3200 kilometriä, ensimmäinen asuntoauton vuokraus, vaellusloma ja lomamatka koiran kanssa. Uskomattomat vuoristomaisemat ja kirkasta turkoosia vettä.
En ole oikein rantalomailija. Turhauttaa reissussa sellainen pelkkä makoilu, sillä itse saan reissusta eniten irti näkemällä mahdollisimman paljon kaikkea ja luonnonnähtävyydet ovat mulle niitä kaikista kaunempia. Haluan seikkailla ja kokea. Joten kun Instagram alkoi viime kesänä täyttyä toinen toistaan upeammista maisemista Norjan Lofooteilla, halusin minäkin päästä matkustamaan sinne.
Koska lentäminen ei tähän kohteeseen meillä ollut edes vaihtoehto, olimme innoissamme siitä että voisimme ottaa nuoremman koiramme Zorron mukaan matkalle! Koska miksi lähtisin "lenkkeilemään" noin upeisiin maisemiin ajomatkan päähän ilman koiraa? Punnittiin ensin omalla autolla lähtöä, mutta todettiin matkaluauto kaikkein helpommaksi vaihtoehdoksi ja vaikka se olikin ehkä hieman muita kalliimpi - se tarjosi aikamoisen vapauden matkustamiseen!
2.8. Matkaan lähden!
Road trippimme käynnistyi perjantaina iltapäivällä, kun Eerikin työpäivä loppui ja olimme saaneet pakattua Opelimme kattoa myöten täyteen. Ajettuamme Vantaalle auto vaihtui onneksi tilavampaan, sillä vuokrasimme
Elämysautoilta Sunlight T69 asuntoauton kodiksemme viikon ajaksi. Auto oli rekisteröity neljälle hengelle, joten me Zorron kanssa mahduimme siihen oikein mukavasti.
Pelästyin lähdettyämme oliko Zorrolla kaikki hyvin, koska se kävi nukkumaan heti auton lähtiessä liikkeelle (ennen lähtöä toki tutki paikat). Tajusi varmaan, että kyseessä on auto ja turhaa häslätä ennenkuin ollaan perillä! Eerik sai nopeasti tuntuman asuntoautolla ajamiseen ja ensimmäiseksi yöksi hurautimme Ouluun. Itse ajoin (koko reissun) matkasta "huikeat" 200 km Jyväskylä-Oulu välillä ja olihan se enemmän keskittymistä vaativaa ajoa, mutta ei niin vaikeaa kuin olisin luullut! Onneksi ihana poikaystävä otti vastuun ajosta ja minä sain vain istua ja koittaa tarjota viihdykettä pitkälle ajomatkalle.
3.8. Abiskon kansallispuisto
Matka jatkui Oulusta Haaparantaan, jossa kävimme ostamassa ruuat tulevalle viikolle. Kauppalista koostui lähinnä purkkipastoista, nuudeleista ja pussikeitoista - koska haluttiin päästä reissussa helpolla. Kun eväät oli ostettu, jatkui taas ajomatka. Innostuttiin jo heti Ruotsin Lappiin saavuttuamme poroaidan toisella puolella nähdystä porosta ja niitä tuli sitten myöhemmin vastaan myös tiellä useampi! Ajeltiin Kiirunaan, jossa tehtiin pieni pysähdys kaupassa ja ruokailun merkeissä - sitten matkamme taas jatkui!
Ensimmäinen kohteemme matkalla oli Abiskon kansallispuisto Ruotsin ja Norjan rajalla. Ihastuttiin jo tämän paikan kauneuteen, eikä oltu vielä kovinkaan lähellä Lofootteja! Upea kävelyreitti vei kanjonin viertä, turkoosin veden virratessa alhaalla ja vuorten seistessä ylväänä taustalla. Zorro oli ihan fiiliksissä uusista hajuista, me taas maisemista. Yöksi jäätiin järven viereen parkkialueelle.
4.8 Saapuminen Lofooteille
Herättiin kauniissa maisemissa ja aamulenkin sekä aamupalan jälkeen matkamme jatkui. Ajelimme rajan yli Narvikkiin, jossa käytiin katsomassa sotamuseo (tämä oli enemmänkin tuota miehekettä varten). Museon jälkeen oli edessä pitkä ajo Lofoottien päähän Å:hon. Matka sujui kuitenkin mukavasti, kun pian Narvikin jälkeen Lofoottien upeat maisemat ympäröivät meidät ja vesi muuttui turkoosiksi. Huomattiin heti, että koko paikka on jo itsessään yhtä nähtävyyttä ja koko ajan olisi houkuttanut pysähtyä tien reunaan ihastelemaan ja napsimaan kuvia.
Lähestyessämme Å:ta saatiin hieman jännittää ajamista. Automme oli nimittäin pitkä ja leveä, mutta tiet erittäin kapeita. Parissa kohdassa oli myös aika tiukat mutkat, jossa sai pelätä tuleeko joku vastaan - sillä toiselle puolelle ei nähnyt ollenkaan! Muuten Lofooteilla ajo asuntoautolla oli ok, tuo saariryhmän loppupää vaan pisti kädet hieman hikoamaan. Selvisimme ehjin nahoin Å:hon ja jäimme isolle parkkipaikalle yöksi. Iltalenkkinä käytiin ihastelemassa punaisia kalastajamajoja sekä käveltiin pieni lenkki vuoristojärvi Ågvatnetin vieressä.
5.8. Kjolen (Merraflestinden)
Maanantaina oli ensimmäisen vaelluksen vuoro! Ajettiin Å:sta Sorvageniin, jossa onnistuttiin juuri saamaan parkkipaikka isolle autollemme. Aamupuurojen jälkeen vedettiin urheilukamppeet päälle ja lähdettiin kohti vuoristoa! Huomattiin heti, että Lofooteilla reittien merkkaaminen on aika heikkoa, mutta onneksi olimme katsoneet reitit etukäteen ja kartat löytyivät puhelimesta. Suosittelen muuten
https://www.rando-lofoten.net, koska sieltä löytyy paljon eri vaelluksia ja pystyt etsimään suoraan myös koirille soveltuvia reittejä!
Parkkipaikalta lähti ennen meitä iso porukka, mutta hetken käveltyämme kaikki olivat kadonneet ja saimme jatkaa melkein koko loppuvaelluksen kolmistaan. Nousimme ensin kahden järven ohitse ja siitä koko ajan entistä korkeammalle. Nousu toiselta järveltä ylöspäin aika jyrkkä, mutta selvisimme - me sekä koira! Näkymä seuraavalta tasanteelta oli jo upea, mutta jatkoimme matkaa entistä ylemmäs ja pian istuimme syömässä eväitä Kjolenin huipulla kaikessa hiljaisuudessa. Zorro oli fiiliksissä vuoristosammaleesta ja kieriskeli siinä innoissaan, kun me nautimme raikkaasta ilmasta, upeasta maisemasta ja jotenkin niin tunnelmallisesta hetkestä yhdessä.
Kiersimme vielä Moskenesvatnet -järven ja palasimme autolle. Oltiin vaelluksen jälkeen aivan puhki ja hikisiä, mutta onneksi autossa oli suihku eikä kylmä vesi tässä kohtaa edes haitannut. Vatsat kurnivat, joten kokkailtiin ruokaa ja sen jälkeen ajettiin seuraavan päivän vaelluksen lähistölle, jossa yövyimme hiljaisen tien reunassa. Löydettiin muuten kaikki yöpaikkamme Park4night sovelluksen avulla - suosittelen, tästä oli suuri apu!
6.8. Ryten ja Uttakleiv beach
Rytenin vaellus on yksi suosituimmista ja sen huomasi kyllä ihmismäärästä. Onneksi luonnossa on tilaa kaikille eikä kukaan ollut hengittämässä suoraan niskaan. Rytenin huipulle on kaksi reittiä ja me satuimme valitsemaan sen raskaamman (ainakin meille), kuuluisan Kvalvika Beachin kautta kulkevan.
Ensin oli pieni nousu, jonka jälkeen kivinen reitti vei alas rannalle. Tässä sai olla koiran kanssa hieman varovainen. Ei käyty ihan rannassa vaan ajateltiin tulla sitä kautta takaisinpäin - nyt matka jatkui ylös kohti Ryteniä. Nousu oli jyrkkä ja maasto mutaista. Pari hengähdystaukoa pidettiin, mutta päästiin kun päästiinkin seuraavalle tasanteelle. Pidettiin tauko pienen järven tuntumassa ja Zorro pääsi siihen vilvoittelemaan. Siitä olikin matkaa vielä parin nousun verran ylös huipulle! Näkymä parani koko ajan ylöspäin kiivutessa. Huipulla oli kieleke (alla oli kalliota), joka oli suosittu kuvanottopaikka - siinä sai luotua illuusion että ollaan korkealla "ei minkään päällä".
Pienen kuvaushetken jälkeen lähdettiin alaspäin ja istuttiin parissa kohtaa maisemia ihaillen. Kyllä oli kuulkaa kaunista! Tää oli taas sellainen hetki, kun tuntui että aika pysähtyi ja sitä vaan tuijotteli silmiään uskomatta tuota upeaa maisemaa. Koska oltiin jo aivan poikki ja reitti Rytenille oli ollut raskas, päätettiin skipata alhaalla rannalla käynti ja palattiin autolle helpompaa eli suoraan vuorelta tielle vievää reittiä. Oltiin kyllä kaikki autolle päästyämme aivan loppu.
Yöksi ajettiin Uttakleiv beachin leirintäalueelle ja tämä oli kyllä yöpymispaikoista ehdoton lemppari! Uttakleiv oli aivan upea ranta ja täynnä lampaita! Zorro innostui niistä vähän liikaakin, mutta ei onneksi jaksanut koko iltaa kytätä ikkunassa vikisten. Käveltiin rannalla upeassa ilta-auringosta ja nautittiin siitä hetkestä. Oli lämmin (ja villapaita oli ihan liikaa!) ja niin kaunista.
Yöllä herättiin kummatkin, kun auto heilahti. Maattiin hetki jännittyneinä hiljaisuudessa ja mietittiin, että nytkö joku murtautuu tänne. Hetken hiljaisuutta seurasi "Määäääää" ja Eerikin käytyä ulkona selvisi, että lampaat hinkkasivat itseään autoihin. En kestä. Tää on muuten paras tarina Lofooteilta ja kerron sen kaikille, jotka reissusta kysyvät!
----------------------------------------------------------
Koska kuvia ja juttua reissusta on paljon, jatkan matkakertomuksen loppuun osassa 2. Pysykää siis kuulolla! Tässä postauksessa oli jo oikeastaan meidän TOP3 paikat, mutta ei ole huonoja paikkoja tulossa seuraavassa postauksessakaan.
Ja jos haluaisit kuulla yleisemmin jotain Lofooteista ja meidän reissusta - heitä kommenttikenttään viestiä niin kasaan niitä infoja seuraavaan postaukseen mukaan!
