9. heinäkuuta 2013

Onhan toiki sairaus eikä sillä oo väliä mihin reikään menee - Lontoo 2.- 5.6


Keskiyöllä ilmaan heitetyt spontaanit ideat saattavat joskus osoittautua loistaviksi ja myöhemmin tarjota unohtumattomia muistoja.

En tainnut kauaa miettiä, kun Jenny tässä yksi yö kysyi että lähdettäisiinkö Lontooseen käymään Potter-studioilla. Jenny alussa mietti, että saisiko mua mukaan, mutta mulla ei ollut epäilystäkään kieltäytyä mahdollisuudesta päästä takaisin Lontooseen! Olin siellä siis viimeksi pääsiäisenä ja mulla jäi kyllä pala sydäntä sinne ♥ Ette arvaakkaan kuinka iloiseksi tulin, kun tämä matka kävi oikeasti toteen ja olimme Jennyn kanssa matkalla takaisin kaupunkiin, jota olin kaivannut viime reissusta asti!

Tämä oli meille kummallekkin ensimmäinen matka ilman aikuista mukana ja oltiin ehkä hieman stressaantuneita sen takia... Edellisenä iltana vatsa oli täynnä perhosia, aamusta puhumattakkaan... Lento lähti siis tiistai-aamuna klo 8 ja oltiin perillä Lontoossa paikallista aikaa klo 9. Lentomatka sujui hyvin mun lentokammosta ja Jennyn ahtaanpaikankammosta huolimatta. Jotenkin muistin, että lentäminen olisi ollut pelottavampaa, mutta eihän se niin kamalaa ollutkaan!




Onnistuttiin ostamaan junaliput Gatwick Expressiin, joka vei meidät Victorian asemalle Lontoon keskustaan. Siitä suunnattiin hotelliimme St. Gilesiin, joka sijaitsi Tottenham Court Roadilla. Jätettiin laukut hotellin matkatavarasäilytykseen ja lähdettiin Lontoon eläintarhaan. Käveltiin kauniin puiston läpi eläintarhalle. Mä oon käyny ainoastaan Korkeasaaressa, joten Lontoon eläintarha oli aika paljon isompi ja monipuolisempi siihen verrattuna! Tykkäsin kyllä tosi paljon :)
























Eläintarhasta palattiin hotellille ja käytiin matkan varrella tsekkaamassa tien toisella puolella sijaitseva Primark. Ja vitsi se oli iso! Kolme kerrosta ja ihan älyttömästi porukkaa! Päätettiin, että perjantaina ennen lähtöä lentokentälle käydään tuhlaamassa loput punnat sinne. Roudattiin tavarat hotellihuoneeseen ja sen jälkeen suuntana oli Noel Coward Theatre. Tai ei niinkään se teatteri vaan teatterin stage door. Noel Coward teatterilla esitettiin nimittäin näytelmää, jonka pääosassa oli Daniel Radcliffe! Ajateltiin siis käydä kattomassa, josko saataisiin Danilta nimmarit ja saatiinhan me. Onneksi Jennyllä on pitkät kädet niin yltää hieman taaempaakin ihmismassasta tunkemaan nimmarivihkon näyttelijän nenän alle.





Keskiviikkona herättiin ajoissa, nappastiin aamiaista kahvilasta ja otettiin suunta kohti Harry Potter studioita. Reitti olikin tuttu ja perhosia alkoi lennellä vatsassa, kun studiot tulivat näkyviin. Oltiin paikalla sen verran ajoissa, että siirryttiin heti kaupan puolelle kuluttamaan aikaa (ja pelleilemään) ennen siirtymistä kierrokselle.










Taikaministeriöön!














Sitten päästiin vihdoin aloittamaan kierros. Ensin oltiin siis pienessä huoneessa, jossa annettiin ohjeita ja näytettiin pieni videopätkä. Tämän jälkeen siirryttiin isoon elokuvasaliin katsomaan koostepätkää kaikista elokuvista, joka kostutti kyllä meikäläisen silmät (jälleen kerran). Ja oli se kyllä edelleen aivan upea hetki, kun valkokangas kohosi ja sen takaa paljastuivat Suuren Salin ovet. Me juostiin Jennyn kanssa oville, että varmasti päästään ensimmäisinä näkemään sali ovien avauksen jälkeen. Ja niinhän me nähtiin ja niinhän mä taas vuodatin onnen kyyneliä. En tämän enempää kirjoita studioista, saatte itse katsella kuvista (ja siitä viime reissun postauksesta löytyy jotain raapustusta). Mutta sen voin sanoa, että vaikka tämä oli jo toinen kertani studioilla, se paikka sai vieläkin sydämeni pahkatumaan onnesta ja sellaisen fiiliksen, että olen tullut kotiin ♥


















Happy potterhead!


I will always love you Tom Felton... even if you're made of wax...



I don't want to leaveeeeeeeeeee

















Tyrine Walls - Time of our lives

Oli lähdön aika, enkä mä vieläkään saanut sydäntäni takaisin tuosta taianomaisesta paikasta. Siellä se on jossain matka-arkun perällä, eikä aio varmasti pitkään aikaan palata takaisin. Pakko siis on vielä joskus palata Harry Potterin maailmaan. Vietettiin studioilla lähes neljä tuntia eikä kyllästyminen ollut lähelläkään. Varsinkin Tylypahkan pienoismalli on sellainen, jota voisin toljottaa tuntikausia. Toisaalta monen tunnin tuijottamisen jälkeen olisin varmasti kehitellyt päässäni hienon teorian siitä, että olen oikeasti noita ja sen jälkeen syöksynyt taikasauva kädessä ympäriinsä, kaapannut jostain luudan ja yrittänyt lentää sen kanssa. Ehkä sitä on parempi lähteä ennen kuin järki juoksee karkuun...

Päivä ei kuitenkaan Harry Potterin osalta ollut pulkassa. Ruokatuokion ja siistiytymisen jälkeen suunnattiin katsomaan sitä oikeata ja elävää Harry Potteria...tai siis Daniel Radcliffea teatteriin. Tänään päästiin ihan teatteriin sisälle asti eikä roikuttu teatterin sivuovella (vielä...). Näytelmän nimi oli The Cripple of Inishmaan ja se kertoi nuoresta Billystä, joka oli rampautunut. Hänen vanhempansa olivat kuolleet ja ihmiset hänen ympärillään pitivät häntä taakkana. Billy halusi pois Irlannista ja lähti koittamaan onneaan elokuva-alalle Amerikkaan. Amerikan matka kuitenkin epäonnistui eikä Billy saanut roolia ja samalla hän kärsii sairaudesta. Hänestä ei kuulu pitkään aikaan mitään ja kotona valtameren toisella puolella Billyn läheiset alkoivat olla todella huolestuneita ja uskoivat hänen kuolleen. Näytelmän lopussa Billy kuitenkin palasi kotiin ja hänen läheisensä ymmärsivät kuinka olivatkaan kaivanneet häntä. Itselleni jäi hieman epäselväksi näytelmän loppu, mutta luulen ettei Billy ollut parantunut sairaudestaan ja ehkä myöhemmin menehtyy siihen?

©Noel Coward Theatre
Pidin näytelmästä todella paljon. Välillä sen seuraaminen oli vaikeaa, koska kaikki puhuivat vahvalla irlantilaisaksentilla (Danielin puheesta sai parhaiten selvää, koska Dan ei ole irlantilainen :D), mutta näytelmästä sai kuitenkin hyvin poimittua pääjuonen ja paljon muutakin. Se sisälsi paljon huumoria, mutta oli samalla todella surullinen tarina. Kaikki näyttelijät olivat todella taitavia ja omaksuneet roolinsa täysin. Ja Daniel Radcliffe oli loistava. Rooli olisi voinut olla naurettava, jos sitä ei olisi osannut esittää sitä oikein. Omaan mieleeni Danielin roolisuoritus osui nappiin. Ennen teatteriin menoa takaraivossa nousi kysymys siitä voisinko katsoa lavalle kuvittelematta, että näen siellä Harry Potterin. Mutta ennakkoepäilyni osoittautuivat turhiksi. Danielin näytteleminen oli upeaa ja hän teki kaikkensa omaksuakseen roolin ja ottaakseen siitä kaiken irti, viemättä näyttelemistä kuitenkaan yli. Oli ihailtavaa seurata hänen työtään lavalla. Kulutin varmasti sen koko esityksen ajattelen sitä, miten joku voi olla noin lahjakas. Välillä sitä ihan unohtui kokonaan missä oli, tuntui kuin olisi palannut ajassa taaksepäin ja matkustanut Irlantiin.
Aivan ihanaa katseltavaa oli näyttelijäkaarin kumarrukset yleisölle. Meinasi kyyneleet nousta silmiin, kun katsoi Danielin kasvoja, jotka loistivat täynnä onnea ja iloa. Mielelläni menisin tämän uudestaan katsomaan, jos siihen annettaisiin mahdollisuus. Musta on näköjään tullut teatteri-intoilija näiden kahden Lontoon reissun takia! Toivotaan, että siellä olisi tulevaisuudessakin lempparinäyttelijöitä lavalla niin ei pääsisi tämä innostus hiipumaan ;)

Näytelmän jälkeen ajateltiin käydä vaan nopeasti tsekkaamassa stage door, mutta jotenkin me vaan sitten jäätiin sinne ja nähtiin Dan uudestaan ja saatiin uudet nimmarit... Miten tässä näin kävi?
Yhteiskuvaa ei kuitenkaan saatu, joten ei saatu seuraavaa iltaa vapaaksi vaan tiedettiin jo mitä me silloin tehtäisiin...taas :D




Torstainakaan ei saatu nukkua pitkään, kun oltiin ostettu liput Madame Tussaudsiin aamuksi. Vaikka aamulla ei ehkä ollut sellainen fiilis, että jaksaisin minnekkään lähteä niin kyllä se on mukavampi herätä aikaisin, jotta kerkeää nähdä ja tehdä mahdollisimman paljon :). Aamupäivä käytettiin siis ihailemalla vahajulkkiksia. Mun ilokseni sinne olivat viime vierailun jälkeen saapuneet One Directionin pojat ja odotin innolla niiden näkemistä. Niall, Louis ja Zayn oli tosi aidonnäköisiä! Harmi oli vaan, että siitä ei oikein saanut muita kuvia, kun sen yhden valokuvaajan ottaman. Systeemi toimi kuin liukuhihnalla ja itseäni harmitti etten saanut kuvaa kaikkien poikien vieressä vaan oli valittava yksi. Kuvasta tuli kuitenkin kiva ja ne oli vaan vahanukkeja...pitää sitten miettiä miten tekee niiden oikeiden kanssa, jos tulee mahdollisuus ;).
Uskaltauduttiin mennä kauhupuolelle, joka tosin juostiin katse lattiassa sen jälkeen, kun mut säikäytettiin kuoliaaksi... Ei se oikeastaan ollut niin kamala kuin luulin, mutta kyllä pelotti!









Seuraavaksi oli vuorossa hulppea tavaratalo Harrods. Samantien kun astuin sisään tunsin olevani eksyksissä. Kerroksia ja osastoja oli ties kuinka monta. Erityisesti ruokaosastot oli upeita! Ja voi niitä ihania muffinseja ja suklaahyllyjä...NAM... Lemmikkiosasto oli myös iso ja siellä myytiin koiranpentuja! Lemmikkiosaston jälkeen päätettiin lähteä pois, mutta sitten nähtiin leluosasto ja siellä taisi vierähtää seuraavat puoli tuntia... Mitenniin ollaan lapsellisia? Mutta hauskaa ainakin oli, sitä ei voi kukaan kiistää!




Oisko joku halunnu synttärikortin?













Mentiin metrolla Picadilly Circukseen, josta käppäiltiin Hamleys-lelukauppaan. Se oli ihan tajuttoman iso! Viisi kerrosta ja ihan älyttömästi leluja. Tunnettiin Jennyn kanssa itsemme ihan lapsiksi taas. Kenellekkään ei varmaan tule yllätyksenä, että mun lemppariosastao oli Harry Potter/Taru Sormusten herrasta yms. fantasiaosasto? Kaupan työntekijät oli ihan parhaita! Mä tosin säikähdin älyttömästi, kun yksi mies seisoi aivan mun takana naamari päässä. No se ainakin sai hyvät naurut, kun onnistui hienossa pelottelussaan. Ja Jenny hirnui vieressä... Oltais varmaan saatu kulumaan ties kuinka paljon aikaa tässä lelumaailmassa, mutta oli pakko pitää vähän kiirettä iltaa varten.












Hey Dan I'm waiting on ya, I'm waiting on ya, come on and let me sneak you out 

Illan hurja biletyspaikka oli siis se sama tuttu ja huikea stage door! Kyllähän me melkeen oltiin baarissa, kun siinä vieressä oli niitä kaksin kappalein! Tällä kertaa oltiin reilusti ajoissa, jotta päästäisiin varmasti eturiviin. Tänään oli nimittäin viimeinen mahdollisuus saada yhteiskuva herra Radcliffen kanssa. Näytelmä alkoi siinä puol kasin aikoihin ja me saavuttiin odottelemaan samoihin aikoihin. Meitä ennen oli tullut vain kaksi ihmistä. Odotteluaika kului mukavasti, paitsi taidettiin siinä pari tuntia manata yhtiä espanjalaisia tyttöjä, jotka törkeesti vaan kiilas muiden eteen. Ehkä huvittavinta oli se, kun me Jennyn kanssa noustiin seisomaan pitkän istuskelun alkaessa tuntua ikävältä, niin kaikki n. 16 ihmistä meidän ympärillä nousee salamana ylös. Eikä turvamiehet olleet edes vielä paikalla laittamassa aitoja :D.
Noh me päästiin sitten ihan eteen, sillä oltiin päätetty että tänään ei luovuteta. Jenny jopa roikkui turva-aidassa samalla, kun vartija yritti laittaa sitä paikoilleen. Saatiin kyllä ihan reilusti odotella ennen Danielin saapumista, mutta aika kului nopeasti mukavan hollantilaisen Mathijs-nimisen potterfanin kanssa jutustellessa. On se vaan niin jännä, että mä oon yleensä tosi ujo ja en pahemmin mitään puhele, mutta sitten tuolla aloin vaan jutella jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa ja englanniksi vielä! Mutta ei kaduta yhtään, on aina kiva tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin :)












Vihdoin noin yhdentoista aikaan Dan astui ulos kirkuvien fanien luokse salamanvalojen räiskeeseen. Me oltiin Jennyn kanssa tosi jännittyneitä ja päässä pyöri vaan ajatus "tää on viimenen mahdollisuus, meidän on pakko saada se kuva!". Ja se ei todellakaan ollut mikään maailman helpoin juttu, kun paikalla oli n. 100 ihmistä ja Dan ei viettänyt hirveästi aikaa fanien luona. Jenny sai onneksi ajoissa huudettua Danille, että me halutaan kuva ja ollaan tultu Suomesta asti tänne. Dan hihkaisi meille, että tottakai saadaan kuva ja mä kaappasin sen olkapäistä kiinni samalla, kun Jenny otti kännykällä kuvan meistä. Sen jälkeen jäätiin vaan hölmistyneenä siihen seisomaan ja tuijottamaan The Daniel Radcliffea ihan sen naaman vieressä. Siinä vaiheessa olis tehny jo mieli hyppiä ylös alas ja alkaa kiljumaan, mutta säästettiin ne siihen asti, että päästiin pois siitä ihmisten sillipurkista. Palattiin hotellille unten maille, mutta oli jotenkin uskomaton ajatus, että meillä oli 6 nimmaria ja yhteiskuva Daniel Radcliffelta ja että oltiin oikeasti nähty se ihan läheltä! Wow











lähti jalat alta ku oli nähny Danielin



Perjantaina oli aika palata kotiin. Nyyh. Vietettiin aika Primarkissa ja voin kertoa, että meidän kori oli aivan pullollaan vaatteita ja painoi helkkaristi! Onneksi ei kuitenkaan päädytty ostamaan niitä kaikkia! Kun ostokset oli suoritettu, käytiin kattomassa Big Ben ja London Eye. Jooh jätettiin ilmeisesti nää perus Lontoo-nähtävyydet viimeiselle päivälle, kun kaikki aika kului johonkin muuhun... Napattiin ruokaa Victorian asemalta ja sitten oli aika lähteä lentokentälle. Pian oltiinkin jo lentokoneessa ja heilutettiin hyvästit rakkaalle Lontoolle.








Oli kyllä kerta kaikkiaan ihana matka. Olen ollut nyt pari päivää kotona, mutta voisin lähteä samantien takaisin! I ♥ Lontoo. Kiitos Jenny tästä unohtumattomasta matkasta, tää on ehdottomasti tehtävä uudestaan!

P.S. Jos tarvitset yöllä Lontoossa wifiä, kannattaa mennä Starbucksin ulkopuolelle ja laittaa kännykkä kiinni lasiin... Ei sillä et me oltais muka joka ilta tehty niin...heh

P.S.S Mun on tähän lopuksi vielä ihan pakko vuodattaa teille huonosta tuuristani. Kuten kaikki ihmiset, jotka mut tuntee tietää sen, että mä fanitan vaikka ketä. Mun lista fanituksista jatkuu ties kuinka pitkästi ja se on hyvin täynnä brittimiehiä... Mun aivan ykkönen on kuitenkin jo monia vuosia ollut Tom Felton. Jos saisin tavata kenet vain mun idoleista valitsisin Tompan. Nyt kävi niin, että juuri samaisena iltana, kun me oltiin katsomassa Danielin näytelmää myös Tom oli siellä. Minä asiasta täysin tiedottomana en edes yrittänyt vilkuilla ympärilleni, saatika kierrellyt teatterissa väliajalla. Mutta siellä Tom oli ja muut fanit olivat hänet tavanneet. Kun seuraavana päivänä luin tästä, meinasin alkaa itkemään...ja myöhemmin aloinkin... Onhan se tyhmää, mutta jotenkin on vaan niin ärsyttävää, että mun lempinäyttelijä on ollut samassa huoneessa kanssani ilman, että oltaisiin tavattu. Ja tämä saattoi olla ainoa mahdollisuus tapaamiseen.

Eipä tässä sitten muuta. Onnitteluni, jos olet selvinnyt tämän kilometrien pituisen postauksen loppuun asti ja hengähdähän syvästi sekä hörppäise vettä välttyäksesi nestehukalta. Kuulemisiin!

Hei hei Lontoo sydämeni vei ♥

12 kommenttia:

  1. Kiitos parhaasta reissusta, hyvä teksti! Terveisin: You know who ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APUA VOLDEMORT! Noei kiitos sullekkin Jenny murusein <3

      Poista
  2. Sulla on jälleen ollu ihan mieletön reissu! En toki oo yhtään kateellinen :( Munki on kyl pakko päästä Lontooseen uudestaan, kun viime kerralla ei keritty käymään tuol HP studiolla eikä vahakabinetissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oli kyllä taas upea reissu :)! Suosittelen ehdottomasti lähtemään Lontooseen, että pääset noilla studoilla käymään! Se on käsittämättömän upea paikka!

      Poista
  3. Wau mieletöntä! Itsekin haaveilen Lontoon reissusta vielä jonakin päivänä! Ja koko toi Daniel Radcliffe juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyl mahtavaa :) Toivottavasti säkin pääset vielä joku päivä käymään Lontoossa, se on mun mielestä tosi kiva kaupunki! Joo toi Daniel homma on kyllä ihan uskomaton, ei mee oikeen vieläkään tajuntaan :D

      Poista
  4. Okei, yks kateellinen ilmottautuu. Mä ja mun kaveri ollaan kans suunniteltu Lontoon-reissua ens keväälle, tarkotuksena juurikin vierailla kaikki noi Harry Potter -kohteet. Miten tonne studiolle pääsee? Mun käsittääkseni sinne on kuitenkin jonkun verran matkaa Lontoon keskustasta? Ja pitääkö noi liput jotenki ostaa etukäteen? :D

    Mahtavaa muuten löytää muitakin Potter-faneja, tuntuu että kaikki alkaa olee päässyt siitä ilmiöstä jo yli paitsi minä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tonne studioille pääsee näppärästi menemällä junalla Eustonista Watford Junctioniin (15-30min riippuen junasta), josta lähtee sitten Harry Potter bussi studioille (kestää n.15min). Joo sinne pitää ostella liput etukäteen netistä täältä: http://www.wbstudiotour.co.uk/

      Et suinkaan ole ainoa ;) itellä tuntuu, että kaikki Potteriin liittyvä saa vieläkin mun hyppimään innosta ja myös itkemään kattellessa vanhoja videoita tai sitten just tuolla studioilla :D

      Poista
    2. Okei, kiitti vinkeistä! Täytyy perehtyä noihin sijainteihin kyllä hyvin ennen matkaa ettei eksytä :D

      Apua oot ihan ku minä :D Ku joku mainitseeki sanan Potter ni haluisin vaan kiljua riemusta. Kotoota mun kirjahyllystä yks hyllyllinen on omistettu pelkille Potter-kirjoille ja tavaroille<3 Kai se niin on että kerran true potterhead, aina true potterhead.

      Poista
    3. Kyllä sinne aika helposti löytää :)

      Kiva kuulla, että joku on samanlainen potterhead niinkun mä :D Joo itsekkin omistan kaikenlaista Potter-tavaraa <3 Joo tää taitaa olla tällänen asia, joka tulee kulkemaan mukana koko elämän <3

      Poista
  5. Eksyinpä selailemaan sun blogia ja tää Lontoo postaus vei kyllä mun sydämen <3 Oon ite käyny Lontoossa kaks kertaa ja kolmas kerta tulee oleen ens kesänä :) Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä kaverin kanssa sinne One Directionin keikalle, mutta ei saatu lippuja, niin päätettiinkin vähän tehdä erikoisempi matka ja mennä eka Lontooseen (kaverin eka matka) ja sieltä lentää tukholmaan poikia kattoon ja sieltä sitten kotiin :D
    Ite en kauheesti oo nähtävyyksiä käynyt kattomassa, mutta yks missä haluaisin päästä käymään on toi Studio tour ja Madame Tussauds ja olishan kyllä toi Englantilainen teatteri varmasti ihan mahti kokemus, aikaisemmat reissut kun on tullu tehtyä pienellä budjetilla niin ei kauheesti oo mihinkään päässyt :)

    Ps. En muuten tiennyt että säkin oot potterhead!! <3 Kauheesti en tavaraa omista, mutta vitoskirjasta lähtien oon seurannu pottereita kuin haukka ja lukenut moneen kertaan ja itkenyt kun kävin kattomassa vikan leffan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että oon ilmeisesti onnistunu kirjottamaan hyvin :)? Mulla tulee maaliskuussa kolmas kerta Lontoossa vuoden sisään :D toisaalta se on ihan vaan läpikulkumatka, kun oon menossa Birminghamiin :)
      No mutta käyhän se noinkin ja pääsitte sit kuitenkin kattomaan poikia :))

      Kannattaa ehdottomasti käydä noilla studioilla ja myös tsekata noita näytelmiä, sillä niissä on aika usein hyviä brittinäyttelijöitä :) Ite oon käyny brittiteatterissa kaks kertaa ja molemmilla kerroilla tykkäsin älyttömästi :) (toisaalta kummassakin oli suosikkinäyttelijä pääosassa mutta ei se mitään :D)

      Juu potterhead löytyy täältä myös :) Haha et oo ainoa joka itki vikaa leffaa kattoessa :D ei meinannu tulla itkulle loppua! Ja mä parahdin ekan kerran itkuun jo WB-logon kohdalla :P

      Poista