Niin se vaan oli ja meni. Joulukuun alusta ei tarvinnut kauaa laskeskella päiviä aattoon. Mun päivät kuluivat hyvin nopeasti, koska olin melkein joka päivä töissä. En toki valita, meillä on ihan huippu työporukka ja asiakkaiden kanssa sai yhdessä valita lemmikeille joululahjoja. Pitkän työputken jälkeen pääsin sitten pariksi päiväksi äidin luokse viettämään joulua.
Joulu sujui mukavissa tunnelmissa perheen seurasta nauttien ja jouluruokia mussutellen. Miten sitä ahtaakin joka vuosi itsensä niin täyteen ruokaa vaikka aina on vatsa seuraavat päivät kipeänä? Kai se johtuu siitä, että noita ruokia saa sen kerran vuodessa ja ne on niin hyviä. Jouluaattoa edeltävänä yönä käytiin hautausmaalla moikkaamassa isovanhempia ja aamulla herättiin Emman kanssa katsomaan lastenohjelmia. Päivän sai malttamattomana odotella joulupöytään istumista ja taisi pihan oravallakin vatsa kurnia, sen verran se kävi kinkkua kyttäämässä. Iltapäivällä päästiin vihdoin herkuttelemaan äidin ja Ekun jouluruokia. Ilta kului mukavissa merkeissä yhdessä jutellen ja toisten seurasta nauttien. Jouluaatto päättyi seuraavan päivän puolella ratkenneeseen Trivial Pursuit peliin, joka me Kasperin kanssa voitettiin.
Lahjaksi sain kaikkea hyödyllistä; paljon kosmetiikkatuotteita, ihanan tuoksuiset Bed Head shampoot, uuden lämpimän yöpuvun iskän arkitsiin asumisolosuhteisiin, leffalippuja, pyyhkeitä, rahaa, suklaata, vuoden aikana kuolaamani Harry Potter kirjat (Maaginen maailma ja Suuri otuskirja), kaikki Harry Potter DVD:t sekä kaksi The Flash paitaa.
Tällä kertaa en niinkään valokuvannut meidän joulua, mutta kokosin joulustamme tunnelmavideon! Kannattaa ehdottomasti tsekata tämä :)
Joulu kolkuttelee jo oven takana. Tänään avasin ensimmäisen luukun joulukalenterista. Kaupat on koristeltu jouluvaloin ja punaisia lakkeja näkyy joka paikassa. Äidin luona soi jo joululaulut. Joululahjat on jo ostettu ja ne odottaa enää paketointia. Räpäytinkö silmiä tosi hitaasti vai mihin aika meni? Vastahan mä pohdiskelin, että pitäiskö tehdä blogikirjoitus lokakuun suosikeista. En saanut aikaiseksi. Nyt päätin kuitenkin kertoa teille jo ohi menneen marraskuun suosikit.
Nilkkurit. En ole koskaan ollut mitenkään tarkka kengistä. Useimmiten mulla on jalassa vaan kulahtaneet Converset. Täksi syksyksi halusin kuitenkin hankkia vähän tyylikkäämmät kenkulit. Rakastuin H&M ruskeisiin nilkkureihin ja ostin ne omakseni heti. Nää kengät muistuttaa mua suuresti Harry Stylesin kengistä ja niin hassulta kun se kuulostaakin, niin nää kengät jalassa tunnen itseni itsevarmemmaksi.
Rukka sadetakit. Ostin koirille söpöt Rukan sadetakit alesta syksyn kurakelejä varten. Näitä kelejä saikin odotella, mutta nyt on ollut takeille käyttöä. Ja ne on muuten oikeasti olleet aika näppärät! Kaatosateesta ei tule ihan läpimärkiä koiria sisään ja takki suojaa myös vatsakarvoja, joten pestäväksi jää vain tassut. Myös Sveitsin reissulla sain suojattua Zorron turkin hyvin ennen näyttelyä. Ajattelin että noita inhottaisi kävellä takit päällä, mutta eihän nuo oo moksiskaan! Hyvä ostos!
Digimon Adventure Tri. Pienenä yksi mun ehdottomista suosikkisarjoista oli Digimon. Olen myös nyt vanhemmalla iällä katsonut sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta useampaan otteeseen. Vuosi sitten luin netistä, että syksyllä 2015 julkaistaan Digimon Adventure Tri, joka tulee olemaan jatkoa kahdelle ensimmäiselle kaudelle. Ja tämä fani on odottanut sitä niin innokkaasti. Nyt on neljä ensimmäistä jaksoa nähty ja ensi vuonna on tulossa lisää.
Tuli kyllä sellaset nostalogiapärinät, kun tutut sävelet kajahtivat ilmoille ja samat, mutta vanhemmat kasvot vilisivät kuvaruudulla. Onhan tässä itsekkin kasvettu. Uusi piirrustustyyli ei ihan iskenyt, mutta eiköhän tähän totu. Hahmot ovat pysyneet luonteeltaan samanlaisina, vaikka ikää on tullut lisää. Koshiro ei ole mua ennen hahmona hirveästi kiinnostanut, mutta tällä kaudella se on jotenkin niin suloinen. Ihastus Mimiin ja muutenkin semmonen söpösti awkward. Yamato ja Taichi jatkaa erimielisyyksiään, mutta lopulta kuitenkin sopivat ja ovat taas se huikea voimakaksikko (ja vähän gay). Näissä ekoissa jaksoissahan ei ihan hirveesti vielä mitään tapahtunu, mutta tykkäsin silti ihan älyttömästi. Tällänen hyvä pohjustus ensin ja vähän actionia.
Eniten tässä jäi häiritsemään se mitä tokan tuottarin hahmoille on tapahtunut? Alussa näytettiin vilaukselta kun ne kaatuu maahan ja lisäksi tietokoneella sijainti on "unknown". On muutenkin tosi outoa ettei Hikari tai Takeru ole yhtään huolissaan kavereistaan, niiden pitäisi olla kuitenkin samassa koulussa? Mutta tähän saadaan varmasti selkoa myöhemmin. Haluan vaan Kenin takaisin.
Made in the A.M. One Directionin viides ja kaikista huikein levy. Kaikki biisit kolahtaa ja tää levy on jotenkin ihan uudella tasolla. Aletaan olla jo aika kaukana siitä geneerisestä poikabändipopista ja tässä on jotenkin aikuisempi meininki. Harry on edelleen pääosassa, mutta myös muita on nostettu korkeammalle. Ilahduin kovin Louisin huikeista sooloista ja high noteista. Levyltä löytyy sekä meneviä hauskoja kappaleita että kauniita rakkausballadeita. Näistä If I Could Fly sai kyyneleet silmiin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Muita suosikkikappaileta ovat Perfect, Wolves, A.M, Walking In The Wind sekä Never Enough. Toki jokainen kappale on omalla tavallaan huippu ja harvemmin skippaan mitään biisiä, yleensä tulee kuunneltua koko albumi alusta loppuun. Erittäin 5/5.
Lulun uusi peti. Yksi parhaista ostoksista vähään aikaan. En vaan voinut vastustaa, kun nää tuli meille töihin myyntiin. Toi kuosi on vaan älyttömän söpö ja nätti niin oli pakko ostaa Lululle oma. Ja tämä onkin osoittautunut erittäin mieluisaksi. Lululla on tapana istua sängyn vieressä, piipittää ja jossain kohtaa yötä loikata sänkyyn, koska sehän on aina parempi kuin oma peti. Tässä uudessa pehmoisessa pedissä mummo on kuitenkin viihtynyt koko yön, eikä ole kertaakaan pyydellyt sieltä sänkyyn.
Mitkä oli teidän suosikkeja marraskuulta? Mitä mieltä ootte One Directionin levystä? Kertokaa toki mitkä biisit oli lemppareita. Onko joku muu tsekannut uudet Digimon jaksot? Hyvää joulukuuta teille kaikille!
Enpä oo aiemmin jännittänyt ja stressanut mitään matkaa niin paljon, kun tätä reissua tuli stressattua. Mietin kaikki mahdolliset kauhukuvat lävitse ja punnitsin itseäni koiranomistajana. Oliko reilua pistää oma koira sellaiseen höykytykseen yhden viikonlopun näyttelyreissun takia? Onneksi kaikki meni oikein mallikkaasti ja ongelmilta vältyttiin.
Tällä kertaa matkustin Geneveen, Sveitsin länsipuolelle. Ensimmäistä kertaa mukaani lähti poikaystävän lisäksi toinen nelijalkaisista. Olin menossa esittämään Kasperin äidin weimarinseisojaa ja jo kesällä puhuimme, että ottaisin myös Zorron mukaan. Näyttelyilmot lähti, lennot varattiin, lentoboksi käytiin lainaamassa kasvattajalta ja aika kului kuin hujauksessa. Oli lähdön aika.
Lähdimme kohti Geneveä perjantaina 20.11. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Zorro matkusti lentokoneessa. Zorro kyllä rakastaa kaikkia muita liikennevälineitä; autoja, busseja, veneitä, junia ja on muutenkin hermoiltaan hyvä koira. Silti jännitin aivan älyttömästi ja olin itku kurkussa siitä lähtien kun jätettiin Zorro odotushuoneeseen. Lentokoneeseen astuessa kuuluikin ulkoa tuttu haukku, kun poitsu ilmoitti olevansa hengissä. Kolmen tunnin lentomatka tuntui ikuisuudelta ja monesti pidättelin kyyneliä. Se kuitenkin pitkän ajan jälkeen saapui loppuunsa ja lentokone laskeutui Geneven kentälle. Saatiin odotella tovi ennen kun kuultiin hissiltä haukuntaa ja Zorro otti meidät kovaäänisesti vastaan. Jonkun verran se oli matkan aikana stressaillut, mutta palautui omaksi itsekseen päästyään ulos boksista. Lentokentältä päästiin suoraan hotellille bussilla ja parin tunnin päästä olikin jo aika mennä nukkumaan. Oli myös ilo huomata ettei Zorrolle jäänyt minkäänlaisia traumoja lentoboksista vaan se viihtyi siellä myös hotellihuoneessa.
Lauantai aamuna lähdettiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle. Ajomatka oli onneksi lyhyt, sillä auto oli todella täynnä tavaraa. Saatiin leiri pystytettyä ja alettiin odotella kehiä. Ensimmäisenä oli Zorron vuoro käydä kehässä. Tuomarina toimi ranskalainen Boris Chapiro. Zorro esiintyi oikein nätisti, tosin seisomisesta suoriuduttiin edelleen namia mussuttaen. Tuomari pyysi nopeasti liikkeet, jonka jälkeen jäi pitkään seisottamaan meitä. Kauhukseni sain huomata, että mittatikku kaivettiin esiin. Pikainen mittaus, jonka jälkeen tuomari jäi pidemmäksi aikaa juttelemaan kehiksien kanssa. Hetken päästä mittaus uusittiin ja mun naaman edessä heilui 47cm. Nyökyttelin siinä nöyränä, kyllähän mä tiedän kuinka iso poika tuo on. Päätään pudistellen tuomari palasi takaisin pöydän luo. Hetken päästä arvostelumme huidottiin loppuneeksi. Kävelin pöydän luokse hakemaan arvostelua naama niin näkkärillä kun voi ollakaan ja vilkaisin tuomaria hyvin paheksuvasti. Seuraavassa hetkessä kädessäni oli laput, joissa luki "BOB" ja "CAC". Hups. Jostain syystä suuresta koosta huolimatta Zorro oli ROPin arvoinen. Hämmentyneenä poistuin kehästä muiden luokse, jossa kaikki olivat varmoja hylkäyksestä. Ehei. Hyvä näin :)
"Hyvät mittasuhteet, hyvä tyyppi. Ok purenta. Hyvä silmien väri. Vahva selkä. Hyvä lihaksisto. Erinomainen lapa, rintakehä ja takakulmaukset. Erinomaiset liikkeet."
Aino kävi vähän myöhemmin kehässä voittaen luokkansa, mutta jäi nartuissa toiseksi. Kasper esitti Brunon ROP-veteraaniksi. Käytiin myös Kasperin kanssa senior handlerissa erittäin surkealla menestyksellä ja päätettiin jättää ne kehät meitä taitavemmille... Zorron ryhmää saikin tovin odotella. Tuomarina toimi suomalainen Saija Juutilainen. Zorro esiintyi isossa kehässä aivan huippu hyvin. Esiintyminen vakuutti myös tuomarimme ja Zorro julistettiin RYHMÄVOITTAJAKSI. Taisi omistajalla loksahtaa leuka lattiaan saakka. Best In Showssa käytiin pyörähtämässä ilman sen kummempaa menestystä, mutta olipa taas hyvää treeniä poitsulle.
Myös sunnuntaina Zorro kävi kehässä ensimmäiseksi, mikä oli tietty mulle hyvä, että sain jännityksen heti pois alta. Tämän päivän tuomarina toimi norjalainen Arne Foss. Zorro oli vielä iloisemmalla tuulella kuin edellisenä päivänä ja sen naamalta oikeen paistoi kuinka kivaa sillä oli. Arne oli älyttömän mukava tuomari ja arvostelun lopuksi totesi hymyillen "You get it all. You have a very nice dog.". Arvostelun viimeinen lause sai vielä leveämmän hymyn naamalle, ei olisi pari vuotta sitten uskonut, että tuollaisen maininnan voisi joskus saada.
"Masculine, correct propotions. Okay bite. Typical ears. Slicing neck and topline. Good bone and angulations. Well prepared coat, okay texture. Nice side gait. Super temperament."
Nyt oli siis kaikki tavoitteet saavutettu. Kaksi sertiä Sveitsistä ja siihen vielä vähän ekstraa päälle :). Kasper kävi hakemassa Brunolle toisen ROP-veteraanin ja me Ainon kanssa yllettiin VSP:ksi. BIS-veteraanin jälkeen oli aika ottaa suunta kohti lentokenttää ja Suomea. Tällä kertaa lento sujui vähän mukavemmin, kun ei ihan niin paljon tarvinnut pelätä Zorron puolesta. Suomen päässä se olikin huomattavasti rauhallisempi kuin ensimmäisellä lentokerralla. Äitin hieno poika ♥
Kiitos Kirsille, Kasperille ja Jessicalle huippureissusta ♥
Hui kauhea miten nopeaa tää vuosi on mennyt. Siis nyt eletään jo marraskuuta ja jouluunkin on enää vähän päälle kuukausi. En tiedä kiihtyykö tää ajan kuluminen sen mukaan mitä vanhemmaksi tulee, mutta siltä se vähän tuntuu. Lisäksi olen viime aikoina elänyt laiskaa elämää ja herännyt vapaapäivinä vasta puolen päivän jälkeen. Pitäisi ehkä herätä aiemmin, ettei päivät vaan kuluisi hukkaan. Ensi viikolla lähden käymään Sveitsissä ja sen jälkeen vuoden viimeinen näyttely Messarissa kolkutteleekin jo oven takana. Joululahjojakin pitäisi alkaa pikkuhiljaa kahmimaan.
Viime aikoina oon saanut nauttia uudesta loistavasta musiikista ja lempparisarjojen katselusta lämpimien peittojen alla. 5 Seconds Of Summer julkaisi toisen levynsä viime kuussa ja tykkäsin hirveästi. Toinen toistaan upeampia biisejä, enkä malta odottaa niiden kuulemista Hartwall-areenalla kesäkuussa. One Directionilta tulee uusi levy perjantaina ja tähän mennessä julkaistut kappaleet lupaavat erittäin hyvää. Tää tulee olemaan ehdottomasti bändin paras levy. Sanon tän saman kyllä joka vuosi, mutta tää levy on jotenkin ihan uudella tasolla. Monet mun kaveritkin on varovasti tulleet myöntämään, että tykkää uusista biiseistä ja se saa mut iloiseksi.
Sain luettua Varjojen kaupungit -sarjan viimeisen osan. Nyt on jotenkin haikea olo. Tykkäsin kirjan onnellisesta lopusta ja suljin sen hymyssä suin. Silti olisin halunnut jatkoa. Odotan innolla (tosin hieman kriittisesti) tammikuussa alkavaa Shadowhunters tv-sarjaa. Ikävöin kyllä Jamietä ja Lilyä pääosissa, mutta annan uusille näyttelijöille mahdollisuuden. Pitäisi myös käydä lainaamassa seuraavaksi Cassandra Claren The Infernal Devices -kirjasarjan ensimmäinen osa.
Nää postauksen kuvat on otettu Porvoosta, jossa käytiin viime viikonloppuna ihastelemassa Vanhaa kaupunkia.
Innostuin myös pitkästä aikaa tekemään videota Youtuben puolelle. Tällä kertaa lueskelen teille mun vanhoja päiväkirjoja, joista löytyi ihan hauskoja juttuja.
Kaunis syyssää on suosinut meitä täällä Suomessa jo pari viikkoa. Monet tutut ovat käyneet nauttimassa syksyn maalaamista väreistä ja aurinkon paisteesta Nuuksion metsissä, joten halusin myös itse päästä käymään siellä. Nyt sattui vapaa viikonloppu ja oikein kaunis sää, joten suuntasimme koirien kanssa ulkoilemaan.
Porukkaa oli näin sunnuntaipäivänä paljon, mutta metsässä sai kuitenkin tarpoa omassa rauhassa. Koirat nauttivat täysin rinnoin ja Zorro kävi vielä pulikoimassakin. On jotenkin tosi rentouttavaa vaan talsia kauniissa metsässä ja vetää keuhkoihin raikasta ilmaa. Ja oli muuten hauska huomata kuinka hyvin Nuuksio oli painunut mieleeni! Olen viimeksi ollut siellä telttailemassa luokan kanssa vuonna 2005 ja silti muistin vielä tarkasti meidän leirimme sijainnin :)
Niin se syksy vaan saapui. Enää ei ookkaan lämmin ja iltalenkille saa vetää jo toppatakin päälle. Koirille nappasin alesta tyylikkäät sadetakit tuleviin kurakeleihin. Pimenevistä illoista ja koleasta säästä huolimatta ulkona alkaa olla aika kaunista ja syksyn räikeät värit piristävät mieltä. Syksyssä on myös se iso positiivinen asia, että kaikki lempparisarjat palaa kesätauolta, jei!
Kesän lopulla olin huolissani syksystä ja tulevasta. Uusi koulu ei alkanut enkä myöskään palannut tutulle koulunpenkille. Vakituista työpaikkaakaan ei löytynyt. Nollasoppari Mustissa ja Mirrissä on kuitenkin pitänyt kiireisenä ainakin vielä tähän asti. Toivottavasti hommia riittää vielä loppuvuodellekkin ja olisihan se kovin mukavaa saada vakituinen paikka vaikka ihan omalta alalta.
Kuukauden aikana oon ehtinyt kivasti käydä myös keikoilla. Satin Circus esiintyi Espoo Live tapahtumassa ja oli ihanaa nähdä poikia pitkän kesätauon jälkeen. Pojat veti myös huikean keikan vähän pienemmissä puitteissa Lebonkissa. Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa kuuntelemaan Antti Tuiskun keikkaa. Ja onhan se vaan ihan huippu, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mua vielä keväällä vähän arvellutti tämä uusi Peto-meininki, mutta Antti osoitti luuloni vääriksi. Antti toimii sekä herkkänä että menevänä artistina. Keikalla oli aivan huippu fiilis, koko yleisö täysillä mukana eikä paikalta voinut poistua kuin leveä hymy huulilla.
Lauantaina pääsin myös pitkään odottamalleni keikalle. Oon jo pitkään kuunnellut Roope Salmista ja Koiria, mutta keikalle en ole aiemmin vielä päässyt. Suurin osa Koirien keikoista on k18 eikä mulla oikeen oo ketään kaveria, kuka olisi kyseisestä bändistä kiinnostunut. Nyt lauantaina järjestettiin kuitenkin kaikille sallittu keikka ja vielä Espoossa, jonne sain Emman mukaani. Iältäni en ollut ehkä keikalle sopiva (keski-ikä oli n.14v), mutta se ei menoa haitannut. Päästiin myös Emman kanssa vihdoin pitkän odotuksen jälkeen tapamaan Jon-Jon Geitel, johon mä ihastuin nähtyäni tämän Aladdin-musikaalissa kolme vuotta sitten. Silloin jo haaveilin tämän komistuksen tapaamisesta ja nyt saatiin otettua yhteisselfie c: Vähän oltiin hihitteleviä pikku fanityttöjä ja Emma möläytti ilmoille Lohisvoimaa huudahduksen. Jännä muuten ajatella, että ollaan oltu samanlaisia joskus Satin Circuksenkin keikoilla. Nykyään niiden kanssa on aina rento fiilis eikä tarvi miettiä viittätoista minuuttia uskaltaako kysyä yhteiskuvaa.
"Mä oisin halunnu yhteiskuvan sen Aladdinin kanssa (hihi se oli komee)" - Linda 2012
Mä oon innostunut taas lukemisesta. Luukaupunki on odottanut mua kirjahyllyssä ainakin vuoden. Elokuun puolella Jamie-innostuksen puitteissa päätin perehtyä Varjojen kaupungit sarjaan paremmin. Leffan näin silloin kun se pari vuotta sitten tuli ja tykkäsin kovasti. Kirja oli vielä huikeampi ja Cassandra Claren maailma vei mukanaan. Oli pakko saada lisää. Kiiruhdin pikaisesti kirjastoon ja siellä on tullut ravattua nyt useaan otteeseen seuraavien osien perässä. Moni varoitteli netissä sarjan huononevan kohti loppua. Olen itse eri mieltä. Toki ensimmäinen osa oli aivan huippu, mutta viimeisimpänä lukemani Kadotettujen sielujen kaupunki on noussut suosikikseni. Nyt jäljellä on enää yksi osa, jonka lukemista odotan innolla, mutta myös haikein mielin.
Mä oon lukijana sellainen, että luen joko jatkuvasti jotain tai pidän usean kuukauden taukoja. Luulen, että yleensä saan ähkyn hurjasta lukemisesta ja sen takia lopetan taas pitkäksi aikaa. Bussimatkat töihin ovat taittuneet mukavasti kirjaa lukiessa. Tuntuu, että olen ainoa joka ei tuijota puhelinta koko bussimatkaa. Yhtenä aamuna viereeni istui ikäiseni nuori tyttö. Hänkin kaivoi kirjan esille. Hymyilytti. Ehkei kirjat ole vielä painumassa täysin unohduksiin.
Mikä kirja pitää sua parhaillaan otteessaan? Onko joku teistä lukenut Varjojen Kaupungit?
Mulle on tullut jo melkeenpä tavaksi käydä Lontoossa kerran vuodessa. Mutta miksipä ei? Lontoo on kiva ja monipuolinen kaupunki. Ja kyllähän sitä pitää aina välillä käydä kotona, Tylypahkassa. Tällä kertaa lähdin matkaan pikkusiskoni Emman kanssa ja meillä oli aika hauska reissu. Vanhemmat oli kovin huolissaan, koska eihän me kaksi toheloa nyt mitenkään pärjättäisi kahdestaan ulkomailla! Hengissä selvittiin ja takaisin kotiinkin päästiin.
Matkamme Lontooseen starttasi elokuun 18. päivä. Saavuttiin Lontooseen jo aamupäivällä, joten meillä oli vielä koko päivä edessämme. Ensin käytiin hakemassa meille metrokortit ja neljän päivän liput oli sen verran tyyriit, että päädyttiin lataamaan kortille 20 puntaa ja koitettiin kävellä mahdollisimman paljon. Vicotrialta hypättiin metroon (ja ei meinattu löytää oikeaa raidetta :D), josta suunnattiin hotellillemme Notting Hilliin. Täytyy sanoa, että tämä oli tällä hotellilla oli tähän mennessä kaikista kivoin sijainti. Notting Hillistä pääsee helposti kaikkialle, paljon kauniita taloja ja ruokapaikkojakin löytyi. Jätettiin laukut hotellille ja lähdettiin kohti Lontoon eläintarhaa.
Eläintarhassa saatiin kulutettua hyvin monta tuntia. Nähtiin loikkivia kenguruita, laiskiaispoikanen ja melkeen lentäviä pingviinejä (iskä luuli niitä delfiineiksi kun näytettiin video). Emma löysi myös sieluntoverinsa emut. Hyvin oli elukoita hereillä, joten nähtiin paljon kaikenlaista. Lontoon eläintarhassa pääsee myös samaan häkkiin apinoiden kanssa, joka oli ihan hauska kokemus!
Eläintarhan jälkeen käytiin tekemässä hotellilla check-in, jonka jälkeen lepuuteltiin jalkoja hetki. Ei kuitenkaan haluttu nyhjätä hotellilla loppuiltaa, joten lähdettiin ulkoilemaan. Pienen kävelymatkan päästä löytyi iso puisto ja päätettiin lähteä kävelemään sinne. Nähtiin hirveesti joutsenia ja hanhia, joiden luokse pysähdyttiinkin ottamaan kuvia. Bongattiin reissulla myös Peter Pan patsas. Tän jälkeen käytiin hakemassa Mäkkäristä iltapalaa ja suunnattiin nukkumaan.
Herättiin hyvissä ajoin keskiviikkona ja mentiin metrolla Oxford Streetille. Oxfordista käveltiin Tottenham Court Roadille (koska metro ei mennyt sinne asti, siellä oli jotain rakennustöitä käynnissä). Seuraavaksi alettiin etsiä Phoenix Theatrea ja sen stage dooria. Teatteri löytyi yllättävän nopeasti ja stage door häämötti pian edessämme. Ja miksikö me oltiin täällä teatterilla?
Mulla ja Lontoolla on joku juttu. Ja se juttu on sellanen, että aina kun meen Lontooseen universumi haluaa mun tapaavan jonkun näyttelijän. Ei, mä en todellakaan koskaan ikinä törmää keneenkään Lontoon kaduilla (vaikka Tom Felton ja Charlie Rowe oli kummatkin Lontoossa nyt samaan aikaan kun mä, sniif...). Mutta aina mun Lontoon reissujen aikaan sattuu joku näytelmä jossa esiintyy joku mun suosikkinäyttelijöistä. Ja nää selviää mulle aina vasta vähän ennen reissua. Ekalla kerralla se oli Charlie Rowe, toisella Daniel Radcliffe. Nyt vuorossa oli Jamie Campbell Bower. Mä olin etukäteen ottanut selvää monen aikaan Jamie yleensä tulee töihin ja oltiin ajoissa paikalla. Saatiin me kauan odotella ja vainoharhaisesti luulla kaikkia mahdollisia ihmisiä Jamieksi :D. Noin 40 minuutin odottelun jälkeen yhdeltä kadulta kuului tuttu ääni ja me Emman kanssa vilkaistiin nopeasti toisiamme. Pian nähtiin Jamie kulman takana puhumassa puhelimeen. Puhelun loputtua Jamie oli jo menossa ovesta sisään, kun me juostiin sen perään. Montaa sanaa ei keretty vaihtamaan, mutta yhteiskuvat saatiin c:
Jännittävän stalkkausreissun jälkeen suunnattiin ostoksille. Paljoa ei tarttunut mukaan, mutta ainakin ihanat Harry Potter tupasukat sain napattua itselleni. Käytiin Hamleysin lelukaupassa ihailemassa kaikkia kivoja juttuja ja tsekattiin myös Picadilly Circus. Haukattiin vähän syömistä, jonka jälkeen oli luvassa lisää julkkiksia. Tällä kertaa julkkikset eivät olleet oikeita niinkun Jamie vaan vahanukkeja. Loppuilta vietettiin siis Madame Tussaudsissa. Tällä kertaa tuli otettua paljon selfieitä eri julkkisten kanssa ja mun snapchat seuraajat pyörittteli varmaan silmiään runsaan kuvaspämmin takia. Uutuksia viimekerrasta oli Avengers supersankarit (Captain America ♥) ja Star Wars. Hauskaa oli ja saatiin nopeasti ilta kulumaan. Hotellilla saatiin aikaiseksi tappelu suihkun kanssa. Edellisenä iltana se oli toiminut moitteettomasti, mutta tänään lämpöä ei saanut säädettyä eikä suihkua meinannut saada pois päältä. Emma joutui ensimmäiseksi uhriksi ja kuulin kylpyhuoneesta huudon "APUA TÄÄ POLTTAA". Joku tajunnut että siinä vaiheessa kannattaisi nousta pois suihkusta ja koittaa laittaa se pois päältä :D
Torstai oli viimeinen kokonainen päivämme Lontoossa. Aamulla sain vetää ensimmäistä kertaa päälleni Puuskupuh tupavaatteet. Seuraava kohteemme oli Tylypahka. Tai siis Harry Potter studiot. Käytiin ensin täyttämässä vatsamme ravintolassa oikein herkullisillat pasta-annoksilla. Siitä otettiin suunnaksi Watford Junction. Lähdettiin vähän liian myöhään ja koko matkan olin ihan paniikissa ettei keretä. Studioilla oli kuitenkin paljon jonoa, joten kerettiin oikein hyvissä ajoin paikalle.
Ajattelin, etten näin kolmannella kerralla enää itkisi. Mutta kyllä ne silmät vaan kostui taas jo alkuvideon aikana ja pari kyyneltä vierähti poskelle Suuressa Salissa. On se vaan niin kaunis. Mä oon aiemmilla kerroilla halunnut kovasti kuvailla videota, mutta oon päätynyt kuitenkin ottamaan valokuvia. Nyt mulla oli toinen melkeen media-assari mukana, jolle uskalsin antaa vastuun valokuvaamisesta niin sain itse kuvattua muistoja tästä taianomaisesta paikasta videolle. Studioilla oli tehty pieniä uudistuksiakin! Malfoyden kartano oli muokattu Kuoleman varjelukset osa 1 kohtaukseksi ja viereen oli lisätty tavaroita Borgin&Burkesista.
Aivan uusi osio oli King's Cross. Ja että se oli upea. Hogwarts Express loisti punaisena laiturilla, päästi ilmoille höyryä sekä junan tuuttausta. Tulipa melkein oikeasti sellainen fiilis, että tässä ollaan nyt menossa Tylypahkaan. King's Crossilla pääsi astumaan sen ihka aidon ja alkuperäisen Hogwarts Expressin kyytiin! Vaunuun oli tehty omat osasto eri elokuvista. Lisäksi asemalla oli kärryjä seinissä, interaktiivinen junavaunu ajelu sekä King's Cross kauppa.
King's Crossin jälkeen käytiin juomassa kuppi kermakaljaa, ihailtiin pihalavasteita ja taikaeläinosastoa. Sen jälkeen oli vuorossa tuttu Viistokuja, taidekuja sekä loppuhuipennuksena aina niin upea ja taianomainen Tylypahkan pienoismalli. Kierroksen jälkeen pelleiltiin kaupassa ja ihailtiin kaikkia hienoja tavaroita. Ne kaikista hienoimmat olivat kuitenkin sen verran tyyriitä, että tällä kertaa lähdettiin tyhjin käsin takaisin hotellille (nyyh, se tupakaapu ois ollu niiiin ihana). Kaiken kaikkiaan saatiin kulutettua studioilla 5 tuntia ja kyllä uni maittoi kun päästiin takaisin Notting Hilliin!
Perjantaina koitti kotiinlähdön aika. Käytiin syömässä aamiaiseksi patongit ja sen jälkeen hypättiin metroon kohti Westminsteriä. Käytiin siis tsekkaamassa Big Ben ja London Eye. Tämän jälkeen mentiin bussilla Victorian asemalle, josta hypättii Gatwick Expressiin. Loppupäivä kului hitaasti lentokentällä kirjaa lukien. Illalla olikin taas aika vilkuttaa lentokoneen ikkunasta taakse jäävälle Lontoolle ja kuiskata näkemiin.
