It’s a beautiful life - Tuuloksen ryhmis ja muuta läpinää

"Hurjan" kolmen viikon näyttelytauon jälkeen oli taas aika hypätä ratin taakse ja ottaa suunta kohtia koiranäyttelyä. Tällä kertaa vuorossa oli Tuuloksen ryhmänäyttely, jonne lähdettiin Emman kanssa istumaan parkkihalliin koko päiväksi :D. Kyllä, näyttely järjestettiin siis kauppakeskus Tuuloksen parkkihallissa. Ei ole ehkä mikään ihanteellisin näyttelypaikka, mutta kyllä siitä selvittiin. Aamulla meinasi tulla kiirus, kun oltiin luvattu mennä esittämään petittejä ja jouduttiin jättämään auto tosi kauas, josta sitten yritettiin pikapikaa keretä petit-kehälle. Ja kerettiinkin juuri ja juuri. Vein kehään Kafin (Humisevan Harjun You Rock My World), joka oli lopulta ROP! Esitin myös varsinaisesta kehästä myöhästyneen Turren, joka sai ERIn.

Pitkän, todella pitkän odottelun jälkeen vihdoin joskus iltapäivällä tuijotettuamme yli tunnin ajokoirakehää, oli grandien vuoro päästä kehään. Tuomarinamme toimi Juha Lehtinen. Mä olin pitkän odottelun aikana saanut luotua itselleni kivan jännityksen päälle, mutta kehään menessä se oli onneksi jo vähän laantunut. Mutta oma rauhallisuus ei auttanut Zorron kohdalla vaan se veti ihan pelleilyksi taas. Kun tuomari tuli tutkimaan, se väisti, mutta Lehtinen antoi asian olla ja arvosteli lopun suoraan liikkeistä. Ja mun yllätykseksi tuli ERI, SA ja samalla urosten voitto.

Arvostelu: Tyyppi erinomainen. Mittasuhteiltaan oikea, hyvälinjainen uros. Hyvä pää, kaula ja rintakehä. Hyvä selkä ja lantio. Oikea karvanlaatu.

Mia kävi juoksemassa Lillan ja Mallin kanssa kehässä ja sitten oli Lulun vuoro. Tuomari juoksutti tosi paljon, mutta Lulu jaksoi hienosti töpötellä kehän monta kertaa ympäri. Saatiin ERI, SA ja ROP-vet. Parhaassa nartussa jäätiin kolmansiksi.

Arvostelu: Tyyppi erinomainen. Mittasuhteiltaan oikea, hyvälinjainen veteraani narttu. Hyvä pää ja kaula. Hyvä selkä ja lantio. Karvapeite voisi olla hieman karkeampaa. Joustavat liikkeet.

Ryhmiä ei tarvinnut kauaa odotella, sillä grandit oli varmasti viimeinen rotu mitä kehissä enää pyöri. Tiesin jo etukäteen ettei sijoitusta BIS-veteraanista voi tulla, sillä tuomarinamme piti olla Harry Tast (joka ei siis Mäntyharjulla antanut Lululle SA:ta). Olin ilmeisesti katsonut tuomarin jotenkin väärin, sillä BIS-veteraanin tuomaroikin Tapio Eerola. Tuomari katsoi koirat nopeasti läpi esiarvostelussa ja isossa kehässä liikkeet. Luulin tuomarin pyytävän meitä menemään edestakaisin, kun hän osoitti nurkkaa, mutta hän totesi "menkää tonne nurkkaan ja jääkää sinne". Olin vähän hämmentynyt kunnes huomasin tuomarin alkavan pudottaa veteraaneja. Me oltiin siis jatkossa! Lopulta jatkoon pääsi kuusi koirakkoa ja olin ihan varma, että me siitä joukosta tiputaan, koska kaikki muut koirat olivat ysiryhmän pitkäturkkeja. Pienen pohdinnan jälkeen joukosta karsittiin pois kaksi ja Lulu oli vielä mukana pelissä! Sitten aloitettiin sijoittaminen. Suureksi yllätykseksi Lulu sijoittui toiseksi! Vau, mun mummolla kyllä riittää poweria!

BIS-veteraanista riennettiin suoraan BIS-kasvarin valintaan. Kasper pääsi Lulun hihnan päähän, kun menin itse Zorron kanssa. Hienostihan se meni, vaikka en kerennyt melkeen mitenkään opastaa ;) Ja Minskut sijoittuivat hienosti BIS2-kasvattajaryhmäksi!

Luonto kukoistaa tällä hetkellä kauniissa väreissä ja koulutehtävän painostuksella innostuin nappaamaan kameran mukaan lähtiessäni Lulun kanssa metsään lenkille. Tässä pari syksyistä kuvatusta mun karvamummosta :)

Siitä on kauan, aivan liian kauan, kun näin viimeksi Eliaksen. Aina kun on ollut keikka lähietäisyydellä niin mä oon ollut joko töissä tai koirajutuissa. Tai sitten oon vaan ollut liian väsynyt lähtemään enää illalla kaupungille. Nyt sattui kuitenkin keikka sopivaan aikaan ja sopivaan paikkaan. Kun Elias vihdoin soitti kitarastaan ensimmäiset soinnut ja alkoi laulaa kylmät väreet meni selkää pitkin. Voi miten olin kaivannutkaan tuota ääntä. Välillä tuli vaan transsissa tuijoteltua lavalle Eliaksen äänen kantaessa mukanaan ja täyttäen koko pään. Tossa äänessä on vaan sitä jotakin. Vaikea selittää, mutta se jotenkin vaan iskee luihin ja ytimiin kerta toisensa jälkeen.

Sunnuntaina vietettiin ilta iskän, Emma ja Pinjan kanssa Linnanmäellä valokarnevaaleilla. Ja täytyy sanoa, että Linnanmäki on kyllä kauneimmillaan illan valoissa :). Ihmisiä oli tosi vähän verrattuna siihen, kuinka paljon siellä on porukkaa kesäisin. Päästiin melkein kaikissa laitteissa suoraan kyytiin ilman jonotusta ja joissain päästiin heti uudelle kierrokselle (Emma ja Pinja innostui menemään Linnunradan 9 kertaa...). Kun illan päätteeksi istuttiin takaisin autoon niin mulla oli kyllä ekaa kertaa ikinä pää pyörällä huvipuistoreissun jälkeen. Oon tainnu tulla vanhaksi :D tai sitten se johtu siitä, että mentiin suoraan laitteesta toiseen sen koko kolme tuntia! Oli kyllä ihana ilta ja tästäedes menen mielummin Linnanmäelle syksyllä kuin kesällä!

Emma ei tykkää pelleistä...

Tänä viikonloppuna on taas luvassa näyttelymeininkiä, kun suunnataan Emman ja Jennyn kanssa Seinäjoelle :). Viime vuoden reissun perusteella veikkaan, että luvassa on jälleen hulvaton viikonloppu!