissun meinasi käydä köpelösti, kun Jenny sattui tulemaan kipeäksi juuri reissuviikolla, mutta antibioottien voimalla päästiin matkaan ja selvittiin siitä hengissä. Lisäksi mukana oli aikamoista jännitystä, koska oltiin ekaa kertaa ulkomailla näyttelyreissulla kahdestaan. Onneksi Mia oli samassa hotellissa ja näyttelyssä, joten hätätapauksessa apu olisi ollut lähellä :D. Selvittiin kuitenkin hengissä!


Mukana meillä oli siis Lulu, Jennyn Ada-whippet ja lainassa Raija-nahka. Matka alkoi perjantaina, kun otettiin päivälaiva Tallinnaan. Mä oon aina kuollakseni pelännyt sitä, että joskus joutuisin ajamaan auton laivaan. Ja nyt jouduin. Onneksi Jennyn vanhempien auto on automaatti, joten se ei sammunut ylämäkeen ja valunut taaksepäin. Sain kun sainkin auton hienosti ajettua autokannelle kolhimatta kenenkään muun autoa! Seuraavat pari tuntia vietettiin laivalla kunnes saavuttiin Tallinnan satamaan. Selvisin hienosti myös ulos laivasta. Ulos Tallinnasta -osuus ei sitten sujunutkaan ihan putkeen :D. Löydettiin kuitenkin pienen sähläilyn oikea suunta ja matka kohti Narvaa alkoi.


Matka kului sutjakkaan ja taidettiin ajella jossain metsän keskellä suurin osa ajasta. Ei kauppoja eikä pahemmin edes bensa-asemia missään. Löydettiin hotellille helposti, mutta taisin ajaa parkkipaikalle kävelytietä. Hups. Ja parkkipaikalla oli jäljellä enää yksi ruutu, johon ahtautumisen kanssa oli hiiieman ongelmia. Onneksi suurin osa hotellin asiakkaista oli suomalaisia koiraharrastajia, joten sain pian pari parkkiohjaajaa heiluttelemaan käsiään ja lopulta auto meni ruutuun. Meillä oli aika mukavan iso huone, joten mahduttiin sinne oikein mukavasti kolmen koirulin kanssa. Ilta vietettiin hilluen hotellihuoneessa odotellen seuraavan päivän koitosta.


Etsi kuvasta koira














Aamulla kohdattiin pieni ongelma, kun navigaattori ei löytänyt näyttelypaikan osoitetta eikä meillä ollut hajuakaan minnepäin pitäisi lähetä. Saatiin onneksi Mia kiinni ja hetken päästä oltiin jo näyttelyhallin parkkiksella. Näyttely järjestettiin pienessä urheiluhallissa, joten ahdasta oli. Saatiin kun saatiinkin kaikki tavarat ja koko konkkaronkka raahattua ja ahtauduttua kehän laidalle.

Grandeja oli viisi ja tuomarina oli Luis Manuel Calado Catalan Portugalista. Luupa esiintyi tuttuun tapaansa hienosti ja varmasti. Meille annettiin ERI, SA, ROP-VET ja VET-SERT. Parhaassa nartussa jäätiin kolmansiksi. Ja tuolla sertillähän Lulusta tuli Eestin Veteraanivalio :). Kaikki ROP ja ROP-VET koirat saivat ilmaisen kuvan muistoksi. Ja Lulusta saatiin napattua aika edustava otos ♥.

Arvostelu: Typical. Good condition for her age. Correct bite, head and chest. Well angulated, regular topline. Would like more move.

Ennen grandeja Jenny käväisi Raijan kanssa avaamassa päivän hienosti ROPilla kera sertin. Grandien jälkeen Jenny jatkoi putkea hienosti nappaamalla myös Adalle ROPin ja sertin! Ei huonommin ekaksi ulkomaan näyttelyksi ;)


Ryhmien odottelu sujui mukavasti kivassa seurassa ja juteltiin paljon kaikkien suomalaisten näyttelyihmisten kanssa. Se on aina kiva huomata kuinka hyvä yhteishenki suomalaisille muodostuu ulkomaan näyttelyissä :).


Ryhmissä meillä oli ensin luvassa senior handler. Oltiin Lulun kanssa ihan ensimmäisinä. Yllätyttiin, kun paikalla olikin aika monta senior handleria (yleensä niitä on n. 3. Virossa on aina kiva mennä isoon kehään, kun jokainen kuulutetaan sinne erikseen. Senior handlerin tuomaroi Tijana Konrad Serbiasta. Ja oma suoritus ei oikeen mennyt putkeen. Tuomari nimittäin pyysi yksilöliikkeenä W:n. Mä hetken tuijotin tuomari ja kysyin uudestaan ja kyllä, hän halusi mun tekevän W:n. Mä en viitsinyt nolata itseäni isossa kehässä alkaen tekemään kuvioita, jota en osaa. Jälkeenpäin ajateltuna tiedän kyllä miten sen olisi voinut tehdä, mutta siinä äkkiseltään se ei onnistunut. Tein sitten kolmion ja tiesin, että mahdollisuus sijoitukseen oli menetetty. Yksilösuoritusten jälkeen tuomari alkoi sijoittamaan ja yllätyin, että mulle ojennettiin vihreä ruusuke ja osoitettiin neljänneksi. Jenny ja Ada veivät hienosti voiton!
Sennujen jälkeen päästiin Lulun kanssa juoksemaan veteraanikehään. Veteraaneja oli yllättävän paljon ja tuomari oli Nina Karlsdotter Ruotsista. Juostiin kaikki sisään ja tuomari valitsi kahdeksan koiraa jatkoon ja Lulu oli yksi jatkoonpäässeistä. Jokainen juoksutettiin vielä yksinään edestakaisin ja sitten aloitettiin sijoittaminen. Meille ei tällä kertaa liiennyt sijoitusta.



 Muiden ryhmäkilpailut menivätkin aika upeasti. Raija oli RYP2. Pieni Lilla voitti ryhmän, samoin Ada. BIS-kilpailussa Lilla ylsi vielä sijalle BIS3!! Ei huonompi edustus meidän porukalta ;).




Näyttelystä ajettiin suoraan mäkkärille drive in-kaistalle syömään. Ja tilausten kanssa oli hieman ongelmia myyjä ei nimittäin osannut englantia melkein ollenkaan. Kaiuttimesta kuului vain ruski ruski ja me Jennyn kanssa kikatettiin autossa ja yritettiin saada pojalle selväksi mitä halutaan tilata. Kuudennen toiston jälkeen meni tilaukset perille ja saatiinkin jopa kaikki mitä tilattiin. Sitten käytiin vielä Rimissä ostamassa naposteltavaa. Ja kun istuttiin siinä parkkiksella syömässä meidän mäkkiruokia, yhtäkkiä joku mies vaan repäsee etuoven auki, huomaa meidät ja höpisee jotain venäjää ja lähtee. Hieman muuten pelästyttiin ja ajettiin auto niin kauas parkkipaikalla siksi aikaa, kun kävästii kaupassa. Auto ja koirat oli onneksi vielä tallella, kun palattiin autolle. Loppuilta riehuttiin hotellilla ja naurettiin.




Aeevan mahtavat palakinnot


Sunnuntaina meillä oli kaikki kehät vasta myöhään, joten saatiin nukkua vähän pidempään ja saatiin hyvin pakattua kaikki tavarat hotellista.




Grandien tuomarina toimi Blaz Kavcic Sloveniasta ja meitä oli ne samat viisi. Myös tulokset olivat samat kun edellisenä päivänä. Eli ROP-VET ja pn3. Raija oli ROP kera sertin. Ada VSP ja serti. Hienosti kyllä Adalla meni, kun miettii että tää oli ensimmäinen näyttely ulkomailla, eikä se oo Suomessakaan pahemmin kierrellyt. Voi olla, että tulee Jennylle uusintareissu Viroon ;).

Lulun arvostelu tulee sitten kun löydän sen jostain :D.




Sunnuntaina päätin kisata Lulun sijasta sennuissa Raijan kanssa. Tällä kertaa kisaajia oli jonkun verran enemmän kuin edellisenä päivänä. Tein Raijan kanssa varmasti yhden elämäni parhaista "junnu"suorituksista ja taisi se aika puhdas olla. Tuomari ei kuitenkaan jostain syystä tykännyt emmekä sijoittuneet ollenkaan. Suosiossa olivat selvästi vanhemmat (hampaattomat) naishenkilöt ja Jenny sijoitettiin "säälistä" neljänneksi :D. Noh ei aina voi sijoittua, mutta harmitti ettei noin hyvällä suorituksella sitä ansaittu. Mutta Raija oli erittäin mukava kisakaveri ja meillä oli mukavaa :).




Raija sijoittui RYP3 ja kasvattajaryhmässä Minskut oli BIS3. Vetskuista ei tullut sijoitusta. Jäätiin vielä kutosryhmään asti, jossa Malli sijoittui toiseksi. Sitten otettiin suunta kohti Tallinnaa. Oltiin aika ajoissa paikalla, joten käytiin Tallinnan Rimissä ostoksilla. Ulospääsy tuotti hieman ongelmia, koska lippumyyntikassa ei ollut toiminnassa ja mulle sanottiin sieltä, että mene vaan portti on auki, mutta eipä se ollut ja me seistiin siinä autojonon edessä odottelemassa, että puomi nousee samalla epätoivoisesti soittonappia hakaten. Saatiin se sitten vihdoin auki ja noloina huitaistiin satamaan.

Paluumatka laivassa kului erittäin väsyneinä. Yritettiin vähän saada unta lattialla makoillen, mutta siitä epämääräisestä torkkumisesta tulikin vain pääkipua. Mutta vihdoin yhden aikaan yöllä oltiin Helsingissä, josta huitaistiin nopiasti kotia kohti. Siellä oma sänky odotti ja taisin aika nopeasti simahtaa. Myös koirarouva oli erittäin väsynyt. Kiitos Jennylle kivasta reissusta ja kaikille muille näyttelyseurasta :) ♥