5. lokakuuta 2015

Villasukat jalassani, tuli takassa


Niin se syksy vaan saapui. Enää ei ookkaan lämmin ja iltalenkille saa vetää jo toppatakin päälle. Koirille nappasin alesta tyylikkäät sadetakit tuleviin kurakeleihin. Pimenevistä illoista ja koleasta säästä huolimatta ulkona alkaa olla aika kaunista ja syksyn räikeät värit piristävät mieltä. Syksyssä on myös se iso positiivinen asia, että kaikki lempparisarjat palaa kesätauolta, jei!

Kesän lopulla olin huolissani syksystä ja tulevasta. Uusi koulu ei alkanut enkä myöskään palannut tutulle koulunpenkille. Vakituista työpaikkaakaan ei löytynyt. Nollasoppari Mustissa ja Mirrissä on kuitenkin pitänyt kiireisenä ainakin vielä tähän asti. Toivottavasti hommia riittää vielä loppuvuodellekkin ja olisihan se kovin mukavaa saada vakituinen paikka vaikka ihan omalta alalta.

Kuukauden aikana oon ehtinyt kivasti käydä myös keikoilla. Satin Circus esiintyi Espoo Live tapahtumassa ja oli ihanaa nähdä poikia pitkän kesätauon jälkeen. Pojat veti myös huikean keikan vähän pienemmissä puitteissa Lebonkissa. Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa kuuntelemaan Antti Tuiskun keikkaa. Ja onhan se vaan ihan huippu, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mua vielä keväällä vähän arvellutti tämä uusi Peto-meininki, mutta Antti osoitti luuloni vääriksi. Antti toimii sekä herkkänä että menevänä artistina. Keikalla oli aivan huippu fiilis, koko yleisö täysillä mukana eikä paikalta voinut poistua kuin leveä hymy huulilla. 

Lauantaina pääsin myös pitkään odottamalleni keikalle. Oon jo pitkään kuunnellut Roope Salmista ja Koiria, mutta keikalle en ole aiemmin vielä päässyt. Suurin osa Koirien keikoista on k18 eikä mulla oikeen oo ketään kaveria, kuka olisi kyseisestä bändistä kiinnostunut. Nyt lauantaina järjestettiin kuitenkin kaikille sallittu keikka ja vielä Espoossa, jonne sain Emman mukaani. Iältäni en ollut ehkä keikalle sopiva (keski-ikä oli n.14v), mutta se ei menoa haitannut. Päästiin myös Emman kanssa vihdoin pitkän odotuksen jälkeen tapamaan Jon-Jon Geitel, johon mä ihastuin nähtyäni tämän Aladdin-musikaalissa kolme vuotta sitten. Silloin jo haaveilin tämän komistuksen tapaamisesta ja nyt saatiin otettua yhteisselfie c: Vähän oltiin hihitteleviä pikku fanityttöjä ja Emma möläytti ilmoille Lohisvoimaa huudahduksen. Jännä muuten ajatella, että ollaan oltu samanlaisia joskus Satin Circuksenkin keikoilla. Nykyään niiden kanssa on aina rento fiilis eikä tarvi miettiä viittätoista minuuttia uskaltaako kysyä yhteiskuvaa. 

"Mä oisin halunnu yhteiskuvan sen Aladdinin kanssa (hihi se oli komee)" - Linda 2012



Mä oon innostunut taas lukemisesta. Luukaupunki on odottanut mua kirjahyllyssä ainakin vuoden. Elokuun puolella Jamie-innostuksen puitteissa päätin perehtyä Varjojen kaupungit sarjaan paremmin. Leffan näin silloin kun se pari vuotta sitten tuli ja tykkäsin kovasti. Kirja oli vielä huikeampi ja Cassandra Claren maailma vei mukanaan. Oli pakko saada lisää. Kiiruhdin pikaisesti kirjastoon ja siellä on tullut ravattua nyt useaan otteeseen seuraavien osien perässä. Moni varoitteli netissä sarjan huononevan kohti loppua. Olen itse eri mieltä. Toki ensimmäinen osa oli aivan huippu, mutta viimeisimpänä lukemani Kadotettujen sielujen kaupunki on noussut suosikikseni. Nyt jäljellä on enää yksi osa, jonka lukemista odotan innolla, mutta myös haikein mielin.

Mä oon lukijana sellainen, että luen joko jatkuvasti jotain tai pidän usean kuukauden taukoja. Luulen, että yleensä saan ähkyn hurjasta lukemisesta ja sen takia lopetan taas pitkäksi aikaa. Bussimatkat töihin ovat taittuneet mukavasti kirjaa lukiessa. Tuntuu, että olen ainoa joka ei tuijota puhelinta koko bussimatkaa. Yhtenä aamuna viereeni istui ikäiseni nuori tyttö. Hänkin kaivoi kirjan esille. Hymyilytti. Ehkei kirjat ole vielä painumassa täysin unohduksiin.

Mikä kirja pitää sua parhaillaan otteessaan? Onko joku teistä lukenut Varjojen Kaupungit?




















2 kommenttia:

  1. Kiva blogi, hienoja kuvia ja selkeä kirjoitustyyli! :) Vautsi!

    ♥: http://sirujee.blogspot.fi/

    VastaaPoista