11. toukokuuta 2019

Vinkit Lontoon Harry Potter studioille


Astu Tylypahkaan ja aitoihin Harry Potter lavasteisiin! 
Näe ja koe Harry Potterin taikamaailma.

Olen huomannut olevani täällä Suomen päässä monelle ystävälle ja tutulle ”Suomen Harry Potter studio-opas” ja tästä olen toki vain ylpeä! Lontoon Warner Bros studioilla olen vieraillut jo kolme kertaa ja uusi käynti olisi taas haaveissa, sillä paljon kaikkea uutta on tullut viime käyntini jälkeen. Lontookin on tullut erittäin tutuksi, joten kokosin teille omien kokemusten pohjalta pienen oppaan Harry Potter studioita varten, joka toivottavasti tuo apua reissun suunnitteluun (ja jonka voin jatkossa linkata ystäville).


LIPPUJEN OSTAMINEN


Liput tulee ostaa etukäteen ja itse ostan ne aina suoraan studioiden omilta sivuilta. Myös jotkut muut paikat myyvät erilaisia lippupaketteja, mutta olen kokenut helpoimmaksi ja luotettavammaksi ostaa liput viralliselta sivustolta. Studioille myydään peruslippuja sekä Studio Tour pakettilippuja, joihin sisältyy digitaalinen opastus (kuulokkeet, joista kuulet lisäinfoa lavasteista ja elokuvien teosta). Minulle on riittänyt aina tuo peruslippu, en varmaankaan malttaisi keskittyä kuuntelemaan opastusta, kun olen niin paikan lumoissa. Aikuisen peruslippu studioille maksaa tällä hetkellä 45 puntaa.


Osta lippusi ajoissa! Liput kannattaa ostaa oikeasti ajoissa, suosittelen varsinkin kesällä hankkimaan ne parikin kuukautta ennen reissua. Olen useamman kerran kuullut, että joku on jäänyt ilman lippua! Hoida siis lipun ostaminen ajoissa, vaikka heti lennot varattuasi.


MATKUSTUS STUDIOILLE

Studioilla suositellaan olemaan 20 minuuttia ennen oman kierroksen alkua, joten kannattaa lähteä matkaan ajoissa. Ja jos satut olemaan paikalla vaikka vähän aiemmin - ei hätää, saat kyllä aikasi kulumaan Harry Potter kaupassa!

Lontoon keskustassa kahdesta paikasta ajaa bussi suoraan studioille - tätä en ole itse koskaan käyttänyt, mutta ainakin hinta on itsematkustusta kalliimpaa. Jos haluat tehdä matkan itsenäisesti, matkusta metrolla Eustonin juna-asemalle ja hyppää sieltä junaan, joka vie Watford Junctioniin (n. 20 min). Kannattaa kuitenkin vähän silmäillä montako pysähdystä välissä on, sillä löytyy sekä hitaita että nopeita junia. Tarvittaessa voit kysyä neuvoa aseman henkilökunnalta. Watfordin juna-aseman edestä lähtee shuttle bus, joka hurauttaa vartissa studioille. Busseja menee 20 minuutin välein ja edestakainen matka maksaa 2,5 puntaa (maksettava käteisellä). Watfordissa kannattaa olla noin 45 minuuttia ennen kierroksen alkua.

Tässä pelkistettynä: Sijantisi - Eustonin juna-asema - Watford Junction - Harry Potter studiot


ITSE STUDIOT


Saapuessasi studioille, lippu pitää käydä lunastamassa lipputiskiltä varausvahvistusta sekä henkilöllisyystodistusta vastaan. Jo heti sisääntuloaulassa on paljon kaikenlaista ihasteltavaa ja mikäli aikaa on, sitä saa hyvin kulumaan kaupan puolelta. Kierrosvuorosi lähestyessä muista siirtyä jonoon, josta työntekijät ohjaavat eteenpäin.

Studioiden mukaan keskimääräinen studioilla käytetty aika on 3,5 tuntia - itselläni on yleensä mennyt neljä tuntia ja nyt menisi varmasti vielä enemmän! Mutta suosittelen varaamaan kierrokseen vähintään tuon 3,5 tuntia ja kannattaa toki varautua myös pidempään viisiittiin (ja ottaa kierroksen alkamisaika sen mukaan).

Älä kiirehdi! Studioilla riittää nähtävää ja kaikkialta löytyy älyttömän paljon mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Välissä pääset halutessasi myös lentämään luudanvarrella ja maistelemaan kermakaljaa! Ota paljon kuvia, koska täällä on puitteet täydellisiin otoksiin. Älä säästele kyyneleitä ja nauti täysin siemauksin askelistasi Harry Potterin maailmassa, koska
astuessasi ulos studioiden ovista haluaisit vain juosta takaisin ja tehdä kierroksen uudestaan. ♥

Studiot antavat unohtumattoman kokemuksen ja ainakin itselle lapsuudenunelmien toteenkäymisen, mutta varmasti myös einiinhardcore fani saa paljon irti studioista! On todella mielenkiintoista nähdä se kaikki, mitä kaikkea elokuvien eteen onkaan tehty. Mikäli sinäkin olet odottanut kirjettäsi Tylypahkaan ikuisuuden, nyt on aika toimia ja toteuttaa unelmasi!


MUUTA NÄHTÄVÄÄ LONTOOSSA HARRY POTTER FANILLE

King's Cross
Harry Potter tunnelmaan pääsee myös King's Crossin juna-asemalla, josta löytyy seinän läpi menevä kärry matkatavaroideen. Vieressä on myös iso fanikauppa, suosittelen visiittiä sinne! Taitanee olla myös hieman halvempi kuin itse studiot. Harry Potter tavaraa myydään muutenkin Lontoosta todella monissa paikoissa (mm. Hamleys lelukaupassa iso osasto ja Primarkissa edullisempaa fanituotetta). Löydät King's Crossin asemalta myös "aidon" 9 3/4 välisen laiturin, vaikka oikeasti tuo kohtaus on kuvattu laitureiden 4 ja 5 välissä! En päässyt kuitenkaan läpi :(.


Harry Potter ja kirottu lapsi näytelmä
Ensimmäinen Harry Potter näytelmä alkoi pyöriä Lontoossa vuonna 2017, aiempana vuonna oli julkaistu näytelmän käsikirjoitus kirjan muodossa. Vaikka kirjan juoni ei minua ihan vakuuttanut, oli näytelmä aivan toista maata! Voin luvata että tämä toimii ehdottomasti paremmin teatterin lavalla ja lumoaa taianomaisuudellaan. Näytelmä on kaiken kaikkiaan kaunis tarina ystävyydestä sekä itsensä löytämisestä ja tehosteet, maagisuus ja musiikki tekevät siitä ehdottomasti katsomisenarvoisen kokemuksen! Tänne voi olla vaikea saada lippuja, mutta mikäli hyvä tuuri käy ja toimit ajoissa - saatat jopa onnitsua ja päästä nauttimaan neljän tunnin taikapläjäyksestä!


Leadenhall Market & Millenium Bridge
Lontoo vilahtaa Harry Potter elokuvissa useita kertoja. Kuolonsyöjät tuhoavat Millenium Bridgen kuudennessa ja muitakin Lontoon tunnettuja nähtävyyksiä vilahtaa ruudulla. Leadenhall Market on toiminut Viistokujalle pääsynä ensimmäisessä elokuvassa ja sieltä löytyykin tuo sininen sisäänkäynti Vuotavaan Noidankattilaan, joka on tosin oikeasti kosmeettinen hoitola! Lisäksi elokuvia on mm. kuvattu Westminsterin metroasemalla (Harry & herra Weasley), Australia Housella (Irveta) ja St. Paulin katedraalissa (porraskäytävä ennustusluokkaan).


Jos haluat nähdä lisää kuvia ja juttua Lontoosta sekä studioilta, käy lukemassa nämä:
http://fasciner.blogspot.com/2015/09/london-calling-again-18-2182015.html
http://fasciner.blogspot.com/2013/07/onhan-toiki-sairaus-eika-silla-oo-valia.html
http://fasciner.blogspot.com/2013/04/london-city-where-my-dreams-came-true.html

Oletko joskus vieraillut Potter-studioilla tai haaveiletko sinne pääsemisestä? Heräsiko jotain muita kysymyksiä studiovierailuun liittyen?

24. huhtikuuta 2019

Miten meille tuli grand basset griffon vendeen?



Tänään vietetään valtakunnallista koiranpäivää ja eilen ensimmäinen koirani Lulu täytti 14-vuotta! Sen kunniaksi ajattelin kertoa teille taustaa siitä, miten päädyin oman rotuni pariin.


Mikä tää rotu on? Miten te tälläseen päädyitte? 
Tämä on grand basset griffon vendeen, ranskalaista alkuperää oleva persoonallinen ja sydämeni varastanut koirarotu. Ihan jo lenkkeillessä vastaan tulee paljon kiinnostuneita ihmisiä ja olen tottunut toistamaan rodun nimeä vähintään viisi kertaa ennen kuin kuulija osaa jotenkin hahmottaa miten se nyt menikään (Sami Hedbergin käsittelyssä nimi taipui muotoon ”graand matti bliffon vendead”). Helpompi siis kutsua rotua lempinimellä – grandi. Grandeja on Suomessa suhteellisen vähän ja uskoisin, että varsinkin harvinaisten rotujen omistajat kuulevat usein kysymyksen ”Miten te tähän rotuun päädyitte?”.


Miten meille tuli grandi?
Meillä on ollut suvussa koiria aina ja itse olen kinunnut koiraa niin kauan kuin muistan. Ensin halusin kyllä bernhardinkoiran ja se olikin pienenä lempirotuni – rakkaan isoäidiltä saadun pehmoleluni vuoksi. Kuitenkin vihdoin eräänä päivänä (ollessani noin 9-vuotias) äiti saapui kotiin ja kertoi, että oli nähnyt ulkona hauskan sarjakuvahahmoa muistuttavan koiran ja hän haluaa sellaisen. Koirakirjat revittiin äkkiä auki ja aloimme tutkia rotua petit basset griffon vendeen. 

Bassettien erikoisnäyttely sattui olemaan Espoossa, joten lähdimme katsomaan ja tutustumaan rotuun. Bongasimme näyttelyssä isomman samannäköisen koiran ja koska i
sän mielestä koiran piti olla koiran kokoinen vaihdoimmekin rotua "lennosta" grandiin. Se miellytti ulkonäöllisestikkin kaikkia hieman enemmän pitkine korvineen! Koko perhe oli myyty ja vanhemmat päätyivät kyselemään rodusta ja juttelemaan Mon Dieu kasvattaja Ninan kanssa. Tälle oli tulossa pentuja myöhemmin samana vuonna. Kävimme katsomassa tätä pentuetta ja varsinkin vanhempani rakastuivat pentueen emään, Penniin (ja Pennistä puhutaan meillä välillä edelleen). Kaikki ihastuivat koiriin täysin ja oli selvää, että meille tulisi tämänrotuinen koira. Emme kuitenkaan vielä päätyneet ottamaan pentua ja voitte kuvitella meidän lasten pettymyksen. Kuitenkin myöhemmin samana vuonna vanhemmat olivat selkiemme takana saaneet Ninalta toisen kasvattajan yhteystiedot ja ottaneet yhteyttä kennel Minskuhoffsiin.



Jouluna saimme varmasti elämämme parhaan ja yllättävimmän lahjan. Pieni kirjekuori kolmelle lapselle ei ehkä alkuun vaikuttanut kovinkaan hienolta lahjalta, mutta sisältö loksautti leuat lattiaan ja sai ilmaan riemunkiljahduksia. Kirjekuoreen oli tulostettu sähköposti Maria Aaltovirralta, jossa isä oli varannut meille pennun seuraavasta pentueesta. Tästä alkoi malttamaton odotus ja huhtikuun 23. päivä saimme mökkireissulla ihanan viestin ”teille on syntynyt pentu.” Samana päivänä äidin ystävä keksi pennulle nimen, Lulu.

Kävimme katsomassa pentuja useamman kerran ja valitsimme meidän koiraksemme vaalean tytön, jonka päässä oli ihana sydänkuvio. Kesäkuussa lähdimme mökiltä matkaan kohti Porvoota. Voitte kuvitella kuinka hermostuineita me lapset oltiin autossa, kun vanhempien oli "pakko" pysähtyä matkalla antiikkikauppaan (oon vieläkin varma, että se tehtiin kiusallaan). Saavuimme kuitenkin jännityksen täyteisen automatkan jälkeen Porvooseen ja vihdoin Lulu muutti meille.




Lulu sopeutui nopeasti perheeseemme ja ihastuimme persoonalliseen rotuun entistä enemmän. Luonnetta löytyi, mutta silti elämä Lulun kanssa oli (ja on aina ollut) todella helppoa. Lulu oli tietysti koko perheen koira, mutta vähitellen siitä tuli "eniten" minun koira. Aloitimme kasvattajan innostamana näyttelyharrastuksen, jossa olen päässyt tutustumaan moniin ihaniin ihmisiin ja joka on minulle edelleen rakas harrastus. Kasvattajan mukana ollaan reissattu ties missä ja niin paljon on ihania muistoja yhdessä!




Rodusta tuli heti se mun oikea rotu, enkä voisi enää kuvitella elämää ilman grandia. Siispä luonnollisesti meille tuli Lulun jälkeen toinen grandi, kunhan vanhemmat olivat vuosia myöhemmin eronneet ja sain taivuteltua helpomman osapuolen (äidin) koirakaveriin. Silloin saapui Zorro. Ja Zorrosta luonnetta ja hömelyyttä löytyykin sitten vielä aimo annos enemmän - aito grandi siispä!

Grandi tulee olemaan mulle aina se "the rotu" ja vaikka joskus ottaisinkin jonkun toisenrotuisen niin aina tulee olla vähintään yksi grandi. Näiden kanssa ei tylsää päivää ole, aina ne joko naurattaa hölmöilyllään tai saa savun sauhuamaan korvista!!


"A GBGV will always do what you want as long as it's what he/she wants - otherwise completely deaf" 
(Sara grandien roturyhmästä kiteytti grandin hyvin :D) 


Ihanaa koiranpäivää kaikille ♥

23. maaliskuuta 2019

Hirveen kivaa Himoksella!


Tänä vuonna en ehtinyt saada virallista talvilomaa, koska aloitin uudessa työpaikassa syksyllä. Karattiin kuitenkin pariksi päiväksi omalle lomalle Himokselle Eerikin sisarusten ja parin kaverin kanssa. Niin ja perheemme nelijalkaiset otettiin tietenkin mukaan! Loma tuli kyllä kaikinpuolin tarpeeseen, oli ihana rentoutua kotoisassa mökissä luonnon keskellä ja laskea rinteitä ilman stressiä mistään!


Pidettiin kummatkin keskiviikkona etäpäivä, jotta päästiin lähtemään matkaan heti työpäivän päätyttyä. Vaikka matka Jämsään kestää vain kolmisen tuntia (eli mökkimatkan verran), tuntui se jotenkin loputtoman pitkältä. Väsymystä ilmassa, ehkä? Saatiin kuitenkin matka päätökseen ja napattiin Kotipizzasta ruuat mökille, joka sijaitsi Himoksen Länsi-Huipulla. Mökki oli aivan ihana ja matkaa rinteeseen ei ollut montaasataa metriä! Eerikin veli oli vaimonsa ja kaverinsa kanssa jo paikalla ja koirat pääsivät heti nauttimaan huomiosta. Myöhemmin illalla vielä yksi pariskunta liittyi joukkoon.


Torstaina olikin eka laskupäivä! Vähän jännitin miten koirat pärjäisivät vieraassa mökissä sillä aikaa kun olisimme itse rinteessä, mutta kaikki meni oikein hyvin! Lopulta kaksikko joutui olemaan vain pari tuntia yksin, sillä melkein koko ajan joku meistä oli mökissä. Ja koska matkaa rinteeseen ei ollut paljon, päästiin nopeasti käymään siellä ja ulkoiluttamaan koiria. Olen itse nuorempana käynyt perheen kanssa useamman kerran Himoksella ja oltiinkin silloin innokkaita laskijoita. En kuitenkaan muistanut kuinka kivaa laskettelu hyvissä rinteissä onkaan! Ollaan viimevuosina käyty vain satunnaisesti Serenassa. Himoksella rinteet on pidempiä ja monipuolisempia. Melkein kaikista hauskinta on siirtymäreitit Pohjoisesta Länteen! Laskettiin kolmisen tuntia, jonka jälkeen lähdettiin porukalla syömään.


Olin bongannut ennen reissua Jämsässä sijaitsevan Hirvikartanon ravintolan, jonka pihassa on HIRVIÄ. Ei siis voinut mitenkään jättää välistä! Sauli-hirvi oli aivan ihana ja todella ystävällinen oksienrouskuttaja. Päästiin kaikki yhteiskuviin ja Saulia sai silittääkkin! Hirvien lisäksi tavattiin peurat ja poro. Näin eläinrakkaalle tämä oli ihan mahtava kokemus ja kyllä muukin seurue oli näistä kavereista innoissaan! Kierroksen päätteeksi saatiin vatsat täyteen hyvää ruokaa.


Loppuilta lojuttiin mökillä ja koirat nauttivat toden teolla saamastaan huomiosta. Oli ihana huomata kuinka aktiivinen ja seurallinen Lulu oli! Pörräsi koko ajan jaloissa tai makasi sohvalla rapsuja kerjäämässä. Zorrokin osasi villistä luonteestaan huolimatta rauhoittua.


Perjantaina sää meni hieman huonommaksi, mutta vietettiin silti taas useita tunteja rinteessä. Vähän oli märkää ja painavaa lunta, mutta onneksi suksi luisti silti. Käytiin heittämässä koirien kanssa reilumpi metsälenkki ja ilahduin kovin siitä kuinka innolla ja vauhdikkaasti mummokoira jaksoi vipeltää!


Lauantaina oli viimeinen rinnepäivä eikä sää ollut paljon edellisestä päiväst parantunut. Ensimmäiset laskut tuntuivat todella nihkeiltä ja tasapainoa sai hakea, johtuiko sitten rinteistä vai siitä että alkoi olla jalat jo hellänä! Laskettiin kuitenkin nelisen tuntia, käytiin mökillä syömässä ja huilimassa, jonka jälkeen suunnattiin vielä parin tunnin iltalaskuille. Ne osoittautuvatkin sitten parhaiksi, mäki oli hieman paremmassa kunnossa ja iltavalaistus loi oman tunnelmansa! Löysin kunnolla taas laskettelun riemun ja uskalsin laskea mäkeä kovalla vauhdilla. Tunsin itseni hetkellisesti taas lapseksi ja nautin laskemisesta täysillä. Paistettiin iltapalaksi mökillä makkaraa ja saunottiin. Sunnuntaina hurautettiin takaisin kotiin.

Neljän päivän loma tuntui viikolta, pään sai tyhjennettyä ja nautin ajasta läheisten ja koirien kanssa. Lasketteluinnotus nosti päätään ja haaveilen jo ensi vuoden reissusta, josko sitä lähtisi Lappiin kunnon rinteisiin? Nyt kyttäillään, jos saataisiin aleista omat lasketteluvälineet niin ensi vuonna pääsisi mäkeen useammin.

26. marraskuuta 2018

Vuoden viimeinen mökkiviikonloppu


Pari viikkoa takaperin ehdittiin viettää vielä yksi mökkiviikonloppu tämän vuoden puolella. Arki tuntui painavan aikalailla päälle ja en muista milloin olisimme odottaneet näin paljon mökille pääsyä! Vaikka päivät eivät olleet aurinkoisia vaan lähinnä harmaita, nautimme viikonlopusta ja saimme kunnon rentoutuksen. Nukuttiin pitkään, syötiin vanhempien tekemää herkkuruokaa ja vietettiin paljon aikaa raikkaassa ulkoilmassa. Pääsin myös pitkästä aikaa veneellä kiertämään järveä, sitä en ole tehnyt vuosiin! Taivas oli yöllä täynnä tähtiä ja tottakai siellä kylmässä piti väristä ottamassa kuvia. Seuraava reissu Suonteen rannalle tehdään varmasti vasta ensi vuonna, mutta odotellaan jo innolla!