30. kesäkuuta 2015

Milano ja World Dog Show 2015


Täältä Suomen "kesästä" on kiva muistella lämpöä, auringonpaistetta ja maailman parasta jäätelöä. Milanossa ei joutunut palelemaan, ei edes vesisateessa. Muuten kaupunki ei kuitenkaan mitenkään erityisemmin vakuuttanut, mutta sai siellä viikon kulumaan.

Lennettiin Milanoon tiistaina aamusta. Oltiin pukeuduttu kummatkin lähinnä Suomen sään mukaisesti ja meinattiin läkähtyä, kun päästiin kaupunkiin. Meillä ei ollut mitään hajua minne mennä, raahattiin matkalaukkuja ympäriinsä rautatieaseman lähistöllä ja yritettiin löytää ruokapaikkaa. Osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi löytää ruokapaikkaa englanninkielisellä menulla, joten luovutettiin ja mentiin McDonaldsiin. Saatiin tovi odotella ennen kun päästiin hotellille sillä respa aukesi vasta klo 15 ja respamies oli vielä myöhässä (hän oli kuulema selvittelemässä asioita venäläisten kanssa, jotka olivat bileissään onnistuneet kaataamaan seinän).

Päästiin kuitenkin loppujen lopuksi sisään ja pian Kasperin äiti, pikkusisko ja koirat saapuivat myös paikalle. Ensimmäinen päivä oleskeltiin vaan asunnolla ja käytiin syömässä viereisessä ravintolassa.





















Keskiviikkona oli ensimmäinen näyttelypäivä. Kyseessä oli siis Maailmanvoittajan yhteydessä järjestetty club show. Tämä näyttely järjestettiin samoissa tiloissa kuin MV-näyttely, mutta keskiviikkona oli pelkästään näitä ryhmänäyttelyitä. Weimarinseisojia oli todella paljon, narttuja taisi olla n. 80. Aino kisasi avoimessa luokassa, jossa koiria oli n. 20. Meidät kaikki pyydettiin kehään, jonka jälkeen tuomari otti kaikki erikseen tutkittavaksi ja liikutti edestakaisin ja ympäri. Kun kaikki koirat oli käyty läpi, tuomari poimi osan jatkoon. Tämän jälkeen kaikki meni todella sekavaksi. Välillä tuomari liikutti jatkossaolijoita, välillä meitä muita, välillä poimi pari muuta taas jatkoon ja taas juoksutti ihan sattumanvaraisesti koiria. Tuomari tuntui itse olevan ihan yhtä pihalla kuin me kaikki muutkin kehässä. Kesken AVO-luokan arvostelun hän lähti käymään vessassa. Taisi olla liian jännittävä tilanne... Tänään ei kuitenkaan jatkopaikkaa hellinnyt. Päästiin siis aikaisin palaamaan asunnolle.

Koska meillä oli vielä rutkasti aikaa kulutettavana, lähdettiin keskustan ulkopuolelle kauppakeskukseen shoppailemaan. Mulle tarttui sieltä mukaani ihana hattu (jota tuli sitten käytettyä melkein koko ajan) ja kesämekko. Sain myös ensimaistiaiset italialaisesta jäätelöstä ja se oli hyvää!






















Illemmalla lähdettiin tutkimaan Milanon keskustaa. Kiivettiin Duomon katolle ihailemaan kaupunkia yläilmoista. Matkaa oli 250 rappusta ja siinä kuumuudessa se tuntui aika tuskaiselta. Ylhäältä oli kuitenkin nätit maisemat, joten oli ihan kiva päästä sinne asti kiipeämään.
















Seuraavana päivänä oli Maailmavoittaja-näyttelyn vuoro. Täytyy kyllä antaa Milanolle plussat todella tilavasta näyttelystä! Kaikki mahtui nätisti halleihin ja kehät olivat sopivan kokoisia. Weimarinarttuja oli ilmoitettu 110 kappaletta ja avoimessa luokassa 33 narttua. Aika huima määrä koiria siis! Oltiin aamulla ajoissa ja kerettiin kierrellä kojuja ja vähän muitakin halleja ennen kehäänmenoa. Näyttelyssä ei kirjoitettu arvosteluja ollenkaan, joten kehä pyöri nopeaan tahtiin. Vihdoin koitti AVO-luokan aika ja me kaikki 33 handleria koirinemme ahtauduimme kehään. Tuomari katsoi ensin yleissilmäyksen kaikista koirista, jonka jälkeen kävi yksitellen vähän kopeloimassa kaikkia. Tämän jälkeen tuomari kävi kehäsihteerin kanssa kaikkien koirien kohdalla ja antoi arvosanat.


Ne jotka eivät saaneet ERIä, poistuivat kehästä. Aino sai ERIn ja me jäimme kehään. Tuomari kävi taas kerran vähän katsomassa koiria ja pudotti osan. Pääsimme Ainon kanssa 11 parhaan joukkoon! Hassua tämän tuomarin arvostelussa oli se, että hän juoksutti koiria vasta 5 parhaan joukossa! Ilmeisesti liikkeet eivät hirveästi tälle herralle merkinneet, kun arvosanatkin jaettiin ilman minkäänlaista katsausta koiran liikkeisiin.








Ainon kehän jälkeen Kirsi lähti koirien kanssa takaisin asunnolle ja me jäimme Kasperin ja Jessican kanssa katsomaan grandeja sekä ryhmäkilpailuja. Grandeissa voiton vei sama koira kuin edellisvuoden MV-näyttelyssä, Palomino Du Greffier Du Roi. Milanon näyttelyn ryhmäkehät oli hienosti järjestetty. Isoon kehään oli selvästi panostettu ja sitä oli miellyttävä seurata. Itse jouduin työhommiin kun Heidin oli mentävä kehään, joten vastuulleni jäi ryhmäsijoittuneiden kuvaaminen.



Perjantaina oli viimeinen näyttelypäivä. Silloin ei onneksi tarvinnut mennä enää itse kehään, sillä kaikki jalkalihakset olivat jostain syystä ihan jumissa. Tällä kertaa oli afgaaninvinttikoira Brunon vuoro käydä kehässä, club showssa. Brunolla menikin hienosti, tuloksena ROP-veteraani. Kehän jälkeen Kirsi ja Jessica lähtivät kohti Sveitsiä ja me Kasperin kanssa suunnattiin uudelle hotellille. Kun päästiin perille, rysähdettiin vaan sängylle ja meinattiin nukahtaa siihen saman tien. Päätettiin kuitenkin ryhdistäytyä ja lähteä vielä kiertelemään ja syömään kaupungille. Illalla kaupunkikierroksen jälkeen uni kyllä maittoi!
























Lauantaina käytiin vielä kiertelemässä lisää keskustassa ja tuli käveltyä aika paljon. Käytiin kattomassa jotain linnaa ja siinä vieressä olevaa puistoa ja siellä lammessa ui kilpikonnia! Saatiin hyvin aikaa kulumaan ja loppupäivä löysäiltiin sitten hotellilla. Sunnuntaina päästiin vihdoin lähtemään kotiin. Kiitos kaikille asianomaisille kivasta reissusta :)



KILPIKONNA!