11. joulukuuta 2011

Vuoteni junior handlerina


Somewhere only we know - Glee

Nyt on kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran astuin junior handler kehän sisäpuolelle. Viimeiset junior handler kilpailut ovat jo takana ja olen siirtynyt "kanaemojen" puolelle. Voin sanoa, että fiilis on kamala. Olen aina odottanut kauhulla sitä päivää kun tämä rakas harrastus tulee tiensä päähän, mutten koskaan ajatellut että se ottaa näin koville. Tässä sitä ollaan, itku silmässä kirjoittelen tätä tekstiä ja haikailen niihin aikoihin, kun vasta aloittelin tätä harrastusta enkä tiennyt kuinka pahalta tuntuu päästää irti siitä. Mutta kun on pakko, niin on pakko.

Ensimmäinen kilpailuni oli vuonna 2007 bassettien erikoisnäyttelyssä. Silloin en tiennyt edes mistä kilpailussa oli kyse, mentiin vain kasvattajan suostutteluilla harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä Lulun kanssa. En ollut harrastanut näyttelyitäkään rotukehien puolella pitkään, joten en voi sanoa, että olisin pahemmin mitään osannut. Sijoituimme kuitenkin Lulun kanssa toisiksi ja voitte uskoa, että olin onneni kukkuroilla. Tässä vielä video tuosta ihka ensimmäisestä kilpailusta, älkää naurako :D



Kilpailuinnostus lähti heti tuosta ensimmäisestä kilpailusta ja kisasin nuoremmissa viisi kilpailua, mutta sijoitus tuli vain tuosta ensimmäisestä kilpailusta. Ensimmäinen junnuvuoteni oli lähinnä harjoittelua, sillä minulla ei ollut ketään kouluttamassa tai opettamassa junnujuttuja, joten opettelin asioita seuraamalla muita kehässä. Vuosi 2008 meni ilman sijoituksia Suomessa, mutta kisasin ensimmäisen kisani ulkomailla, Virossa, ja sijoituimme Lulun kanssa neljänsiksi!


Myöskään vuonna 2009, ei sijoituksia pahemmin tullut. Kisasin kuitenkin yhden elämäni hienoimmista kilpailuista, Aptus Shown piirinmestaruuskilpailun. Pääsimme Lulun kanssa kolmen parhaan joukkoon ja kolmen kärjen kilpailu käytiin isossa kehässä musiikin ja aplodien säestyksellä. Tulen aina muistamaan sen hetken, kun astuimme isoon kehään ja kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Sijoituimme lopulta kolmansiksi. Välillä mietin harrastuksen lopettamista, koska tunsin olevani huono sen takia, ettei sijoituksia tullut. Tämä kisa kuitenkin auttoi minua jatkamaan. Ja niin auttoi myös Nea, jonka tapasin tuolla Aptuksessa ensimmäistä kertaa. Nea kehui meitä ihan älyttömästi ja muistan kutsuneeni häntä "faniksemme" silloin pienempänä.
Vuonna 2010 aloin pärjätä paremmin ja olinhan minä kehittynyt vuosien aikana huimasti! Erityisesti tuon vuoden kilpailuista jäi mieleen Tampere kv, jossa sijoituimme Lulun kanssa viidensiksi 40:stä taitavasta handlerista! Toinen vuoden kohokohdista oli erikoisnäyttelymme, jossa olimme Lulun kanssa BIS-junior handler. Kilpailijoita ei ollut paljoa, mutta olin silti super iloinen (kuten kuvasta alla näkee :D).
(c) Jari Kunnari
Viimeinen vuoteni, 2011, oli varmasti vuosistani junior handlerina parhain. Olin melkeinpä aina kilpaillut vain Lululla ja nyt vihdoin rohkaistuin ja aloin kisata myös muun rotuisilla koirilla. Kilpailin viimeisenä vuotenani yhteensä 32 kilpailua, joista vain yhdeksässä en päässyt jatkoon tai sijoittunut. Minulle se on aivan huiman hienosti pärjätty, jollekkin muulle se saattaa olla huono tulos vuodelle. Jokainen kisa on ollut omanlaisensa ja minulle tärkeä, mutta ylitse muiden nousee viimenen kilpailuni Lulun kanssa, Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä marraskuussa. Päätimme Lulun kanssa kisauramme huipulle, ollessamme BIS1 junior handler!
(c) Katriina Mäenpää


(c) Vilma Helle
Nämä neljä ja puoli vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Vaikka koiranäyttelyt eivät lopukkaan, junior handler loppuu ja se on mielestäni ihan erilaista kuin vain tavallinen rotukehä. Rotukehässä se kun sattuu olemaan kiinni siitä, onko sulla tietyn tuomarin mielestä hyvä koira. Junnuissa arvosteltiin itse handleria ja lajissa on vielä niin kova taso, että jokainen sijoitus tuntui todella ansaitulta ja koki itse olevansa hyvä jossain. En ole koskaan ennen elämäni aikana löytänyt tiettyä asiaa missä olisin erityisen hyvä. Nyt junnu-urani jälkeen voin sanoa ja olla ylpeä siitä, että olen mielestäni hyvä handleri. En minä jokaista koiraa saa täydellisesti esiintymään, mutta ainakin omat koirani osaan mielestäni esittää parhaalla mahdollisella tavalla! 

Junior handler on antanut minulle niin paljon! Olen saanut todella paljon itsevarmuutta vuosien aikana. Lisäksi olen oppinut esittämään paljon erilaisia koirapersoonia ja eri rotuja. Yhteistyö Lulun kanssa on parantunut huimasti. Mutta kaikista tärkein asia, ovat ne rakkaat ystävät joihin olen tutustunut. Ilman heitä harrastaminen ei olisi mitään. Heistä on tullut hetkessä sydänystäviä, keistä ei ikinä halua päästää irti, enkä aiokkaan. Ilman teitä en selviäs elämässäni eteenpäin! Kiitos kaikille mahtavasta seurasta näyttelyissä, neuvoista, kehuista ja siitä että ootte aina olleet mun tukena! Love you ♥

Te teette mun elämästä elämisen arvoista ♥
Kiitos Mialle näistä vuosista ♥
Kiitos Lulu ♥
Kiitos kaikille koiriaan lainanneille ♥

1 kommentti: