Huomenna on sitte jouluaatto. Vaikea uskoa, tuntuu että siihen on vielä pitkä aika. Joulusiivoukset käynnissä, joiden välissä mä livahdin käymään koneella. Zorro on mukana joulun laitossa. Se häärää koko ajan jaloissa, kantaa lelujaan ympäri kämppää ja räyhää imurille (nämä toiminnot ovat kuitenkin kyseiselle koiralle jokapäivästä touhuilua). Lulu muuttuu joulun tai ylipäätään talven aikana pirteämmäksi ja energisemmäksi. Yhtäkkiset leikki- ja riehumiskohtaukset on niin suloista katottavaa. Kyllä se vanhakin leikkiin nuortuu!
Vuoden 2011 koiranäyttelykausi huipentui Helsingin Messukeskuksen Voittaja-näyttelyihin 3.-4.12. Messari weekend avattiin kuitenkin jo perjantaina, kun raahauduttiin kaveriporukalla katsomaan Best of the bestiä eli piirinmestareiden kamppailua. Hienoja suorituksia veti moni näistä taitavista tytöistä ja voittaja Jenny Jakkila sen voiton todella ansaitsi! Onnea! Kiitos kaikille tästä illasta ja henkisestä valmistautumisesta viikonloppuun!
Me ollaan best of the best!
Lauantaina oli siis vuorossa Helsinki Winner vuosimallia 2011. Herätys taas vaihteeksi aikaisin aamusta ja Messarissa oltiin jo klo 8. Ensin käväisin kehässä esittämässä dalmatiankoira Sulon, tuloksena ERI. Sitten lähdin hakemaan junnukoiraani Bondia. Vietiin Bondin häkki ja mun kamat junnukehän laidalle ja siihen sitten jämähdin melkeinpä koko loppupäiväksi. Tuomarimme Rickard Hagström oli ihan älyttömän hidas, mutta toisaalta oli hyvä että jaksoi oikeasti panostaa siihen arvostelemiseen. Emma kisasi nuoremissa mäyräkoira Göstalla ja he pääsivät hienosti 6 parhaan joukkoon 31:stä kilpailijasta! Huikeaa! Tosin hieman Emman puolesta harmittaa, että pääsy isoon kehään meni niin läheltä! Emma on niin loistava tolla mäyrisherralla. Niin rauhallinen ja ammattimainen handleri. Saa olla sisko ylpeä ♥
Monen tunnin odottelun jälkeen sitä pääsi itsekkin vihdoin kehään. Kisasin siis viimeisessä junior handler kilpailussani ihanalla farkkuherralla Sawhorse's Dance Revolution "Bondilla". Vanhemmissa kilpailijoita oli 45 ja odotukset oli nollassa, mutta paineet taas suuret olihan kyse kuitenkin viimeisestä kisasta IKINÄ. Meidän suoritus meni omasta mielestä ihan ok, mitä nyt Bondi vähän alko liikkeessä pomppimaan, mutta sain sen onneksi heti rauhoitettua. Bondin kanssa oli tosi kiva olla kehässä. Kulutettiin odotusaika pelleilemällä ja leikkimällä (mikä näytti varmasti kehän laidalle hyvinkin huvittavalta). Kun tuomari oli arvostellut meidät kaikki ensimmäisestä ryhmästä, tuomari poimi osan jatkoon, myös meidät!
Sitten odoteltiin muiden ryhmien läpikäymistä. Vihdoin kutsuttiin kaikki jatkopaikan lunastaneet pyydettiin takaisin kehään. Meitä oli aika paljon, noin 20 ja olin varma putoamisesta tässä vaiheessa. Mutta ei, tuomari otti meidät jatkoon 10 parhaan joukkoon! Tämän porukan kesken tuomari vaihdatti koiria. Sain vaihtokoiraksi Sofian coton de tulear Jerrin. Jerri ei oikeen tykänny musta, vaan ois mielummin lähtenyt mammansa perään. Liikkeessä se kiskoi Sofian perään ja seistessä ei seisonut mitenkään edustavasti. Enkä saanut sitä laskemaan häntäänsä, joten nyt kaikki luulee etten osaa esittää cottonia... Saatiin omat koirat takaisin ja tuomari otti 5 parasta, jotka jatkoivat isoon kehään. Oma putoaminen varmaankin johtui tuosta vaihtokoiran kanssa sähläämisestä. Mutta ei voi mitään ja eihän 10 parhaan joukkoon pääsy noin kovatasoisessa joukossa ole huono suoritus! Siinä kehästä poistuessa alkoi sitten pikku hiljaa tajuamaan, että tässä tää nyt oli, se on sitten loppu. Ja kun Ira saapui paikalle rynnättiin halaamaan toisiamme ja purskahdettiin itkuun. Ira the itkukaveri♥. Tuli siinä sitten halattua muitakin ja ei ollut kyllä mikään iloinen fiilinki :'(
Junnujen jälkeen kävin grandikehällä moikkaamassa tuttuja ja sain kasvattajalta neljä kunniakirjaa: Lulu voitokkain F-narttu 2011, Zorro voitokkain S-uros 2011, Linda paras 14-17v junior handler ja Emma paras 10-13v junior handler. On se vaan ihana kun aina jaksaa ilahduttaa meitä kasvattien omistajia! Sitten siirryttiin isoon kehään katsomon puolelle. Katottiin Jennyn kanssa ryhmät 1-6 ja kasvattajaryhmä, jonka jälkeen lähdettiin kohto Pasilan hotellia. Kunnostauduttiin hotellihuoneessa ja suunnattiin junior handler SM-finalistien gaalaillalliselle(olin siis Jennyn "huoltajana"). Oli oikein mukava ilta! Ensin oltiin syömässä ja siellä mua ja Jennyä viihdytti erityisesti Iida tarinoineen Timpasta ja belggarin hännänostosta :D! Ruuan jälkeen suunnattiin Hilden ja Maijan huoneeseen ja oli tosi mukava ilta! Kiitos tytsyt :)! Harmi vaan ettei keretty kauaa siellä olemaan, kun väsymys alko painamaan ja oli pakko lähteä nukkumaan.
Kiitos näistä Mia!
Sunnuntaina suunnattiin kuonot kohti Voittaja 2011-näyttelyä. Lähdettiin hotellilta ihan rauhassa ja oltiin paikan päällä vasta kymmeneltä. Linnottauduttiin suuren kamamäärän kanssa grandikehän laidalle. Sunnuntai oli muutenkin rennompi päivä, kun ei tarvinut junnujen kanssa stressata koko päivää. Kävin kehässä pienen petit-neiti Kafin kanssa, tuloksena ERI1, SA, Juniorivoittaja 2011, pn4 ja VA-SERT. Ei siis ollenkaan huonosti! Petit-kehän jälkeen tehtiin juoksusuoritus Pasilan asemalle ruokaa ostamaan ja siitä sitten linnottauduttiin katsomoon seuraamaan junior handlerin SM-kisoja. Oli tosi kiva nähdä niin monta tuttua siellä loistamassa isossa kehässä ja oli kiva hurrata hyville ystäville! Jännitti ihan hirveesti koko finaalin ajan, varsinkin Jennyn puolesta. Jennyllä meni tosi hyvin ja oli ihana nähdä se hymy, joka paistoi Jennyn kasvoilta katsomoon asti! Kun tuomari alkoi poimia kilpailijoita jatkoon ja Jenny osoitettiin jatkoonpääsijäksi, mä vaihteeksi taas purskahdin itkemään. Ja uudestaan, kun neiti pääsi 5 parhaan joukkoon! Lopulta Jenny sijoittui upeasti viidenneksi SM-kilpailuissa. Juostiin äkkiä kaikki alas kuvauspaikalle ja ryntäsin saman tien halamaan itku silmässä Jennyä, joka myöskin itki :'). Mä oon niin ilonen sen puolesta! Jenny todellakin ansaitsi sijoituksen ja kaikki mun itkut! Onnea vielä muru :') ♥
(c)Sanna Erkkilä
Jäätiin katsomaan ryhmät BIS koiran valintaan asti mahtavassa ja kannustavassa seurassa! Kiitos kaikille osalliselle mukavasta viikonlopusta :)! Tästä eteenpäin sitten kanaemoillaan...
Nyt on kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran astuin junior handler kehän sisäpuolelle. Viimeiset junior handler kilpailut ovat jo takana ja olen siirtynyt "kanaemojen" puolelle. Voin sanoa, että fiilis on kamala. Olen aina odottanut kauhulla sitä päivää kun tämä rakas harrastus tulee tiensä päähän, mutten koskaan ajatellut että se ottaa näin koville. Tässä sitä ollaan, itku silmässä kirjoittelen tätä tekstiä ja haikailen niihin aikoihin, kun vasta aloittelin tätä harrastusta enkä tiennyt kuinka pahalta tuntuu päästää irti siitä. Mutta kun on pakko, niin on pakko.
Ensimmäinen kilpailuni oli vuonna 2007 bassettien erikoisnäyttelyssä. Silloin en tiennyt edes mistä kilpailussa oli kyse, mentiin vain kasvattajan suostutteluilla harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä Lulun kanssa. En ollut harrastanut näyttelyitäkään rotukehien puolella pitkään, joten en voi sanoa, että olisin pahemmin mitään osannut. Sijoituimme kuitenkin Lulun kanssa toisiksi ja voitte uskoa, että olin onneni kukkuroilla. Tässä vielä video tuosta ihka ensimmäisestä kilpailusta, älkää naurako :D
Kilpailuinnostus lähti heti tuosta ensimmäisestä kilpailusta ja kisasin nuoremmissa viisi kilpailua, mutta sijoitus tuli vain tuosta ensimmäisestä kilpailusta. Ensimmäinen junnuvuoteni oli lähinnä harjoittelua, sillä minulla ei ollut ketään kouluttamassa tai opettamassa junnujuttuja, joten opettelin asioita seuraamalla muita kehässä. Vuosi 2008 meni ilman sijoituksia Suomessa, mutta kisasin ensimmäisen kisani ulkomailla, Virossa, ja sijoituimme Lulun kanssa neljänsiksi!
Myöskään vuonna 2009, ei sijoituksia pahemmin tullut. Kisasin kuitenkin yhden elämäni hienoimmista kilpailuista, Aptus Shown piirinmestaruuskilpailun. Pääsimme Lulun kanssa kolmen parhaan joukkoon ja kolmen kärjen kilpailu käytiin isossa kehässä musiikin ja aplodien säestyksellä. Tulen aina muistamaan sen hetken, kun astuimme isoon kehään ja kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Sijoituimme lopulta kolmansiksi. Välillä mietin harrastuksen lopettamista, koska tunsin olevani huono sen takia, ettei sijoituksia tullut. Tämä kisa kuitenkin auttoi minua jatkamaan. Ja niin auttoi myös Nea, jonka tapasin tuolla Aptuksessa ensimmäistä kertaa. Nea kehui meitä ihan älyttömästi ja muistan kutsuneeni häntä "faniksemme" silloin pienempänä. Vuonna 2010 aloin pärjätä paremmin ja olinhan minä kehittynyt vuosien aikana huimasti! Erityisesti tuon vuoden kilpailuista jäi mieleen Tampere kv, jossa sijoituimme Lulun kanssa viidensiksi 40:stä taitavasta handlerista! Toinen vuoden kohokohdista oli erikoisnäyttelymme, jossa olimme Lulun kanssa BIS-junior handler. Kilpailijoita ei ollut paljoa, mutta olin silti super iloinen (kuten kuvasta alla näkee :D).
(c) Jari Kunnari
Viimeinen vuoteni, 2011, oli varmasti vuosistani junior handlerina parhain. Olin melkeinpä aina kilpaillut vain Lululla ja nyt vihdoin rohkaistuin ja aloin kisata myös muun rotuisilla koirilla. Kilpailin viimeisenä vuotenani yhteensä 32 kilpailua, joista vain yhdeksässä en päässyt jatkoon tai sijoittunut. Minulle se on aivan huiman hienosti pärjätty, jollekkin muulle se saattaa olla huono tulos vuodelle. Jokainen kisa on ollut omanlaisensa ja minulle tärkeä, mutta ylitse muiden nousee viimenen kilpailuni Lulun kanssa, Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä marraskuussa. Päätimme Lulun kanssa kisauramme huipulle, ollessamme BIS1 junior handler!
(c) Katriina Mäenpää
(c) Vilma Helle
Nämä neljä ja puoli vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Vaikka koiranäyttelyt eivät lopukkaan, junior handler loppuu ja se on mielestäni ihan erilaista kuin vain tavallinen rotukehä. Rotukehässä se kun sattuu olemaan kiinni siitä, onko sulla tietyn tuomarin mielestä hyvä koira. Junnuissa arvosteltiin itse handleria ja lajissa on vielä niin kova taso, että jokainen sijoitus tuntui todella ansaitulta ja koki itse olevansa hyvä jossain. En ole koskaan ennen elämäni aikana löytänyt tiettyä asiaa missä olisin erityisen hyvä. Nyt junnu-urani jälkeen voin sanoa ja olla ylpeä siitä, että olen mielestäni hyvä handleri. En minä jokaista koiraa saa täydellisesti esiintymään, mutta ainakin omat koirani osaan mielestäni esittää parhaalla mahdollisella tavalla!
Junior handler on antanut minulle niin paljon! Olen saanut todella paljon itsevarmuutta vuosien aikana. Lisäksi olen oppinut esittämään paljon erilaisia koirapersoonia ja eri rotuja. Yhteistyö Lulun kanssa on parantunut huimasti. Mutta kaikista tärkein asia, ovat ne rakkaat ystävät joihin olen tutustunut. Ilman heitä harrastaminen ei olisi mitään. Heistä on tullut hetkessä sydänystäviä, keistä ei ikinä halua päästää irti, enkä aiokkaan. Ilman teitä en selviäs elämässäni eteenpäin! Kiitos kaikille mahtavasta seurasta näyttelyissä, neuvoista, kehuista ja siitä että ootte aina olleet mun tukena! Love you ♥
