20. maaliskuuta 2014

Here I go again - Lontoo 8.-11.2



Kyllähän tässä ehti tulla jo ikävä Lontoota. Tää olikin kolmas kerta siellä vuoden sisään. Mitenniin mä rakastan Englantia?
Niin ja mitenkä mä taas sinne päädyin? Rupert Grint. Colin Morgan. Siinä syyt tämän kertaiseen reissuun. Luin syksyllä, että Rupert Grint tekee ensiesiintymisen Lontoon teatterilavoilla ja samassa näytelmässä nähdään myös Colin Morgan. Eihän tuollaiselle tarjoukselle yksinkertaisesti voi sanoa ei. Päätin, että sinne mä lähden, ihan sama menenkö yksin vai en.

Ilmoitin sitten iskälle, että hei mä lähen helmikuussa Lontooseen. Iskä oli sitä mieltä, että A) mä oon aivan kahjo ja B) mähän en sinne yksin lähde. Joulun alla hän sitten ilmoitti lähtevänsä mukaan ja joululahjaksi varattiin matka! Niinpä tää kahjo lähti Lontooseen stalkkaamaan julkkiksia isänsä kanssa. Isä Holopainen pääsi kyllä katsomaan myös jalkapalloa pitääkseen itsensä tyytyväisenä ja saadakseen reissuun edes jonkun järkevän syyn.


Lähdettiin matkaan lauantaina aamulennolla. Mulla oli hirvee jännitys koko ajan päällä, koska
kyseinen lauantai oli viimeinen Mojo-näytelmän esityspäivä, joten stalkkausmahdollisuuksia oli vain yksi... Tällä kertaa selvisin kuitenkin lennosta ilman sen pahempaa lentopelkoa, muut asiat sitten aiheutti sen jännityksen vatsanpohjaan. Oltiin Lontoossa paikallista aikaa jo yhdeksältä. Hypättiin Gatwickilta junaan, joka vei meidät Victorialle, josta matka jatkui hotelliimme Paddingtoniin. Huoneiden luovutus oli vasta myöhemmin, joten jätettiin matkalaukut tavarasäilytykseen ja lähdettiin kohti Picadilly Circusta ja Harold Pinter Theatrea. Teatteri oli pienen kävelymatkan päässä Picadilly Circuksen metroasemalta. Kello oli vasta vähän, mutta teatterin ulkopuolella oli jo aikamoinen lauma faneja odottamassa näyttelijöiden saapumista paikalle. Iskä pyöritteli silmiään ja totesi menevänsä pubiin odottelemaan näytelmän alkamista. Itse päädyin nojaamaan teatterin seinään samalla valppaana ympärille vilkuille, jos joku näyttelijöistä sattuisi näköpiiriin.


Moni fani oli kerääntynyt pareihin tai pieniin porukoihin. Huomasin vieressäni mukavannäköisen tytön, mutten kuitenkaan uskaltanut aloittaa keskustelua. Myöhemmin huomasin tytön vaihtavan pari sanaa muiden fanien kanssa, joten kun hän jäi taas yksin, keräsin rohkeuteni ja menin kysymään tiesikö tyttö mistä ovesta tähdet menisivät sisään. Hänellä ei ollut sen enempää tietoa kun itsellänikään. Tämän keskustelun avauksen jälkeen juttu lähti luistamaan ja päädyttiin yhdessä hehkuttamaan Ruper Grintiä ja juoksemaan paniikissa ympäri teatteria aina, kun joku fanijoukko lähti juoksemaan jonnekkin. Bongattiin Ben Whishaw, jolta ei valitettavasti saatu kuvaa eikä nimikirjoitusta. Hieman myöhemmin toiselta puolelta teatteria alkoi kuulua epämääräistä kiljuntaa ja sählinkiä, joten sännättiin sinne ja ehdittiin nähdä Rupertin takaraivo :D. Ainoa keltä onnistuttiin saamaan kuvat ja nimmarit oli Daniel Mays eikä meillä ollut kummallakaan hajua kuka kyseinen herra oli. Mutta ainakin hän oli yksi näytelmän näyttelijöistä! Hetken päästä Stage Door hengailijoille tultiin ilmoittamaan, että kaikki näyttelijät ovat saapuneet paikalle. Jotenkin kolme näyttelijöistä oli siis onnistunut livahtamaan huomaamatta sisälle. Päädyttiin uuden kaverini Franziskan kanssa Starbucksiin odottelemaan näytelmän alkua. On se vaan kumma kuinka helposti voi muiden fanien kanssa ystävystyä! Meillä oli oiken mukavaa ja kahden aikaan palattiin teatterille, josta nappasin iskän mukaan ja siirryttiin teatterisaliin odottamaan näytelmän alkamista.



Tämänkertainen näytelmä, joka Lindan oli aivan pakkopakkopäästä näkemään oli nimeltään Mojo. Näytelmä sijoittuu Lontoon Sohossa sijaitsevaan rokkiklubiin ja vuoteen 1958. Klubin omistaja Ezra kieltäytyy myymästä uutta tähteään, 17-vuotiasta Silver Johnnyä (Tom Rhys-Harries), kilpailevalle klubinpitäjälle ja viholliselleen Sam Rossille. Tämän seurauksena Ezra päätyy kahtia sahattuna klubinsa roskikseen. Omistajan kuoltua alkaa valtataistelu siitä, kenelle klubin omistajuus siirtyy. Vastaikkain kahakassa ovat Ezran psykopaattinen poika Baby (Ben Whishaw) ja klubin apulaisjohtaja Mickey (Brendan Coyle). Mukana ovat myös klubin henkilökuntaan kuuluvat Potts (Daniel Mays), Sweets (Rupert Grint) ja Skinny (Colin Morgan). Näytelmässä on koko ajan meno päällä ja yllättäviä käänteitäkin tapahtui. Valojen hetkittäisen sammumisen jälkeen lavalla nähtiin Skinny sidottuna ilman housuja jukeboxiin Babyn riehuessa hulluna miekka kädessä ja muiden epätoivoisesti yrittäessä rauhoittaa tilannetta. Hetkellinen "mitä ihmettä tapahtui"-moment.















Näytelmä oli loistava. Mustalla huumorilla varustettu komedia. Jopa niin epäileväinen isäni oli aivan innoissaan ja useaan otteeseen sain tönäisyn vasemmalta puolelta ja kääntyessä näin iskän nauramassa kuiskaten "hehheh vitsi toi on niin hauska". Hyvä etten ollut ainoa, joka nautti tästä esityksestä. Samoin kun Danielin näytelmässä tässäkin piti koko ajan yrittää keskittyä kuuntelemaan puhetta. Näyttelijät puhuivat nimittäin vanhahtavalla brittiaksentilla ja suurinosa vuorosanoista tuli ulos huutona. Pääasiat sai kuitenkin poimittua ja kyllä välillä tajusi sen verran, että purskahti nauramaan. Näyttelijät olivat aivan uskomattomia. Erityisen vaikutuksen teki Ben Whishaw, joka oli todella vakuuttava mielipuolisena Babyna ja välillä piti toivoa ettei se hyppää miekkansa kanssa yleisöön riehumaan. Rupert sopi loistavasti hieman hissukan ja pelokkaan Sweetsin rooliin ja teki hienoa työtä hahmonsa kanssa. Daniel Mays oli iskän ehdoton suosikki ja munkin täytyy myöntää, että hän oli tosi hauska Pottsin roolissa. Tosin tälle hahmolle oli annettu näytelmän hauskimmat vuorosanat, joten hän saikin yleisön nauramaan eniten. Colin Morgan oli upea Skinnyn roolissa. Olen aiemmin nähnyt Colinin vain Merlinin roolissa ja tämä oli jotain aivan erilaista, mutta upeaa. Brendan Coylesta ei jäänyt mitään erityistä kuvaa, mutta taitava näyttelijä hänkin. Tom Rhys Harrisin rooli oli kaikista pienin ja suurimman osan ajasta raukka joutui roikkumaan nilkoistaan ketjutettuna kattoon. Välillä teki oikeen pahaa katsoa sitä, koska se ei ollut mikään parin minuutin roikkuminen.

Kaiken kaikkiaan aivan upea näytelmä taasen ja super mahtavia näyttelijäsuorituksia, joita oli ilo seurata. Nää Lontoon teatterit on ihan vieneet mun sydämen mukanaan. Toivotaan, että teatterilistoille tulisi taas tuttuja nimiä, jotka antaisivat syyn lähteä sinne taas ;).

 http://www.london-theatreland.co.uk/images/show/09132_show_landscape_large_09.jpg
 http://www.london-theatreland.co.uk/images/show/09132_show_landscape_large_01.jpg

Näytelmän jälkeen käytiin iskän kanssa haukkaamassa hampparit, jonka jälkeen mentiin hotellille. Mun hotellikäväisy oli erittäin pikainen ja hetken päästä olin jo vetämässä kenkiä jalkaan ja suuntaamassa takaisin teatterille. Iskän mielestä olin ihan hullu, mutta halusin olla paikalla ajoissa. Me käytiin siis katsomassa päivänäytös, mutta illalla oli vielä toinen näytös, jonka jälkeen näyttelijäkaarti tulisi jakamaan nimmareita stage doorille. Kun saavuin sitten teatterille paikalla oli onneksi vain kymmenen ihmistä. Kului monta tuntia ennen kuin turva-aitoja edes alettiin laittaa paikoilleen ja järjestysmiehet joutuivat häätämään fanit toiselle puolelle tietä, koska siinä vaiheessa meitä oli jo useampia. Jäin kuitenkin erään naisen kanssa seisoskelemaan turva-aitojen viereen ja sain kuin sainkin paikkani eturivistä ennen kuin muu fanilauma ryntäsi vauhdilla tien toiselta puolelta. Odottelua illan aikana ehti kerääntyä aika monta tuntia, mutta tuli siinä jutusteltua muiden fanien kanssa. Ja vihdoin sitten sen kaiken odottelun jälkeen koitti se hetki, kun ovi avattiin ja tähdet astuivat fanien huutojen ja salamavalojen keskelle.



Ensimmäisenä luokseni tuli suoraan ovelta Tom Rhys Harries, joka ystävällisesti kysäisi kuulumisia samalla, kun antoi nimmaria. Jäin tietysti vain tuijottamaan brittikomistusta jäisesti, kunnes sain suustani hiljaisen "good" tokaisun. Ja sainhan mä kuitenkin kuvan pyydettyä. Eniten jännitti saisinko Ruperilta kuvaa, Colinilta sitä oli turha edes yrittää, sillä hän ei pahemmin kuvia koskaan anna. Colinilta ja muilta sain nimmarit ja sitten piti odotella, että Rupert tulee kohdalle. Ja tulihan se sieltä vihdoin ja sain nimmarin sekä kuvan :). Kaikki näyttelijät kiersi alueen kaksi kertaa, joten tuli nappastua vihkoon useampia nimmareita. Colinilta meinasin saada kolme, mutta kolmannen C:n kohdalla Colin katsoi mua silmiin ja tokaisi "Hey you already got one!" Haha! Myös Rupert tuli uudestaan kohdalle ja pyysin halia. Rupert luuli ilmeisesti, että halusin kuvan, joten otettiin sitten vielä toinen kuva (jota kamera ei kuitenkaan jostain syystä ottanut). Sanoin sitten vielä, että saisinko halin ja Rupert pahoitteli siihen ettei tajunnut aluksi ja antoi ihanan halin, josta en olisi halunnu päästää irti. Aivan mahtavan upea ilta ♥ ja löysin pitkän etsinnän jälkeen myös kuvan Colinista kirjoittamassa nimmaria mulle!




Ihanan teatterikokemuksen jälkeen lähdettiin iskän kanssa kiertämään China Townia ja kierrettiinkin ihan urakalla ennen kun löytyi sopiva nuudebaari. Mä tietysti hehkuin ilosta ja kaikki mitä tuli ulos suusta oli RuperRupertRupertColinColinColin, vaikkei toinen osapuoli kuunnellut puoliakaan. Illalla menin leveä hymy huulilla nukkumaan :)















Sunnuntaina iskä lähti Tottenhamiin katsomaan jalkapalloa. Mulla oli siis monta tuntia aikaa kierrellä Lontoota oman mieleni mukaan! Iskän bussi lähti King's Crossin asemalta, joten sain hyvän syyn piipahtaa jälleen Potter-kaupassa. Tällä kertaa ei lähtenyt mukaan muuta kuin pari rasiallista joka maun rakeita, mutta aina saa kuolata :D.










Tämä fanituskauppa ei kuitenkaan riittänyt vaan hyppäsin metroon ja suuntasin Tottenham Court Roadille, josta kävelin Forbidden Planetiin. Ja jälleen sain päälle haluanhaluanhaluanhaluan-tilan! Eritysen huokuttelevia olivat kaikki ihanat Hobitti ja LOTR fanitavarat ♥ Lisäksi alakerran kirjaosasto oli jotain aivan liian ihanaa!!! Pääsin kuitenkin hengissä ilman suurempaa rahojen tuhlausta ulos tästä unelmakaupasta.



















Tämän jälkeen lähdin vain kävelemään jonnekkin suuntaan. Hajuakaan ei ollut päämäärästä, mutta onneksi Lontoossa on niin paljon metroasemia, että sieltä ennemmin tai myöhemmin löytää itsensä. Pienen kävelylenkin jälkeen päädyin Picadilly Circukselle. Käväisin M&M karkkikaupan ja murehdin Harold Pinter Theaterin tyhjiä seiniä Mojoa ikävöiden.







Sitten taas maan alle ja seuraava pysäkki oli Hyde Park corner. Aiemmilla kerroilla en ole kerennyt käydä katsomassa Buckingham Palacea, joten suuntani oli nyt se. Ilma oli aivan ihana ja keväinen Lontoon tuoksu täytti mielen pirteydellä ja hyvällä tuulella. Olihan se hieno palatsi, ainakin ulkopuolelta! Sain myös perinteisen turistikuvan, kun ystävällinen nainen tarjoitui ottamaan kuvan.


















Matka jatkui puistojen halki kohti Big Beniä. Matkaa oli, mutta mikäs siinä kauniissa säässä kauniissa ympäristössä kävellessä. Puistoissa oli hirveästi lintuja ja oravia, joita oli hauska seurailla. Suuren hämmennyksen aiheutti se, että Lontoossa elää luonnossa pelikaaneja! Mutta oravat oli kyllä vähän pelottavia, kun ne vaan kiipes ihmisten jalkoja pitkin. Myönnän, että hyppäsin aina taaksepäin kun joku niistä otuksista otti askeleen muhun päin...










Reippaan kävelyretken jälkeen paikansin itseni Big Benin luota. Sinne oli toisaalta helppo löytää, koska se näkyi jo pitkältä. Kellotornin ja London Eyen ihastelun ja kuvaamisen (siis mullahan ei ole yhtään kuvaa niistä jo valmiiksi...) jälkeen käväisin vielä Oxford streetillä shoppailun merkeissä. Toisaalta mitään ei tullut ostettua. Kävin ihailemassa Hamleys lelukauppaa jälleen, josta en meinannut päästä lähtemään, koska ensin soitettiin One Directionia ja sitten vielä perään Union J, niin eihän sieltä voinut astua ulos ennen kun oli kuullut ne biisit! Kävin myös Disney-kaupassa ihastelemassa hienoja uusia Frozen-tavaroita. Harmi etten oo enää lapsi. Toi kauppa ois ollu varmasti ihan unelma! Iskä oli tähän mennessä saapunut hotellille, joten sinne suuntasin minäkin.










Pienen lepohetken jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Iskä oli edellisenä päivänä nähnyt jossain Jamie's Italian-ravintolan, jota yritettiin sitten metsästää ja lopulta löydettiinkin. Oli kyllä kallista. Mutta hyvää!



Toi pasta oli niiiiiin hyvää omnomnomn tulee nälkä, kun kattoo tota kuvaa! Täysillä vatsoilla oli hyvä lähteä ihastelemaan Lontoota iltavalaistuksella. Mä halusin päästä näkemään Leadenhall Marketin, joka on ollut innoittajana HP-elokuvien Viistokujalle ja siellä on kuvattukkin vähän ensimmäiseen elokuvaan. Tän paikan löytämisessä oli hieman ongelmia. Opasteet oli minne sattuu eikä itekkään tiedetty minne oltiin menossa. Onneksi ilta oli lämmin ja reippailumieli mukana. Löydettiin lopulta perille ja täytyy sanoa, että oli aika hieno paikka. Varsinkin iltavalaistuksella. Löysin myös oven Vuotavaan Noidankattilaan ;).









Seuraavaksi käveltiin katsomaan Tower Bridgeä iltavalaistuksessa. Oli tosi upean näköistä! Koska ilma oli aivan ihana, päätettiin kävellä joen vartta ja ihailla Lontoon iltaa. Käveltiin St. Paulsille, josta hypättiin bussiin, joka vei meidät takaisin hotellille.







Maanantaina herättiin ajoissa, käytiin haukkaamassa aamiaista ja suunnattiin London Toweriin. Linnake oli tosi hieno ja sain tietää paljon mielenkiintoista historiaa kyseisestä linnakkeesta. Kaikista hienoimpia olivat kruununjalokivet, joita ei valitettavasti saanut kuvata. Erityisesti jäi mieleen myös upea lohikäärme, joka oli koottu erilaisista aseista!











Tower-kierroksen jälkeen iskä lähti National galleryyn katselemaan tauluja ja mä karkasin taas omille teilleni. Kävin Waterstones-kirjakaupassa ja voevoe. Monta kerrosta ja hyllyt aivan täynnä kirjoja. Juoksin puolelta toiselle silmissä mähaluanmähaluan-katse. Sain kuitenkin itseni ruotuun ja ostin vain yhden kirjan. Huhhuh. Teki pahaa. Mutta välillä pitää antaa lompakolle armoa. Kävin vielä Notting Hill kirjakaupassa, koska hei pakkohan se on nähdä. Notting Hill on tosi kaunis kaupunginosa. Tykkäsin kaikista niistä taloista ja muutenkin siitä tyylistä.





Illalla käytiin syömässä jossain pizzaa. Sen jälkeen mentiin vielä King's Crossin juna-asemalle. Mun oli pakko päästä ihan sinne laiturille, jossa Laituri 9 3/4 oikeasti on. Päädyttiin sitten iskän kanssa halaamaan ja juoksemaan päin seiniä. Aina välillä voi olla lapsi.
Mun on joka kerta pitänyt ottaa perinteinen punainen puhelinkoppi-kuva, mutta oon aina unohtanut. Mutta nyt vihdoin sain sellaisen! Linda punaisessa puhelinkopissa!






Tiistaiksi ei jäänyt Lontoossa oikeen mitään ihmeellistä kateltavaa enää, joten iskä päätti vuokrata auton, jolla ajettaisiin katsomaan Stonehengeä ja sieltä sitten jatkettaisiin lentokentälle. Vakuutettiin varmaankin autovuokraaja heti aluksi, kun mä menin vahingossa kuskin puolelle ja iskä toiselle puolelle. Hups. Eihän ne niinpäin menneetkään täällä. Oli kyllä aika outoa istua väärällä puolella autoa. Ja Lontoon päässä iskän ajaminen oli vielä sen verran epävarmaa, että ekaa kertaa ikinä mua vähän pelotti sen kyydissä. Kun selvittiin moottoritielle ajaminen alkoi jo sujua hyvin. Sää oli aivan kamala. Vettä tuli ihan hirveesti ja odotin jo innolla sitä, kun päästäisiin perille ja jouduttaisiin kyhjöttelemään kylmässä vesisateessa. Sää kuitenkin selkeni sen mukaan, mitä lähemmäs kohdetta päästiin. Stonehengellä paistoi jo aurinko. Mutta kylmä oli. Se oli pienen kukkulan päällä, joten siellä tuuli. Paljon. Oli tosi kiva yrittää ottaa kuvia, kun vedet vaan valu silmistä eikä niitä pystyny pitämään hirveän auki tuulen takia. Oli hienoja kiviä. On se kyllä kumma, että ihmiset maksaa siitä, että ne pääsee katsomaan kivikasaa. Toisaalta se oli kyllä aika hieno. Ja päässä vaan heräsi kysymyksiä, että miksi ihmeessä tää on joskus tehty ja miten? Hämmennys.







What's the meaning of Stonehenge?




Kivien ihastelun jälkeen siirryttiin Stonehenge-museoon oppimaan lisätietoa näistä kivistä. Noh kyllä sieltä, jotain kiinnostavaakin tietoa oppi. Mä en kyllä silti vieläkään ymmärrä, miten noi kivet on raahattu tonne ja nostettu noin? Koska iskä ei saanut tarpeekseen kivistä, päätettiin seuraavaksi käydä katsastamassa Old Sarum (joka jostain syystä muokkautu mun päässä aina Sarumaniksi...), joka oli siis joku vanha linna, tai siis sen jämät. Eli lisää kiviä. Hienot maisemat siellä ainakin oli. Ja nähtiin me joku muinainen vessakin. Täältä ajeltiin sitten englantilaisten kylien ja kauniiden maisemien ohitse kohti Gatwickin lentokenttää. Oli kyllä aika hienoa nähdä tätä maata myös muualta kuin Lontoosta. Maaseutu on todella kaunista. Niitä maisemia katsellessa miettii vaan kuinka upeeta ois juoksuttaa koiria siellä.












Saavuttiin lentokentälle hyvissä ajoin ja ehdittiin käydä syömässä vielä ennen koneen lähtöä. Sitten olikin taas aika vilkuttaa hyvästit Englannille. But I will come back.

Anteeksi hirveä kuvapaisumus taas, mutta mä oon tällänen turisti, joka räpsii kuvia kaikesta mahdollisesta. Ja sitten kun tulee kivoja kuvia niin haluan julkaista mahdollisimman monet niistä! Pitäisi ehkä rajoittaa vähän tätä kuvien määrää. Nooh koittakaa selvitä.





7 kommenttia:

  1. Tosi kiva sää sattu olemaan siellä :) Ja ah Lontoo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kävi kyllä hyvä tuuri sään kanssa :)! Lontoo ♥

      Poista
  2. Äää, oon niiiiin kateellinen! <3 Mä haluaisin kanssa pikaisesti takaisin Lontooseen! Siinä vaan on sitä jotakin. Ite en oo vielä päässyt käymään teatterissa, kun reissut on ollut tosi low budjetteja, mutta ehkä tällä reissulla voisi teatterissakin käydä. Tykkään kuitenkin yleisesti ihan hirmuisesti teatterissa käymisestä, joten voisi olla ihan kiva käydä muualla kuin suomessa katsomassa teatteria! Meillä onneks koittaa vähän alle kolmen kuukauden päästä oma Lontoon reissu! Eikä pelkästään Lontoon, vaan mennään ekana laivalla Tukholmaan käymään One Directionin keikalla ja siitä lennetään viideksi yöksi Lontooseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Lontoossa on vaan se joku juttu ♥ Toi kuulostaa kyllä aika huippureissulta kaikilta osin ;) itekkin oon menossa tonne Ruotsiin kattomaan poikia ♥

      Poista
    2. Oo! Kumman päivän konserttiin oot menossa? :)
      Ja hei, onko mitään vinkkejä tai nettisivuja mistä noita teatteriesityksiä Lontoossa kannattaa katsoa? Tai ylipäätänsä onko mitään suosituksia mitä kannattais mennä kattomaan? :)

      Poista
    3. Mä oon menossa 13.6 :) ja VIP-permanto ♥
      Täältä näkee aika hyvin http://www.londontheatre.co.uk/londontheatre/whatson/index.htm
      Sieltä saa valittua kategorian ja luettua vähän tietoa näytelmästä + näyttelijälistat :)
      En oo mitään nähnyt mitä tällä hetkellä pyörii, mutta kaikki mun Lontoo teatterikokemukset on ollu tosi positiivisia, en tiedä osaako ne huonoa teatteria tehdäkkään :D

      Poista
    4. Me ollaan menossa silloin 14 päivä, onneks sinne tuli se ylimääräinen päivä, muuten ei oltaisi saatu lippuja :)
      Oi, meen heti samantien selailemaan! Ja joo, en kyllä usko että ne osaa huonoo teatteria tehdä, en oo kuullut mitään muuta kuin hyvää Lontoolaisesta ja ylipäätänsä brittiläisestä teatterista :)

      Poista