Vuoden odotetuin viikonloppu, koiraihmisten pyhiinvaellus ja paikka, johon koko Suomen koirakansa kokoontuu jokaisen vuoden päätteeksi. Sitä on Messari, jossa tavataan kaikki tutut ja muistellaan mennyttä vuotta upeiden koirien ympäröimänä. Sinne olen minäkin jo pienestä asti joka vuosi eksynyt. Voittaja-näyttelyt eivät ole kuitenkaan mikään tavallinen näyttelyviikonloppu, sillä siinä on aina jotain taianomaista...se on se tunnelma tai se jännitys, joka kipristelee vatsanpohjassa jo viikkoja ennen koko tapahtumaa.
Perjantaina aloiteltiin tunnelmia Best of the Best- junior handler kilpailun merkeissä Messarissa. Sinne kokoonnuttiin suurella porukalla seuraamaan piirinmestarien taistoa ja näkemään tuttuja ennen h-hetkeä. Vatsanpohjaa alkoi kyllä kieltämättä kutkutella, kun katseli ympärilleen hallissa, joka tulisi seuraavana päivänä kuhisemaan ihmisiä ja koiria... Onnittelut kaikille sijoittuneille!
Lauantaiaamuna aamuna jännityksen vallassa aloin kerätä kamoja kasaan ja henkisesti valmistautua päivää varten. Iskä tuli hakemaan mut ja Zorron ja Lulu jäi nyyhkyttämään surkeaa kohtaloaan äidin luokse. Haettiin Jenny mukaan ja sitten alkoi matka kohti Pasilaa. Se tunne, kun vihdoin astui sisään Messariin. Samalla pää meni ihan sekaisin jännityksestä, mutta toisaalta olin myös täynnä intoa. Raahasin kamat grandikehän laidalle ja sieltä häkkirykelmästä löytyi juuri meidän kokoinen paikka. Ennen grandikehää ehdin kierrellä moikkaamassa tuttuja ja kerätä myös kamalan jännitysmöykyn vatsanpohjalle... Lisäksi grandikehä oli yli tunnin myöhässä mikä lisäsi stressaantunutta tunnelmaa entisestään...
Grandeja oli kisaamassa 19kpl ja tuomarina toimi Mark Cocozza, Iso-Britanniasta. Zorron esiintyminen ei ollut tänään taaskaan kovin kehuttavaa, muttei se nyt kuitenkaan ihan läskiksi mennyt. Tuomari ei kuitenkaan tykännyt Zorrosta ja meille näytettiin sinistä lappua. Ihmettelen kyllä, että miten Zorron arvostelulla tuli EH, sillä siinä ei oikeastaan ole mitään hyvää... Grandien jälkeen pyörähdin vielä kehässä petit Jeren (Humisevan Harjun Tel Pere Tel Fils) kanssa tuloksena ERI2.
Arvostelu: Too square in outline. Tailcarriage is too high. Muzzle & ears are too short. Coat ok. Lacks drive behind and rear is too narrow. Ok in front.
 |
| ©Jari Kunnari |
 |
| Jee meil on kivaaaaa! ©Sonja Kaartinen |
Sillä aikaa, kun itse huristelin ympäri Messukeskusta, Emma teki hienon suorituksen Göstan kanssa viimeisessä junior handler SM-osarissa. Kilpailijoita oli vanhemmissa huimat 61 ja tuomarina toimi mäyräkoirahandleri Fanny Hellström Ruotsista. Emma&Gösta pääsivät ensin 15 parhaan joukkoon ja vaihtokoirien ja pitkän pohdinnan jälkeen vielä viiden parhaan joukkoon! Viisi parasta kamppailivat viimeisestä finaalipaikasta ison kehän valojen, musiikin ja taputusten saattamana. Emma ja Gösta veivät 2. sijoituksen kovatasoisessa joukossa! Upea suoritus molemmilta, en voisi olla ylpeämpi ♥ Onnea ♥
 |
| ©Minka Nuutinen |
Junnukisan jälkeen jäätiin seuraamaan porukalla ryhmiä. Oli kiva viettää aikaa ison ystäväjoukon kanssa ja kannustaa ja hurrata tutuille. Messarin isossa kehässä on aina sitä jotain. Sinne pääsystä olen minäkin haaveillut pienestä asti...Noh ehkä jonain päivänä toive toteutuu :)!
Sunnuntaina suuntasin aamulla yksin Messukeskukseen, mutta onneksi sinne päästyäni sain heti seuraa. Pyörin aamupäivän Sonjan seurassa ja sen jälkeen suuntasin cairnikehälle, Niskanniemen porukoiden luokse. Hihnan päähässä oli junnunartuissa Niskanniemen Quutar. Luokassa kisasi 12 koiraa ja Quutar esiintyi kanssani oikein mallikkaasti! Tuloksena hienosti ERI3 ja SA. Pääsin esittämään Quutaren myös kasvattajaryhmään ja Niskanniemen oli ROP-kasvattaja! Onnea Tarja hienosta tuloksesta :)!
 |
| ©Mika Huolman |
Edestakaisin juoksemisen, ystävien keräämisen ja Vilman viimehetken tukena olemisten jälkeen pääsin vihdoin istahtamaan katsomon puolelle ja odottamaan junior handler SM-kilpailun alkua. Istuttiin Jennyn kanssa vierekkäin jännittämässä ja purskahdettiin kummatkin itkuun jo kilpailun alussa...(Tämä tosin johtui kaipuusta omiin junnuvuosiin, jälleen kerran... Kyllä se aina välillä tekeekin kovin kipeää seurata junnuja tietäen, että itselle ei sitä mahdollisuutta enää koskaan suoda...). Finaalia oli kyllä hurjan jännittävää seurata ja joukkossa oli todella upeita suorituksia! Vilman suoritus oli oikein hieno ja me huudettiin kyllä Jennyn kanssa niin lujaa, kun meissä vaan ääntä riitti. Kun kaikki kilpailijat olivat käyneet yksilöarvostelussa, tuomari alkoi poimia jatkoonpääsijöitä. Mua jännitti ihan hirveesti ja kun tuomari osoitti Vilman jatkoon nousi kyyneleet silmiin.
10 parhaan kesken tuomari teetti edestakaisin ja seisotuksen ja juoksutti vielä koko joukkoa ympäri. Sitten alkoi viiden sijoittujan valinta. Voitte varmaan kuvittella mikä huuto meistä lähti, kun Vilma pääsi jatkoon! Ja mä purskahdin itkuun, tietysti. Viiden parhaan kesken tuomari pohti pitkään ja vaihdatti koiria useaan otteeseen. Ei kyllä löydy mitään kritisoitavaa Vilman suorituksista vaihtokoirien kanssa :)! Sitten vihdoin alkoi sijoittaminen. Siinä vaiheessa rynnättiin Jennyn kanssa katsomosta alas kehän reunalle ja itkettiin jo hysteerisinä. Taina Nygård tokaisikin meille "Älkää kiltit tytöt itkekö noin kovaa, näyttää siltä että teihin sattuu todella paljon!". En ole koskaan, ikinä, never ever, itkenyt niin hysteerisesti. Ihan oikeesti. Sen lisäksi mulla ei tietenkään ollut vedenkestävää ripsiväriä... Voitte vaan kuvitella lopputuloksen...säikähdin jopa itse omaa peilikuvaani... Lopulta Vilma siis sijoittui upeasti toiseksi! Me tietenkin yritettiin rynniä kehään heti halaamaan, mutta ei saatu juosta valokuvaajien eteen, joten ison kehän keskellä seisoi hirveä lauma yli-innokkaita tyttöjä valmiina syöksymään ystäviensä kimppuun, kun siihen vihdoin annettaisiin lupa (ja voin vaan kuvitella kuinka huvittavalta se näytti, kun me kaikki juostiin sinne isoon kehään ja sitten juuri ennen palkintokorokkeita meille huudetaan STOP :DD äkkijarrutus). Vihdoin luvan saatuamme juostiin Jennyn kanssa halaamaan Vilmaan eikä itkulle näkynyt loppua. Hieman tuli kuittailua mun naamasta siinä vaiheessa :D. Mutta täytyy sanoa, että mä oon niin älyttömän ylpeä Vilmasta, onnea vielä kulta ♥
 |
| ©Vesa Salonen |
Junnufinaalin jälkeen lähdettiin Emman kanssa Tarjan luokse, sillä oltiin menossa kasvattajaryhmien BIS-kehään. Isossa kehässä hihnan päässä oli Niskanniemen Noami "Veera". Läpijuoksuksihan se vain meni, mutta oli se iso kehä kyllä upea! Innolla odotan sitä, kun vielä joskus pääsen sinne oman koiran kanssa! Kiitos Tarjalle, että pääsin esittämään koiria ja mukaan isoon kehään, toteutu mun unelmat siinä samalla ;)!
Kasvattajaryhmien jälkeen siirryttiin katsomon puolelle seuraamaan ryhmiä ystävien kanssa. Ryhmäkilpailut on aina se näyttelyn hohdokas kohta ja niitä on aina mukava katsella! Varsinkin meidän Voittaja-näyttelyissä on tosi upea kehä!
Messari meni aivan liian nopeasti ohi ja tuntuu etten kerennyt mitään muuta tekemään, kun juoksemaan paikasta toiseen stressaantuneena. Ensi vuonna on Messari kestää kolme päivää, ehkä sitten on tarpeeksi aikaa :D? Kiitos kaikille tästä hienosta viikonlopusta ja aletaanko kohta laskea jo päiviä ensi vuoden the kohokohtaan? (siihen on muuten enää 358 päivää!!!)
Damian McGinty/Glee - Take Care Of Yourself
Kiitokset kaikille tästä kuluneesta näyttelyvuodesta, se ei olisi ollut mitään ilman teitä kaikkia ihania ihmisiä! Ikävä tulee, mutta tammikuussa nähdään taas ja pitäkääs huoli itsestänne siihen asti :)! Tehdään ensi vuodesta vielä parempi ja tehdään se ennen kaikkea yhdessä. Tämän harrastuksen ehdoton rikkaus ovat kaikki ne upeat ystävät ja tietysti myös kaikki ihanat koirat. Jokainen yhdessä vietetty viikonloppu saa minut entistä enemmän rakastamaan tätä harrastusta, enkä halua koskaan päästää sen parissa saaduista ystävistä irti!
Seuraavaksi suunnataan kohti Kajaania tammikuussa. Kohteessa tavataan!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
