Tänä vuonna en ehtinyt saada virallista talvilomaa, koska aloitin uudessa työpaikassa syksyllä. Karattiin kuitenkin pariksi päiväksi omalle lomalle Himokselle Eerikin sisarusten ja parin kaverin kanssa. Niin ja perheemme nelijalkaiset otettiin tietenkin mukaan! Loma tuli kyllä kaikinpuolin tarpeeseen, oli ihana rentoutua kotoisassa mökissä luonnon keskellä ja laskea rinteitä ilman stressiä mistään!
Pidettiin kummatkin keskiviikkona etäpäivä, jotta päästiin lähtemään matkaan heti työpäivän päätyttyä. Vaikka matka Jämsään kestää vain kolmisen tuntia (eli mökkimatkan verran), tuntui se jotenkin loputtoman pitkältä. Väsymystä ilmassa, ehkä? Saatiin kuitenkin matka päätökseen ja napattiin Kotipizzasta ruuat mökille, joka sijaitsi Himoksen Länsi-Huipulla. Mökki oli aivan ihana ja matkaa rinteeseen ei ollut montaasataa metriä! Eerikin veli oli vaimonsa ja kaverinsa kanssa jo paikalla ja koirat pääsivät heti nauttimaan huomiosta. Myöhemmin illalla vielä yksi pariskunta liittyi joukkoon.
Torstaina olikin eka laskupäivä! Vähän jännitin miten koirat pärjäisivät vieraassa mökissä sillä aikaa kun olisimme itse rinteessä, mutta kaikki meni oikein hyvin! Lopulta kaksikko joutui olemaan vain pari tuntia yksin, sillä melkein koko ajan joku meistä oli mökissä. Ja koska matkaa rinteeseen ei ollut paljon, päästiin nopeasti käymään siellä ja ulkoiluttamaan koiria. Olen itse nuorempana käynyt perheen kanssa useamman kerran Himoksella ja oltiinkin silloin innokkaita laskijoita. En kuitenkaan muistanut kuinka kivaa laskettelu hyvissä rinteissä onkaan! Ollaan viimevuosina käyty vain satunnaisesti Serenassa. Himoksella rinteet on pidempiä ja monipuolisempia. Melkein kaikista hauskinta on siirtymäreitit Pohjoisesta Länteen! Laskettiin kolmisen tuntia, jonka jälkeen lähdettiin porukalla syömään.
Olin bongannut ennen reissua Jämsässä sijaitsevan Hirvikartanon ravintolan, jonka pihassa on HIRVIÄ. Ei siis voinut mitenkään jättää välistä! Sauli-hirvi oli aivan ihana ja todella ystävällinen oksienrouskuttaja. Päästiin kaikki yhteiskuviin ja Saulia sai silittääkkin! Hirvien lisäksi tavattiin peurat ja poro. Näin eläinrakkaalle tämä oli ihan mahtava kokemus ja kyllä muukin seurue oli näistä kavereista innoissaan! Kierroksen päätteeksi saatiin vatsat täyteen hyvää ruokaa.
Loppuilta lojuttiin mökillä ja koirat nauttivat toden teolla saamastaan huomiosta. Oli ihana huomata kuinka aktiivinen ja seurallinen Lulu oli! Pörräsi koko ajan jaloissa tai makasi sohvalla rapsuja kerjäämässä. Zorrokin osasi villistä luonteestaan huolimatta rauhoittua.
Perjantaina sää meni hieman huonommaksi, mutta vietettiin silti taas useita tunteja rinteessä. Vähän oli märkää ja painavaa lunta, mutta onneksi suksi luisti silti. Käytiin heittämässä koirien kanssa reilumpi metsälenkki ja ilahduin kovin siitä kuinka innolla ja vauhdikkaasti mummokoira jaksoi vipeltää!
Lauantaina oli viimeinen rinnepäivä eikä sää ollut paljon edellisestä päiväst parantunut. Ensimmäiset laskut tuntuivat todella nihkeiltä ja tasapainoa sai hakea, johtuiko sitten rinteistä vai siitä että alkoi olla jalat jo hellänä! Laskettiin kuitenkin nelisen tuntia, käytiin mökillä syömässä ja huilimassa, jonka jälkeen suunnattiin vielä parin tunnin iltalaskuille. Ne osoittautuvatkin sitten parhaiksi, mäki oli hieman paremmassa kunnossa ja iltavalaistus loi oman tunnelmansa! Löysin kunnolla taas laskettelun riemun ja uskalsin laskea mäkeä kovalla vauhdilla. Tunsin itseni hetkellisesti taas lapseksi ja nautin laskemisesta täysillä. Paistettiin iltapalaksi mökillä makkaraa ja saunottiin. Sunnuntaina hurautettiin takaisin kotiin.
Neljän päivän loma tuntui viikolta, pään sai tyhjennettyä ja nautin ajasta läheisten ja koirien kanssa. Lasketteluinnotus nosti päätään ja haaveilen jo ensi vuoden reissusta, josko sitä lähtisi Lappiin kunnon rinteisiin? Nyt kyttäillään, jos saataisiin aleista omat lasketteluvälineet niin ensi vuonna pääsisi mäkeen useammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti